Hei! Olen pitänyt taukoa taiteen tekemisestä jonkin aikaa. Ajattelin nyt varovasti kokeilla taas piirtämistä ja maalaamista. Tässä kirjoituksessa pohdiskelen sitä miltä ammattilaisesta tuntuu palata tai yrittää palata taiteen tekemisen pariin pienen tauon jälkeen ja jopa lopettamisajatusten jälkeen.
Aloittamiskynnys korkealla
Kynnys palata taiteen tekemiseen on noussut melko korkealla, koska en suostu tekemään mitään puolikasta tai jotain vähän sinne päin. Vaikka taide olisi minulle vain pelkkä harrastus en ala tinkiä ammattimaisista standardeista. Tämä muodostaa ilmeisen haasteen. Jos aion tehdä taidetta kunnolla, vaikka vain omaksi iloksi ja harrastuspohjalta, niin taiteen tekeminen tuntuu silti tavallaan työltä. Korkeatasoisen taiteen tekeminen on nimittäin vaikeaa.
Kokeilin pitkästä aikaa varovasti piirtämistä ja työstin erästä keskeneräistä teosta vähän eteenpäin. Tässä näet kuvan, jossa työstän kyseistä teosta.
Miltä piirtäminen tuntui? Melko kovalta työltä. Piirsin ehkä noin tunnin verran ja sen jälkeen olo oli jo melkein siinä rajoilla, että päivän aivoenergiat on käytetty. Kun piirtää tosissaan se on kovaa hommaa. Voi toki olla, että olen niin huono piirtäjä, että siksi se on minulle niin vaivalloista. Ja näin päästään uuden haasteen äärelle. Jotta piirtämiseen voisi tulla lisää vaivattomuuden tunnetta, pitäisi minun harjoitella enemmän. Mutta mistä revin ajan ja energian perustaitotreeneihin? No, todellisuudessa 10-15 minuutinkin usein toistuvista harjoitussessioista olisi jo apua tai se voisi olla täysin riittävä määrä perusteiden harjoittelemista. Joten teoriassa tällainen harjoitusohjelma olisi mahdollista toteuttaa.
Käytännössä se ei ole kuitenkaan niin helppoa, koska muuten kaikki voisivat tuosta vaan lisätä arkeensa mitä tahansa hyödyllisiä tapoja ja kehittää itseään monella eri tavalla.
Yhtenä haasteena perusteiden harjoittelussa on harjoituksiin liittyvä tylsyys, varsinkin jos niitä harjoittelee eristetysti. Vai mitä sinä olet mieltä erilaisten tarkkuus-, -koordinaatio, ja muistiharjoitusten tekemisestä? Luultavasti suurin osa taiteilijoista elää luomishimojen vallassa ja sitä energiaa on vaikea hillitä niin, että käyttäisi aikaa harjoituksiin, joista ei synny taideteoksia. En tiedä haluanko taideharrastukseen piirteitä, jotka eivät tunnu kovin kiinnostavilta. Tai kyse ei ole niinkään kiinnostuksen puutteesta, vaan resurssien puutteesta.
Joten luultavasti toimivin ratkaisu on tehdä ensisijaisesti teoksia progressiivisella asenteella.
On selvää, että teoksiakin tekemällä voi kehittää omaa osaamistaan, mutta siinä täytyy olla erityisen tarkkana. Eristettyjen ja kohdistettujen täsmäharjoitusten etuna on se, että ne eivät jätä mitään vaihtoehtoja. Ajattele esimerkiksi harjoituksia, joissa täsmätään suorien viivojen kallistuskulmia tai pisteen sijaintia rajatun alueen sisällä. Tällaisen harjoitukset ovat niin täsmennettyjä, että minkäänlaiselle luovuudelle ei jää sijaa, eikä oikoteiden käytössä tai suurpiirteisessä asenteessa ole järkeä. Jos tavoite on kehittää tarkkaa silmää niin suunnilleen sinne päin -tyyli on pakko unohtaa tai muuten tuhlaa vain aikaansa.
Yksi harjoitusmenetelmä tosin on, jossa voi harjoitella kaikkia perusasioita yhtä aikaa ja se on havainnon jäljentäminen. Ehkä voisin tehdä jonkin mestarikopion.
Mitä siis aion tehdä?
En tiedä. Jatkan kokeiluja varovasti. Haluan pitää kuvataiteen elämässäni sivuroolissa. Sivurooli voi toki joskus olla tärkeä koko tarinan kannalta. Eli pidän ovia auki erilaisille vaihtoehdoille sen suhteen miten taidetta teen ja mihin tarkoitukseen. Jos esimerkiksi tietäisin, että teoksille löytyisi helposti ostajia niin siitä saisi heti vähän lisää motivaatiota tehdä taidetta. Pelkästään oman varaston täyttäminen ei ole kovin houkutteleva ajatus.
Varastokoppini on jo pullollaan omia maalauksia ja piirustuksia. En halua, että ne alkavat vyöryä taloni muihin tiloihin. Seinällekään en kovin helposti omaa teostani suostu laittamaan. Omia teoksia ei välttämättä huvita katsella, koska niitä tehdessään ne ovat tulleet jo niin tutuiksi. On jotenkin mielekkäämpää tehdä taidetta muita varten.
En jaksa kuitenkaan markkinoida aggressiivisesti omaa taidetta. Väsyin markkinointiin Taidekoulu Tuimalan myötä, koska siinä kurssimyynti vaati valtavia ponnisteluja. Kurssien mainontaa pitää työntää monen kanavan kautta potentiaalisten asiakkaiden silmistä ja korvista sisään. Samaan en halua enää lähteä. Asiat täytyy tapahtua kevyesti ja luontevasti.
Voisihan sitä toki hävittää omia teoksia toisesta päästä sen mukaan kuin tekee uusia. Näin niitä ei pääse kertymään varastoon enempää kuin sinne mahtuu tavaraa.
Yksi vaihtoehto mitä olen myös pohtinut on teosten tuottaminen etanavauhdilla niin, että työstää vähitellen vuoden mittaan jotain maalaus- tai piirustusprojektia. Yksi todella hyvä teos vuodessa on parempi kuin tuhat keskinkertaista.
Taiteen tekemisessä on vain se ongelma, että tuntuu siltä kuin sitä varten aivoissa on oma taajuutensa. Kun virittäytyy sille taajuudelle on vaikea vaihtaa nopeasti toiselle taajuudelle. Niinpä toimivin ratkaisu voisi olla se, että varaa kokonaisia päiviä sieltä täältä taiteen tekemiseen. Tosin tässä tulee helposti sama ongelma vastaan. Jos vietät kokonaisen päivän taidetaajuudella, ei taajuus välttämättä vaihdu unenkaan aikana, vaan olet 'pysyvästi' siirtynyt taiteilijan todellisuuteen. Samankaltainen ongelma on tosin monissa muissakin syvää keskittymistä vaativissa asioissa. Taiteessa tämä haaste tuntuu kuitenkin olevan poikkeuksellisen voimakas.
Lopuksi
Katsotaan mitä tapahtuu. Kokeilen jotain ja jos homma ei tunnut toimivan niin sitten en tee mitään. En edelleenkään ole hylännyt sitä vaihtoehtoa, että unohtaisin taiteen kokonaan. Sekin on mahdollista. Tilanne on sikäli huojentava, että nyt ei ole pakkoa mihinkään suuntaan. Voin tehdä taidetta tai olla tekemättä. Luovana ihmisenä jonkinlaisen luovuuden kanavan luultavasi kuitenkin tarvitsen. Siinä onkin yksi syy miksi olen kirjoitellut tiedeaiheisia kirjoituksia tänne viime aikoina. Vaikka aiheet voivat vaikuttaa ei-luovilta niin asioiden sanoittaminen ja tiedon organisointi sisältää selkeän luovan elementin. Jotain luovuutta sisältävää tulen varmasti siis tekemään lähiaikoina.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
Comments