Kirjoitus seinällä – sanonta, joka toteutui ja jäi elämään
- Tuomas Tuimala
- 16.4.
- 4 min käytetty lukemiseen
Monet nykykielen sanonnat ovat peräisin Raamatusta. Yksi niistä on varsin vaikuttava ja historiallisesti merkityksellinen: "kirjoitus seinällä" – englanniksi The Writing on the Wall. Tällä sanonnalla viitataan varoitukseen, jonka seuraukset ovat vääjäämättömät. Sen juuret ulottuvat yli 2500 vuoden taakse, Babylonin palatsin seinälle, hetkiin ennen valtakunnan kaatumista.
Myös taide on tallentanut tämän hetken. Rembrandtin mestariteos Belshazzar’s Feast eli Belsassarin pidot (noin 1635–1638, ks. kuva artikkelin alussa) vangitsee dramaattisen hetken täynnä jännitettä ja jumalallista tuomiota. Maalaus rakentuu vahvan barokin estetiikan varaan: valon ja varjon jyrkkä kontrasti – korostaa kuninkaan järkyttynyttä ilmettä, hänen kohoavia käsiään ja taustalle ilmestynyttä salaperäistä kirjoitusta.
Hahmot ovat elävästi mallinnettuja, lähes veistoksellisia. Belsassar kääntyy kauhun vallassa, silmät laajentuneina ja vartalo epäuskoiseen liikkeeseen jähmettyneenä. Hänen avonainen suu ja jäykistyneet sormet kertovat hetkestä, jossa ylimielinen itsevarmuus murenee yliluonnollisen edessä.
Näkyvänä merkkinä tästä juhlahumun aikaan iskevästä jumalallisesta julistustuksesta loistaa seinällä heprealainen kirjoitus: "מנא מנא תקל ופרסין" (Mene, Mene, Tekel, Parsin). Kirjaimet hohtavat yliluonnollisessa valossa kuin itse henkimaailman verhoa olisi raotettu.
Rembrandt on tietoisesti rakentanut teokseensa psykologista latausta: kirkas valokeila ohjaa katsojan huomion kirjoitukseen, mutta seuraava havainto on Belsassarin reaktio – ymmärryksen hetki, jossa ihmismahti kohtaa ylivoimaisen viestin.
Mutta mihin tämä kertomus tarkalleen perustuu ja mikä on sen totuuspohja?
Draama Babylonin hovissa
Danielin kirjan 5. luvussa kerrotaan kuningas Belsassarin järjestämästä yltäkylläisestä juhla-ateriasta. Kesken juhlan salaperäinen käsi ilmestyy ja kirjoittaa seinälle arvoitukselliset sanat:
"Mené, mené, tekel, parsin."
Kukaan ei kykene tulkitsemaan sanoja – paitsi profeetta Daniel, joka kutsutaan paikalle. Daniel selittää, että sanat tarkoittavat: Jumala on laskenut valtakuntasi päivät, sinut on punnittu ja havaittu kevyeksi, ja valtakuntasi annetaan meedialaisille ja persialaisille.
Samana yönä, historiallisen kertomuksen mukaan, Belsassar surmataan, ja Babylon luhistuu.
Historiallinen tausta ja todisteet
Babylonin valloitus Meedo-Persian toimesta Kyyroksen johdolla ei ole pelkkä uskonnollinen kertomus – se on historiallinen fakta. Muinaiset historioitsijat Herodotos ja Ksenofon kuvaavat, kuinka Kyyros valloitti kaupungin ovelalla sotilaallisella taktiikalla: hän ohjasi Eufrat-joen vedet pois kaupunginmuurien alta ja marssitti sotajoukkonsa sisään kuivunutta joenpohjaa pitkin. Babylon ei kaatunut pitkän piirityksen seurauksena, vaan lähes ilman taistelua – juuri kuten Danielin kirja antaa ymmärtää.
Yksi merkittävimmistä arkeologisista todisteista on Naboniduksen sylinteri, löydetty Babylonista vuonna 1854. Sylinteri mainitsee Belsassarin hallitsijana, vaikka häntä ei pitkään tunnettu Raamatun ulkopuolisista lähteistä. Tämä löytö tarjosi suoranaisen todisteen siitä, että Belsassar oli olemassa ja toimi Babylonin hallitsijana isänsä Naboniduksen poissa ollessa – ja samalla se vahvisti Raamatun historiallista tarkkuutta.
Mielenkiintoista on, että toinen Raamatun profeetta, Jesaja, ennusti nämä tapahtumat yksityiskohtaisesti jo noin 200 vuotta ennen Kyyroksen syntymää. Jesajan kirjassa (luvut 44:27–45:1) mainitaan nimeltä Kyyros – Persian kuningas – Jumalan voideltuna, joka "avaa portit niin että ne eivät sulkeudu" ja "kuivattaa vedet". Täsmällinen yhteneväisyys historiallisiin tapahtumiin on hätkähdyttävä.
Historian valossa tiedämme, että:
Babylon vallattiin ilman suurta taistelua, koska portit jäivät auki — juuri kuten Jesaja ennusti.
Persialaisten käyttämä taktiikka sisälsi Eufrat-joen veden ohjaamisen pois kaupungin läpi kulkevasta uomasta — mahdollistaen sisäänpääsyn kuivaa pohjaa pitkin, mikä vastaa Jesajan mainintaa: "Minä sanon merelle: ’Kuivu! Minä kuivatan sinun syöverisi.’" (Jes. 44:27, KR92).
Ajallinen ero:
Ajallinen ero on merkittävä ja puhuttelee tarkkuudellaan. Jesaja profetoi Kyyroksesta nimeltä jo 700-luvulla eaa., noin 150 vuotta ennen tämän syntymää ja lähes 200 vuotta ennen Babylonin valloitusta vuonna 539 eaa. Jesajan kirjassa (Jes. 44:27–28) Kyyros esitetään Jumalan voideltuna, joka "kuivattaa syöverit" ja "avaa portit niin että ne eivät sulkeudu". Aikajänne ja tapahtumien täsmällinen yhteneväisyys herättävät väistämättömän kysymyksen: mistä Jesaja saattoi tietää tämän etukäteen?
Oliko se pelkkää sattumaa vai todellinen yliluonnollinen profetia?
Johtopäätös jää jokaisen lukijan omaan pohdintaan, mutta yksi asia on kiistaton: historialliset, raa’at faktat täsmäävät tarkasti etukäteen esitetyn profetian kanssa. Tämä yhteys muinaisten tekstien ja myöhempien tapahtumien välillä tekee Raamatun kertomuksesta paitsi kiinnostavan myös historiallisesti merkittävän.
Sanoman pysyvä perintö
"Kirjoitus seinällä" jäi elämään paitsi historiallisena tapahtumana, myös voimallisena vertauskuvana. Se kuvaa hetkeä, jolloin tuho tai muutos on väistämätön – eikä sitä voi enää pysäyttää. Sanonta on vakiintunut eri kulttuureissa symboloimaan viimeistä varoitusta ennen romahdusta. Se toimii muistutuksena siitä, että ylimielisyys, piittaamattomuus tai väärinkäytetty valta voivat johtaa äkilliseen tuhoon, kun varoituksia ei oteta vakavasti.
Sanontaa on sittemmin käytetty laajalti arkipuheessa, kirjallisuudessa, mediassa ja kuten huomasimme, myös klassisessa maalaustaiteessa. Se esiintyy otsikoissa, jotka ennakoivat poliittisia mullistuksia tai taloudellisia romahduksia. Kirjailijat ja puhujat ovat soveltaneet sitä kuvaamaan henkilökohtaisia kriisejä tai yhteiskunnallisia murroskohtia. Aina kun tilanne lähestyy käännekohtaa, josta ei ole paluuta, "kirjoitus seinällä" tarjoaa yksinkertaisen mutta vaikuttavan tavan ilmaista vääjäämättömän lopun tunne.
Tämä tekee siitä harvinaisen sanonnan: sen tausta on konkreettinen, historiallinen ja jopa arkeologisesti todennettavissa, mutta sen käyttö on edelleen ajankohtaista. Se kantaa mukanaan muinaisen profetian voimaa ja muistuttaa, että joskus varoitus ei ole vain merkki – se on lopullinen toteamus.
Ennustus, joka toteutui
Danielin selitys ei ollut pelkkä tulkinta – se oli profetia, joka toteutui silminnähden. Babylonin valtakunta, yksi maailmanhistorian mahtavimmista, kaatui sinä yönä. Tai oikeammin sanottuna: se oli tuomio, jonka toteutuminen vahvisti Jumalan ilmoituksen – julistuksen, joka oli esitetty Babylonille jo kauan aiemmin profeetta Jesajan suulla. Tämä tekee "kirjoituksesta seinällä" poikkeuksellisen: kyseessä ei ole vain kielikuva, vaan historiallinen hetki, jossa hengellinen varoitus ja geopoliittinen todellisuus kohtasivat.
Johtopäätös
Kun seuraavan kerran kuulet sanonnan "kirjoitus seinällä", muista, että sen taustalla on kertomus, joka ei ole pelkkä tarina. Se on historiallinen kertomus valtakunnasta, joka kaatui, ennustuksesta, joka toteutui – ja muistutus siitä, että joskus varoitukset ovat enemmän kuin sanoja. Ne voivat olla todisteita siitä, että historia kulkee suuremman suunnitelman mukaan.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
