top of page

Erään maalauksen vaiheita: Akryyli- ja öljyvärien yhdistäminen

Hei! Maalauksen voi rakentaa lukemattomilla eri tavoilla. Se tekee maalaustaidosta mielenkiintoisen. Kokeiltavaa ja opittavaa riittää loputttomasti. Tällä kertaa esittelen yhtä kokeiluani, jonka tein kesällä 2022.




Idea, inspiraatio ja imitaatio


Klassisen taiteen pitkään perinteeseen kuuluu olennaisena osana imitaatio. Maalarit ovat kautta aikojen tajunneet, että tyhjästä on vaikea taikoa mitään. Niinpä maalarit ovat hakeneet inspiraatiota sekä luonnosta että toisilta taiteilijoilta. Myös suora imitoiminen ja lainaaminen on ollut tavallinen käytäntö kautta aikojen.


Näitä ajatuksia soveltaen lähdin suunnittelemaan maalausta. Ensiksi sain idean, että haluan maalata muotokuvateoksen naisesta. Sitten hain inspiraatiota mestariteoksista ja taidokkaista maalauksista. Kehittelin melko nopeasti kuvan siitä millaiselta halusin maalauksen näyttävän. Kun maalauksen aihe ja asetelma oli selvillä ryhdyin hommiin.



Luonnos hiilikynällä sävytetylle pohjalle


Aivan ensimmäisenä sävytin maalauskankaan melko sattumanvaraisella värimössöllä käyttäen akryylivärejä. Luultavasti peitin näin jonkin vähemmän onnistuneen maalauksen. Minulla onkin tapana käyttää samaa maalauspohjaa useaan maalaukseen. Yritän ammattimaisesti olla takertumatta joka ikiseen maalaukseen ja vielä enemmän jos kyseessä on harjoitusteos tai luonnos. Joitakin teoksia kannattaa toki säilyttää eri ajoilta, jotta voi seurata omaa kehitystään taiteilijana. Toisaalta teokset on kätevä taltioida myös valokuvaamalla. Siinä säästää fyysistä säilytystilaa, jota monillakaan meistä ei välttämättä ole kovin paljon.


Kun olin sävyttänyt pohjan ja se oli kuiva piirsin aiheesta ääriviivaluonnoksen. Käytän maalatessa harvemmin tällaista lineaarista lähestymistapaa, mutta välillä on mukava kulkea akateemisempaa polkua pitkin. Tosin luonnokseni oli melko yksinkertainen ja nopeasti tehty.



Touhuni voi vaikuttaa melkoiselta sekoilulta tämän kuvan perusteella, mutta maalausprosessissa on varsin paljon joustoa kun hallitsee kuvataiteen tärkeimmät periaatteet. Omaa osaamistaan voikin testata sillä kuinka joustavasti voi toimia ja päästä silti kohtuulliseen lopputulokseen. Sitä paitsi lineaarinen aloitus on varsin looginen ja mekaaninen lähestymistapa maalauksen aloitukseen. Älä hämäänny maalauspohjan epämääräisestä sävytyksestä.



Taustan väri


Värit ovat luonteeltaan kontekstuaalisia. Se miltä väri näyttää riippuu ympäristöstä. On hullua millaisia temppuja väreillä voi tehdä kun ymmärtää ja hallitsee värien kontekstuaalista luonnetta. Eräs suosikkimaisemaalareistani tonalisti John MacDonald maalasi eräässä demonstraatiossa sinisen taivaan ruskealla niin, että se näytti siniseltä. Luit oikein sinisen taivaan voi saada aikaiseksi ruskealla maalilla. En ole aiemmin nähnyt vastaavaa, mutta se on mahdollista kun pigmentti on oikea. Tiesin, että harmaan saa näyttämään siniseltä, mutta ruskea oli minulle uutta. MacDonaldin käyttämä ruskea täytyi olla jotenkin sinertävää, koska hänen alusmaalauksensa oli periaatteessa oranssi. Oranssi ja sininen ovat vastavärejä. Tähän perustuu esimerkiksi niin sanottu Apelleen sininen, joka on todellisuudessa harmaa, mutta oranssien värisävyjen rinnalla se näyttää siniseltä.


Koska väreissä kontekstilla on niin suuri merkitys aloittaa moni maalari maalauksen värittämisen taustasta. Se luo kontekstin sekä aiheen valööreille että väreille (valööri tarkoittaa värin tummuusastetta). Päätin toimia näin tällä kertaa ja maalasin taustan oletettuun tavoiteväriin tai lähelle sitä.


Eniten olin kiistonut sopivan valöörikontekstin luomisesta en välttämättä värisävystä. Tausta tulisi löytämään oikean värisävyn maalauksen edetessä.



Valöörien hahmottelua akryyliväreillä


Seuraavaksi aloin hahmotella muotokuvan valööreja. Tein sen näköjään kaksi värisesti niin, että käytin kasvoissa ja kädessä harmaata (valot) ja muuten ruskeaa.



En tiedä miksi tein pohjamaalauksen ensimmäisen kerroksen osittain harmaalla ja osittain ruskealla, mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä. Pohjamaalauksen voi tehdä lukemattomilla eri tavoilla. Tässä pohjamaalausvaiheessa käytin akryylivärejä.



Pohjamaalauksen toinen kerros akryyliväreillä


Seuraavaksi aloin lyödä teokseen väriä päälle ja otin täyden paletin käyttöön. En muista millaista palettia käytin, mutta luultavasti jonkinlaista Apelleen paletin muunnelmaa.



Työstin teosta akryyliväreillä melko pitkälle.



Akryyliväreillä on haasteellista päästä öljymaalauksen tasolle. Öljyjen hohtavaa rasvaisuutta ei voita mikään. Tämä on toki vain minun mielipiteeni, mutta akryylimaalaukseen jää todella helposti parhaimmillaankin muovinen vivahde. Tämä maalaus ei välttämättä näytä niin kovin muoviselta, mutta keskeneräinen se selvästi on. Niinpä maalausta oli tarpeen työstää eteenpäin.



Maalauksen viimeistely öljyväreillä


Kuivan akryylimaalauksen päälle voi maalata öljyväreillä. Tämän metodin etuna on se, että pitemmälle työstettyjä pohjamaalauksia on helpompi tehdä ja niihin voi maalata öljykerroksen päälle melko nopeasti, koska akryylivärit kuivuvat nopeasti. Vuorokausi on hyvä vähintään odottaa.



Valokuva teoksesta on ilmeisesti otettu vähän liian hämärässä tilassa, mutta muuten se edustaa kohtuullisesti teosta.


En tiedä onko maalaus vielä valmis, koska jätän lähes aina avoimeksi jatkotyöstön mahdollisuuden. Tilaustyöt tai muuten käsistäni poistuvat teokset on eri asia ja ne täytyy julistaa valmiiksi ennen luovuttamista. Muuten pidän teoksiani toistaiseksi valmiina. Olen palannut viimeistelemään teoksiani jopa parin vuoden tauon jälkeen. Tämäkään ei ole mitenkään epätavanomaista maalarien keskuudessa. Hätäisempi valmiiden teosten tuottaminen on tavanomaisempaa harrastelijoiden keskuudessa, joilla ei ole samanlaisia paineita tuottaa korkeaa laatua kuin ammattilaisilla.


Hidastamalla vauhtia moni harrastelija voisikin parantaa omien teostensa laatua, tekemällä välttämättä prosessiinsa mitään muita muutoksia. Luonteeltaan huolelliset ja pikkutarkat näpertelijät ovat vahvoilla tässä lajissa. Rennolla ja maalauksellisella otteella maalaaminenkin on nimittäin todellisuudessa tarkkaa työtä. Itse asiassa siinä vasta maalarin taito ja tarkkuus joutuu todella koetukselle. Näpertelevällä tyylillä on tavallaan helpompi onnistua, koska maalausta voi yksinkertaisesti vain työstää niin kauan kunnes se näyttää oikealta. Rennon ja rohkea maalaustyylin todellista olemusta voi olla vaikea ymmärtää ilman riittävää kokemusta ja osaamista. Ulkokuori voi hämätä kokematonta.


Oli miten oli, tässä oli erään maalaukseni vaiheita.


Terveisin,


Okulaarinen tieteilijä




Comments


bottom of page