Determinismi, ajatus siitä, että kaikki tapahtumat ja teot ovat ennalta määräytyneitä luonnonlakien ja aikaisempien tapahtumien seurauksena, on ollut filosofinen ja tieteellinen keskustelunaihe vuosisatojen ajan. Vaikka se tarjoaa tietyissä konteksteissa houkuttelevan selitysmallin, sen ristiriidat, erityisesti suhteessa vapaaseen tahtoon, ovat aiheuttaneet vilkasta keskustelua. Tässä artikkelissa tarkastelemme kriittisesti determinismin ongelmakohtia ja korostamme vapaan tahdon käsitteen hyötyjä sekä siihen liittyviä todisteita.
Determinismin ongelmat
Universaali subjektiivinen kokemus:Â
Yksi determinismin suurimmista haasteista on subjektiivinen kokemus vapaaehtoisesta päätöksenteosta. Ihmiset kokevat tekevänsä valintoja ja käyttäytyvänsä autonomisesti, mikä on ristiriidassa determinismin kanssa. Kokemus vapaasta tahdosta on universaali koko ihmiskunnan jakama kokemus.
Vaikka subjektiiviset kokemukset ovat haasteellisia tieteellisinä todisteina, tarjoavat ne kuitenkin yhden todistelinjan, jonka pätevyyttä täytyy ainakin harkita. Subjektiivisia kokemuksia kutsutaan anekdoottiseksi todisteeksi.
Esimerkkinä huonosta subjektiivisesta eli anekdoottisesta todisteesta on seuraava päätelmä: "Tunnen kaverin, joka söi paljon porkkanaa ja hänen näkönsä parani. Joten tämä todistaa sen, että porkkanan syöminen parantaa näköä".
Tässä vedotaan yksittäiseen tapaukseen, jossa sivuutetaan muut selitykset ja asiaan vaikuttavat tekijät. Tilanne olisi toinen jos päätelmä perustuisi tuhansiin samankaltaisiin ja johdonmukaisiin havaintoihin.
Kun anekdootteja kumuloituu tarpeeksi paljon ja niihin liittyvät havainnot ovat johdonmukaisia, ei tällaisia todisteita voi enää ohittaa, vaan on varsin todennäköistä, että runsas määrä kokemuksia viittaa todelliseen ilmiöön. Vapaa tahto on liian yleinen kokemus, joten sen tulkitseminen pelkäksi illuusioksi ei kuulosta kovin uskottavalta. Tämä havainto on johtanut moniin filosofisiin keskusteluihin ja kritiikkeihin determinismiä vastaan.
Vapaata tahtoa ei silti ole tiukan tieteellisessä mielessä vielä todistettu. Vaikka monet anekdootit saattavat viitata jonkinlaiseen todelliseen ilmiöön, tieteellisessä mielessä päteväksi todisteeksi katsotaan usein vasta hyvin suunniteltu, toistettava tutkimus, joka erottaa muuttujat ja käyttää kontrolloituja olosuhteita tulosten vahvistamiseen. Tieteellinen metodi pyrkii sulkemaan pois mahdolliset harhat, kuten vahvistusharhan tai satunnaiset yhteydet.
Lopulta arkikokemuksen kannalta asian tieteellisellä vahvistamisella ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Koemme itse kaiken aikaa vapaan tahdon, emmekä pääse tätä kokemusta pakoon. Tosin poikkeuksen saattavat muodostaa erilaiset psyykkiset sairaudet kuten skitsofrenia, OCD tai depressio. Psyykkiset sairaudet saattavat vaikuttaa siihen miten koemme vapaan tahdon tai sen puutteen. Mutta kyse onkin silloin häiriötilasta.
Myös muuttuneet tietoisuuden tilat, jotka syvä meditaatio tai tietyt psykedeelit voivat laukaista, voivat myös johtaa siihen, että yksilöt kokevat vapaan tahdon tunteen muuttuvan tai häviävän väliaikaisesti.
Vaikka jotkut voivat kokea vapaan tahdon tunteen heikkenemisen tai menetyksen, on tärkeää ymmärtää, että nämä kokemukset ovat usein monimutkaisia ja vaihtelevia. Lisäksi ihmisten kokemukset ja kertomukset näistä tiloista voivat vaihdella suuresti yksilöllisten erojen, kulttuuristen taustojen ja henkilökohtaisten uskomusten mukaan.
On myös huomionarvoista, että kokemus vapaan tahdon menetyksestä ei välttämättä tarkoita, että vapaa tahto itsessään on illuusio tai että determinismi on absoluuttinen totuus, siitä miten maailmankaikkeus toimii. Vapaa tahto on kiistattomasti osa ihmisen tietoista kokemusta ja se on ilmiönä universaali.
Moraalinen vastuu:
Jos kaikki teot ovat ennaltamäärättyjä, moraalinen vastuu muuttuu ongelmalliseksi. Miten voimme pitää yksilöitä vastuullisina teoistaan, jos he eivät ole voineet toimia toisin? Tämä haastaa oikeusjärjestelmämme ja eettiset käsityksemme. Jos luonnonlait tekivät rikoksen, kuka on vastuussa?
On monia huippuälykkäitä tutkijoita, tiedemiehiä ja filosofeja, jotka ovat vahvasti sitä mieltä, että vapaa tahto on pelkkä illuusio ja jokainen ajatus, tunne, ele ja teko ovat seurausta ihmisen omasta valinnasta riippumattomista mekanismeista ja voimista. Ihminen on vain kasa alkeishiukkasia, joka toimii luonnon lakien ennaltamäärällä tavalla. Se, että kirjoitan tätä tekstiä juuri nyt ja sinä luet sitä juuri nyt ovat pienintäkin yksityiskohtaa myöten ennaltamääräytyneitä tapahtumia joiden kausaalinen alkupiste on alkuräjähdyksessä. Kaikki vain tapahtuu, emmekä voi vaikuttaa asioihin mitenkään. Harhakuvitelmammekin vapaasta valinnasta on luonnon lakien ennaltamääräämä havainto. Jokainen mieleemme nouseva ajatus ja sen pohjalta tekemämme päätelmä tai päätös tapahtuu ilman todellista tietoista kontrollia. Vaikuttamisen tunne on vain illuusio.
On selvää, että vaikka tällainen vahva determinismi hyväksyttäisiin totuutena, se tuskin tulisi koskaan täysin poistamaan vapaan tahdon oletusta pragmaattisista syistä. On varsin hienoa, että on olemassa lakeja, jotka säätelevät ihmisyhteiskunnan toimintaa ja sekin on hyvä, että ihmisiä pidetään tilivelvollisina ratkaisuistaan. Lakia rikkovaa rangaistaan, mikä varmasti hillitsee ihmisiä. Yhteiskunnassa säilyy jonkinlainen järjestys. Joten vaikka determinismi olisi totta, olisi sen mukaan eläminen epäkäytännöllistä ja itseasiassa mahdotonta. Jos valintoja ei voi tehdä niin kaikki vain tapahtuu itsestään.
Ihmisen luova toiminta:
Determinismin tiukassa tulkinnassa ihmisen luova toiminta olisi vain illuusio. Vaikka luomistyö tuntuisi uudelta ja itseohjautuvalta, se olisi todellisuudessa vain luonnonlakien ja aikaisempien tapahtumien ennaltamääräämä seuraus. Tämän näkemyksen mukaan kaikki ideat, taiteelliset teokset ja innovaatiot olisivat jo määrättyjä siitä hetkestä, kun universumi sai alkunsa. Tämä näkemys tuntuu intuitiivisesti absurdilta ja ristiriitaiselta, kun otetaan huomioon luovuuden spontaani ja arvaamaton luonne, sekä meidän kokemuksemme vapaasta tahdosta ja itseilmaisusta.
Ihmisaivot ovat äärimmäisen monimutkaiset, ja niiden tuottama käyttäytyminen, mukaan lukien taiteellinen ja luova toiminta, on äärimmäisen moniulotteista ja monelta osin vaikeasti ennustettavaa. Vaikka teoriassa kaikki tapahtumat voisivat olla deterministisiä, ihmisen käyttäytymisen täydellinen ennustaminen tai määrittäminen on käytännössä mahdotonta.
Ajatus siitä, että jokainen runo, musiikkisävellys ja taidemaalaus olisi syntynyt pelkästään pohjimmiltaan älyä vailla olevien luonnon voimien ja väistämättömien kausaalisten ketjujen kautta tuntuu äärimmäisen vaikeasti uskottavalta.
Tiedon ja muutoksen mahdollisuus:
Determinismi väittää, että kaikki on ennaltamäärättyä, mutta samaan aikaan deterministit yrittävät vakuuttaa muita näkemyksensä paikkansapitävyydestä. Jos kaikki on ennaltamäärätty, miksi meidän pitäisi pyrkiä ymmärtämään tai muuttamaan maailmaa?
On itseasiassa ironista, että deterministi yrittää vaikuttaa toisten valintoihin. Sehän on determinismin mukaan mahdotonta. Se miten ihmiset reagoivat vastaanottamaansa tietoon perustuu ennaltamääräykseen, ei yksilön omaan valintaan. Jokainen mielipiteemme muodostuu pohjimmiltaan tietoisen hallintamme ulkopuolella olevien voimien ja mekanismien vaikutuksesta. Toisin sanottuna et voi päättää mitä mieltä olet tästä lukemastasi tekstistä, vaan luonnonvoimat ja mekanismit tekevät päätöksen puolestasi. Tämä on väistämätön johtopäätös mikäli vapaata tahtoa ei ole.
Rationaalinen päättely perustuu vapaan tahdon oletukseen. Vapaa tahto sallii yksilöiden tarkastella vaihtoehtoja ja tehdä valintoja niiden välillä. Ilman valinnan vapautta, päätöksenteko olisi vain automaattinen prosessi, jota ohjataan ulkoisilla tekijöillä tai sisäisillä pakotteilla. Rationaalinen päättely vaatii kykyä punnita vaihtoehtoja, arvioida niiden seurauksia ja tehdä tietoisia päätöksiä. Vapaa tahto mahdollistaa tämän harkinnan prosessin, sallien yksilöiden käyttää logiikkaa ja kriittistä ajattelua.
Kaikki pyrkimykset vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen esimerkiksi tiedonvälityksen ja koulutuksen kautta olettavat vapaan tahdon ja siihen liittyvän rationaalisen päättelyn olemassaolon todellisuuden. Opetuksen ja oppimisen prosessit perustuvat oletukseen, että ihmisillä on kyky tehdä tietoisia päätöksiä siitä, mitä he haluavat hyväksyä ja mitä hylätä. Vapaa tahto mahdollistaa yksilöiden muuttuvan ja kehittyvän kognitiivisten ja moraalisten kykyjensä kautta.
Jos determinismi olisi totta niin mitä mieltä olisi enää tutkia mitään asioita tai kouluttaa ihmisiä. Molemmat ovat toimintoja, joissa oletetaan vapaa tahto. Jos determinismi olisi totta, silloin jokainen tieteellinen löytö olisi ennaltamäärätty, samoin kuin kaikki siihen liittyvät päätelmät. Determinismi tekee itseasiassa mahdottomaksi tietää mikä on totta, koska ihminen ei ole aidosti vapaa ajattelija ja toimija. Jokainen ajatus on määräytynyt ennalta jo alkuräjähdyksessä, jopa ihmisen koko kokemus tietoisena olemisesta. Se mitä meille jää käteen on vain luonnonlakien ennaltamääräämän tapahtumaketjun todistaminen.
Determinismi sen vahvimmassa muodossaan on täysin absurdi ajatus. Kukaan henkisesti terve ihminen ei käytännössä elä sen mukaan, vaikka uskoisikin siihen.
Vahvan determinismin ja vapaan tahdon kieltäminen perustuu monilla vahvaan sitoutumiseen täysin naturalistiseen maailmankuvaan, jossa mitään muuta ei ole olemassa kuin luonnonlait, aine ja energia. Mutta näin ei ole kaikkien tapauksessa. Determinismistinen ajattelu sen eri muodoissa on melko yleistä riippumatta ihmisen maailmankuvasta. Millä tavalla determismi näyttäytyy ihmisten arjessa? Puhutaan siitä seuraavaksi.
Näkemyksiä ennaltamääräyksestä
Monet uskonnolliset ihmiset uskovat determinismiin, mutta uskonnolliselta pohjalta. Jonkinlaiseen predestinaatioon vaikuttaa uskovan myös varsin moni, joka ei ole uskonnollinen siinä merkityksessä, että harjoittaisi aktiivisesti jotain tiettyä uskontoa. Uskonnollisella viittaankin tässä yhteydessä näkemyksiin, jotka perustuvat muuhun kuin tieteelliseen päättelyyn. Uskonnolliseen päättelyyn voi toki vaikuttaa myös tieteelliset todisteet. On aina tärkeää muistaa se, että ihmisen maailmankuvaan vaikuttaa monet tekijät.
On helppo yksinkertaistaa asioita ja ajatella, että uskovaiset ovat sivistymättömiä ja muodostavat näkemyksensä myyttien ja tunteiden pohjalta, ilman kriittistä ajattelua. Tai vastaavasti vannoutuneesta naturalistista on helppo olettaa, että hän on kylmän rationaalinen ja kaikki mihin hän uskoo perustuu vain tieteellisiin faktoihin. Vielä jos kyseessä on korkeastikoulutettu tiedemies, niin tietenkin hän on superobjektiivinen ja rationaalinen päätelmissään. Väärin oletettu. Jokaisen ihmisen ajattelussa on vinoumia ja ennakkoasenteita ja ne värittävät havaintojen ja todisteiden tulkintaa. Tiedemiesten korottaminen jonkinlaisiksi älyllisiksi pyhimyksiksi on virhe. Kyse on tavallisista kuolevaisista ihmisistä.
Samoin kuin oletus vapaasta tahdosta on varsin läpitunkevaa ja kaikkialle ulottuvaa ihmisten todellisuudessa, on myös deterministiset ajatukset hyvin yleisiä. Ei ole ollenkaan harvinaista kuulla jonkun toteavan, että "se oli tarkoitettu niin" tai "kaikella mitä tapahtuu on jokin tarkoitus" kun esimerkiksi sattuu jotain poikkeuksellisen hyvää tai huonoa. Kun joku kuolee niin moni voi yrittää lohduttautua ajatuksella, että "oli hänen aikansa lähteä". Tällaiset lausunnot viittaavat oletukseen jonkinlaisesta ennaltamääräyksestä. Esimerkiksi kun joku selittää jonkun kuolemaa lausunnolla "oli hänen aikansa lähteä" niin lausunto sisältää oletuksen siitä, että kunkin ihmisyksilön elinikä on jotenkin ennaltamäärätty.
Mutta mihin tällaiset näkemykset perustuvat? Eivät välttämättä mihinkään muuhun kuin siihen, että ihminen haluaa kokea elämässään jonkinlaista tarkoituksen tunnetta ja saada jonkin selityksen maailman tapahtumille. Mutta itse johtopäätöstä, joka viittaa jonkinlaiseen ennaltamääräykseen ei välttämättä ole kriittisesti tutkittu ja mietitty pohjamutia myöten. Ajatus on vain omaksuttu jostain, koska se antaa jonkinlaisen selityksen monille tapahtumille.
Tosin toteamukset kuten "se oli tarkoitettu niin" ovat äärimmäisen epämääräisiä ja eivät oikeastaan lopulta selitä mitään. Kyse on vain toteamuksesta ilman todellista sisältöä. Tapahtuipa mitä tahansa on aina mahdollista selittää se niin, että "se oli tarkoitettu niin" eli tapahtuma oli jotenkin ennaltamäärätty. Tämä on selitys, joka näennäisesti selittää kaiken, mutta ei todellisuudessa selitä mitään. Tämän selityksen käytännöllinen arvokin voidaan kyseenalaistaa. Mitä esimerkiksi ajattelet siitä, että kumpi on parempi tapa lohduttaa läheisensä menettänyttä surevaa ihmistä: "Oli hänen aikansa lähteä" vai "Otan osaa suruusi"?
Kalvinistisessa teologiassa on päädytty aika rajuun päätelmään ennaltamääräyksestä. Sen mukaan Jumala ennaltamäärää ketkä pelastuvat ja ketkä joutuvat kärsimään ikuisesti helvetin liekeissä. Jo pelkästään ajatus ikuisesta kidustushelvetistä muka oikeudenmukaisena rangaistuksena on absurdi Jumalan rakkauden näkökulmasta, mutta se, että Jumala ennaltamääräisi jotkut loputtomaan tuskaan ylittää täysin käsityskyvyn. Kalvinismi onkin tässä piirteessä irrottautunut Raamatun tasapainoisesta näkemyksestä.
Raamattu sen sijaan korostaa ihmisen valinnan vapautta ja vastuuta vapaana moraalisena toimijana, sekä Jumalan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden tasapainoa siinä miten hän toteuttaa maailmankaikkeutta koskevan tarkoituksensa. Ihmisillä on aito vapaus valita, miten he suhtautuvat Jumalan ennaltamäärättyyn ikuiseen tarkoitukseen. Vastoin monien oletuksia Raamatun mukaan mitään kidutushelvettiä ei ole, on vain valinta ikuisen elämän ja kuoleman välillä. Asian voi jokainen vahvistaa lukemalla Raamattua objektiivisesti ja hyödyntämällä päteviä Raamatun sanakirjoja, tietokirjoja ja selitysteoksia. Lisäksi luotettavan asiantuntijan avusta on valtavasti apua.
Determinismi esiintyy myös idän uskonnollisessa ajatusmaailmassa. Esimerkiksi intialaista alkuperää olevan advaita vedanta filosofian jotkut gurut opettavat eräänlaista determinismiä ja kieltävät vapaan tahdon. Mihin tämä perustuu? Tämä perustuu siihen ajatukseen, että vain Brahman eli Jumala on olemassa, ja näin ollen kaikki mitä tapahtuu on Jumalan tahto.
Itämainen filosofia sen lukuisissa eri muodoissaan voi olla varsin monimutkaista ja eri suuntauksista on erilaisia variantteja, joten kuvaukseni advaita-näkemyksestä edustaa vain itselleni tuttua ja pientä siivua kyseisestä filosofiasta.
Ihmiskunta on siis pitkään ja laajalti pohtinut vapaata tahtoa ja ennaltamääräystä. Joten herää kysymys: Voidaanko asiasta saada mitään todellista varmuutta?
Lopuksi
Kun on kyse vapaasta tahdosta, ei ole olemassa selvää tieteellistä tai filosofista konsensusta. On lukematon määrä erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja, joissa yhdistellään eri suhteissa tiedettä, filosofiaa, kokemusta ja mutua. Asia vaatii siis tarkempaa tutkimista, mikäli haluaa muodostaa asiasta vahvasti perusteltavan näkemyksen. Asiaa kannattaa varmastikin pohtia eri näkökulmista ja erilaisten todistelinjojen kautta.
Asiaa pohtiessaan on tärkeää ymmärtää, että kyse ei ole mustavalkoisesta joko tai -kysymyksestä. Vapaa tahto ja determinismi eivät ole automaattisesti toisiaan poissulkevia asioita katsommepa asiaa tieteelliseltä tai filosofiselta näkökannalta. Asian ratkaisemiseksi vaaditaan monipuolista lähestymistapaa. Miten niin?
Ensinnäkin tiede ei ole ratkaissut asiaa, vaan tällä hetkellä käytössämme oleva data sallii vapaan tahdon mahdollisuuden, mutta ei toisaalta sulje pois determinismiä. Kysymystä ei voi yksinkertaisesti ratkaista laboratoriotieteen avulla.
Toiseksi on täysin loogista päätellä, että on asioita, jotka tapahtuvat jonkin suuremman suunnitelman tai ennaltamääräyksen mukaan, ja on asioita, jotka tapahtuvat oman tietoisen ja vapaan valintamme seurauksena. Vaikuttaa myös siltä, että on asioita, jotka tapahtuu sattumalta. Predestinaatio, sattuma ja vapaa tahto on mahdollista sovittaa yhteen ilman kovinkaan vaativaa älyllistä akrobatiaa. Tällainen inklusiivinen selitysmalli hyväksyy tieteen havainnot maailmankaikkeudesta ja ihmisten subjektiivisen kokemuksen valinnan vapaudesta. Se on myös yhteensopiva ainakin joidenkin hengellisten ja uskonnollisten näkökantojen kanssa.
Lopulta vapaan tahdon valtava pragmaattinen voima sekä yksilöiden että ihmisryhmien tasolla on itsessään jo hyvä syy hyväksyä valinnan vapauden olemassaolo. Emmekä voi mitenkään paeta vapaan tahdon kokemusta, vaikka se olisikin pelkkää illuusiota. Koemme siis todellisuuden väistämättä ikään kuin meillä olisi vapaa tahto. Joten vahva determinismi haastaa voimakkaasti sen miten me todellisuudessa koemme todellisuutemme joka hetki.
Vapaan tahdon hyväksyminen ei tietenkään vaadi sitä, etteikö mitkään aivojen toiminnot olisi tietoisen kontrollin ulkopuolella. Sehän on selvä fakta, sekä tieteellisesti että kokemuksellisesti. Iso osa ajattelustamme on automaattista, mutta ajatteluumme sisältyy myös selvä tunne valinnan mahdollisuudesta. Voimme myös päättää kohdistaa ajatuksemme johonkin tiettyyn asiaan ja siitä eteenpäin aivot tarjoilevat meille uusia tai vanhoja aiheeseen liittyviä ajatuksia. Ja tietenkin usein myös häiriöajatuksia. Kokemukseemme kuuluu joka tapauksessa tunne valinnan mahdollisuudesta.
Mikä on siis totuus determinismistä ja vapaasta tahdosta? Sen selvittäminen jää lukijan omalle vastuulle. Olen itse löytänyt tyydyttävän ratkaisun kysymykseen, mutta jätän sen kuvailun väliin tällä kertaa. Tämä artikkelini antaa joitakin viitteitä siihen, mikä on mielestäni uskottavin selitysmalli. Jokaisen täytyy luonnollisesti käyttää vapaata tahtoaan ja tehdä omat ratkaisunsa. Olettaen, että voimme tehdä vapaasti valintoja.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä