• Tuomas Tuimala

Fotorealismin salaisuudet paljastettu osa 2. - Näin kopioit mallikuvan millintarkasti -tutoriaali

Hei! Tässä artikkelissa jatkan edellisen artikkelin aiheesta ja näytän miten edellisen artikkelin ajatukset soveltuu piirtämiseen. Tässä artikkelissa opit fotorealistisen kopioimisen tärkeimmät vaiheet ja menetelmät. Kerron myös miten U.V.O. -periaatteen, eli Unidentified Visual Object -periaatteen (tunnistamaton visuaalinen objekti), soveltaminen voi herättää sinut osaamattomuuden unesta.



Lyhyt kertaus edellisestä


Kerrataanpa lyhyesti edellisen artikkelin ydinajatukset. Ensinnäkin fotorealismi on pohjimmiltaan mekaanista kopioimista. Luovuutta ei tarvita, ainoastaan huolellisuutta. Jonkin verran tehtävän vaatima hienomotoriikka voi vaatia harjoitusta, jotta opit säätelemään kynän painetta. Paineen säätelyn hallinta on tärkeää, jotta tietää millaisella voimalla syntyy mitäkin tummuutta. Kaikkein hienovaraisimmat yksityiskohdat voivat vaatia kirurgista tarkkuutta, mikä kysyy hyvää kynän hallintaa. Mutta muista, että ihmisen käsi ja sormet on suunniteltu tarkkuutta vaativaa työskentelyä varten. Näin ollen fotorealistisen kopioimisen isoin haaste on lopulta henkinen. Pystytkö pysähtymään tekemisen äärelle? Löytyykö sinusta sopivasti perfektionismia, jotta et katso omia virheitäsi sormien läpi? Pystytkö sitoutumaan yhteen piirustusprojektiin riittävän kauaksi aikaa?


Fotorealistinen kopioiminen ei siis ole heikkohermoisia ja hätäisiä tekijöitä varten. Mutta muuten siinä ei lopulta vaadita mitään kovinkaan ihmeellisiä kykyjä. Sopivilla apukeinoilla kuka tahansa voi jäljentää mallikuvan millintarkasti.


Fotorealismissa teknisenä suorituksena tarvitset kahta taitoa. Mittaustaito ja tummuuksien jäljentäminen. Mitään muuta ei välttämättä tarvitse osata.


Mittaaminen onnistuu paremmin kun käyttää apuna jotain mittavälinettä. Tavallinen viivotin riittää. Jos haluat tuntea itsesi enemmän oikeaksi taiteilijaksi voit käyttää mittailussa neulepuikkoa tai muuta mittatikkua.


Tummuuksien jäljentämisessä voit käyttää apuna printattua valööriasteikkoa.



Esimerkki elävästä elämästä, joka vahvistaa fotorealismin syvimmän olemuksen


Ennen kuin menemme aiheessa käytännön tasolle otetaan tähän vielä yksi todiste fotorealismin mekaanisesta olemuksesta ja siitä, että se vaatii vähemmän taiteellista osaamista kuin moni ymmärtää. Todiste on elävästä elämästä. Alla näet yhden vaimoni öljymaalauksista.


Liisa Tuimalan teos taidemaalarin uran alkupäästä.

Kuten kuvasta huomaat, Liisa on tavoittanut teoksessaan valokuvamaisuutta. Se ei ehkä ole täydellisen fotorealistinen, mutta riittävän lähelle ottaen huomioon sen, että Liisa maalasi sen aikana jolloin hän ei vielä tiennyt maalamisesta paljoa perusteita enempää, eikä hänellä ollut öljymaalauksesta kovin paljon kokemusta. Mutta se minkä hän hallitsi riittävän hyvin oli kyky olla uskollinen havainnoille ja jäljentää niitä maalauspohjalle, kunnes maalaus olisi identtinen mallikuvan kanssa. Hän hallitsi U.V.O. -periaatteen. Mikä U.V.O. -periaate tarkalleen on ja miten se toimii selviää sinulle vähän myöhemmin. Oli miten oli, fotorealismi ei edellytä paljoa tietoa tai kokemusta. Vain kourallisella perustietoja ja pienellä perustekniikoiden harjoittelulla voi onnistua jäljentämään mallikuvan millintarkasti.


Piirustustarvikkeet


Fotorealisimia voi piirtää monenlaisilla tarvikkeilla. En aio käydä läpi kaikkia eri vaihtoehtoja, vaan esittelen ainoastaan yhden toimivan tarvikekombinaation. Listaan tarvikkeet merkkeineen tähän:


-General's mustat hiilikynät

-Marie's pajuhiilitikku

-General's valkoinen hiilikynä

-Marie's muovailtava pyyhekumi

-Neulepuikko ja viivotin

-Jäykähkö öljy/akryylimaalaussivellin

-Canson 1557 -piirustuspaperi

-Wc-paperi


Osan näistä tarvikkeista voit tilata Taidekoulu Tuimalan verkkokaupasta. Meillä on myynnissä muun muassa mainioita Marie's hiilikyniä ja pajuhiilitikkuja, sekä valkoisten hiilikynien kuningas General's white charcoal pencil. Wc-paperia saat lähimmästä elintarvikeliikkeestä.


Yksi fotorealistin tärkeimistä työkaluista.


Piirustusprosessi vaihe vaiheelta


Muutama sana työtilasta. Suosittelen piirtämään sopivan valaistussa tilassa. Kannattaa myös käyttää pystysuoraa piirustusalustaa jos vain mahdollista. Pystysuoralla piirustusalustalla mallikuvan ja piirustuksen objektiivinen vertailu on helpointa tehdä. Alustan kulman muuttuessa täytyy kulmamuutosta osata kompensoida piirustuksessa ja havaintojen tekemisessä. Jos sinulla ei ole maalaustelinettä voit käyttää alustana seinää.


Teippaa piirustuspaperi ja mallikuva vierekkäin kiinni piirustusalustaan samaan tapaan kuin artikkelin alussa olevassa kuvassa. Sininen 3M -teippi on hyvää tähän tarkoitukseen. Se pitää hyvin paperin paikoillaan, muttei liimaudu liian tiukasti kiinni. Tavallinen maalarinteippikin käy, mutta se ottaa aika tiukasti kiinni paperiin ja sitä voi olla vaikea irrottaa paperia vahingoittamatta.



Viitekehyksen piirtäminen


Jotta piirtämisessä vaadittava mittailu kävisi helpommin tarvitaan sopivia kiintopisteitä tai vertailukohtia. Viitekehys on kätevä tapa helpottaa mittausten tekemistä. Viitekehys on piirrettävän aiheen ympärille piirrettävä suorakulmio, joka määräytyy joko aiheen tai mallikuvan koon mukaan. Niinpä ensimmäinen tehtäväsi on selvittää piirrettävän aiheen koko, sen korkeus ja sen leveys.


Kehyksen piirtämiseen voit käyttää vaikka hiilitikkua ja viivotinta.

Viitekehyksen pysty- ja vaakasuorat linjat antavat sinulle pisteet, joista voit mitata haluamasi kohdan koordinaatit.


Kun kehyksen koko on selvillä, voit sävyttää kehyksen sisäpuolella olevan alueen pajuhiilellä.

Tasoita sävytys wc-paperilla, sävytä uudestaan ja tasoita.

Helppoa, eikö totta?


Luonnoksen piirtäminen


Nyt kun viitekehys ja sävypohja on valmis, voimme alkaa hahmotella aiheen muotoa.

Aiheen muodon hahmottelu onnistuu hyvin valojen ja varjojen perusteella. Ajattele, mallikuvan valo- ja varjoalueet abstrakteina muotopalikoina. Onnistuneen havaintopiirtämisen yksi esteistä usein on se, että piirretään mentaalisen käsitelinssin läpi, Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että piirrät omien ennakkokäsitystesi perusteella sitä miltä kohteen pitäisi mielestäsi näyttää, etkä sitä millainen se objektiivisesti tarkasteltuna todellisuudessa on. Havaintopiirtäjä ei piirrä ihmisiä, koiria, lintuja, appelsiineja, puita tai autoja, vaan mittasuhteita, muotoja, tummuuksia ja värejä. Havaintopiirtäjä pudottaa käsitetaakan mielestään kuin zen-mestari ja katsoo todellisuutta silmiin sellaisena kuin se on. Ei selittelyjä, ei tulkintaa, vaan raakaa objektiivista havainnointia.


Muodon hahmottelun voi aloittaa siitä, että määrittelee ensin aiheen koon. Kun koko on selvillä voidaan luonnostella kohteen siluetin muoto.


Luonnostelussa toimii hyvin pajuhiilitikku, sillä sitä on helppo kumittaa pois.


Aiheen muotojen hahmottamisessa auttaa se, että sävytät varjopalikat tummemmiksi. Muista, että että piirrät U.V.O.:a eli Unidentified Visual Objectia, et mitään tunnistettavaa tai nimettävissä olevaa asiaa. Yritä suhtautua näkemääsi vain abstrakteina valon ja varjon palasina. Jos oivallat miten tämä ajattelutapa toimii, oivallat havaintopiirtämisen perimmäisen ytimen. Sen jälkeen piirtämisestä tulee paljon helpompaa. Varoituksen sana. Piirtämisen todellisuuteen herääminen tuhoaa kaiken mystiikan piirtämisestä. Joten jos haluat katsella taidetta mystisismin ja magiikan verhon läpi, pysy siinä tapauksessa kaukana abstrahoinnista. Muista kuitenkin, että taikauskolla on tapana kahlita piirtäjä osaamattomuuden kahleisiin.



Varjostusten piirtäminen


Sitten kun luonnos on valmis, pääsemme pelkoa herättävien varjostusten piirtämiseen. Varjostusten piirtäminen tuottaa monille vaikeuksia. Tummuuksia meinaa olla vaikea nähdä objektiivisesti. Usein myös aloitteleva piirtäjä pelkää piirtää riittävän tummasti. Toki sopiva varovaisuus on kohdallaan, jotta piirustusjälki pysyy sellaisena, että sitä voi korjata. Mutta reipasta tummentamista ei pitäisi liikaa pelätä. Mutta miten voit onnistua piirtämään tummuudet oikein? Ota avuksi valööriasteikko! Sen avulla voit jäljentää mallikohdan tummuudet kohta kohdalta oikein.


Huomioi se, ettei valmiissa valööriasteikossa ole useinkaan tarkkaa vastinetta jokaisella kuvan tummuudelle. Silloin täytyy vain katsoa, minkä kahden tummuuden väliin kyseinen kohta sijoittuu.

Toinen vaihtoehto on tehdä niin, että teet tietokoneella oman asteikon käyttämästäsi mallikuvasta. Voit esimerkiksi ottaa siitä valööripaloja, jotka sitten tulostat paperille. Näin saat täsmävalöörit ja varjostusten piirtämisestä lähtee viimeisetkin ajatustyön rippeet pois. Täydellinen tummuuksien kopiointi edellyttää vain sokeaa uskollisuutta valööriasteikolle.


Huomaatko miten mallikuvan kopioiminen on lopulta hyvin yksinkertaista. Siinä täytyy vain kyselemättä totella mittatyökalujen käskyjä ja työstää piirustusta niin kauan, ettei sitä voi erottaa mallikuvasta. Täydellisen kopion piirtäminen on ennen kaikkea kärsivällisyysharjoitus.


Katso vielä video, jossa demonstroin kuinka mallikuva jäljennetään vaihe vaiheelta.


Tässä oli pariin artikkeliin pakattuna fotorealismin ydinperiaatteet ja -menetelmät. Kopioimista kannattaa ehdottomasti harrastaa, sillä se on hyvä tapa ottaa piirtämisen perusteet hyvin haltuun. Lopullisena taiteellisena päämääränä se ei kuitenkaan monille ole mielekäs. Useimmat ammattirealistit ovatkin yleensä paljon enemmän kuin vain eläviä kopiokoneita. Hyvään realismiin sisältyy taiteilijan omaa persoonallista tulkintaa ja kuvataiteen tärkeimpien periaatteiden soveltamista tavalla, joka vie teoksen kopioimisen tuolle puolen. Muttei mekaanisessa foto- tai hyperrealismissa mitään vikaakaan ole. Se on oma taidemuotonsa ja sen mestareita täytyy arvostaa. Pikselintarkka kopioiminen kysyy sellaista pitkäjänteisyyttä, ettei siihen kaikki pysty.


Terveisin,


Tuomas




Liity sisäpiiriin!

Liity postituslistalleni ja kuulet uusista artikkeleistani ja kursseistani. Lähetän sinulle silloin tällöin parhaimpia ohjeita ja ideoita piirtämiseen ja kerron uusimmista kuulumisistani.

Ota yhteyttä minuun sähköpostilla:

© 2020 tuomastuimala.fi