Juoksu on yksi maailman vanhimmista ja luonnollisimmista liikuntamuodoista. Se ei vaadi kalliita välineitä tai jäsenyyksiä, vain sopivat kengät ja motivaation laittaa toinen jalka toisen eteen. Jos olet miettinyt juoksuharrastuksen aloittamista, tässä on muutamia syitä, miksi sinun kannattaisi!
1. Fyysiset hyödyt:
Sydämen terveys: Juoksu vahvistaa sydäntä, vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä ja alentaa verenpainetta.
Kaloreiden poltto: Se on hyvä tapa polttaa kaloreita, mikä voi auttaa painonhallinnassa ja rasvanpoltossa.
Luuston vahvistuminen: Säännöllinen juoksu voi auttaa ehkäisemään luukadon ja parantaa luun tiheyttä, vähentäen osteoporoosin riskiä.
2. Psyykkiset ja emotionaaliset hyödyt:
Endorfiinien vapautuminen: Juoksu stimuloi endorfiinien, "onnellisuushormonien", vapautumista, jotka voivat parantaa mielialaa ja vähentää masennuksen tunnetta.
Vaikutus ajatteluun: Monille juoksijoille juokseminen auttaa kirkastamaan mieltä ja selkiyttämään ajatuksia.
Itsensä ylittäminen: Tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen juoksuharjoittelussa voi lisätä itsetuntoa ja itseluottamusta.
Varmistuthan ennen juokusharrastuksen aloittamista, että terveydentilasi on riittävä juoksemiseen. Monille voi olla parempi aloittaa kävelystä varsinkin jos raskaampi liikunta on jäänyt vähemmälle lähivuosina. Kun aloitat kevyesti ja totutat kehosi vähitellen kuormittavampaan liikuntaan vältyt vammoilta.
Liikunnan hyödyt taiteilijalle
Terve taiteilija on onnellisempi taiteilija. Liikunta tekee siis hyvää myös taiteilijalle, koska terve taiteilija on tuotteliaampi ja yleensäkin toimintakykyisempi. Liikunnan myönteiset vaikutukset aivotoimintaan voivat auttaa luovuudessa ja uusien ideoiden keksimisessä. Lisäksi ihminen tarvitsee vaihtelua. Piirtäminen ja maalaaminen ovat hyvin pitkälle mentaalisia toimintoja. Välillä voi olla hyvä laittaa keho kunnolla liikkeelle.
Olen itse käynistellyt vähitellen juoksuharrastusta, mutta minulla on ollut vaikeuksia sovittaa sitä yhteen voimaharjoittelun kanssa, jota olen tehnyt jo jonkin aikaa. Luulen keksineeni toimivan ratkaisun. Kyseessä on hullun entisen taiteilijan juoksu-ohjelma, jossa juoksen Cooperin testin kolme kertaa viikossa eli teen kolme 12 minuutin juoksulenkkiä. Kaksi niistä teen kevyemmin ja yhden ikään kuin oikean Cooperin testin, pyrkien joka viikko parantamaan tulosta vähän, jotta ohjelmassa pysyy hyvä progressio. Menetelmä voi vaatia myöhemmin vähän hiomista, koska ohjelman vaikutukset luultavasti keskittyvät enemmän vauhtikestävyyteen ja sitten kun edistyminen pysähtyy. Haluan päästä vähintään 3000 metrin Cooper-tulokseen, mutta toisaalta myös pystyä juoksemaan pitempiä lenkkejä. Ajattelen, että terveen neljäkymppisen miehen pitäisi pystyä juoksemaan vaivattomasti vähintään 10 kilometriä melkein milloin tahansa.
Taidetouhuissa oli se huonopuoli, että niissä oppi elämään liikaa sisällä ja ne imi mentaalisen energian niin, että ei oikein jaksanut enää ajatella liikuntaa. Nyt kun taiteen tekeminen ei oikein kiinnosta niin on hyvä käyttää osa vapautuneesta ajasta ja energiasta liikuntaan. Toki ihanteellisessa tapauksessa taiteilijan elämässä on hyvä tasapaino eri toimien välillä, mutta käytännössä sitä ei ole välttämättä helppo saavuttaa. Luovassa työssä on se haaste, että se tempaa helposti mukaansa ja kaikki muu unohtuu. Yhtäkkiä huomaa maalanneensa koko päivän ja on jo liian myöhäistä lähteä harrastamaan mitään muuta. Tasapainoa kannattaa silti tavoitella.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä