Tästä alkaa uusi kirjoitussarja, jossa kerron matkastani muinaisten kielten maailmaan. Aloitan tämän kirjoitussarjan jäsentääkseni oppimiani asioita ja tehostaakseni oppimisprosessiani. Kirjoitusten avulla voin paitsi syventää omaa ymmärrystäni, myös jakaa oppimiani asioita muiden koineekreikasta tai kielten opiskelusta kiinnostuneiden kanssa.
Aloitin koineekreikan opiskelun, koska haluan oppia lukemaan Uutta testamenttia sen alkukielellä ja suoraan muinaisista käsikirjoituksista. Tämä päätös juontaa juurensa kiinnostukseeni sekä tekstikriitikoiden tutkimustyötä että Raamatun käännöstyötä kohtaan. Uuden testamentin alkuperäisen tekstin ymmärtäminen tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman sen sanomaan ja auttaa syventämään tietämystä kristillisistä pyhistä kirjoituksista.
Tässä kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käsittelen koineekreikan historiaa ja joitakin ääntämisteorioita. Koska en ole alan asiantuntija, vaan opiskelen aihetta itsenäisesti, täytyy kirjoituksiini suhtautua kriittisesti ja tarkistaa itse faktat luotettavista lähteistä. Erityisesti ääntämisohjeissani voi olla epätarkkuuksia, mutta päivitän kirjoitusta tarpeen mukaan tietoni ja ymmärrykseni lisääntyessä kuten olen tehnyt kirjoittaessani muista aiheista. Digitaalisen tekstimuodon etuna on juuri tämä päivittämisen ja korjailun mahdollisuus.
Jos sinä, hyvä lukija, olet muinaiskielten asiantuntija niin suhtaudu tähän tekstiin innostuneen harrastelijan muistiinpanoina. Tarkoitukseni ei ole esittää yhtään minkään kielen asiantuntijaa. Suomenkielenikin kaipaisi hiomista. Korjausehdotukset ovat siksi tervetulleita.
Jos haluat tosissasi opiskella koineekreikkaa tai modernia kreikkaa, kannattaa kääntyä alan ammattilaisten puoleen. Kirjoituksestani voit kuitenkin saada hyödyllisiä perustietoja ääntämiseen, jolloin pystyt ainakin lukemaan kreikankielistä tekstiä melko nopeasti. Luetun ymmärtäminen onkin sitten toinen juttu. Siinä pääsee kuitenkin alkuun sanakirjojen avulla.
Ymmärräthän myös sen, että muinaisten kielten ääntämisestä on erilaisia teorioita ja rekonstruktioita, joten absoluuttinen oikeaoppisuus lausumistavoissa on kiistanalainen aihe. Muinaiskreikan asiantuntijatkin päivittävät ääntämistään uuden tiedon niin vaatiessa tai vain henkilökohtaisten mieltymysten vuoksi. Kenelläkään ei nimittäin ole äänitteitä siitä, miten kreikkaa puhuttiin 2000 vuotta sitten. Muinaisen kielen rekonstruktiossa on aina mukana subjektiivista tulkintaa. Siksi aloittelevalle koineekreikan opiskelijalle tärkeintä on se, että aloittaa jostain. Yksityiskohdat voi hioa kuntoon myöhemmin.
Aloitin aikoinaan piirustus- ja maalaustaidon harjoittelun samalla idealla ja se toimi, koska vain tekemällä oppii. Ja jos tekemisen rajoittaa tietylle alueelle, pysyy hallittavien asioiden määrä aisoissa. Kuvataiteessa keskitin energiani optiseen lähestymistapaan. Kielen opiskelussa optisen vastine voisi olla se, että lukee, kuuntelee ja puhuu tavoitekieltä. Vähemmän teoriaa ja enemmän käytäntöä. Toiminnalla täytyy silti ehdottomasti olla myös toimiva mentaalinen ja tiedollinen perusta. Älykäs harjoittelu on tehokkaan oppimisen salaisuus. Pelkästään tekemällä ei välttämättä opi tai oppiminen voi olla hidasta. Tietoakin täytyy siis olla.
Artikkelin lopusta löydät joitakin hyödyllisiä linkkejä ja sanojen selityksiä.
Johdanto
Koineekreikka, joka tunnetaan myös yleiskreikkana, oli kreikan kielen muoto, joka kehittyi hellenistisellä ajalla noin 300 eaa. Aleksanteri Suuren valloitusten myötä tämä kielimuoto levisi laajalle alueelle Välimeren itäosissa ja Lähi-idässä. Koineekreikka oli eri kreikkalaisten murteiden yhdistelmä, ja se omaksui piirteitä erityisesti attikan murteesta, joka oli klassisen ajan Ateenan kieli. Tämä kielen kehitys jatkui aina bysanttilaiselle ajalle noin 600 jaa.
Koineekreikka toimi lingua francana* suuressa osassa Välimeren maailmaa ja Lähi-idässä. Se oli kaupankäynnin, hallinnon ja kulttuurivaihdon kieli, ja sitä ymmärsivät ja puhuivat ihmiset eri kansoista ja kulttuureista. Tämä yleiskieli mahdollisti tehokkaan viestinnän eri kieli- ja kulttuuritaustojen välillä.
Koineekreikkaa käytettiin laajasti kirjallisissa ja arkielämän teksteissä. Sen merkittävimpiin kirjallisiin tuotoksiin kuuluvat Uusi testamentti ja Septuaginta** (kreikankielinen Vanha testamentti), jotka ovat keskeisiä teoksia kristillisessä perinteessä. Koineekreikan käyttö oli myös yleistä historiallisissa ja filosofisissa teksteissä, mikä teki siitä tärkeän välineen tiedon ja kulttuurin leviämiselle.
Koineekreikan vaikutus ulottui pitkälle sen ajan ja alueen ulkopuolelle, jossa sitä käytettiin. Se toimi perustana myöhemmälle kreikankielen kehitykselle ja vaikutti merkittävästi kreikan kielen muotoutumiseen bysanttilaiskaudella ja keskiajalla sekä nykyaikana. Koineekreikka ei ainoastaan yhdistänyt eri kulttuureja ja kansoja, vaan myös säilytti ja välitti kreikkalaisen kulttuurin ja ajattelun perinnön tuleville sukupolville.
Kreikankielen historialliset kehitysvaiheet
Kreikankieli on käynyt läpi useita kehitysvaiheita, joista jokainen on jättänyt oman jälkensä kieleen ja kulttuuriin. Seuraavassa tarkastellaan näitä kehitysvaiheita lyhyesti.
Mykeneläiskausi (1500-1200 eaa.)
Mykeneläiskausi on kreikankielen varhaisin tunnettu vaihe. Tältä ajalta on säilynyt kirjallisia todisteita lineaari-B-kirjoituksen*** muodossa. Lineaari-B-kirjoitus oli mykeneläisten käyttämä tavukirjoitusjärjestelmä, joka selvitettiin vasta 1950-luvulla. Tämä kausi liittyy läheisesti Mykenen ja muiden varhaisten kreikkalaisten kaupunkivaltioiden kukoistukseen.
Pimeä aika (1200-800 eaa.)
Pimeä aika seurasi mykeneläiskauden romahdusta. Tältä ajalta on säilynyt hyvin vähän kirjallisia todisteita, ja aikakautta leimaa yleinen kulttuurinen taantuma. Suurin osa mykeneläisen sivilisaation saavutuksista ja kirjallisista tuotoksista katosi, ja kreikankieleen tuli merkittäviä muutoksia. Tämä ajanjakso oli myös muuttoliikkeiden ja poliittisen epävakauden aikaa.
Arkaainen kausi (800-500 eaa.)
Arkaaisella kaudella kreikkalainen kulttuuri alkoi jälleen kukoistaa. Tämä kausi tunnetaan erityisesti Homeros-nimisen runoilijan tuotannosta, teoksista kuten Ilias ja Odysseia. Arkaainen kausi oli myös merkittävien poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten muutosten aikaa, jotka loivat pohjan myöhemmälle klassiselle kaudelle.
Klassinen kausi (500-300 eaa.)
Klassinen kausi on kreikan kielen ja kulttuurin kultakausi. Tämä ajanjakso on tunnettu suurista filosofeista, kirjailijoista, taiteilijoista ja historioitsijoista, kuten Sokrates, Platon, Aristoteles, Sofokles, Euripides ja Herodotos. Klassisen kauden aikana kehittyi myös Attikan murre, joka toimi pohjana myöhemmälle koineekreikalle. Klassinen kreikka oli runsaasti käytetty filosofisissa ja historiallisissa teksteissä.
Hellenistinen kausi ja koineekreikka (300 eaa. - 600 jaa.)
Hellenistinen kausi alkoi Aleksanteri Suuren valloitusten myötä, jolloin kreikankieli levisi laajalle alueelle Välimeren itäosissa ja Lähi-idässä. Tämä johti yhteisen kielimuodon, koinee-kreikan, kehittymiseen. Koineekreikka oli yksinkertaistettu versio klassisesta kreikasta, ja sitä käytettiin laajasti arkielämässä, hallinnossa ja kirjallisissa teoksissa, mukaan lukien Uusi testamentti ja Septuaginta.
Bysanttilainen kausi (300-1500 jaa.)
Bysanttilainen kausi oli pitkä ajanjakso, joka kattoi Itä-Rooman valtakunnan olemassaolon. Tänä aikana kreikan kieli säilytti asemansa tärkeimpänä kielenä Välimeren itäosissa ja kehittyi edelleen. Bysanttilainen kreikka yhdisti klassisen kreikan piirteitä koineekreikan vaikutteisiin, ja sitä käytettiin laajasti kirjallisissa, uskonnollisissa ja hallinnollisissa teksteissä.
Nykyaikainen kreikka (1500 jaa. - nykypäivä)
Nykyaikainen kreikka, joka tunnetaan myös nimellä dimotiki, on kehittynyt suoraan koinee-kreikasta. Vaikka kieleen on tullut joitakin muutoksia, se on säilynyt suhteellisen muuttumattomana koineekreikan ajoista. Moderni kreikka on virallinen kieli Kreikassa ja Kyproksella, ja sitä käytetään laajasti kaikilla elämänalueilla, mukaan lukien koulutus, hallinto, tiede ja kulttuuri.
Ääntämisjärjestelmät: Erasmuslainen, rekonstruoitu historiallinen ja moderni ääntäminen
Erasmuslainen ääntäminen
Erasmuslainen ääntämys on 1500-luvulla Erasmus Rotterdamilaisen kehittämä järjestelmä, joka pyrki rekonstruoimaan klassisen kreikan ääntämyksen. Tämä järjestelmä on yleisesti käytössä akateemisissa piireissä, mutta se ei aina vastaa tarkasti sitä, miten kreikkaa todella puhuttiin eri aikoina. Erasmuslainen ääntämys sisältää esimerkiksi pitkien ja lyhyiden vokaalien erottelun sekä tiettyjen konsonanttien aspiraation****. Erasmuksen ääntämysjärjestelmä oli merkittävä askel kreikankielen opettamisessa ja oppimisessa, vaikka se ei ehkä täysin vastaa antiikin ääntämystä.
Vaikka Erasmuksen rekonstruktio oli merkittävä askel eteenpäin, se on nykyään kritisoitu ja monilta osin osoitettu virheelliseksi. Tässä on tarkempaa tietoa Erasmuksen ääntämisjärjestelmästä ja siihen liittyvästä kritiikistä:
Tausta: Erasmus esitti ääntämisjärjestelmänsä kirjassaan "De recta Latini Graecique sermonis pronuntiatione" (1528). Hänen tavoitteensa oli rekonstruoida antiikin kreikan oikea ääntäminen.
Piirteet:
Diftongit*****: αι [ai], ει [ei], οι [oi], αυ [au], ευ [eu]
Konsonantit: θ [th], φ [ph], χ [kh]
Pitkät ja lyhyet vokaalit: Selvä ero pitkien ja lyhyiden vokaalien välillä.
Esimerkki: φῶς [phɔːs] (valo)
Kritiikki ja puutteet
Äänteiden epätarkkuus: Moderni filologia on osoittanut, että Erasmuksen ääntämisjärjestelmä ei ole tarkka kuvaus mistään muinaiskreikan aikakaudesta.
Vokaalien kehitys: Erasmuksen ääntämys ei ota huomioon, että monista muinaiskreikan diftongeista oli tullut monoftongeja jo klassisen ajan jälkeen (esim. ει ei ollut [ei] vaan [iː] jo klassisella ajalla).
Konsonanttien kehitys: Γ, δ, β olivat frikatiiveja****** jo koinee-kaudella, kun taas Erasmuksen järjestelmässä ne ovat oklusiiveja [g], [d], [b].
Yhtenäisyyden puute: Erasmuksen ääntämysjärjestelmää käytetään epäjohdonmukaisesti eri maissa ja oppilaitoksissa, mikä aiheuttaa sekaannusta ja vaikeuttaa oppimista.
Historiallinen kehitys: Erasmuksen rekonstruktio ei ota huomioon kielen äänteellistä kehitystä, mikä johtaa anakronismeihin ääntämisessä.
Nykyiset näkemykset ja vaihtoehdot
Nykyiset kielitieteilijät suosivat tarkempia rekonstruktioita, kuten klassisen Attikan kreikan, koineekreikan tai modernin kreikan ääntämisjärjestelmiä. Näissä järjestelmissä otetaan huomioon kielen historiallinen kehitys ja äännemuutokset, jotka ovat tapahtuneet eri aikakausina.
Rekonstruoitu historiallinen ääntäminen
Rekonstruoitu historiallinen ääntämys perustuu nykyaikaiseen kielitieteelliseen tutkimukseen ja pyrkii mahdollisimman autenttisesti palauttamaan kreikan ääntämyksen eri ajanjaksoilla. Tämä järjestelmä ottaa huomioon muun muassa kirjoitusvirheet, kieliopilliset piirteet ja historialliset lähteet, ja se pyrkii tarjoamaan tarkan kuvan siitä, miten kreikkaa todella puhuttiin. Rekonstruoituja ääntämisjärjestelmiä on useampi kuin yksi. Esimerkiksi Randall Buthin järjestelmä ja lukianoslainen ääntämisjärjestelmä.
Tässä kirjoituksessa keskitymme Buthin ja lukianoslaiseen järjestelmään ja käyn läpi rekonstruktioprosessin sekä annan rekonstruoidun koineen ääntämisohjeita. Kerron myös Benjamin Kantorin ääntämisohjeista, koska kyseessä on järjestelmä, jonka mukaan itse olen harjoitellut.
Moderni ääntäminen
Moderni kreikka, joka tunnetaan myös nimellä dimotiki, ääntyy hieman eri tavoin kuin koinee-kreikka ja klassinen kreikka. Modernin kreikan ääntämysjärjestelmä on kehittynyt vuosisatojen aikana ja heijastaa nykykielen foneettisia piirteitä. Seuraavassa on joitakin modernin kreikan ääntämisen keskeisiä piirteitä:
β (beta): ääntyy kuten "v" suomen sanassa "valo" (IPA: /v/).
γ (gamma): ennen a, o, u ääntyy kuten "g" sanassa "gaala" tai kurlaavana äänteenä, ennen e, i, y ääntyy kuten suomen "j" sanassa "joka" (IPA: /ɣ/ tai /j/).
δ (delta): ääntyy kuten englannin soinnillinen "th" sanassa "the" (IPA: /ð/).
θ (theta): ääntyy kuten englannin soinniton "th" sanassa "thin" (IPA: /θ/).
φ (phi): ääntyy kuten suomen "f" sanassa "farmi" (IPA: /f/).
χ (chi): ääntyy kuten saksan "ch" sanassa "Bach" (IPA: /x/).
η (eta), ει (epsilon-iota), ι (iota), οι (omicron-iota), υ (upsilon): ääntyvät kaikki kuten suomen "i" sanassa "kiivi" (IPA: /i/).
αι (alpha-iota), ε (epsilon): ääntyvät kuten suomen "e" sanassa "perhe" (IPA: /e/).
ου (omicron-upsilon): ääntyy kuten suomen "u" sanassa "kuusi" (IPA: /u/).
Moderni kreikka on siis vähän erilainen kuin historialliset ääntämysjärjestelmät, mutta se tarjoaa arvokkaan näkökulman kreikankielen jatkuvuuteen ja kehitykseen. Modernin ääntämyksen oppiminen voi myös helpottaa klassisen ja koineekreikan ääntämistä, sillä monet foneettiset piirteet ovat säilyneet vuosisatojen ajan.
Näiden kolmen ääntämisjärjestelmän ymmärtäminen antaa laajemman perspektiivin kreikan kielen opiskeluun ja auttaa syventämään tietämystä sekä Uuden testamentin tekstien tulkinnassa että kreikan kielen historiassa.
Miten historiallinen ääntäminen rekonstruoidaan?
Rekonstruoitu historiallinen ääntämys perustuu nykyaikaiseen kielitieteelliseen tutkimukseen. Tämä prosessi on monimutkainen ja vaatii laajaa tietopohjaa sekä useiden eri lähteiden huomioon ottamista. Seuraavassa käsitellään rekonstruoinnin prosessia ja niitä menetelmiä, joiden avulla historiallinen ääntämys pyritään palauttamaan mahdollisimman tarkasti.
Historialliset lähteet ja tekstianalyysi
Antiikin tekstit ovat rekonstruointiprosessin perusta. Tutkijat analysoivat laajalti säilyneitä kirjallisia lähteitä, kuten klassisia filosofisia tekstejä, runoutta, draamaa ja historiallisia teoksia. Näihin kuuluvat esimerkiksi Homeroksen, Herodotoksen, Thukydideen, Platonin ja Aristoteleen kirjoitukset. Erityisesti Septuaginta (Vanhan testamentin kreikankielinen käännös) ja Uusi testamentti tarjoavat arvokasta tietoa kreikankielen käytöstä eri ajanjaksoina. Näiden tekstien kautta voidaan tutkia, miten hepreasta ja arameasta peräisin olevia sanoja ja ilmaisuja on käännetty kreikaksi.
Kirjoitusvirheiden analysointi
Kirjoitusvirheet antiikin käsikirjoituksissa ovat arvokas tietolähde tutkijoille, koska ne voivat paljastaa, miten sanat ääntyivät kirjoittajan aikana. Esimerkiksi tietyt virheet saattavat osoittaa, että kaksi äännettä ääntyivät samankaltaisesti. Myös käsikirjoituksissa olevat lapsukset ja korjaukset tarjoavat vihjeitä siitä, miltä sanat saattoivat kuulostaa kirjoitushetkellä.
Esimerkki kirjoitusvirheistä: Vokaalien sekoitus
Eräs yleinen kirjoitusvirhe antiikin käsikirjoituksissa on vokaalien sekoittuminen. Esimerkiksi:
ι (iota) ja ει (epsilon-iota) ja η (eta) ja υ (upsilon) ja οι (omicron-iota): Kreikassa tapahtui fonologinen ilmiö, jota kutsutaan iotaismiksi (iotacism). Tämä tarkoittaa, että useat vokaalit ja diftongit, jotka alun perin ääntyivät eri tavoin, alkoivat ääntyä samalla tavalla kuin [i]. Tämä ilmiö näkyy käsikirjoituksissa, joissa äänteet sekoittuivat.
Kieliopilliset piirteet ja muutokset
Fonologiset muutokset ovat keskeinen osa rekonstruointia. Tutkijat seuraavat kielen ääntämisessä tapahtuneita muutoksia, kuten konsonanttien ja vokaalien kehitystä. Esimerkiksi beta (β) ääntyi alun perin kuten suomenkielen "b", mutta myöhemmin se muuttui "v"-äänteeksi. Muutokset sananmuodostuksessa ja taivutuksessa voivat myös antaa vihjeitä ääntämisestä. Esimerkiksi tietyt taivutusmuodot voivat paljastaa, miten vokaalit ja konsonantit ääntyivät eri yhteyksissä.
Etymologiset tutkimukset
Lainasanat tarjoavat myös tärkeää tietoa ääntämismalleista. Kreikkaan muista kielistä lainatut sanat ja kreikasta muihin kieliin lainatut sanat voivat paljastaa ääntämismalleja. Esimerkiksi latinan ja muiden indoeurooppalaisten kielten vaikutus kreikkaan ja päinvastoin tarjoaa tärkeää tietoa. Tutkijat analysoivat myös sanojen etymologisia juuria ymmärtääkseen paremmin, miten ne ovat kehittyneet ja ääntyneet eri aikakausina.
Muut kielitieteelliset menetelmät
Dialektien välinen kirjeenvaihto tarjoaa vihjeitä eri kreikkalaisista murteista ja niiden eroista sekä ääntämisestä eri alueilla ja aikakausina. Muinaiset kaiverrukset ja piirtokirjoitukset tarjoavat suoraa todistusaineistoa kreikankielen käytöstä eri yhteyksissä.
Alueelliset erot ja aikakausien vaihtelut
Rekonstruoidussa historiallisessa ääntämyksessä pyritään myös huomioimaan eri aikakausien ja alueiden erot ääntämyksessä. Esimerkiksi klassisen kauden Ateenassa puhuttu attikan murre poikkesi ääntämykseltään jossain määrin muista kreikan murteista, kuten joonialaisesta ja doorilaisesta murteesta.
Yhteenveto
Historiallisen ääntämisen rekonstruointi on monimutkainen prosessi, joka perustuu laajaan kielitieteelliseen tutkimukseen ja monien eri lähteiden analysointiin. Tutkijat hyödyntävät historiallisia tekstejä, kirjoitusvirheitä, kieliopillisia muutoksia, etymologisia tutkimuksia ja muita menetelmiä saadakseen mahdollisimman tarkan kuvan siitä, miten kreikkaa todella puhuttiin eri ajanjaksoilla. Tämä rekonstruktio auttaa voi meitä ymmärtämään paremmin antiikin kreikkalaisia tekstejä ja niiden historiallista kontekstia.
Rekonstruoidun historiallisen koineekreikan ääntämisohjeet
Buthilainen ääntämisjärjestelmä
Buthilainen ääntämys on Randall Buthin kehittämä ääntämisjärjestelmä, joka pyrkii rekonstruoimaan kreikan kielen ääntämystä myöhäisellä koinee-kaudella (noin 300 eaa. - 300 jaa.). Tämä järjestelmä on suunniteltu ottamaan huomioon historialliset äännemuutokset, jotka tapahtuivat antiikin kreikassa koinee-kauden aikana, ja se käyttää myös moderneja kreikan piirteitä, jotka ovat kehittyneet tästä aikakaudesta lähtien.
Seuraavat ääntämisohjeet perustuvat historialliseen rekonstruoituun koineekreikan ääntämiseen Buthin mukaan. Rekonstruoitu ääntäminen pyrkii palauttamaan ääntämisen mahdollisimman autenttisesti sen perusteella, miten koineekreikkaa todella puhuttiin antiikin aikana, perustuen kielitieteelliseen tutkimukseen ja historiallisista lähteistä saatuun tietoon.
Vokaalit
ι (iota): ääntyy kuin suomen "i" sanassa "kiivi" (IPA: /i/)
ει (epsilon-iota): ääntyy kuin suomen "i" sanassa "kiivi" (IPA: /i/)
υ (upsilon): ääntyy kuin suomen "y" sanassa "lyyra" (IPA: /y/)
οι (omicron-iota): ääntyy kuin suomen "y" sanassa "lyyra" (IPA: /y/)
η (eta): ääntyy kuin suomen "ee" sanassa "meeri" (IPA: /e/)
ηι (eta + iota): ääntyy kuin suomen "ee" sanassa "meeri" (IPA: /e/)
ε (epsilon): ääntyy kuin suomen "e" sanassa "perhe" (IPA: /e̞/ tai /ε/)
αι (alpha-iota): ääntyy kuin suomen "e" sanassa "perhe" (IPA: /e̞/ tai /ε/)
α (alpha): ääntyy kuin suomen "a" sanassa "talo" (IPA: /a/ tai /ɑ/)
ᾳ (alpha + iota subskripti): ääntyy kuin suomen "a" sanassa "talo" (IPA: /a/ tai /ɑ/)
ο (omicron): ääntyy kuin suomen "o" sanassa "talo" (IPA: /o/)
ω (omega): ääntyy kuin suomen "oo" sanassa "koolla" (IPA: /o/)
ῳ (omega + iota subskripti): ääntyy kuin suomen "oo" sanassa "koolla" (IPA: /o/)
ου (omicron-upsilon): ääntyy kuin suomen "u" sanassa "kuusi" (IPA: /u/)
Diftongit
αυ (alpha-upsilon): ääntyy kuin suomen "au" sanassa "auto" tai "av" sanassa "avain" (IPA: /av/ tai /aβ/)
ευ (epsilon-upsilon): ääntyy kuin suomen "eu" sanassa "europa" tai "ev" sanassa "evä" (IPA: /ev/ tai /eβ/)
ηυ (eta-upsilon): ääntyy kuin suomen "eu" sanassa "europa" tai "ev" sanassa "evä" (IPA: /ev/ tai /eβ/)
υι (upsilon-iota): ääntyy kuin suomen "y" sanassa "lyyra", jota seuraa "i" sanassa "kiivi" (IPA: /yi/)
Konsonantit
β (beta): ääntyy kuin suomen "v" sanassa "valo" tai kuin englannin v-äänne (IPA: /v/ tai /β/)
γ (gamma): ääntyy kuin kurlaava "g" sanassa "lago" tai "j" sanassa "jesse" (IPA: /ɣ/ tai /j/)
δ (delta): ääntyy kuin englannin soinnillinen "th" sanassa "the" (IPA: /ð/)
π (pi): ääntyy kuin suomen "p" sanassa "pallo" ilman puhkeamaa (IPA: /p/)
κ (kappa): ääntyy kuin suomen "k" sanassa "kissa" ilman puhkeamaa (IPA: /k/)
τ (tau): ääntyy kuin suomen "t" sanassa "talo" ilman puhkeamaa (IPA: /t/)
φ (phi): ääntyy kuin suomen "f" sanassa "farmi" (IPA: /f/)
χ (chi): ääntyy kuin "ch" saksan sanassa "Bach" (IPA: /x/)
θ (theta): ääntyy kuin englannin soinniton "th" sanassa "thin" (IPA: /θ/)
σ (sigma): ääntyy kuin suomen "s" sanassa "susi" mutta hieman soinnikkaampana (IPA: /s/ tai /s̠/)
ζ (zeta): ääntyy kuin suomen "z" sanassa "zoo", mutta hieman kuin "s" englannin sanassa "measure" (IPA: /z/ tai /z̠/)
λ (lambda): ääntyy kuin suomen "l" sanassa "lammas" (IPA: /l/)
ρ (rho): ääntyy kuin espanjan "r" sanassa "perro" (IPA: /r/)
μ (mu): ääntyy kuin suomen "m" sanassa "mies" (IPA: /m/)
ν (nu): ääntyy kuin suomen "n" sanassa "nalle" (IPA: /n/)
ξ (ksi): ääntyy kuin suomen "ks" sanassa "kaksi" (IPA: /ks/ tai /kʰs/)
ψ (psi): ääntyy kuin suomen "ps" sanassa "psyyke" (IPA: /ps/ tai /pʰs/)
Esimerkkilauseet ja niiden ääntäminen suomenkieliselle
Kreikankielinen teksti
᾿Εν ἀρχῇ ἦν ὁ λόγος, καὶ ὁ λόγος ἦν πρὸς τὸν θεόν, καὶ θεὸς ἦν ὁ λόγος.
Οὗτος ἦν ἐν ἀρχῇ πρὸς τὸν θεόν.
πάντα δι’ αὐτοῦ ἐγένετο, καὶ χωρὶς αὐτοῦ ἐγένετο οὐδὲ ἕν.
ὃ γέγονεν
Translitteroitu teksti ja ääntäminen
En archē ēn ho logos, kai ho logos ēn pros ton theon, kai theos ēn ho logos.
[en arˈkʰɛː en ho ˈloɣos, kai ho ˈloɣos en pros ton theˈon, kai theˈos en ho ˈloɣos]
Houtos ēn en archē pros ton theon.
[ˈhu.tos en en arˈkʰɛː pros ton theˈon]
Panta di’ autou egeneto, kai chōris autou egeneto oude hen.
[ˈpan.ta di auˈtu eˈɣe.ne.to, kai kʰoˈris auˈtu eˈɣe.ne.to uˈðe hen]
Ho gegonen
[ho ˈɣe.ɣo.nen]
Näiden ohjeiden avulla voit lukea ja ääntää koineekreikan tekstiä oikein ja autenttisesti suomenkielisenä puhujana.
Lukianoslainen ääntämisjärjestelmä
Lukianoslaisen ääntämisjärjestelmän ovat kehittäneet Luke Ranieri ja hänen kollegansa Raphael Turrigiano. Tämä järjestelmä on saanut nimensä 2. vuosisadan kirjailijalta Lukianokselta Samosatalaiselta, ja se pyrkii rekonstruoimaan kreikan kielen ääntämystä 1. ja 2. vuosisadalla ja on suunniteltu helposti muokattavaksi sekä ajassa taaksepäin että eteenpäin, jotta käyttäjä voi saavuttaa aksentin klassisesta Ateenasta myöhäiseen antiikkiin.
Ranieri ja Turrigiano ovat yhdistäneet tutkimuksissaan muun muassa historialliset, esteettiset ja pedagogiset näkökulmat, jotta he ovat voineet luoda ääntämisjärjestelmän, joka on sekä historiallisesti tarkka että käytännöllinen opetuksessa.
Antiikin kreikan oppiminen on haastavaa erityisesti kieliopin, sanaston ja aakkosten vuoksi. Lisäksi "oikean" ääntämisen löytäminen voi olla ongelmallista, sillä eri maiden oppijat käyttävät erilaisia ääntämistapoja, mikä aiheuttaa viestintäongelmia. Lukianoslainen ääntämisjärjestelmä tarjoaa ratkaisun tähän ongelmaan, pyrkien yhdistämään historiallisesti tarkat ääntämykset käytännöllisiin tarpeisiin.
Lukianoslaisen ääntämisjärjestelmän piirteitä:
Perusta: Nimetty 2. vuosisadan kirjailijan Lukianos Samosatalaisen mukaan.
Tavoite: Kuvata kreikan kielen ääntämistä 1. ja 2. vuosisadalla jaa., mutta mahdollistaa myös mukautukset klassisesta myöhäiseen antiikkiin.
Yhteensopivuus: Yhteensopiva monien olemassa olevien ääntämisjärjestelmien kanssa, kuten Erasmuslaisen, Buth-Koineen, ja modernin kreikan ääntämyksen kanssa.
Yleisiä ääntämisohjeita
Vokaalit
Äännetään samalla tavalla kuin modernissa kreikassa.
Pitkät vokaalit eroavat lyhyistä ainoastaan kestoltaan.
Diftongit
Kaksi todellista diftongia: αι [ai̯] ja οι [øy̞ ̯].
Mahdollisuus mukauttaa ääntämystä konservatiivisemmaksi tai innovatiivisemmaksi.
Konsonantit
Samat konsonantit kuin modernissa kreikassa, mutta säilyttäen myös joitain historiallisia piirteitä, kuten geminaatiot ja konsonanttien kesto.
Zeta (ζ) aina geminoitu [zː].
Delta (δ) ja theta (θ) ovat hammasfrikatiiveja [ð] ja [θ], kuten modernissa kreikassa.
Erityiset konsonanttien piirteet
Palatalisaatio etuvokaalien edellä: γ ja χ muuttuvat äännettäessä etuvokaalien edellä [ʝ] ja [ç].
Nasalisointi ja geminaatio: γ ja ng -yhdistelmät ääntyvät eri tavoin kontekstista riippuen.
Erityiset diftongit
Vale-diftongit: αυ ja ευ ääntyvät bilabiaalisten frikatiivien kanssa [aβw] tai [eβw], mikä heijastaa historiallista siirtymää aidosta diftongista moderniin ääntämiseen.
Kielen ominaisuudet ja pedagogiset näkökulmat
Fonologian monimuotoisuus: Lukianos-ääntäminen säilyttää historiallisen kreikan monimuotoisuuden ja erojen merkityksen, mikä on tärkeää kirjallisuuden ymmärtämisen kannalta.
Käytännöllisyys: Ääntämisjärjestelmä, joka on helposti opittavissa ja ymmärrettävissä sekä historian että nykypäivän kreikan opiskelijoille.
Pedagoginen hyöty: Ääntämistavan avulla opiskelijat voivat paremmin ymmärtää ja kokea kreikankielen kauneuden ja rytmin.
Lukianoslainen ääntämisjärjestelmä tarjoaa tasapainoisen ja käytännöllisen tavan oppia ja käyttää antiikin kreikkaa, joka on sekä historiallisesti tarkka että yhteensopiva nykyaikaisten ja muiden ääntämistapojen kanssa. Tämä järjestelmä voi edistää yhteisymmärrystä antiikin kreikkaa puhuvien keskuudessa ympäri maailmaa.
Tässä on Lukianoslaisen ääntämisjärjestelmän tarkemmat ohjeet suomenkieliselle:
Vokaalit
Lyhyet vokaalit (äännetään kuten suomen vokaalit):
α: /a/ kuten sanassa aamu
ε: /e̞/ kuten sanassa meri (huomio: hieman avoimempi kuin suomen e)
ι: /i/ kuten sanassa iso
ο: /o̞/ kuten sanassa omena (huomio: hieman avoimempi kuin suomen o)
υ: /y/ kuten sanassa yksi
Pitkät vokaalit (samat ääntämykset kuin lyhyillä vokaaleilla, mutta pidempinä):
ᾱ: /aː/ kuten sanassa saari
η: /eː̞/ kuten sanassa teema (hieman avoimempi kuin suomen ee)
ει: /iː/ kuten sanassa pii
ῑ: /iː/ kuten sanassa pii
ω: /oː̞/ kuten sanassa kookos (hieman avoimempi kuin suomen oo)
ου: /uː/ kuten sanassa kuu
ῡ: /yː/ kuten sanassa kylpy
Diftongit
αι: /ae̞̯/ kuten kae (suomenkieliselle hieman oudompi, muistuttaa englannin sanan "high" ääntämistä mutta suun etuosa avoimempi)
οι: /øy̞̯/ kuten öy (lähempänä suomen öy ääntämystä mutta suun etuosa avoimempi)
Konsonantit
Konsonantit ovat pääosin samanlaisia kuin suomessa, mutta muutamia eroja löytyy:
β: /β/ kuten englannin sanan "van" alku (suomen v, mutta ääntyy huulten välistä, ei hampaisiin)
γ: /ɣ/ kuten espanjan sanassa "amigo" (kuten suomen g mutta ilman täydellistä sulkeutumista)
δ: /ð/ kuten englannin sanan "this" alku
θ: /θ/ kuten englannin sanan "think" alku
ζ: /zː̠/ kuten suomen zz mutta pidempänä
κ: /c/ kuten suomen ki mutta etuvokaalin kanssa ääntyy pehmeämmin, melkein kuin tj
χ: /ç/ kuten saksan sanassa "ich"
ρ: yksöis-r /ɾ/ kuten suomen r (napakka)
ρρ: kaksois-r /r/ kuten suomen r mutta pidempänä
φ: /ɸ/ kuten englannin sanan "fish" alku mutta ilman f:ään hankaavaa ääntä (huulten välistä)
Vale-diftongit
αυ: /aβw, aɸw/ kuten "a" ja "v" yhdistelmä mutta huulten välistä
ευ: /eβ̞w, eɸ̞w/ kuten "e" ja "v" yhdistelmä mutta huulten välistä
Sävelkorkeus
Lukianoslaisen ääntämyksen sävelkorkeus painottaa sanojen osia eri korkeuksilla, mutta suomalaiselle puhujalle tämä voi tuntua vieraalta. Periaatteessa ääntämisessä korostetaan tietyt tavut korkeammalla äänellä. Harjoittelun vuoksi voi yrittää korostaa korkeammilla äänillä tavuja, jotka on merkitty aksenteilla.
Nämä ohjeet auttavat suomenkielistä puhujia omaksumaan Lukianoslaisen ääntämyksen keskeiset piirteet antiikin kreikan ääntämisessä. Harjoittelu, erityisesti kuuntelemalla ja matkimalla autenttisia esimerkkejä, on avain ääntämyksen parantamiseen.
Esimerkkilauseet ja niiden ääntäminen suomenkieliselle
Kreikan teksti
᾿Εν ἀρχῇ ἦν ὁ λόγος, καὶ ὁ λόγος ἦν πρὸς τὸν θεόν, καὶ θεὸς ἦν ὁ λόγος.Οὗτος ἦν ἐν ἀρχῇ πρὸς τὸν θεόν.πάντα δι’ αὐτοῦ ἐγένετο, καὶ χωρὶς αὐτοῦ ἐγένετο οὐδὲ ἕν.ὃ γέγονεν
Translitteroitu teksti ja ääntäminen
En archē ēn ho logos, kai ho logos ēn pros ton theon, kai theos ēn ho logos.[en arˈkʰɛː en ho ˈloɣos, kai ho ˈloɣos en pros ton theˈon, kai theˈos en ho ˈloɣos]
Houtos ēn en archē pros ton theon.[ˈhu.tos en en arˈkʰɛː pros ton theˈon]
Panta di’ autou egeneto, kai chōris autou egeneto oude hen.[ˈpan.ta di auˈtu eˈɣe.ne.to, kai kʰoˈris auˈtu eˈɣe.ne.to uˈðe hen]
Ho gegonen[ho ˈɣe.ɣo.nen]
Näiden ohjeiden avulla voit lukea ja ääntää koineekreikan tekstiä oikein ja autenttisesti suomenkielisenä puhujana.
Omia kokemuksiani ja mietintöjäni muinaiskreikan opiskelusta
Koineekreikka ei ole minulle täysin uusi asia, koska olen Raamattua tutkiessani hyödyntänyt myös alkukielen sanakirjoja (kreikka ja heprea) ja rivienvälikäännöksiä. Uusi testamenttihan kirjoitettiin alunperin koineekreikaksi ja samoin Vanhan testamentin Septuaginta-käännös. Niinpä innokkaille Raamatun tutkijoille on normaalia tutustua Raamatun kreikankielen sanastoon ja kielioppiin.
Rivienvälikäännös kuuluu Raamatun tutkijan apuvälineisiin. Rivienvälikäännös on raamatunkäännös, jossa teksti on sekä alkukielellä ja käännettynä kohdekielelle sanasta sanaan. Tässä näet kuvan Emphatic Diaglottista, joka on yksi versio Uuden testamentin rivienvälikäännöksestä.
Raamatun tullessa vuosien mittaan minulle yhä tutummaksi suomenkielisten käännösten välityksellä, on tarpeeni saada syvällisempää ymmärrystä Raamatun alkukielistä kasvanut. Vaikka laadukkaat nykyaikaiset raamatunkäännökset esittävätkin Raamatun alkuperäisen sanoman luotettavasti, koen itselleni tärkeäksi mennä suoraan alkulähteille. Silloin saa konkreettisen kokemuksen esimerkiksi siitä, miten hyvin Raamatun teksti on välittynyt muinaisista käsikirjoituksista nykyaikaisiin Raamatun käännöksiin.
Tein jonkin aikaa sitten tutkimuksen, jossa jäljitin Joh. 3:16 välitysketjun alkaen uusimmasta suomenkielisestä käännöksestä vuodelta 2020 päätyen varhaisimpiin kreikankielisiin käsikirjoituksiin noin vuoteen 175 jaa. (Hanna papyrus). Dokumentoin tutkimusmatkani ja kirjoitin sen artikkelin muotoon. Oman lisänsä tällaiseen tutkimiseen antaa alkukielten tuntemus ja siksi koen tarpeelliseksi opiskella koineekreikkaa (ja klassista hepreaa).
Jotkin jakeet herättävät erimielisyyttä asiantuntijoiden ja kääntäjien keskuudessa ja on siksi mielenkiintoista nähdä omin silmin mitä alkukielinen teksti todella sanoo ja millaisia tulkintoja se mahdollistaa. Nykyään Raamatun muinaisia käsikirjoituksia voi jokainen meistä lukea netissä olevista avoimista tietokannoista kuten esimerkiksi Münsterin yliopiston tietokannasta, jossa on valtavasti muinaisia käsikirjoituksia.
Olen myös joskus harrastusmielessä opiskellut vähän modernia kreikkaa Duolingon avulla. Joten kreikan ääntäminen ei ole minulle täysin vierasta. Tosin muinaiskreikan ja modernin kreikan välillä on joitakin eroja. Tästä pääsemmekin erilaisiin ääntämisjärjestelmiin, joiden olemassaolo voi olla vähän hämmentävää. On varmaa, että oppimisen kannalta on hyödyllistä valita vain yksi menetelmä. Kun hallitsee yhden menetelmän sujuvasti on siirtyminen toiseen tapaan helpompaa mikäli sellaiseen on tarvetta.
Erilaisissa järjestelmissä on puolensa. Lukianoslainen järjestelmä vaikuttaa vetoavalta väitetyn joustavuutensa vuoksi. En tiedä onko se helpoin järjestelmä. Minulle tärkeintä olisi voida lukea mahdollisimman nopeasti Uutta testamenttia koineekreikankielellä. Ääntämisjärjestelmä jota olen käyttänyt perustuu Benjamin Kantorin rekonstruktioon ja se vaikuttaa olevan lähellä Buthilaista järjestelmää. Pystyn jo lukemaan koineekreikkaa melko hyvin suhteessa siihen kuinka vähän olen harjoitellut. En sujuvasti, mutta lukemaan kuitenkin.
Menetelmäni, jolla aloitin oli yksinkertainen. Aloin vain lukea yhtä omistamaani rivienvälikäännöstä käännöksen antamien yksinkertaisten ääntämisohjeiden avulla. Käytännössä kyse oli vain koineekreikan aakkosten ja diftongien opiskelusta. Näin pystyin pienellä harjoittelulla lukemaan kreikankielistä raamatuntekstiä. Kreikankielessä varsinkin erasmuslaisen ääntämisen mukaan, sanat luetaan suunnilleen niin kuin ne kirjoitetaan kuten suomenkielessä. Tämä ei toki ole historiallisesti oikeanlaista kreikkaa, eikä se mene modernin kreikankaan puhujille läpi, mutta se on oikotie kreikan lukemiseen. Näin saavutettua lukutaitoa voisi verrata siihen, että osaa lukea englantia tietämättä vielä monien sanojen tarkasti oikeaa lausumistapaa tai lukemista äärimmäisen vahvalla ulkomaalaisaksentilla. Sittemmin olen alkanut kiinnittää vähän enemmän huomiota parempaan ääntämiseen.
Historiallisesti uskottavassa ääntämistavassa on varmasti se hyöty, että se auttaa eläytymään tekstiin eri tavalla. Silloin voi ikään kuin kuulla tekstin alkuperäisen kirjoittajan ja hänen aikalaistensa korvin.
Jos asiaa ajatellaan hengellisestä näkökulmasta niin en usko, että Raamatun lukeminen alkukielellä on ollenkaan välttämätöntä. Kyse on tiedosta ja osaamisesta, joka on hyödyllistä, mutta ei välttämätöntä. Nimittäin keskivertoraamatunlukijalle riittää se, että selvittää vain kiistanalaisten kohtien merkitykset pätevien sanakirjojen ja selitysteosten avulla. Alkukieliä ei tarvitse kokonaisuudessaan opetella hallitsemaan. Alkukieliin liittyvään tietoon voi siis turvautua vain haasteellisimmissa tapauksissa. Näin minäkin olen enimmäkseen tehnyt.
Tärkeintä minulle on lopulta koineenkielisen tekstin ymmärtäminen, ei kyky puhua sitä kuin syntyperäinen kreikkalainen. Ääntämisen ja muiden yksityiskohtien oppiminen on minulle ennemminkin harrastus kuin vakava tavoite. Niinpä opiskelen koineekreikkaa aina silloin kun inspiraatio iskee, ilman paineita. Nykyään maalausinspiraationi on hukassa, mutta ihminen tarvitsee jotain rakentavaa ajanvietettä. Kielten opiskelu on lopulta melko yleinen ja suosittu harrastus. Kansalaisopistoissahan pyörii kokoajan kielikursseja. Harvemmin tosin muinaisista kielistä, vaikka muistan nähneeni paikallisen kansalaisopiston mainostaneen joskus raamatullisen heprean kurssia.
Pikaopas muinaisen kreikankielen opiskelijalle
Päätän tämän artikkelin vielä pieneen tiivistelmään ääntämisohjeista.
Tämä pikaopas auttaa sinua aloittamaan muinaiskreikan opiskelun Benjamin Kantorin rekonstruoidun ääntämyksen mukaan.
Kreikan aakkoset ja ääntäminen
Vokaalit
Α α (alfa): Äännetään kuten suomen a, esimerkiksi "auto".
Ε ε (epsilon): Äännetään kuten suomen e, esimerkiksi "eläin".
Η η (eeta): Äännetään pitkänä ee, kuten suomen "Eero".
Ι ι (jota): Äännetään kuten suomen i, esimerkiksi "iso".
Ο ο (omikron): Äännetään kuten suomen o, esimerkiksi "omena".
Υ υ (ypsilon): Äännetään kuten suomen y, mutta lähestyen ääntämystä kuten ranskassa u (esim. ranskan "lune").
Ω ω (oomega): Äännetään pitkänä o, kuten suomen sanassa "kooma".
Konsonantit
Β β (beeta): Äännetään kuten soinnillinen v (kuten englannin "v").
Γ γ (gamma):
Yleisesti äännetään kuten suomen g, mutta pehmeämmin kuin sanassa "golf".
Ennen etuvokaaleja (ε, η, ι, υ): Äännetään kuten suomen j. Esimerkiksi sanassa "γένος" (genos) se äännetään "jenos".
Nasaali-gamma (γγ, γκ, γξ, γχ): Äännetään kuten [ŋ], kuten englannin sanassa "sing". Esimerkiksi "ἄγγελος" (angelos) äännetään "angelos".
Δ δ (delta): Äännetään kuten englannin th sanassa "this" (soinnillinen "th").
Ζ ζ (zeeta): Äännetään kuten zd, esimerkiksi "zebra" (soinnillinen yhdistelmä).
Θ θ (theta): Äännetään kuten englannin th sanassa "think" (soinniton "th").
Κ κ (kappa):
Yleisesti äännetään kuten suomen k, esimerkiksi "kissa".
Ennen etuvokaaleja (ε, η, ι, υ): Äännetään pehmeämmin, muistuttaen "ch"-äännettä. Esimerkiksi "κεφάλι" (kefali) voi kuulostaa pehmeämmin lausuttuna kuin "chephali".
Λ λ (lambda): Äännetään kuten suomen l, esimerkiksi "lamppu".
Μ μ (myy): Äännetään kuten suomen m, esimerkiksi "mato".
Ν ν (nyy): Äännetään kuten suomen n, esimerkiksi "nalle".
Ξ ξ (ksi): Äännetään kuten suomen ks, esimerkiksi "kaksi".
Π π (pii):
Yleisesti äännetään kuten suomen p, esimerkiksi "pallo".
Ennen etuvokaaleja (ε, η, ι, υ): Pehmeämpi ääntämys, kuten "ph" tai "b". Esimerkiksi "πειρασμός" (peirasmos) voi ääntyä pehmeämmin "birasmos".
Ρ ρ (rhoo): Äännetään kuten suomen r, pyöräytä kieltä (esim. "rakkaus").
Σ σ/ς (sigma): Äännetään kuten suomen s, esimerkiksi "susi".
Τ τ (tau):
Yleisesti äännetään kuten suomen t, esimerkiksi "talo".
Ennen etuvokaaleja (ε, η, ι, υ): Pehmeämpi ääntämys, kuten "th" tai "d". Esimerkiksi "τιμή" (timē) voi ääntyä pehmeämmin "dimē".
Φ φ (fi): Äännetään kuten suomen f, esimerkiksi "fani".
Χ χ (khi): Äännetään kuten saksan ach-lausetta, esimerkiksi "Bach".
Ψ ψ (psi): Äännetään kuten suomen ps, esimerkiksi "lapsi".
Diftongit
αι (ai): Äännetään kuten suomen "ae", esimerkiksi "aerobinen".
ει (ei): Äännetään kuten suomen "ii", esimerkiksi "kiivi".
οι (oi): Äännetään kuten suomen "öy", esimerkiksi "höyry" tai "ii".
αυ (au): Äännetään kuten suomen "av" tai "af", esimerkiksi "auto".
ευ (eu): Äännetään kuten suomen "ev" tai "ef".
ου (ou): Äännetään kuten suomen "uu", esimerkiksi "kuu".
Kreikkalaisia lainasanoja suomenkielessä
ἀρχιτέκτων (arkhitektōn): arkkitehti
βιολογία (biologia): biologia
γεωγραφία (geōgraphia): geografia
διδάσκαλος (didaskalos): didaktiikka
ἔκστασις (ekstasis): ekstaasi
ἱστορία (historia): historia
κόσμος (kósmos): kosmos (maailmankaikkeus)
μουσική (mousikē): musiikki
παράδειγμα (paradigma): paradigma
ὕπνος (hypnos): hypnoosi
κρίσις (krisis): kriisi
λογία (logia): logiikka
πολιτική (politikē): politiikka
τέχνη (tekhnē): tekniikka
πλάνητης (planētēs): planeetta
φυσική (fysikē): fysiikka
μυθολογία (mythologia): mytologia
ἀκαδημία (akadēmia): akatemia
ἄτομον (atomon): atomi
βακτηρίον (baktērion): bakteeri
ἠθική (ēthikē): etiikka
μικρός (mikros): mikro (pieni)
παράδοξον (paradoxon): paradoksi
συμμετρία (summetria): symmetria
δράμα (drama): draama
θεωρία (theōria): teoria
συμπάθεια (sympathia): sympatia
μεταμόρφωσις (metamorfōsis): metamorfoosi (muodonmuutos)
Lainasanoja ja samankaltaisia sanoja on todella paljon. Tässä oli vain pieni näyte valaisemaan sitä, että tiedämme jo monia kreikankielen sanoja tietämättämme.
Tämä pikaopas antaa sinulle perustiedot Benjamin Kantorin rekonstruoidun koineekreikan ääntämyksestä ja auttaa sinua ottamaan ensimmäiset askeleet muinaiskreikan opiskelussa.
Aloita lukeminen heti
Voit aloittaa muinaiskreikan tekstin, kuten Uuden testamentin, lukemisen heti näiden ääntämisohjeiden avulla. Harjoittele yleisimpien sanojen ääntämistä ja tutki kreikkalaisten aakkosten ääntämistä YouTubesta tai muista verkkolähteistä.
Jos haluat oppia nykykreikan ääntämisen, Duolingo on hyvä vaihtoehto. Lisäksi laadukkaista oppikirjoista on apua. Mutta ei kannata jäädä jumiin kieliopillisiin yksityiskohtiin. Mieti miten ihminen oppii äidinkielensä. Kuuntelemalla ja jäljittelemällä. Sitten tulee lukeminen ja vasta viimeisenä kieliopilliset yksityiskohdat.
Kuuntele
Kannattaa myös kuunnella paljon kreikankielen puhetta. Erityisesti valitsemasi ääntämisjärjestelmän mukaista puhetta. Netistä löydät esimerkiksi koineekreikaksi äänitettyä Uuden testamentin lukemista.
Älä pelkää tehdä virheitä! Harjoitus tekee mestarin. Mitä enemmän harjoittelet, sitä paremmin ääntäminen ja ymmärrys kehittyvät. Iloitaan uuden oppimisesta!
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
留言