Tässä kirjoituksessa jaan ajatuksiani koineekreikan opiskelusta ja tällä kertaa erityisesti ääntämisestä. Tavoitteeni on paitsi selkeyttää omaa oppimisprosessiani myös tarjota hyödyllistä tietoa muille kielestä kiinnostuneille. Tämä artikkeli keskittyy moderniin ääntämiseen ja perustelee, miksi se on toimiva vaihtoehto koineekreikan opiskelijalle.
Lyhyesti kreikankielen historiasta
Kreikan kieli on yksi maailman vanhimmista jatkuvasti käytetyistä kielistä, ja sen historia ulottuu yli 3000 vuoden taakse. Varhaisin tunnettu muoto on mykeneläiskauden kreikka, jota käytettiin hallinnollisissa ja kaupallisissa yhteyksissä lineaari-B-kirjoituksella. Mykenen valtakunnan romahduksen jälkeinen pimeä aika merkitsi kulttuurista taantumaa, mutta kieli kehittyi edelleen puhutussa muodossaan.
Arkaaisella kaudella kreikan kulttuuri ja kirjallisuus elpyivät. Tältä ajalta ovat peräisin Homeroksen eeppiset runoelmat Ilias ja Odysseia, ja kreikkalaiset loivat oman aakkoskirjoitusjärjestelmänsä. Klassinen kausi oli Kreikan kielen ja kulttuurin kultakausi, jolloin erityisesti attikan murre nousi merkittäväksi ja oli muun muassa Platonin ja Aristoteleen teosten kieli.
Hellenistisen kauden aikana kehittyi koineekreikka, joka toimi yleiskielenä Aleksanteri Suuren valtakunnassa ja sitä ympäröivillä alueilla. Se oli yksinkertaistettu versio klassisesta kreikasta, ja Uusi testamentti eli kristilliset kreikankieliset pyhät kirjoitukset kirjoitettiin sillä. Bysanttilaisen kauden aikana kreikka säilyi Itä-Rooman valtakunnan pääkielenä ja yhdisti klassisen kreikan ja koineekreikan piirteitä.
Nykyaikainen kreikka, dimotiki, on suora jatkumo koineekreikasta. Se on Kreikan ja Kyproksen virallinen kieli ja säilyttää monia piirteitä, jotka olivat olemassa jo tuhansia vuosia sitten. Kreikan kielen rikas historia kuvastaa sen keskeistä asemaa kulttuurissa, kirjallisuudessa ja uskonnossa sekä sen laajaa vaikutusta muihin kieliin ja tieteenaloihin.
Omia kokemuksiani ja ajatuksiani muinaiskreikan opiskelusta
Koineekreikka ei ole minulle täysin uusi asia, sillä olen jo vuosia Raamatun tutkimisen yhteydessä käyttänyt alkukielen sanakirjoja ja rivienvälikäännöksiä. Uuden testamentin alkuperäiskielen ymmärtäminen syventää käsitystä tekstin merkityksestä ja sen historiallisesta välittymisestä. Vaikka laadukkaat käännökset ovat luotettavia, alkukieleen tutustuminen tuo lisäulottuvuutta tekstin tutkimiseen. Se voi myös vähitellen pätevöittää opiskelijan arvioimaan eri käännösten uskollisuutta alkukielelle. Myös Vanhan testamentin tutkimisessa koineekreikan tuntemisesta on apua, sillä varhaisin heprealaisen Vanhan testamentin käännös, Septuaginta, kirjoitettiin kreikaksi. Monien Uuden testamentin heprealaisten kirjoitusten lainausten ymmärretään olevan peräisin Septuagintasta.
Aloitin koineekreikan opiskelun yksinkertaisesti opettelemalla aakkoset ja lukemalla tekstiä
rivienvälikäännösten avulla. Tämä tarjosi nopean väylän lukea kreikkalaisia tekstejä, vaikka ääntämykseni ei aluksi ollut lähellekään täydellistä. Nyt olen kiinnittänyt enemmän huomiota oikeaan ääntämistapaan ja autenttisuuteen.
Sittemmin kun lukeminen alkoi sujua paremmin hankin tuoreimman kreikankielisen Nestle-Alandin tekstikriittisen UT:n, Codex Vaticanuksen ja Textus Receptuksen, sekä Septuagintan. Bauerin sanakirjan ja muiden sanastojen avulla tekstin ymmärtäminenkin on vähitellen alkanut kehittyä. Tärkeimpiä tavoitteitani on nyt laajentaa kreikankielen sanavarastoani niin, että en olisi niin riippuvainen sanakirjoista.
Luen myös paljon samoja tekstiosuuksia rinnakkain suomenkielisestä, englanninkielisestä ja koineekreikan kielisestä Raamatusta. Samojen kohtien lukeminen tällä tavalla avaa tekstiä vähitellen, koska aivoilla on luonnollinen kyky tunnistaa toistuvia rakenteita, kaavoja ja kuvioita. Tällä tavalla tehdyt päätelmät voi sitten tarkistaa sanakirjoista ja kielioppiteoksista. Koineekreikan opiskelufilosofiaani kuuluu se, että ensin tehdään ja sitten mietitään. Siksi aloin heti lukea tekstiä ääneen ennen kuin tajusin juuri mitään siitä. Yritän tavallaan jäljitellä luonnollista tapaa oppia kieli. Ensin opitaan puhumaan, sitten lukemaan ja lopuksi kielioppi.
Hengellisestä näkökulmasta katsottuna Raamatun lukeminen alkuperäiskielellä ei ole välttämätöntä, mutta se voi silti olla hyödyllistä ja rikastuttavaa. Lopulta minulle tärkeintä kreikankielen opiskelussa on tekstin ymmärtäminen, ei täydellinen ääntäminen tai kielitaidon hiominen. Koineekreikan opiskelusta on tullut minulle inspiroiva harrastus, joka tarjoaa uuden näkökulman Raamatun tutkimiseen ja itseni kehittämiseen. Opiskelu on minulle elämäntapa ja tiedonjanoni on sammumaton. Aina ei malttaisi edes nukkua kun haluaa löytää vastauksen johonkin kysymykseen
Minulla kesti jonkin aikaa valita sopiva ääntämysjärjestelmä, sillä niitä on useampi kuin yksi. Kyseessä on muinainen kieli, joten tutkijat ovat pyrkineet rekonstruoimaan koineekreikan autenttisen ääntämistavan ilman äänitteitä muinaisilta ajoilta. Tämä on luonnollisesti johtanut erilaisiin vaihtoehtoihin. Kaikki näistä ovat käyttökelpoisia, mutta niiden käytännön sovellettavuudessa voi olla eroja. Yksi ongelma ääntämisjärjestelmissä, jotka pyrkivät historialliseen tarkkuuteen on se, että niitä ei täysin ymmärrä muut kuin niiden osaajat. Kyseessä hyvin spesifi erityistaito, joka tuo kielen ääntämiseen ehkä uuden autenttisuuden tason, mutta sen kanssa voi olla haasteellista kommunikoida toisten kanssa. Tosin ongelma ei välttämättä ole sen ihmeellisempi kuin kielen eri murteiden ymmärtämisessä. Suomenkielessäkin on varmasti monen monta murresanaa, joiden merkitystä en ymmärrä.
Lopulta joidenkin asiantuntijoiden suosituksesta ja hyvien perustelujen vuoksi päädyin modernin ääntämisen soveltamiseen koineekreikkaan. Kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan sama kieli ja jos sitä verrataan vaikka Benjamin Kantorin rekonstruktioon on erot niin pieniä, että modernin ääntämisen opettelu vaikuttaa järkevämmältä. Kun hallitsee modernin ääntämisen, taitoa voi käyttää nykykreikkaa puhuvien ihmisten kanssa keskustellessa. Jotkut koineekreikan opettajat jopa suosittelevat, että kannattaisi ensin opetella modernia kreikkaa ja sitten siirtyä koineekreikkaan. Seuraavaksi perustelen tarkemmin miksi moderni ääntäminen on hyvä vaihtoehto muinaiskreikanopiskelijalle.
Miksi moderni ääntäminen?
Läheisyys alkuperäiseen ääntämykseen
Moderni kreikka, jota puhutaan nykyään Kreikassa ja Kyproksella, edustaa kehityksen tulosta, jossa monet koineekreikan piirteet ovat säilyneet. Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että nykykreikan ääntäminen muistuttaa enemmän myöhäisen koineekreikan ääntämistä kuin esimerkiksi erasmuslaista rekonstruktiota. Tämä tekee siitä käytännöllisen ja loogisen vaihtoehdon erityisesti niille, jotka haluavat yhdistää koineekreikan opiskelun mahdollisuuteen oppia myös modernia kreikkaa.
Erasmuslaisen ääntämisen hyvänä puolena voisi olla se, että se voi olla nopeampi oppia suomea puhuvalla opiskelijalle, sillä siinä sanat lausutaan lähes täsmälleen niin kuin ne kirjoitetaan. Autenttisuuden näkökulmasta erasmuslainen ääntäminen on vähän huvittavan kuuloista. Sitä voisi verrata siihen, että lukee englanninkielistä tekstiä suomalaisesti ääntäen niin kuin se on kirjoitettu. Joten ymmärrettävästi monet pitävät erasmuslaista ääntämisjärjestelmää keinotekoisena.
Jos ei ole tarvetta käyttää kreikankieltä muussa yhteydessä kuin akateemisessa keskustelussa niin siinä erasmuslainen ääntäminen toki tarjoaa yhteisen kielen. Periaatteessa minunkin ensisijainen tavoitteeni on osata kreikkaa, jotta voin hyödyntää sitä Uuden testamentin tutkimuksessa, mutta toisaalta koen myös laajemman käytännön soveltamisen mahdollisuuden tärkeäksi.
Yhteensopivuus nykykielen kanssa
Modernia ääntämystä käyttämällä opiskelija voi hyödyntää nykyaikaisia oppimateriaaleja, kuten kielikursseja ja audioresursseja. Tämä luo selkeän yhteyden menneisyyden ja nykyisyyden välille. Lisäksi nykyaikainen kreikka tarjoaa väylän keskusteluun kreikankielisten kanssa, mikä voi rikastuttaa oppimisprosessia.
Koineekreikka ja moderni kreikka eivät kuitenkaan ole identtisiä keskenään. Kieliopissa koineekreikka on monimutkaisempi, erityisesti verbien ja partisiippien käytön osalta, kun taas modernikreikka on yksinkertaistanut ja selkeyttänyt rakenteita. Sanastossa modernikreikka on saanut vaikutteita muista kielistä ja mukautunut nykyaikaisiin tarpeisiin, mutta monien sanojen juuret ovat edelleen koineekreikassa. Nämä erot heijastavat kielen luonnollista kehitystä ajan myötä.
Mutta ääntämisen osalta modernin kreikan ääntämisen soveltamisessa koineekreikkaan ei ole juurikaan ongelmia.
Helppous ja käytännöllisyys
Moderni ääntäminen eliminoi monia historiallisesti monimutkaisia piirteitä, kuten diftongien erottelut ja aspiraatiot, joita erasmuslaisessa ja rekonstruoidussa ääntämisessä usein korostetaan. Tämä yksinkertaistaa kielen oppimista erityisesti aloittelijoille, jotka haluavat keskittyä lukemiseen ja tekstin ymmärtämiseen.
Modernin ääntämisen keskeiset piirteet
Seuraavassa on joitakin modernin ääntämisen ominaisuuksia ja niiden vertailua koineekreikan yleisimpiin piirteisiin:
Vokaalit
Modernissa kreikassa monet vokaalit ääntyvät yhtenäisesti, mikä yksinkertaistaa ääntämistä:
Α α (alfa): Ääntyy kuten suomen a (IPA: /a/).
Ε ε (epsilon): Ääntyy kuten suomen e (IPA: /e/).
Η η (eeta): Ääntyy kuten suomen i (IPA: /i/).
Ι ι (iota): Ääntyy kuten suomen i (IPA: /i/).
Ο ο (omikron): Ääntyy kuten suomen o (IPA: /o/).
Υ υ (ypsilon): Ääntyy kuten suomen i (IPA: /i/).
Ω ω (oomega): Ääntyy kuten suomen o (IPA: /o/).
Modernissa kreikassa monet vokaalit ja diftongit ääntyvät yksinkertaisesti:
ι, η, ει, υ, οι → ääntyvät kaikki kuten suomen i (IPA: /i/).
Tämä yhdenmukaisuus tekee oppimisesta selkeää ja eliminoi tarpeen muistaa monimutkaisia historiallisia eroja.
Konsonantit
Β β (beta): Ääntyy kuten v suomen sanassa valo (IPA: /v/).
Γ γ (gamma): Ääntyy kurlaavana.
Ennen a, o, u: kuten pehmeä g (IPA: /ɣ/).
Ennen e, i: kuten suomen j (IPA: /ʝ/).
Δ δ (delta): Ääntyy soinnillisena th-äänteenä, kuten englannin sanassa the (IPA: /ð/).
Θ θ (theta): Ääntyy soinnittomana th-äänteenä, kuten englannin sanassa thin (IPA: /θ/).
Κ κ (kappa): Ääntyy kuten suomen k.
Ennen e, i: ääntyy pehmeämmin (IPA: /k/, /ç/).
Π π (pi): Ääntyy kuten suomen p (IPA: /p/).
Φ φ (phi): Ääntyy kuten suomen f (IPA: /f/).
Χ χ (khi): Ääntyy kuten saksan ch sanassa Bach (IPA: /x/).
Ψ ψ (psi): Ääntyy kuten suomen ps sanassa lapsi (IPA: /ps/).
Ζ ζ (zeta): Ääntyy kuten suomen z, mutta pehmeämpänä (IPA: /z/).
Diftongit
ευ ja αυ → ääntyvät usein kuten ev tai av, mikä vastaa myöhempää ääntämistä koineekreikassa.
αι → ääntyy kuten suomen e.
ου → ääntyy kuten suomen u.
Modernin ääntämisen hyödyt opiskelijalle
Yhteys historialliseen jatkuvuuteen
Vaikka moderni ääntäminen ei ole täysin identtinen koineekreikan ääntämyksen kanssa, se edustaa ääntämisen luonnollista kehitystä. Tämä tekee siitä historiallisesti perustellun ja autenttisen vaihtoehdon, erityisesti myöhäisellä koinee-kaudella kirjoitettujen tekstien lukemiseen. Jotkut koineekreikan asiantuntijat ovatkin ehdottaneet, että modernia ääntämistä pitäisi kutsua historialliseksi ääntämiseksi, sillä sen yhteys muinaiseen koineekreikkaan on niin vahva.
Yksinkertainen ja looginen lähestymistapa
Moderni ääntäminen vähentää ylimääräistä kognitiivista kuormitusta, koska se noudattaa melko yksinkertaisia ja systemaattisia sääntöjä. Tämä sopii erityisesti opiskelijoille, jotka haluavat keskittyä lukemiseen ja ymmärtämiseen ilman, että heidän tarvitsee opiskella ääntämisen hienouksia. Muinaisten kreikkalaisten tekstien lukeminen modernilla ääntämisellä kuulostaa autenttiselta, vaikka se poikkeaisikin historiallisesta totuudesta.
Käytännöllisyys ja joustavuus
Modernin ääntämisen avulla opiskelija voi helposti siirtyä koineekreikasta nykykreikkaan ja hyödyntää molempia kielimuotoja sekä historiallisessa että nykykontekstissa.
Esimerkkiteksti modernilla ääntämyksellä
Koineekreikan klassinen teksti, Joh. 1:1:
᾿Εν ἀρχῇ ἦν ὁ λόγος, καὶ ὁ λόγος ἦν πρὸς τὸν θεόν, καὶ θεὸς ἦν ὁ λόγος.
Modernin ääntämisen mukainen translitteraatio:
En archi in o logos, ke o logos in pros ton Theon, ke theos in o logos.
Huomaa, miten ääntäminen muistuttaa suomen kieltä yksinkertaisuudessaan. Oikeastaan ainoat kirjaimet, jotka ovat vain suomeapuhuvalle vieraita ovat χ ja γ. Sanassa ἀρχῇ kirjain-χ ääntyy suunnilleen kuten saksan ch sanassa Bach. Sanassa λόγος kirjain-γ ääntyy pehmeänä kurlaavana g-kirjaimena.
Modernin kreikan ääntämisessä korostukset ovat olennaisia, ja jokaisessa sanassa paino laskee yhdelle tavulle, mikä tekee kielestä rytmikkään ja helposti ymmärrettävän. Aksenttimerkki (´) osoittaa korostetun tavun. Esimerkiksi λόγος (ló-gos, "sana") korostuu ensimmäisellä tavulla, kun taas sanassa θεόν aksentti on viimeisellä tavulla. Korostusten huomioiminen paitsi antaa luonnollisen rytmin ääntämiselle, myös erottelee merkityseroja ja tekee kreikan lukemisesta selkeää ja tarkkaa.
Äänteitä on vähän vaikea selittää pelkästään kirjoittamalla. Netistä löydät lukemattoman määrän ääntämisohjeita modernin kreikan aakkosiin mikäli haluat kokeilla kreikan lukemista. YouTube on pullollaan kreikankielen oppitunteja niin modernista kuin muinaisesta näkökulmasta.
Yhteenveto
Moderni ääntäminen on käytännöllinen, historiallisesti perusteltu ja opiskelijaystävällinen tapa oppia koineekreikkaa. Se tarjoaa hyvän väylän ymmärtää ja lukea Uutta testamenttia ja Septuagintaa alkuperäiskielellä ja avaa samalla ovia nykyaikaisen kreikan opiskeluun. Aloittelijoiden kannattaa varmasti harkita tätä ääntämistapaa sen selkeyden ja käytännöllisyyden vuoksi. Lopulta tärkeintä on kuitenkin oppimisen ilo ja koineekreikan tekstien rikkauden ymmärtäminen.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä