Tuomas Tuimala

Kriittisen ajattelun taito, kognitiiviset vinoumat, usko ja ihmeet

Hei! Tämän artikkelin nimi on melkoinen sanaluettelo, mutta en keksinyt parempaakaan, sillä näistä asioista päätin kirjoittaa. Tässä artikkelissa kerron siis yhdestä itselleni tärkeästä aiheesta. Kyseessä on kriittisen ajattelun taito ja kognitiivisten vinoumien väistäminen. Nämä ovat tärkeitä ajattelun taitoja myös kuvataiteen harrastajalle, sillä osaamista kehitetään tehokkaimmin luotettavan tiedon pohjalta. Joten taiteilijan niin kuin kenen tahansa muun on tärkeää kehittää kriittisen ajattelun taitoa, jotta hän voisi oppia erottamaan faktan fiktiosta. Tosiasioiden avulla asioissa pääsee parhaiten eteenpäin.

Tässä artikkelissa en juurikaan puhu kuvataiteesta, mutta jos sinua ei kiinnosta muut näkökulmat niin voit hypätä artikkelin loppuun kohtaan "Mitä on kriittinen ajattelu?". Siitä alkaa artikkelin käytännöllisin osuus ja osuus, joka sisältää tietoa, jotka soveltuvat myös taiteellisen tiedon arviointiin.

Käsittelen kirjoituksessa myös objektiivisten todisteiden ja subjektiivisten kokemusten suhdetta, sekä kriittisen ajattelun merkitystä uskon eli luottamuksen kehittämisessä. Ja menen jopa niin pitkälle, että tarkastelen väitettyjen ihmeiden rationaalista perustaa. Valaisen näitä asioita myös omien kokemusteni kautta.

Teksti saattaa vähän rönsyillä, sisältää kirjoitusvirheitä ja olla tyyliltään suoltavaa, mutta päivitän artikkelia jos jaksan. Näiden artikkelieni yksi funktioista on toimia päiväkirjan kaltaisena ajatusten ja tietojen jäsentelyn työkaluna. Siksi en ole useinkaan kiinnostunut hiomaan niitä loppuun asti.

Luen ja tutkin paljon asioita liittyen tieteeseen, taiteeseen ja hengellisyyteen. Haluan soveltaa näillä kaikilla alueilla kriittisen ajattelun taitoa ja objektiivisuuden ihannetta, koska tietoa ja näkemyksiä on niin paljon, että niistä on pakko oppia siivilöimään mikä on luotettavaa ja mikä ei. On melko selvää, että kaikilla näillä alueilla on liikkeellä virheellistä tietoa ja jopa täyttä huuhaata.

Tieteessä puhutaan pseudotieteestä, taiteen piirissä on kuvataiteen opettajia, jotka eivät hallitse edes perustekniikoita ja hengellisyyden alueella on monenlaisia uskomuksia, joiden tueksi ei ole hyviä todisteita. Niinpä totuutta rakastavan ihmisen on pakko ajatella ja tutkia asioita tarkkaan. Myös pragmaattinen ihminen on kiinnostunut tosiasioista, koska kaikki parhaimmat käytännöt perustuvat tosiasioihin. Lääketieteessä kehitetään uusia hoitomuotoja ja lääkkeitä sen perusteella mikä toimii todistetusti käytännössä. Hyvän hoitomenetelmän puolesta on vakuuttavaa objektiivista näyttöä.

Mitään väitettä ei voi nielaista ilman hyviä perusteita. Tai voi, mutta niin ei kannata tehdä jos ei halua leimautua herkkäuskoiseksi tai tulla johdetuksi harhaan. Joissakin tilanteissa virheellinen tieto on jopa hengenvaarallista kuten esimerkiksi lääketieteellisessä kontekstissa.

Sukelletaan nyt syvemmälle aiheeseen ja aloitetaan uskon ja kriittisen ajattelun välisen suhteen pohtimisesta.

Usko ja kriittinen ajattelu

Miten kriittinen ajattelu soveltuu hengellisyyteen? Sanoisin, että se on aidon hengellisyyden yksi elinehdoista. Hengellisyyden alueella uskon käsite on merkittävä, mutta vierastan sen käyttöä keskusteluissa jonkin verran, koska se on käsitteenä usein pahasti väärinymmärretty. Se on tärkeä käsite, mutta vaatii tarkempaa perustelua. Jos kutsun itseäni uskovaksi, voi syntyä aivan väärä kuva siitä miten todellisuuden näen ja miten asioista ajattelen. Usko mielletään helposti kriittisen ajattelun viholliseksi. Toki usko voi olla herkkäuskoisuutta tai sokeaa luottamusta, mutta tämä ei täsmää ollenkaan raamatullisen uskokäsitteen kanssa. Raamatun mukaan usko on vakuuttaviin todisteisiin perustuvaa luottamusta. Se on lujalla rationaalisella pohjalla.

Minulla ei esimerkiksi ole mitään 'uskoon tulo' kokemusta, jollaisista joissain uskonnollisissa piireissä puhutaan ja niitä pidetään tärkeinä. Ymmärrän kyllä tätäkin näkökulmaa menneisyyteni perusteella, mutta itse olen löytänyt Raamatullisen vakaumuksen ja elämäntavan aivan eri tavalla, järjellisen tutkimustyön tuloksena. Koko prosessi oli itse asiassa minulle melkoinen shokki, koska lähestymistapani oli aiemmin ollut varsin erilainen. Ennen kuin aloin todella syventyä Raamattuun minulla oli kaikenlaisia erikoisia 'hengellisiä' kokemuksia, kuten 'valaistuminen', kohtaamisia henkimaailman kanssa, ruumistairtautumisen kokemuksia ja muuntuneita tajunnan tiloja. Elin ja hengitin subjektiivista uskonnollista kokemusta monta vuotta, mutta kaikki muuttui kun tutustuin Raamattuun. Erikoiset kokemukset lakkasivat ja Raamatun avulla palasin takaisin tähän todellisuuteen ja opin ajattelemaan kriittisemmin ja objektiivisemmin. Rationaalinen osa aivoistani koki uudelleenkäynnistyksen. Elämästäni ja mielestäni on viimeisen 15 vuoden aikana tullut tasapainoisempia ja tasapainoisempia. Sanoisin, että Raamattu pelasti mielenterveyteni. Ei pelkästään sen tutkiminen, vaan erityisesti se, että aloin soveltaa sen elämänohjeita käytäntöön. Pelkkä tieto ei auta paljonkaan, tieto täytyy laittaa käytäntöön.

Jos joku tarkkailisi säännöllistä viikkorutiiniani niin en ihmettelisi jos hän pitäisi minua jonkinlaisena himouskovaisena, mutta nimitys uskovainen tuntuu minusta jotenkin omituiselta ja epäsopivalta siihen liittyvän käsitteellisen painolastin vuoksi. Olen yksinkertaisesti kristitty, joka on vakuuttunut siitä, että Jumala on todellinen, Jeesus on Messias, Raamattu on luotettava ja jumalallista alkuperää. Tämä vakuuttuneisuus perustuu todisteisiin, joiden luotettavuus on suurelta osin objektiivisesti vahvistettavissa. Usko on tietoa. Eikä vain tietoa, vaan myös toimintaa.

Raamatun heprealaiskirjeessä usko itse asiassa samaistetaankin vakuuttaviin todisteisiin ja Jaakobin kirjeessä todetaan "usko ilman tekoja on kuollut". Isot sisäiset tunteet ja ihmeelliset subjektiiviset kokemukset eivät auta jos ne sumentavat ihmisen järjellisen päättelyn tai eivät johda aidosti rakentavaan käytökseen ja elämäntapaan. Aidossa uskossa on siis kyse jostain muusta kuin miten usko luultavasti usein mielletään. Toki ihmiseltä, joka tunnustaa olevansa harras uskova, todennäköisesti odotetaan esimerkiksi huomattavan moraalista käytöstä. Uskon ja toiminnan välinen yhteys melko varmasti tunnistetaan laajalti. Se on hyvä, niin sen kuuluukin olla, niin kauan kuin siihen sisältyy sen tajuaminen, ettei usko tee yhdestäkään ihmisestä täydellistä tässä kohtaa ajan virtaa. Olisi täysin epärealistista odottaa keneltäkään kokonaisvaltaista täydellisyyttä. Eikä ihmisen epätäydellisyys ja erehdykset tee uskosta epätodellista. Johonkin tosin raja voidaan vetää. Kun tuo raja ylitetään silloin uskovan touhu ei ole enää uskottavaa. Sanojen ja tekojen välillä tulisi olla kuitenkin huomattava sopusointu.

Olipa kyse mistä tahansa tiedon tai elämän osa-alueesta ei kyvyttömyys soveltaa tosiasiallista tietoa käytäntöön tee tuosta tiedosta epäpätevää. Eikä epätäydellisyys jonkin hyvän periaatteen noudattamisessa tee kenestäkään vilpillistä. On eri asia esittää olevansa jotain muuta kuin on. Tekopyhyys on vastenmielistä.

Usko on myös prosessi, joka elää. Se ei ole staattinen todellisuus. Joskus usko on vahvempi ja joskus heikompi sekä sitä voi aina syventää. Se on jotain mitä ravitaan järkevillä perusteilla ja todisteilla. Siksi jatkuva tutkimustyö on välttämätöntä.

Minun ei tarvitse luottaa subjektiivisiin tuntemuksiin säilyttääkseni tai vahvistaakseni uskoa. Tuntemukset vaihtelevat hetkestä toiseen ja niiden päälle ei voi elämäänsä tai uskoaan perustaa. Minun ei tarvitse myöskään vedota mihinkään 'uudestisyntymiseen', hengellisen valaistumiseen tai johonkin vastaavaan subjektiiviseen kokemukseen perustellessani vakaumustani. Ihminen voi sanoa tuntevansa ja kokevansa mitä tahansa ilman, että sitä voidaan mitenkään vahvistaa tai kumota. Sellainen ei ole kovin vakuuttavaa argumentointia. Tällainen argumentointi on kuitenkin hyvin yleistä. Otetaan kuvitteellinen esimerkki. Guru meni kymmeneksi vuodeksi yksin luolaan meditoimaan ja rukoilemaan, kunnes Jumala ilmestyi ja puhui hänelle. Melko moni uskonnollinen liike on syntynyt tämänkaltaisista kertomuksista. Mitään ulkopuolisia todistajia tai todisteita ei ole. On vain gurun oma todistus. Ulkopuoliset silminnäkijät ja muu todistusaineisto puuttuu.

Kristillisyys poikkeaa tässä suhteessa monista uskonnoista siinä, että kristillisyyden ja sitä edeltäneen juutalaisen palvontajärjestelmän piirissä tapahtuneilla historiallisilla Jumalan läsnäolon tai voiman ilmauksilla on paljon silminnäkijöitä. Siinain vuoren tapahtumia oli todistamassa miljoonakansa ja Jeesuksen ylösnousemuksella oli yhdellä kertaa jopa yli 500 silminnäkijää. Toki näiden tapahtumien historiallisuuden vahvistaminen on nykyään mahdollista vain epäsuorien todisteiden avulla, mutta objektiivisia todisteita kuitenkin on, vaikka ne ovatkin epäsuoria. Luottamuksen ei tarvitse perustua tässä tapauksessa vain jonkin yksilön sanoihin. Todistusaineistoa on ja sitä voi jokainen tutkia itse ja tehdä omat päätelmänsä. Sitä paitsi suora näkeminen ei ole jonkin paikkansapitävyyden todistamisen kannalta välttämäntöntä. Kyllähän tähtitieteessäkin useimmat eksoplaneetoista tunnistetaan, ei näkemällä niitä, vaan havaitsemalla niiden vaikutukset emotähteen eli epäsuorien todisteiden avulla. Näkemiseen tai näkymättömyyteen vetoaminen ei ole kovin hyvä argumentti. Asioita täytyy tutkia aina laajemmin.

Tiede ja usko

Jumalan olemassaolon puolesta voidaan muodostaa vakuuttavia argumenttejä pelkästään tieteellisten havaintojen pohjalta. Raamattua ei tarvitse ensimmäisenä avata kun alkaa pohtia aihetta. Riittää, että tutkii esimerkiksi kosmista hienosäätöä ja elävää solua sekä biologista informaatiota. Muun muassa näiden seikkojen pohjalta onkin muotoiltu älykkään suunnittelun teoria, jonka tarkoitus on osoittaa, että luonnossa ilmenevä täsmennetty monimutkainen järjestys ja informaatio on parhaiten selitettävissä, jollain älykkäällä syyllä.

Teorian ei voida suoranaisesti sanoa todistavan Jumalan olemassaoloa, mutta se osoittaa sen, että tieteen tekemät havainnot luonnosta ovat hämmästyttävällä tavalla johdonmukaisia teismin kanssa. Jos minulta kysytään omaa henkilökohtaista mielipidettäni niin vaikka Raamattua ei olisi, uskoisin silti jonkinlaiseen Jumalaan pelkästään tieteen pohjalta, koska todisteet löytyvät luonnosta. On harmillista, että älykkään suunnittelun teoriaan kohdistuu paljon voimakkaita olkinukkehyökkäyksiä ja teorian vahvaa tieteellistä pohjaa yritetään vähätellä. Teoria on mahdollista muotoilla niin, että se täyttää oikean tieteellisen teorian kriteerit. Sen kutsuminen pseudotieteeksi on pahaa liioittelua, jolla teoriaa yritetään mustamaalata. Meidän täytyy muistaa, että maailmassa on myös ateisteja, jotka ovat todella innokkaita oman maailmankuvansa puolustamisessa. He käyttävät paljon aikaa yrittäessään kumota teorioita ja selitysmalleja, joissa on viitteitä yliluonnolliseen todellisuuteen.

Mutta miksi joidenkin heistä täytyy turvautua olkinukkeargumentointiin? On esimerkiksi harhaanjohtavaa puhua älykkään suunnittelun teoriasta kreationismina, koska niiden lähtökohdat ovat erilaiset. Lisäksi kreationismi on paljon laajempi käsite kuin vain stereotyyppinen ajatus siitä, että Jumala olisi luonut maailmankaikkeuden ja maapallon noin 6:n kirjaimellisen päivän aikana. Kreationismista on erilaisia versioita, joista kaikki eivät tulkitse luomiskertomusta äärimmäisen kirjaimellisesti. Myös älykkään suunnittelun teoriasta on erilaisia versioita, riippuen kunkin tutkijan omista henkilökohtaisista näkemyksistä ja tulkinnoista. Älykkään suunnittelun teoria tai kreationismi eivät edes välttämättä sulje pois yhteiseen esi-isään perustuvaa evoluutiota. Onkin tärkeää ymmärtää, että olemassa olevista teorioista on olemassa monia eri versioita. Evoluutioteoriakaan ei ole yksi teoria, vaan siitäkin on erilaisia versioita. Asioita on helppo pelkistää ja tehdä mustavalkoisiksi, mutta se johtaa helposti toisten teorioiden väärinarviointiin.

Puhtaimmillaan älykkään suunnittelun teoria ei edes ota kantaa suunnittelun alkuperään eli se mahdollistaa erilaiset tulkinnat. Joku voisi tulkita teorian esimerkiksi panpsykismin näkökulmasta, jolloin älykäs tietoisuus on kaikkialla läsnäoleva osa luontoa. Joku toinen taas näkee Raamatullisen teismin parempana vaihtoehtona. Kolmas pysyy agnostikkona suunnittelun alkuperän suhteen.

Suunnittelun alkuperän tunnistaminen ylittää yksinkertaisesti tieteen rajat ja asia täytyy ratkaista filosofisin tai teologisin keinoin. Tässä kohtaa Raamattu tarjoaa vakuuttavan selitysmallin. Jos mietit mihin sijoitun omalta näkökannaltani älykäs suunnittelu, kreationismi ja evoluutio keskustelussa niin uskon, että maailmankaikkeus on todella vanha ja samoin maapallo, mutta ihmiskunta on verrattain nuori. Ja tietenkin uskon siihen, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden. Evoluution osalta uskon luonnolliseen mikroevoluutioon, mutta makroevolutiiviset muutokset selittyvät paremmin älykkäällä suunnittelulla. En ole mitenkään kovin dogmaattinen tässä ja uusien todisteiden ilmaantuessa olen valmis muuttamaan näkemystäni, koska Raamatun luomiskertomuksen tärkein sanoma on se, että on olemassa Luoja. Se on luomiskertomuksen arvokkaimpia opetuksia. Koska jos on Luoja, kuuluu Hänelle myös kunnia luomistöistä. Tämän tiedon valossa olisi väärin antaa kunnia maailmankaikkeuden olemassaolosta pelkille luonnonvoimille.

Asian ydin on se, että kriittista ajattelua ja pyrkimystä objektiivisuuteen täytyy soveltaa myös tällaisissa isoissa ja syvällisissä kysymyksissä. Tai ei niin pakko ole tehdä, mutta minä pidän sitä toivottavana, koska koen tarvitsevani vakuuttavia todisteita voidakseni pitää jotain asiaa totena. Kaikki eivät luonnollisesti koe tarvitsevansa niin paljon todisteita, vaan jos jokin kuulostaa vakuuttavalta tai tuntuu hyvältä niin se riittää. Vaatimukset todistusaineiston laadusta ja määrästä vaihtelevat yksilöiden kohdalla myös aihepiirin mukaan. En esimerkiksi koe niin tärkeäksi selvittää perinjuurin kasvisten terveellisyyden kaikkia tieteellisiä todisteita. Luotan melko sokeasti alan auktoriteetteihin ja sen perusteella tavoitteeni on lisätä kasvisten syöntiä siinä uskossa, että se varmasti edistää terveyttäni. Asia on minulle tärkeä, mutta ei niin tärkeä, että se ylittäisi tällä hetkellä syvällisen tutkimisen kynnyksen. Olen ajatellut asian niin, että ensin ne kaikkein tärkeimmät ja isoimmat kysymykset ja sitten muut asiat. Olemassaolon tarkoitukseen liittyvät kysymykset ovat luonnollisesti varsin tärkeä asia. Ainakin minulle. Kaikkiahan ei tällaiset asiat kiinnosta.

Oli miten oli, on objektiivisuuden ihanne minulle tärkeä ja haluan soveltaa sitä erityisesti tärkeinä pitämiini asioihin. Mikäli aion sitoutua johonkin hengelliseen näkökantaan, haluan tehdä sen lujien todisteiden ja vakuuttavien argumenttien pohjalta.

Subjektiivisuuden tärkeä sivurooli ja ansakuoppien välttäminen

En sano, etteikö hengellisyyteen kuulu subjektiivinen puolensa, kuten sisäisen rauhan kokemus, rukousvastaukset tai Jumalan opastus elämässä. Mutta en mielelläni puhu ensimmäisenä näistä, koska niiden todistusvoima on heikko ilman tarvittavaa pohjatietoa. Niiden henkilökohtainen arvo on merkittävä, mutta en edes haluaisi sitä, että joku uskoisi subjektiivisia kokemuksiani ilman vakuuttavaa objektiivista todistelua. Ensin täytyy lyödä raakaa dataa ja kovaa faktaa pöytään. Sitten voidaan alkaa tarkemmin pohtia hengellisyyden ja subjektiivisen kokemuksen suhdetta. Toisin sanottuna pääroolia näyttelee objektiivisuus ja sivuroolia subjektiivisuus. Voin vakuutella toisille vaikka kuinka paljon kuinka usko Jeesukseen on antanut minulle sisäisen rauhan ja tarkoituksen tunteen elämälle, mutta mitä sitten. Miten voin muka todistaa, että minulla on sisäinen rauha. En mitenkään.

Toki ihmisen psyykkiset tilat heijastuvat myös kehoon ja ulkoiseen olemukseen, mutta silloin ollaan kuitenkin supertulkinnanvaraisella alueella, jonka pohjalta ei kovin kummoisia päätelmiä voi tehdä. Kuvittele, että näet jonkun, jolla on otsa rypyssä. Onko hän ärtynyt, vai onko hänellä kenties valon arat silmät, onko hän keskittynyt miettimään jotain vai mistä on kyse? Virhetulkintojen mahdollisuudet ovat suuret kun luetaan kehonkieltä. Oikeanlaista psykoanalyysia on mahdotonta tehdä nopeasti ilman, että todella tuntee ihmisen. Pinnallisen arvion pohjalta on todella vaikea tehdä kovin tarkkoja päätelmiä ihmisen hengellisestä tilasta.

Lisäksi usko tai siihen liittyvä rauha ei ole mitään jatkuvaa euforiaa tai täydellistä huolettomuutta. Se ei ole kaikkien negatiivisten tunteiden poissaoloa, eikä se tee ihmisestä täydellistä. Se on jotain syvällisempaa ja kestävämpää. Jeesuksestakin kerrotaan, että hänen tunnetiloissaan tapahtui muutoksia. Kerrotaan, että toisinaan hän oli iloinen, hän tunsi rakkautta, hän närkästyi, hän itki liikutuksen vallassa ja tunsi suurta henkistä painetta. Puuttuiko häneltä uskoa tai sisäinen rauha, koska hän ei ollut kokoajan tyyni kuin zen-munkki tai stoalainen filosofi? Ei varmasti. Jeesus oli täydellinen ihminen, mutta hän oli täysin ihminen eli koki samanlaisia inhimillisiä tunteita kuin kuka tahansa meistä.

Mutta takaisin subjektiivisuuden todistuskykyyn. Koska subjektiivista tunnetta on mahdotonta siirtää toisen aivoihin, on subjektiiviseen kokemukseen vetoamisen todistusvoima tosiaan heikko. En voi yksinkertaisesti tietää mitä toinen ihminen todella sisimmässään kokee, mitkä ovat hänen vaikuttimet ja syvimmät ajatukset tai tunteet. Enkä voi myöskään tietää, että mitä kymmenen vuotta luolassa meditoinut guru on todella kokenut. Yksi selitys tulee kuitenkin mieleen. Niin pitkä aika eristyksissä ja aistiärsykkeiden deprivaatiossa aiheuttaisi luultavasti hallusinaatioita. Tai sitten koko tarina on liioiteltu tai kokonaan keksitty.

Toisaalta jotkut ihmiset ovat kokeneet selittämättömiä asioita, mitkä viittaavat vahvasti johonkin yliluonnolliseen. Mutta jos näissä tapauksissa yliluonnollinen selitys on totta, niin silloinkin on oltava kriittinen sen suhteen, että minkä yliluonnollisen tahon kanssa ollaan tekemisissä. Olisi väärin olettaa, että kaikki henkiolennot ovat automaattisesti hyväntahtoisia. Ja jos on olemassa pahantahtoisia henkivoimia niin ne ovat todennäköisesti myös yli-inhimillisen älykkäitä. Tästä taas seuraa se, että yli-inhimillisen älykäs henkiolento, jolla on vilpilliset tavoitteet, voisi tekeytyä joksikin muuksi kuten Jumalaksi. Se, että ihminen kokee jonkinlaisen myönteiseltä vaikuttavan kohtaamisen henkimaailman kanssa ja saa positiivisia rakkauden ja rauhan sanomia, voi olla ovelaa petosta. Tällaisilla kokemuksilla on usein taipumus vahvistaa tiettyjä myyttejä ja harhauttaa pois totuudesta. Joten vaikka jonkun kokemus olisi aidosti yliluonnollinen, ei sillä välttämättä ole todellista hengellistä arvoa, vaan se voi olla pohjimmaiselta luonteeltaan tuhoisaa petosta. Kriittistä ajattelua tarvitaan tällaisissakin tapauksissa.

Ihmeet ja mystiset kokemukset kriittisesti tarkasteltuna

Luin joskus sanomalehtiartikkelin, jonka mukaan usko enkeleihin on nykyään suositumpaa kuin usko Jumalaan. Mistäköhän se johtuu? Kuinkahan usein 'enkelit' vaativat tekemään mitään muutoksia elämässä? Kuulen jo melkein mielessäni enkelin kuiskaavaan "olet täydellinen sellaisena kuin olet", "kuuntele sydäntäsi, tee niin kuin sinusta tuntuu oikealta", "kerron sinulle ehdottoman rakkauden ja valon sanomaa" tai jotain muuta mukavaa. Kaiken lisäksi tavallisesti henkiset opettajat, jotka kanavoivat 'enkelien' energiaa ja sanomia ottavat maksun palveluistaan. Kyseessä on liiketoiminta.

Haastan tällaiset uskomukset ja toiminnan, koska olen nähnyt ne itse hyvin läheltä. Kritiikkini perustuu omaan vahvaan kokemukseeni. Minulle on turha sanoa, että en tiedä mistä puhun. Minä todellakin tiedän mistä puhun kun on kyse uushenkisyydestä ja mystiikasta. En mene asiassa kaikkiin yksityiskohtiin ja vaiheisiin, mutta sen sanon, että olin aikoinaan äärimmäisen syvällä uushenkisyydessä ja mystiikassa. Luin jo ylä-aste ikäisenä Oshon ja Sri Chinmoyn kirjoja ja vaikka mitä muuta aiheepiiriin liittyvää. Kundaliinijooga, reiki, erilaiset meditaatiomenetelmät, 'non-dualismi' täyttivät elämäni. Harjoitin niitä melkein yötä päivää useamman vuoden ajan aina noin 25-vuotiaaksi asti. Voimakkaassa subjektiivisessa kokemuksellisuudessa on iso vetovoima, koska normaali arki on kuitenkin varsin tasaista. Ihmeelliset kokemukset tuovat sisältöä ja jännitystä muuten merkityksettömältä tuntuvaan elämään. Niillä on myös taipumus hivellä egoa ja saada olo tuntumaan jotenkin erityiseltä.

Jossain vaiheessa kiinnostuin myös kristillisestä mystiikasta ja päädyin erään mystikon oppiin, sekä luin Ristin Johanneksen, Avilan Teresan ja erämaa isien tekstejä. Yritin elää tilassa, jossa rationaalinen ajattelu suljetaan pois päältä ja siirrytään 'järjen ylittävään todellisuuteen'. Oletin näin saavani yhteyden Jumalaan. En suosittele kenellekään. Jouduin opettelemaan uudestaan ajattelemaan järkevästi. Raamattu oli siinä tärkein työkalu ja apuväline. Ilman sitä olisin luultavasti menettänyt järkeni tai jäänyt jotenkin muuten jumiin mystisten kokemusten labyrinttiin.

Mystiikan koukku oli uponnut minuun syvälle ja ymmärrettävästi ennen totaalista irtiottoa päädyin tutustumaan karismaattiseen kristillisyyteen kuten esimerkiksi helluntailaisuuteen ja sille sukua oleviin suuntauksiin. Näissä uskonsuunnissa oli kuitenkin samoja piirteitä kuin kaikessa aiemmin mainitussa. He kyllä usein suorasanaisesti tuomitsevat uushenkisyyden ja mystiikan, mutta samalla kuitenkin kaiken keskiössä on subjektiivinen uskonnollinen kokemus henkilökohtaisesta pelastuksesta, uudelleensyntymisestä ja niin sanotuista armon lahjoista. Tunteet ja yliluonnollinen ovat merkittävässä roolissa. Ongelma vain on se, että näissä piireissä tapahtuvat 'ihmeet' ja kokemukset eivät vaikuta laadullisesti eroavan uushenkisyyden piirissä tapahtuvista kokemuksista, joista monet ovat pelkkää itsepetosta ja parhaimmillaan plaseboa.

Älä ymmärrä väärin, kyseessä voi olla kokemuksellisesti todelliset ilmiöt, mutta ne vain tulkitaan väärin. Uskonnollinen näky voi esimerkiksi olla jonkinlainen hallusinaatio, jolla ei ole mitään tekemistä henkimaailman kanssa. Tai nykyään kun esitetään profetioita, niin kuinka usein ne menevät pieleen tai ovat niin yleisluontoisia, että ne voidaan soveltaa mihin tahansa ennustetun kaltaiseen tapahtumaan. Tai kuinka usein nykyään joku puhuu aidosti vierailla kielillä, eikä pelkkää siansaksaa? Iso osa, ellei suurin osa nykyajan väitetyistä ihmeistä on psykologisia tai psykosomaattisia ilmiöitä, joilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Ja pahimmillaan jos jotain aidosti yliluonnollista tapahtuu kyse voi olla demonistisesta ilmiöstä.

Ongelmien tiedostamisella on pitkä historia

Monissa meditaatioperinteissä, joissa meditoijan tavoite on saavuttaa 'täysi valaistuminen', sahaja samadhi, moksha, kensho tai jonkinlainen oletettu korkein tietoisuuden tila tai oivallus, polkuun usein kuuluu vaeltaminen erilaisten harhojen läpi. Sanotaan, että erilaisiin matkan varrella tapahtuviin erikoisiin kokemuksiin ei pitäisi takertua. Zen-perinteessä on termi Makyo (魔境), joka tarkoittaa demonien valtakuntaa. Se viittaa meditaation aikana tai sen ulkopuolella koettaviin harhoihin ja poikkeaviin kokemuksiin. Zen-teorioiden mukaan nämä voidaan tulkita eräänalaisiksi edistysaskeleiksi, mutta niistä pitäisi päästää irti, koska ne voivat muodostua esteeksi kensholle eli 'valaistumiselle'. Tästä herää kysymys onko tällaisille harhoille tarpeen altistaa itseään ollenkaan voidakseen saavuttaa merkittäviä hengellisiä oivalluksia?

Meditaatio on nykyään suosittua, mutta kaikki eivät ymmärrä monien meditaatiotekniikoiden alkuperäistä kontekstia ja laajempaa ajatusmaailmaa. Näitä menetelmiä on yritetty irrottaa alkuperäisestä kontekstista ja kehittää niistä kevytversioita, mutta toimiiko se. Joissakin tapauksissa ehkä. Perinteisesti monia näistä menetelmistä on harjoitettu tarkasti kontrolloidussa ympäristössä ja niihin on yhdistetty vaatimus sitoutua tiukkoihin moraalinormeihin. Vaikka näin tehtäisiin, sekään ei takaa menetelmien turvallisuutta.

Vaikka moni kokee hyötyvänsä meditaatiotekniikoista on myös tunnettua, että meditaatio voi aiheuttaa vakavia ongelmia. Minulla on melko mittava kokemus näistä asioista, joten kehotan äärimmäiseen varovaisuuteen kun on kyse menetelmistä, jotka voivat aikaansaada tavallisesta poikkeavia tietoisuuden tiloja. Mahdolliset meditaatiotekniikoiden edut voidaan saavuttaa turvallisesti yksinkertaisesti opettelemalla tiedostamaan hengityksen ja hermostoston välinen yhteys. Siinä ei tarvita mantroja, uskonnollista visualisaatiota tai vaikeaa asentoa.

Mielenkiintoinen seikka asiassa on se, että meditaatio ja huumaavat aineet saavat aikaan samankaltaisia muuntuneita tajunnan tiloja. Raamatussa käytetään spiritismistä, noituudesta ja taikuudesta, jotka ovat demonismin muotoja, kreikankielistä nimitystä farmakía, joka tarkoittaa lääke- ja huumausaineiden käyttöä. Sana alettiin yhdistää spiritismiin, koska menneisyydessä ne, jotka ottivat yhteyttä henkimaailmaan saadakseen voimaa noituuden harjoittamiseen, käyttivät huumaavia aineita. Muun muassa tämä tieto omien kokemusteni ohella on ollut tärkeä avain rajanvedossa turvallisten mieleen liittyvien tekniikoiden ja ei-turvallisten välillä. Pysyn erossa menetelmistä, jotka liittyvät mystikkaan ja ylilluonnolliseen. Luen tähän esimerkiksi mantrojen toistamisen, koska ne ovat ainakin buddhalaisuuden ja joogan kontekstissa luonteeltaan uskonnollisia ja sisältävät esimerkiksi jumaluuksien nimiä ja 'avun huutoja' niille.

Kaikesta tästä herää myös kysymys. Jos huumausaineiden käytöllä on yhteys spiritismiin ja joidenkin meditaatiomenetelmien aikaansaamat kokemukset vastaavat huumausaineiden aikaansaamia kokemuksia niin voisiko olla niin, että molemmat ovat petollisia keinoja altistaa niiden käyttäjä henkimaailman voimien vaikutukselle? Kun ihmisen henkinen suojaus saadaan laskettua tulee ihmisestä helppo maalitaulu voimille, joiden kanssa kukaan järkevä ei halua olla tekemisissä.

Asioiden alkuperää ja taustoja kannattaa tutkia tarkkaan ennen kuin toimii. Varsinkin kun on kyse asioista, joilla voi olla vaikutus omaan tunneperäiseen tai hengelliseen terveyteen.

Epäonnistumiset, uudelleenmäärittely ja riman laskeminen

Epäonnistuneiden ihmeiden vuoksi karismaattiset suuntaukset ovat joutuneet uudelleen määrittelemään Raamatusta lainattuja ihmelahjoja kuten kielilläpuhumista, parantamista ja profetoimista. Nämä toiminnot eivät näytä täyttävän nykyaikana raamatullisia standardeja, joten rimaa on täytynyt laskea. Aikoinaan 1900-luvun alussa kun jotkut karismaatikot lähtivät lähetystyöhön he ajattelivat, että heidän ei tarvitse opetella paikallista kieltä luonnollisin keinoin, koska he olivat saaneet oletetun kielillä puhumisen lahjan Jumalalta. Mitenkäs siinä sitten kävikään? Kukaan paikallinen ei ymmärtänyt heidän puhettaan. Niinpä kielilläpuhuminen jouduttiin määrittelemään uudestaan ja keksittiin, että kyseessä onkin taivaallinen enkelien kieli, jota voidaan käyttää puhuessa rukouksessa Jumalalle. Tälle ei ole todellisia raamatullisia perusteita, sillä ensimmäisellä vuosisadalla kristillisyyden alkuaikoina kielilläpuhuminen tarkoitti oikeilla kielillä puhumista ja sen tarkoitus oli vauhdittaa evankeliumin leviämistä. Apostolien tekojen kirjan alkuluvuista tämän voi vahvistaa. Kun kielilläpuhumista tapahtui ensimmäisen kerran oli paikalla eri puolilta tulleita ihmisiä, jotka kuulivat puhuttavan omilla kielillään. Se ei ollut mitään siansaksaa, vaan oikeita kieliä. Eikä se ollut puhetta Jumalalle, vaan sanoman selkeää julistusta vierasmaalaisille ihmiskuulijoille.

Ihmeiden merkitys ja tarkoitus onkin laajalti ymmärretty väärin myös kristillisessä kontekstissa, eikä tiedosteta sitä, että todelliset Jumalan suorittamat ihmeet täyttivät tarkoituksensa jo ensimmäisellä vuosisadalla. Niiden avulla vahvistettiin se, että vanha juutalainen palvontajärjestelmä oli korvattu uudella kristillisellä järjestelmällä, joka perustui Jeesuksen opetuksiin. Kristillisen seurakunnan rakentaminen alkoi juutalaisista, jotka olivat olleet siihen asti Jumalan kansa. Se, että nyt kristillinen seurakunta olisi Jumala kansa vaati voimakkaita todisteita. Yhden todisteen muodostivat ne ihmeet, joita Jumala teki esimerkiksi apostolien välityksellä. Mutta näin oli tarpeen vain niin kauan kuin se oli tarpeen. Ihmeiden oli määrä loppua pitkäksi aikaa.

Paavali kirjoittikin 1. Korinttilaiskirjeessään: "Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa" Niinpä aidon uskon tuntomerkki on rakkaus, ei yliluonnolliset kyvyt. Raamattu tosin lupaa, että ihmeitä tulee vielä tapahtumaan, mutta tulevaisuudessa Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana ja lisäksi sitä edeltävään maan 'puhdistukseen' liittyy Jumalan suoranaisia voiman ilmauksia. Mutta näitä tapahtumia ennen ihmeille ei kannata panna paljon painoarvoa, eikä niitä kannata toivoa. Ainoa ihmeisiin rinnastettava asia, mitä tapahtuu nykyaikana on Jumalan ohjaus ja suojelus, mikä on joissakin tapauksissa ilmeistä.

Mutta viitaten aiemmin mainitsemiini seikkoihin tällaisiin kokemuksiin vetoaminen ei ole paras mahdollinen ensisijaisena todisteena Jumalasta. Nämä kuuluu subjektiivisen kokemuksen kategoriaan ja niiden suurin merkitys on oman henkilökohtaisen uskon vahvistaminen. Toki siinä vaiheessa kun objektiivinen puoli on kunnossa, toimivat anekdootit hyvänä täydentävänä todistusaineistona. Olisi äärimmäistä sulkea subjektiiviset kokemukset ja anekdootit täysin pois kuviosta. Niillä on paikkansa kokonaiskuvassa.

Mutta on syytä tunnustaa, että joskus tapahtuu myös hämmästyttäviä yhteensattumia pelkästään sattumalta ja toisaalta kuten jo todettu yliluonnollinen tapahtuma ei automaattisesti tarkoita, että se on lähtöisin Jumalasta. Ihmeellisen tapahtuman alkuperää voi arvioida esimerkiksi sen perusteella, mitä se saa aikaan. Raamattu toimii luotettavana mittavälineenä, jonka avulla omia kokemuksiaan ja muiden kokemuksia voi arvioida. Kriittistä ajattelua siis tarvitaan.

Joissakin uskonnollisissa piireissä kuitenkin korostuu voimakas subjektiivinen kokemuksellisuus ja se on tärkeimmällä sijalla, mikä onkin johtanut monenlaiseen järjettömyyteen kuten 'nauruherätysten' kaltaisiin äärilmiöihin ja edellä kuvailemaani mystiikkaan ja ihmeiden korostamiseen. Ja sitten kun kokemukset ja ihmeet eivät täytyä Raamatun korkeita mittapuita, lasketaan rimaa matalammalle ja määritellään ilmiöt uudelleen niin, että saadaan näyttämään siltä, että Raamattu tukee niitä.

Subjektiivisuus on ongelmallista ja siksi täytyy pysyä järkevänä sekä pyrkiä objektiivisuuteen. Luoja on antanut meille ihmeelliset aivot, joiden rationaalista osaa tulisi käyttää. Muuten päädytään epätasapainoiseen tilanteeseen.

Joka tapauksessa kriittinen ajattelu ja pyrkimys objektiivisuuteen ovat minulle tärkeitä asioita ja olen hyötynyt niistä elämän eri osa-alueilla. Joten katsotaan nyt vielä yleisesti mistä kriittisessä ajattelussa on kyse sitoutumatta mihinkään tiettyyn sovellusalueeseen. Käydään läpi myös konkreettisia keinoja kehittää kriittisen ajattelun taitoa ja taitoa väistellä kognitiivisia vinoumia.

Mitä on kriittinen ajattelu?

Kriittinen ajattelu on olennainen taito, joka auttaa meitä tarkastelemaan maailmaa syvällisemmin, arvioimaan tietoa objektiivisesti ja tekemään perusteltuja päätöksiä. Se on kuin mentaalinen työkalu, jonka avulla voimme selvittää totuuden, erottaa luotettavan tiedon epäluotettavasta ja välttää ansat, jotka voivat vääristää ajatteluamme.

Kriittinen ajattelu on kyky analysoida, arvioida ja syventää ymmärrystä asioista ja ilmiöistä. Se tarkoittaa tietoista ja järjestelmällistä lähestymistapaa tietoon, jossa tavoitteena on saavuttaa perusteltuja päätelmiä, välttää virheitä ja tunnistaa ajattelun vääristymät. Kriittisesti ajatteleva henkilö ei hyväksy tietoa sokeasti, vaan kyseenalaistaa, tutkii ja tarkastaa argumentteja ja todisteita.

Miksi kriittinen ajattelu on tärkeää?

Kriittinen ajattelu on elintärkeää päivittäisessä päätöksenteossa, ongelmanratkaisussa ja tiedon arvioinnissa. Se auttaa meitä välttämään humpuukia ja harhaanjohtavaa tietoa, ja se voi parantaa sekä henkilökohtaista että ammatillista elämäämme. Kriittisesti ajattelevat ihmiset ovat parempia ongelmanratkaisijoita, tehokkaampia päätöksentekijöitä ja avoimempia erilaisille näkökulmille.

Kriittisen ajattelun piirteet:

Tiedon arviointi: Kriittisesti ajatteleva henkilö tarkastelee kriittisesti saatavaa tietoa ja tunnistaa mahdolliset lähteiden luotettavuuteen liittyvät haasteet.
Argumenttien analysointi: Kriittinen ajattelija erittelee argumentteja osiin, arvioi niiden loogisuutta ja tarkastaa, onko niissä vääristymiä.
Vinoumien tunnistaminen: Kriittinen ajattelu auttaa tunnistamaan kognitiivisia vinoumia, kuten vahvistusvinoumaa ja ankkurointisidonnaisuutta, jotka voivat vaikuttaa päätöksentekoon.
Monipuolinen näkökulma: Kriittisesti ajatteleva henkilö pyrkii ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja argumentteja ennen lopullisen päätöksen tekemistä.
Oma kriittinen itsearviointi: Kriittinen ajattelija tarkastelee myös omaa ajatteluaan kriittisesti, tunnistaa omat vinoumansa ja pyrkii korjaamaan niitä.

Kriittisen ajattelijan on tärkeää myös oppia tunnistamaan kognitiiviset vinoumat eli ajatteluvirheet. Joten käydään seuraavaksi joitakin niistä läpi.

Kognitiivisia vinoumia

Kognitiivinen vinouma (tunnetaan myös nimellä kognitiivinen harha tai ajatteluvirhe) on psykologinen taipumus, joka aiheuttaa epäjohdonmukaista tai virheellistä ajattelua. Nämä vinoumat voivat vaikuttaa tietojen havaitsemiseen, tulkintaan, muistamiseen ja päätöksentekoon. Kognitiiviset vinoumat voivat johtua aivojen toiminnasta, ihmisen psykologisista tarpeista ja taipumuksista sekä ympäristötekijöistä. Ne voivat vaikuttaa siihen, miten tulkitsimme ja reagoimme tietoihin ja tilanteisiin.

Kognitiivisia vinoumia on useita erilaisia, ja ne voivat ilmetä monissa eri tilanteissa. Tässä on muutamia esimerkkejä yleisistä kognitiivisista vinoumista:

Vahvistusvinouma : Tämä vinouma tarkoittaa taipumusta suosia ja hakea tietoa, joka vahvistaa omia ennakko-oletuksia tai uskomuksia, ja sivuuttaa tai vähätellä tietoa, joka on ristiriidassa niiden kanssa.
Ankkurointisidonnaisuus : Tämä vinouma ilmenee, kun ihmiset antavat liian suuren painoarvon ensimmäiselle saamalleen tiedolle (ankkurille), vaikka se ei välttämättä olisikaan relevantti tai pätevä tieto.
Ylivertaisuusvinouma : Tämä vinouma aiheuttaa liian suurta luottamusta omiin kykyihin ja päätöksiin, mikä saattaa johtaa virheellisiin arvioihin ja valintoihin. Kyse on siitä, että yksilö yliarvioi itsensä jossakin suhteessa kuten vaikkapa jonkin taidon hallinnassa. Lisäksi tyypillisesti mitä huonompi yksilö on kyseisessä taidossa sitä enemmän hän yliarvioi osaamistaan. Tämän voi katsoa johtuvan siitä, että kun yksilö ei hallitse taidon suorittamista, ei hän osaa myöskään arvioida osaamistasoa.
Attribuutiovirhe : Tämä vinouma saa ihmiset tekemään virheellisiä tai vääristyneitä päätelmiä toisten ihmisten käyttäytymisen syistä tai omista motiiveistaan. Tämä vinouma johtuu siitä, että ihmiset ovat alttiita tulkitsemaan ja selittämään toimintaa ja tapahtumia omista näkökulmistaan, mikä voi johtaa virheellisiin päätelmiin toisten ihmisten aikomuksista ja syistä.
Konsensusvinouma : Tämä vinouma ilmenee silloin, kun ihmiset yliarvioivat muiden ihmisten näkemysten ja käyttäytymisen yhteneväisyyden. Tämä vinouma voi vaikuttaa tapaamme arvioida, miten muut ihmiset ajattelevat, tuntevat ja toimivat tietyissä tilanteissa.
Lumetotuusvinouma : Tämä vinouma saa ihmisen uskomaan johonkin asiaa kun sitä toistetaan tarpeeksi paljon tai asia näyttää helposti uskottavalta. Tämä vinouma perustuu ihmisen mielen taipumukseen käyttää toistoa ja tuttuutta luotettavuuden merkkinä. Lumetotuusvinouma on erityisen huomionarvoinen nykypäivän tietoilmastossa, jossa tietoa leviää nopeasti sosiaalisen median ja muiden kanavien kautta. Kun tiettyjä vääriä väittämiä tai huhuja toistetaan jatkuvasti, ne voivat alkaa vaikuttaa uskottavilta ja luotettavilta, vaikka ne olisivatkin perusteettomia tai virheellisiä. Tämän vinouman ymmärtäminen on tärkeää, jotta voimme suhtautua kriittisesti tietoon ja tiedonlähteisiin. Sen sijaan, että hyväksyisimme tiedon automaattisesti sen perusteella, kuinka monta kertaa olemme kuulleet sen tai kuinka tutulta se tuntuu, meidän tulisi tarkastella väitteitä kriittisesti ja etsiä vahvistavaa tai kumoavaa todistusaineistoa.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kognitiivisista vinoumista. Ne voivat vaikuttaa tietoihin ja päätöksentekoon tiedostamattomalla tavalla, ja niistä kannattaa olla tietoinen pyrittäessä ajattelemaan ja toimimaan johdonmukaisesti ja objektiivisesti.

Lisää kognitiivisia vinoumia on lueteltu esimerkiksi näillä sivuilla:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_vinouma

https://mediakasvatus.fi/materiaali/kognitiivisia-vinoumia-infograafi/

Kuinka kehittää kriittistä ajattelua ja väistellä ajatusvirheitä?

Kriittisen ajattelun taito voi kehittyä harjoituksen ja tietoisen pyrkimyksen avulla. Kysy itseltäsi kysymyksiä, arvioi todisteita ja pyri ymmärtämään asioita laajemmin. Tunnista omat ennakkoluulosi ja vinoumasi sekä pyri välttämään niiden vaikutusta ajatteluusi.

Kriittinen ajattelu on arvokas taito, joka auttaa meitä erottamaan totuuden harhasta, syventämään ymmärrystämme ja tekemään parempia päätöksiä. Se antaa meille valmiudet tarkastella maailmaa avoimin silmin, kyseenalaistaa oletuksia ja saavuttaa objektiivisempia näkemyksiä. Kriittinen ajattelu on avainasemassa yhteiskunnassa, jossa tietoa ja mielipiteitä tulvii monista eri lähteistä.

On olemassa useita tehokeinoja ja harjoituksia, jotka voivat auttaa kehittämään kriittistä ajattelua. Tässä joitakin tapoja, joilla voit harjoitella ja vahvistaa kriittistä ajattelua:

Kysy kysymyksiä: Käytä "kuka, mitä, milloin, missä, miksi ja miten" -kysymyksiä päästäksesi syvempään ymmärrykseen. Kysy itseltäsi, mitä taustatietoja tarvitaan, ja haasta oletuksiasi.
Analysoi argumentteja: Kun kohtaat argumentteja, pyri erittelemään niiden osat ja arvioimaan niiden loogisuutta ja vakuuttavuutta.
Tutki vastakkaisia näkökulmia: Pyri ymmärtämään erilaisia näkemyksiä, vaikka et olisikaan samaa mieltä niiden kanssa. Tämä auttaa laajentamaan 'näkökenttääsi' ja välttämään oman ajattelun vahvistamista.
Tarkista lähteet: Kun luet tai keräät tietoa, arvioi lähteiden luotettavuutta ja asiantuntemusta. Etsi vahvistavaa tietoa useista riippumattomista lähteistä.
Harjoittele päätelmien tekemistä: Kun olet kerännyt tietoa, harjoittele päätelmien tekemistä ja perustele niitä järkevästi ja selkeästi.
Tunnista vinoumat: Opettele tunnistamaan yleisimpiä kognitiivisia vinoumia, kuten vahvistusvinouma, ankkurointisidonnaisuus ja muita, ja pyri välttämään niiden vaikutusta päätöksenteossasi.
Keskustele: Osallistu keskusteluihin eri aiheista. Keskustelu muiden kanssa voi auttaa haastamaan ajatteluasi ja altistamaan sinut erilaisille näkemyksille.
Harjoittele ongelmanratkaisua: Ratkaise ongelmia systemaattisesti ja harkitusti. Hahmota ongelman ydin, tarkastele mahdollisia ratkaisuja ja arvioi niiden seurauksia.
Käytä luovaa ajattelua: Käytä mielikuvitusta ja etsi vaihtoehtoisia tapoja tarkastella asioita. Tämä voi auttaa löytämään uusia näkökulmia.
Itsearviointi: Arvioi säännöllisesti omaa ajatteluasi ja päätöksentekoasi. Mieti, miten olisit voinut käyttää kriittistä ajattelua tehokkaammin ja mitä voisit parantaa.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä tehokeinoista, joita voit käyttää kriittisen ajattelun kehittämiseen. Harjoittelu ja tietoinen pyrkimys ovat avainasemassa kriittisen ajattelun taitojen vahvistamisessa.

Lisää näkökulmia kriittiseen ajatteluun:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kriittinen_ajattelu

Yhteenveto: Taito nähdä selkeämmin

Kriittinen ajattelu ja kognitiiviset vinoumat ovat kaksi keskeistä käsitettä, jotka vaikuttavat tapaamme hahmottaa maailmaa, tehdä päätöksiä ja arvioida tietoa. Tämä artikkeli on sukeltanut syvemmälle näihin aiheisiin, tarjoten ymmärrystä siitä, mitä ne ovat ja miten ne vaikuttavat ajatteluumme. Kriittinen ajattelu on taito, joka auttaa meitä arvioimaan tietoa objektiivisesti, tunnistamaan vääristymät ja saavuttamaan paremman ymmärryksen ympäröivästä maailmasta. Kognitiiviset vinoumat taas ovat mielen toiminnassa ilmeneviä virheitä, jotka voivat vääristää päätöksentekoa ja ajattelua.

Olemme tarkastelleet lyhyesti erilaisia kognitiivisia vinoumia, kuten vahvistusvinoumaa, itsevarmuuden vinoumaa, attribuutiovirhettä ja lumetotuusvinoumaa. Jokainen näistä vinoumista voi vaikuttaa tapaamme käsitellä tietoa ja tehdä päätöksiä. Ymmärtämällä näitä vinoumia voimme pyrkiä tietoisesti vähentämään niiden vaikutusta ja kehittämään kriittistä ajatteluamme.

Kriittinen ajattelu ja järjen kyvyt ovat lahjoja, jotka voivat vapauttaa näkemään todellisuuden selkeämmin ja laajemmin.

Kriittinen ajattelu ja kognitiivisten vinoumien ymmärtäminen ovat erityisen merkittäviä nykypäivänä, jolloin tietoa tulvii joka suunnasta ja päätöksiä on tehtävä jatkuvasti. Kriittisesti ajattelevat yksilöt ovat paremmin varustettuja erottamaan totuuden harhasta, tunnistamaan virheelliset argumentit ja päättelemään perustellusti. Kriittinen ajattelu voi auttaa meitä navigoimaan monimutkaisessa tiedon maailmassa ja tekemään parempia valintoja omassa elämässämme.

Tämä artikkeli on tarjonnut tietoa ja näkökulmia, jotka voivat auttaa meitä tulemaan tietoisemmiksi omista ajattelutavoistamme ja niiden mahdollisista vääristymistä. Kriittinen ajattelu on jatkuva prosessi, joka vaatii harjoitusta ja avoimuutta uudelle tiedolle. Kun pyrimme tiedostamaan omat vinoumamme ja harjoittelemme kriittistä ajattelua, voimme kehittää kykyämme nähdä maailmaa selkeämmin, arvioida tietoa järkevästi ja tehdä parempia päätöksiä omassa elämässämme.

Terveisin,

Okulaarinen tieteilijä