Hei! Charles Darwinin evoluutioteoria esitti gradualismin idean, jonka mukaan kaikki lajien välisten muutosten tulisi tapahtua vähitellen eikä suurina äkillisinä hyppyinä. Tämän pohjalta hän lainasi kuuluisassa teoksessaan "Lajien synty" latinankielisen lauseen "Natura non facit saltus", mikä tarkoittaa, että luonto ei tee hyppyjä.
Tämä gradualistinen näkemys elämän monimuotoisuuden kehityksestä ei ole vain yksi darvinismin piirre, vaan sen olennainen perusta. Richard Dawkins, tunnettu ateisti ja darvinismin puolestapuhuja, kirjoitti vuoden 2009 best sellerissään "The Greatest Show on Earth", että evoluution on oltava vähittäistä, jotta se voisi selittää elämän monimuotoisuuden ja monimutkaisuuden. Jos gradualismi osoittautuu vääräksi, Darwinin teoria kumoutuu.
Fossiilitodisteet ja gradualismin ongelmat
Fossiilitodisteet osoittavat kuitenkin selvää katkonaisuutta ja hyppäyksiä, jotka haastavat gradualismin idean. Darwin itsekin tiedosti tämän ongelman ja pyrki selittämään sitä fossiilien puutteellisuudella. Hän oli kuitenkin toiveikas, että kun fossiileja löydettäisiin lisää, täyttyisivät myös nämä ilmeiset elämän historian 'aukot'.
Rantojen keräilijän oivallus
Tutkija ja tieteenfilosofi Paul Nelson käytti vertausta selittääkseen, miksi fossiiliston puutteellisuusargumentti ei enää päde. Hän vertasi fossiilien keräämistä henkilöön, joka kerää rannalta löytyviä esineitä: aluksi löydät monia uusia esineitä, mutta ajan myötä alat löytää samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Kun olet saavuttanut pisteen, jossa uusia löytöjä on harvoin, tiedät, ettei paljon uutta ole enää löydettävissä.
Paleontologit käyttävät tätä logiikkaa arvioidessaan fossiiliston täydellisyyttä – tätä kutsutaan kerääjän käyräksi. Useimpien fossiilityyppien osalta olemme saavuttaneet tämän saturaatiopisteen. Lisäksi, jos fossiiliston aukot ja epäjatkuvuudet olisivat vain virheitä, ne pitäisi hävitä fossiililöytöjen lisääntyessä. Mutta näin ei ole käynyt. Mitä enemmän tiedämme, sitä suuremmiksi ongelmat ovat kasvaneet. Jos Darwin olisi elossa, hän todennäköisesti myöntäisi, että todisteet eivät tue hänen teoriaansa.
Elämän räjähdysmäiset tapahtumat
On tärkeää määrittää, mikä on "äkillinen" tapahtuma elämän historiassa. Biologisesti uuden eliöryhmän ilmestyminen 5-10 miljoonan vuoden aikana on äärimmäisen äkillistä. Miksi? Koska keskimääräinen lajin (ei yksilön) elinikä vaihtelee 2,5-10 miljoonan vuoden välillä. Tämä tarkoittaa, että 5-10 miljoonan vuoden muutos tapahtui yhden lajin eliniän aikana! Tämä on liian lyhyt aika Darwinin evoluutioteorian esittämään selitysmalliin, jonka keskiössä on sattumanvaraisten mutaatioiden aikaansaamien vähittäisten muutosten kasaantuminen. Darvinistinen malli vaatii toimiakseen todella, todella paljon aikaa. Pieneenkin evolutiiviseen muutokseen saattaa mennä satoja tuhansia tai miljoonia vuosia aikaa.
Kambrikauden räjähdys on yksi tunnetuimmista esimerkeistä elämän historiassa tapahtuneista nopeista muutoksista. Se tapahtui noin 541-530 miljoonaa vuotta sitten ja kesti vain noin 20-40 miljoonaa vuotta. Jotkin lähteet esittävät kambrikauden räjähdyksen kestoksi jopa vain 6-10 miljoonaa vuotta. Tuona aikana suuri osa nykyisten eliölajien pääjaksoista ilmestyi ensimmäistä kertaa fossiilistoon. Kun otetaan huomioon, että monimutkaiset eliöt ovat olleet arvioiden mukaan olemassa miljardeja vuosia, 20-30 miljoonaa vuotta on suhteellisen lyhyt aika.
Saksalainen paleontologi Günter Bechly on huomauttanut, että kambrikauden räjähdys on vain yksi elämän historiassa tapahtuneista räjähdysmäisistä muutoksista, jotka eivät sovi Darwinin gradualistiseen malliin. Näitä räjähdysmäisiä muutoksia on listattu ainakin 19. Tässä joitakin niistä:
Elämän alkuperä
Fotosynteesin kehittyminen
Ediacara-eläinten ilmaantuminen
Kambrikauden lajiräjähdys
Ordovikauden suuri biodiversiteetin kasvu
Triaskauden dinosaurusten ilmaantuminen
Kukkivien kasvien ilmaantuminen
Nisäkkäiden ilmaantuminen
Homo sapiensin ilmaantuminen
Yllä oleva lista on vain karkea yhteenveto joistakin merkittävistä räjähdyksen kaltaisista äkillisistä elämän historiassa tapahtuneista muutoksista, ja monet näistä tapahtumista ovat monimutkaisempia ja sisältävät useita alatapahtumia.
Paleontologit Niles Eldredge ja Stephen Jay Gould esittelivät punktualismin teorian 1970-luvulla vastauksena sille miksi fossiilistossa näkyy usein pitkiä ajanjaksoja, jolloin lajien muoto tai rakenne ei näytä muuttuvan, ja miksi uudet lajit näyttävät ilmestyvän äkisti.
Punktualismi on kuitenkin enemminkin vain nimitys havaitulle ilmiölle kuin sen selitys. Ilman geneettistä selitystä teoria on epätäydellinen. Sekä punktualismi, että gradualismi ovat toistaiseksi vailla toimivaa mekanismia. Toisin sanottuna ehdotetut mekanismit eivät selitä suuria morfologisia muutoksia elämän historiassa.
Yhteenveto
Darwinin gradualismi on haastettu sekä fossiilisien että uusimman tutkimuksen kautta. Tämä asettaa kysymyksiä gradualistisen evoluutioteorian paikkansapitävyydestä ja rohkaisee tieteellistä yhteisöä jatkamaan syvemmän ymmärryksen etsimistä elämän monimutkaisuudesta ja monimuotoisuudesta.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
PS. Mielenkiintoinen aihetta valaiseva haastattelu, jossa pitkän uran Max Planck -instituutin kasvinjalostusyksikössä tehnyt geenitutkija Wolf-Ekkehard Lönnig selittää darvinistinen evoluutioteorian ongelmakohtia paleontologian (fossiilitodisteiden) näkökulmasta.