• Tuomas Tuimala

Hämäävät kynien kovuudet - Piirrä hienoja piirustuksia muutamalla kynällä

Hei! Tässä artikkelissa kerron miten voit piirtää hyviä piirustuksia parilla kolmella lyijykynällä. Saat myös tietää miksi lyijykynien kahdestakymmenestä eri kovuudesta iso osa on aika lailla tarpeettomia.


Totuus lyijykynien kovuudesta


Monilla lyijykynien valmistajilla on tarjolla kahtakymmentä eri kovuutta olevaa lyijykynää. Todellisuudessa iso osa näistä on kuitenkin tarpeettomia. Miksi? Koska käytänössä lyijykyniä on oikeastaan vain kolmea kovuutta. Kova, kovapehmeä ja pehmeä. Lyijykynien merkinnässä näitä vastaavat kirjaimet H, HB ja B.


Erot eri H-kynien välillä ovat aika vähäiset. Sama pätee pehmeämpiin B-kyniin. Asiaan vaikuttaa yksinkertaisesti sellainen piirtämiseen liittyvä subjektiivinen elementti kuin piirtovoimakkuus. Se kuinka tummaa jälkeä kustakin kynästä tulee riippuu siitä kuinka kovalla voimalla piirtää. Toinen asiaan vaikuttava tekijä on se, kuinka monta grafiittikerrosta piirtää. Mitä enemmän kerroksia sitä tummempi jälki.


Isoin ero on kovuuksien ääripäissä. Kaikkein kovimmalla lyijykynällä ei voi piirtää niin tummasti kuin kaikkein pehmeimmällä lyijykynällä. Oman kokemukseni mukaan asteikon molemmissa päissä 5-tason kovuus alkaa olla sopiva yläraja. En käytä oikeastaan koskaan tavallisista lyijykynistä näitä kovempia tai pehmeämpiä kyniä. Tavallisesti kynäyhdistelmäni sisältää enintään kovuudet 2H, H, HB, 2B, 3B ja ehkä 4B.


Piirrän suhteellisen harvoin pelkillä lyijykynillä, koska piirrän sävytetylle paperilla. Sävytetty paperi vaatii avuksi valkoliitua kaikkein vaaleimpien valöörien piirtämiseen. Usein haluan venyttää valööriskaalaa myös kohti mahdollisimman tummaa. Silloin on pakko ottaa jokin 'musta' kynä käyttöön. Tämä ei ole kuitenkaan välttämätöntä. Hyvä piirustus syntyy myös parilla lyijykynällä ja valkoliidulla. Seuraavaksi annankin joitakin vinkkejä siihen miten voit piirtää hyvän piirustuksen tällaisella kynäkombinaatiolla.



Näin piirrät hyvän piirustuksen muutamalla kynällä


Piirtääksesi hyvän piirustuksen voit unohtaa ison osan lyijykynistä. Havainnollistan asiaa piirtämäni muotokuvan välityksellä.


Tällä kertaa valitsin lyijykynistä vain kaksi kovuutta, H ja HB. HB-kynistä käytin kahta eri versiota, tavallista HB-kynää ja sen lisäksi lyijytäytekynää. Lyijytäyte kynä on siksi hyvä, ettei sitä tarvitse teroittaa ja sillä saa piirrettyä hyvin erityistä tarkkuutta vaativat kohdat.


Piirustuspaperina käytin Cansonin harmaata Mi-Teintes pastellipaperia. Koska paperi oli harmaa käytin vaaleimpiin valoihin General'sin valkoliitukynää.



Lineaarisen perustan piirtäminen


Piirtämisessä noudatin tavanomaista kaavaani, joka alkaa lineaarisen rakennelman piirtämisellä. Tapani piirtää lineaarinen luonnos koostuu karkeasti kahdesta tehtävästä. Mallista valittujen pisteiden sijoittamisesta paperille oikeisiin kohtiin ja niiden yhdistämisestä suorahkoilla viivoilla. Näin syntyy lineaarinen rakennelma, jossa mittasuhteet ja muodot ovat suunnilleen oikeat. Toisinaan kehittelen lineaarista luonnosta pitemmälle ja kiinnitän huomiota muotojen tarkempaan artikulaatioon, mutta en aina. Monesti lineaarinen luonnos voi olla hyvinkin raaka hahmotelma, joka on tehty hyvin kevyin sitoumuksin. Mikään siinä ei välttämättä ole absoluuttisen tarkalleen kohdallaan, vaan jätetty odottamaan hienosäätöä, joka tapahtuu piirustuksen edetessä pitemmälle.


Luonnostelussa toimii hyvin H- tai HB-kynä. Piirtäminen tulisi olla niin kevyttä, että piirtojälkeä voi kumittaa helposti pois. Tätä tarkoittaa kevyt sitoutuminen paperille tehtyihin merkintöihin. Niihin on mahdollista tehdä heti tarpeen tullen muutoksia. Jos piirrät liian raskaalla kädellä, voi piirtojälki olla niin vahvaa, että siitä jää pysyvä jälki paperiin.



Valon ja varjon erottaminen


Lineaarisen hahmotelman jälkeen jatkan luonnoksen hiomista muodoiltaan oikeanlaiseksi. Tässä auttaa paljon kun sävyttää varjot/tummat alueet. Valot ja varjot muodostavat abstrakteja muotoja, jotka on helpompi tunnistaa kun ne erottelee selvästi toisistaan. Aloitan sävyttämisen yleensä H-kynällä ja sitten lisään tummuutta HB-kynällä. Näin tein tässäkin esimerkkipiirustuksessa.


Piirustuksen pitäisi tässä vaiheessa näyttää vielä litteältä ja siinä tulisi olla periaatteessa vain kaksi valööria, vaalea ja tumma. Varjojen sävyttäminen ei ole varsinaisesti varjostusten piirtämistä, eikä varsinkaan kolmiulotteisen muodon kuvaamista. Sävyttämisen tarkoitus on auttaa hiomaan valojen ja varjojen litteät muodot kohdalleen.



Piirustuksen kehittely valmiiksi


Edellä mainittujen vaiheiden kautta on syntynyt vahva perusta, jonka pohjalta piirusta voidaan kehitellä valmiiksi. Jatkan piirtämistä matalan sitoutumisen periaatteella mahdollisimman pitkään. Tämä vaatii jonkin verran kynän käyttötaitoa, jotta ymmärtää miten voi piirtää jopa suhteellisen tummaakin jälkeä niin, että siihen on mahdollista tehdä korjauksia. Piirtojäljen tulisi antaa syntyä ikään kuin kynän omalla painolla. Tummentaminen tapahtuu piirtämällä kevyehkösti useita grafiittikerroksia päällekkäin. Näin piirustus pysyy muovailtavassa muodossa pitempään.


Kuvasta näet, että toisinaan piirustus voi vaatia huomattavia korjauksia. Jos olet piirtänyt liian rajulla otteella voi isompien muutosten tekeminen olla mahdotonta. Liian hennostikaan ei kuitenkaan ole hyvä piirtää. Oikea tapa löytyy kokemuksen kautta.


Jatkan piirustuksen kehittelyä niin kauan kun se vastaa tavoiteltua viimeistelyn tasoa. Se voi tarkoittaa parin tunnin tai useamman päivän työtä. Aina en tiedä etukäteen kuinka pitkälle haluan viedä piirustuksen. Tässä artikkelissa näkyvän piirustuksen olen jättänyt vahvan luonnoksen tasolle.


Lisäsin tähän piirustukseen myös valkoliitua huippuvaloihin ja muihin vaaleimpiin valoihin. Valkoliitu on ehdoton lisä silloin kun piirretään sävytetylle paperille. Sitä tulisi kuitenkin käyttää varovasti ja harkiten. Vältä grafiitin ja valkoliidun sekoittamista keskenään ja piirrä valkoliitukynällä ensisijaisesti vain puhtaalle paperille.


Terveisin,


Tuomas