Teologien ja raamatuntutkijoiden päätelmät Kristuksen olemuksesta ovat mielenkiintoisia. Kristillisen raamatuntulkinnan historiaan mahtuu monenlaisia näkemyksiä, joista jotkin ovat mielenkiintoisella tavalla haastaneet Kristologisten päätelmien oikeaoppisuuden rajoja.
Nykyään niin oppineiden teologien kuin maallikkojenkin keskuudessa suosituin näkemys Kristuksen olemuksesta on Kristuksen samaistaminen Korkeimpaan Jumaluuteen. Tämä perustuu kolminaisuusoppiin, jonka mukaan Isä ja Poika ovat yhtä samaa jakamatonta Jumaluutta, vaikkakin eri persoonia. Lainaan tähän pienen otteen Athanasioksen uskontunnustuksesta, joka on yksi niin sanotuista ekumeenisista uskontunnustuksista, jonka melkein kaikki läntiset kristilliset kirkkokunnat hyväksyvät:
"Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias. Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra."
Tämä lainaus Athanasioksen uskontunnustuksesta tiivistää melko hyvin sen, miten kolminaisuus tavallisesti määritellään. Käsitteen ydin on täysi yhdenvertaisuus Jumaluuden kolmen persoonan välillä ja se, että nuo kolme ovat ehdottoman erillisiä toisistaan, mutta kuitenkin ehdottomasti vain yksi jakamaton Jumaluus. Athanasioksen tunnustuksen voit lukea kokonaisuudessan esimerkiksi wikipediasta. Tämä uskontunnustus haastaa normaalilogiikan rajat ja on siksi mielenkiintoista luettavaa. Tämän luultavasti huomasit jo lukiessasi pienen otteen siitä. Kyseessä on paradoksi, jonka kanssa kristilliset teologit ja filosofit edelleen painivat.
Kutsun kolminaisuuteen perustuvaa näkemystä Kristuksen olemuksesta tästä eteenpäin hallitsevaksi Kristologiaksi, koska sitä pidetään tavallisesti oikeaoppisuuden mittarina. Ja usein kaikki mikä jollain merkittävällä tavalla haastaa tätä näkemystä tai venyttää sen rajoja, tuomitaan herkästi harhaoppiseksi. Joskus siihen riittää pienempikin vihjaus haasteen suuntaan.
Heterodoksian ja täyden heresian välinen raja on käytännössä epäselvä, eikä aina tunnu noudattavan selkeää logiikkaa. Varsinkin jos näkemyksen esittää taho, jota on lähtökohtaisesti totuttu pitämään harhaanjohdettuna, voidaan heterodoksinenkin tulkinta luokitella harhaopiksi. Uskonnoissa usein sallitaan enemmän joustoa oman porukan tulkitsijoille kuin muiden ryhmien edustajille. Erityisen pahana kuitenkin pidetään usein sitä jos hallitsevan Kristologian dogmia kyseenalaistetaan tai sen rajoja haastetaan.
Yksi tällainen hallitsevaa Kristologiaa haastava tulkinta on Kristuksen samaistaminen arkkienkeli Mikaeliin. Vaikka et tuntisikaan Raamattua hyvin tai olisi pohtinut sen opetuksia tarkemmin, niin voit luultavasti ymmärtää miksi moni Kristuksen Jumaluutta kannattava kokee ongelmalliseksi Kristuksen samaistamisen persoonaan, jota Raamattu kutsuu enkeliksi. Monen automaattinen reaktio on ymmärtää asia niin, että se johtaa väistämättä Jeesuksen arvon alentumiseen. Eihän Kristus voi olla 'vain enkeli'. Kristus on Jumala. Tämä saattaa monella olla kuitenkin enemmän tunneperäinen reaktio, kuin tarkasti tutkittuun tietoon perustuva päätelmä. Toki näin ei ole kaikkien kohdalla. Hallitsevalla Kristologialla on omat apologeettansa, jotka tekevät kovasti töitä puolustaakseen näkemystään Raamatun ja muun aiheeseen liittyvän tiedon avulla.
Koska asia jakaa mielipiteitä, on selvää, että asia ei ole yksiselitteinen. Raamatun pohjalta voidaan päätyä erilaisiin johtopäätöksiin. Tästä on selvänä todisteena se, että jotkut historian huomattavimmista ja arvostetuimmista teologeista ja Raamatun tutkijoista ovat ilman suurempia ongelmia tulkinneet Kristuksen ja arkkienkeli Mikaelin olevan sama persoona, vaikka he ovat kannattaneet perinteistä kolminaisuusopillista näkemystä Kristuksen Jumaluudesta. Tämä voi monista meistä tuntua ristiriitaiselta, koska näkemyksen mukaan Jeesus vaikuttaisi olevan yhtä aikaa sekä enkeli että Jumala. Enkelien ymmärretään kristillisessä teologiassa tavallisesti olevan luotuja henkiolentoja, kun taas Jumalaa ei ole luotu, vaan Jumala itse on kaiken Luoja.
Mutta monet arvostetut Raamatun asiantuntijat eivät ole nähneet siinä mitään vakavaa ongelmaa, että Kristus ja enkeli Mikael voisivat olla sama persoona. Tämä valaisee sitä, että Kristuksen samaistaminen Mikaeliin on kysymys, jota voidaan tarkastella myös kolminaisuuskäsitteestä irrallaan. Kristuksen samaistaminen Mikaeliin sopii ehkä areiolaiseen tai unitaariseen tulkintaan luontevammin, mutta Kristuksen samaistaminen Mikaeliin ei kuitenkaan ole sama asia kuin areioalaisuus tai unitarismi. Muuten monet protestanttiset teologit, joista osa oli suurten kirkkokuntien perustajia (luterilaisuus, kalvinismi ja metodismi) täytysi julistaa areiolaisiksi, jota tavallisesti pidetään harhaoppina.
Tässä lista joistakin huomattavista trinitaarisista teologeista, jotka ovat samaistaneet Kristuksen arkkienkeli Mikaeliin:
Martti Luther (1483-1546)
Philipp Melanchthon (1497–1560)
Jean Calvin (1509-1564)
Theodore Beza (1519-1605)
Matthew Poole (1624-1679)
Matthew Henry (1662-1714)
Isaac Watts (1674-1748)
John Gill (1697-1771)
Jonathan Edwards (1703-1758)
John Wesley (1703-1791)
Samuel Horsley (1733-1806)
Joseph Benson (1748?-1821)
Adam Clarke (1760-1832)
Ernst Wilhelm Hengstenberg (1802-1869)
J.P. Lange (1802-1884)
Charles Spurgeon (1834-1892)
Listassa on sellaisia nimiä, että tämän pitäisi jo pelkästään saada meidät pohtimaan mihin ortodoksisen eli oikeaoppisen kristillisyyden rajat pitäisi vetää.
Tästä herää kysymys. Onko Kristuksen samaistaminen Mikaeliin hyvä peruste syyttää Raamatun tulkitsijaa harhaoppiseksi? Yllä oleva lista sisältää kuitenkin niinkin merkittäviä nimiä kuin Martti Luther ja Jean Calvin. Nämä ovat miehiä, joita tavallisesti pidetään protestanttisen kristillisyyden eräänlaisina sankarihahmoina.
Lopulta tosin sillä kuka näkemyksen esittää ei pitäisi olla merkitystä, vaan ainoastaan sillä, että onko näkemys totta tai ainakin sillä onko se hyvin perusteltu. Ja kristityille tärkeintä tulisi olla se mitä Raamattu opettaa. On aivan sama mitä esimerkiksi Luther oli asioista mieltä aikoinaan jos se ei ole sopusoinnussa Raamatun kanssa. Tästä huolimatta keskityn tässä kirjoituksessa teologien esittämiin tulkintoihin en siihen, mitä Raamattu aiheesta tarkalleen sanoo. Kirjoituksen tavoite ei siis ole eksegeettinen, vaan ennemminkin eksegeettisten ratkaisujen vaikutusten pohtiminen. Erityisesti siihen miten tulkitsemme ortodoksisuuden, heterodoksisuuden ja heresian.
Oli miten oli, tämä lista toimii silti hyvänä puolustuksena niille, jotka nykyaikana tulkitsevat Raamattua samalla tavalla tai samansuuntaisesti. Niiden, jotka ovat hätäisiä tuomitsemaan toisia harhaoppisiksi sen perusteella, että joku ehdottaa sitä mahdollisuutta, että Mikael ja Kristus ovat Raamatussa sama persoona, tulisi harkita asiaa tarkemmin. Niin monien arvovaltaisina pidettyjen todistajien olemassaolo voi tarkoittaa sitä, että näkemyksessä on jotain perää.
Jotta saat täyden varmuuden asiasta niin kerron lyhyesti joistakin listan henkilöistä ja lainaan heidän Kristukseen ja Mikaeliin liittyviä kommentteja.
Martti Luther
Martti Luther (1483–1546) oli saksalainen munkki ja teologi, jonka opetukset käynnistivät uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymiseen. Hän korosti Raamatun kääntämistä kansan kielelle ja teki merkittävää työtä saksankielisen raamatunkäännöksen parissa. Lutherin oppien keskiössä oli ajatus ihmisen pelastumisesta yksin armosta, yksin uskosta ja Kristuksen tähden. Hänen merkittävimpiä teoksiaan olivat Iso ja Vähä katekismus sekä hänen saksankielinen raamatunkäännöksensä.
"Concordia Theological Quarterly" teologisen aikakauslehden mukaan Martti Luther ja muut luterilaiset eksegeetat reformaation ja post-reformaation aikana tulivat siihen tulokseen, että Ilmestyskirjan 12. luvussa mainittu Mikael edustaa Kristusta. Tämä tulkinta vastaa Lutherin saarnassa "Predigt am Michaelistage" esitettyjä näkemyksiä, ja sitä tukee lisäksi luterilainen teologi John Gerhard, joka julkaisi postuumisti muistiinpanoja, joissa todetaan, että tämä tulkinta oli luterilaisten keskuudessa vallitseva.
Philipp Melanchton
Philipp Melanchthon (1497–1560) oli saksalainen humanisti ja Martti Lutherin työtoveri, joka tunnetaan erityisesti Augsburgin tunnustuksen ja sen puolustuksen kirjoittajana. Hän toimi kreikan kielen professorina Wittenbergin yliopistossa, missä hän osallistui aktiivisesti Lutherin reformaatioon ja auttoi tätä väittelyissä. Melanchthonin myöhempinä vuosina hänen pyrkimyksensä sovitteluun katolisen kirkon kanssa johtivat sisäisiin ristiriitoihin luterilaisessa kirkossa. Hän oli myös merkittävä vaikuttaja koululaitoksen uudistuksessa, mistä hänet muistetaan nimellä "Saksan opettaja", edistäen humanismia ja eettistä kasvatusta.
Melanchthon totesi Danielin kirjan 10. luvussa esiintyvästä Mikaelista:
"Ruhtinas Mikael, jota tässä ja jäljempänä kutsutaan Jumalan kansan ruhtinaaksi, oli läsnä hyvän enkelin kanssa. Ymmärrän hänet itse Jumalan Pojaksi, Logokseksi, kuten Johannes hänet nimeää."
Jean Calvin
Jean Calvin, joka syntyi Noyonissa Ranskassa vuonna 1509 ja kuoli Genevessä vuonna 1564, oli tärkeä uskonpuhdistaja. Hän perusti kalvinismin, yhden merkittävän protestanttisen kristillisyyden oppisuunnan. Hän liittyi uskonpuhdistukseen opiskeltuaan lakia ja humanismia, ja kääntyi evankeliseen uskoon ennen vuotta 1534. Calvin tuli tunnetuksi erityisesti teoksistaan, kuten Institutio Religionis Christianae. Hän koki vastustusta ja karkotettiin Genevestä, mutta kutsuttiin myöhemmin takaisin ja vakiinnutti asemansa kaupungin johtajana. Calvinin vaikutus ulottui laajalle, ja hänen ajatuksensa muotoilivat merkittävästi protestanttista teologiaa ja kirkollista hallintoa. Geneve, jossa hän vaikutti suurimman osan urastaan, muodostui protestanttisuuden keskukseksi.
Protestanttinen uskonpuhdistaja Jean Calvin sanoi Danielin kirjan kommentaarissaan "Mikaelista" sen esiintyessä Danielin kirjan 12:1 jakeessa:
"Otan omakseni niiden näkemyksen, jotka tulkitsevat tämän viittaavan Kristuksen persoonaan, sillä se sopii parhaiten aiheeseen esittää hänet asettumassa eturiviin puolustamaan valittua kansaansa."
Theodore Beza ja Geneven Raamattu (1599)
Theodore Beza oli ranskalaissyntyinen lakimies, teologi ja uskonpuhdistaja, joka syntyi vuonna 1519 ja kuoli vuonna 1605. Hän opiskeli oikeustiedettä Orléansissa ja toimi asianajajana Pariisissa, missä hän myös aloitti uransa runoilijana. Käännyttyään vakavan sairauden jälkeen, Beza liittyi Geneven uskonpuhdistukseen ja tuli myöhemmin Jean Calvinin seuraajaksi. Hän perusti Calvinin kanssa Geneven akatemian vuonna 1559, joka muodostui kalvinistisen opetuksen keskukseksi. Beza toimi myös Geneven kirkon pääpastorina ja kirjoitti useita reformoidun teologian kannalta keskeisiä teoksia. Hänen töihinsä kuuluivat muun muassa Uuden testamentin kreikankieliset painokset ja latinankieliset käännökset, sekä vasta-argumentit katolisuutta vastaan.
Theodore Beza oli mukana valmistamassa yhtä historiallisesti merkittävintä englanninkielistä raamatunkäännöstä. Käännöksessä on marginaalimerkintöjä, joissa kommentoidaan jakeiden merkitystä. Seuraavat merkinnät löytyvät kyseisestä Raamatusta ja niiden kerrotaan olevan Theodore Bezan tekemiä:
"Daniel 10:13 - Vaikka Jumala voisi yhdellä enkelillä tuhota koko maailman, lähettää hän kuitenkin rakkautensa vakuudeksi kaksinkertaisen voiman, Mikaelin, joka on Kristus Jeesus, enkelien pää."
"Daniel 12:1 - Enkeli huomauttaa tässä kahdesta asiasta: ensinnäkin siitä, että kirkko kärsii suurta ahdistusta ja vaivaa Kristuksen tulemisen aikaan, ja seuraavaksi siitä, että Jumala lähettää enkelinsä pelastamaan sen, ja tässä hän kutsuu sitä Mikaeliksi, tarkoittaen Kristusta, joka julistetaan evankeliumin saarnassa."
Matthew Poole
Matthew Poole (1624-1679) oli merkittävä teologi 1600-luvun Englannissa. Hän oli tunnettu nonkonformisti, joka ei suostunut noudattamaan anglikaanisen kirkon vaatimia käytäntöjä, ja hänet muistetaan erityisesti laajasta raamatunkommentaaristaan "Synopsis criticorum biblicorum". Tämä teos koosti yhteen 150 raamatuntutkijan näkemykset ja on ollut vaikutusvaltainen raamatuntutkimuksen alalla. Poole kirjoitti myös "English Annotations on the Holy Bible", joka on edelleen arvostettu raamatunkommentaari. Hänen työnsä ja kirjoituksensa ovat vaikuttaneet merkittävästi protestanttiseen teologiaan ja raamatuntulkintaan.
Danielin kirjan 12. luvun kommentaarissaan Poole yhdistää Mikaelin Messiaaseen eli Kristukseen:
"Tulee vielä tapahtumaan kuuluisa pelastus Jumalan kansalle, kun Mikael, teidän ruhtinaanne, toisin sanoen Messias Ruhtinas, ilmestyy merkittävästi pelastamaan teidät."
Ilmestyskirjan luvun 12. kommentaarissaan hän samoin tunnustaa tämän olevan hyväksyttävä tulkinta:
"Mutta keitä tässä tarkoitetaan Mikaelilla ja hänen enkeleillään? Jotkut ymmärtävät tämän Mikaelin tarkoittavan pääenkeliä, joka on arkkienkeli, Tuomarien kirjan 1:9 mukaan, yksi pääruhtinaista, Danielin kirjan 10:13 mukaan. Toiset taas ymmärtävät, että Mikael tässä tarkoittaa itse Kristusta, jonka he uskovat olevan Danielin kirjan 12:1 mainittu Mikael."
Matthew Henry
Matthew Henry (1662–1714) oli brittiläinen, Walesissa syntynyt ei-konformistinen pastori ja kirjailija, joka vietti suuren osan elämästään Englannissa. Henry sai hyvän koulutuksen isänsä varojen ansiosta ja osoitti jo nuorena kykyjä latinan kielessä ja julkisessa puhumisessa. Hän opiskeli aluksi lakia mutta vaihtoi myöhemmin teologiaan ja aloitti saarnaamisen ystävänsä pyynnöstä Nantwichissa. Vuonna 1687 hän muutti Chesteriin ja perusti siellä presbyteerisen seurakunnan.
Matthew Henry on huomattava uskonnollinen kirjailija ja raamatuntutkija. Hänen kuusiosainen teoksensa "Exposition of the Old and New Testaments" on yksi arvostetuimmista ja laajimmin käytetyistä raamatunselitysteoksista. Henryn kommentaarit ovat tunnettuja niiden syvällisestä teologisesta ymmärryksestä ja käytännöllisestä soveltuvuudesta. Hänen työnsä on vaikuttanut moniin myöhempiin teologeihin ja pastoreihin, ja se pysyy edelleen suosittuna ja arvostettuna raamatuntutkimuksen resurssina.
Danielin 12:1:n kommentaarissaan Henry mainitsee:
"Enkeli oli kertonut Danielille, kuinka vahva ystävä Mikael oli kirkolle, ks. luku 10:21. Hän on aina osoittanut tätä ystävyyttä ylemmässä maailmassa; enkelit tuntevat sen; mutta nyt Mikael nousee esiin hänen providenssissaan ja työskentelee juutalaisten pelastamiseksi, kun hän näkee, että heidän voimansa on mennyttä, 5. Moos. 32:36. Kristus on tuo suuri ruhtinas, sillä hän on maan kuninkaiden ruhtinas, Ilm. 1:5."
Ilmestyksen luvun 12 jaetta 7 Henry kommentoi näin:
"Osapuolet—Mikael ja hänen enkelinsä toisella puolella, ja lohikäärme sekä sen enkelit toisella: Kristus, suuri liiton enkeli, ja hänen uskolliset seuraajansa; sekä Saatana ja kaikki hänen välineensä. Jälkimmäinen osapuoli olisi lukumäärältään ja ulkoiselta voimaltaan paljon ylivoimaisempi kuin toinen; mutta kirkon voima piilee siinä, että heillä on Herra Jeesus pelastuksensa johtajana."
Isaac Watts
Isaac Watts oli englantilainen kongregationalistinen pastori, hymnien kirjoittaja, teologi ja loogikko, joka syntyi vuonna 1674. Hän kirjoitti noin 750 hymniä, ja hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat "When I Survey the Wondrous Cross", "Joy to the World", ja "Our God, Our Help in Ages Past". Wattsia pidetään "englantilaisen hymnodyn kummisetänä", ja monet hänen hymneistään ovat edelleen käytössä ympäri maailmaa. Hän kasvoi uskonnollisesti sitoutuneessa perheessä, ja hänen isänsä oli vankilassa uskonsa vuoksi. Watts opiskeli Orléansissa ja aloitti uransa pastorina Lontoossa, jossa hän koulutti saarnaajia ja edisti koulutusta ja oppineisuutta. Hänen inspiroivia hymnejä ja teologisia teoksiaan arvostetaan edelleen laajalti.
Kirjassaan "The Glory of Christ as God-Man" Isaac Watts kommentoi Danielin lukua 10:
"Jumalan suojelusenkelinä, Jes. lxiii. 9. ja 'enkelinä, jonka sisällä on hänen nimensä.' 2. Moos. xxiii. 21. ? Voisiko Kristus itse olla tämä Mikael, arkienkeli, Israelin ruhtinas? Jotkut kirjoittajat ovat huomauttaneet, että Raamattu ei koskaan puhu arkkienkeleistä monikossa: ehkä on vain yksi arkkienkeli, ja se on Kristus."
Isaac Wattsista on syytä mainita se, että joidenkin lähteiden mukaan hän ei välttämättä ollut ortodoksinen trinitaristi tai ainakin hän suhtautui suopeasti areiolaisuuteen ja oli sitä mieltä, että heidät pitäisi hyväksyä aitojen kristittyjen joukkoon. En itse tunne Wattsin näkemyksiä hyvin, joten en voi sanoa mitään varmuudella. Mutta se, että hän piti mahdollisena sitä, että Kristus ja Mikael ovat sama persoona on ilmeistä aiemmin esiintyneessä lainauksessa.
John Gill
John Gill (1697–1771) oli englantilainen baptistipastori, raamatuntutkija ja teologi, joka kannatti vahvasti kalvinistista pelastuskäsitystä. Hän syntyi Ketteringissä, Northamptonshiressa ja opiskeli nuorena latinaa ja kreikkaa Ketteringin koulussa, jatkaen itsenäisesti lukemista monilla alueilla, kuten hepreassa, joka pysyi hänen intohimonaan läpi elämän. Gill kääntyi kuultuaan saarnan noin 12-vuotiaana ja aloitti pastorin uransa 21-vuotiaana Goat Yard Chapelissa, Southwarkissa, missä hän palveli 51 vuotta. Hän oli tuottelias kirjoittaja ja hänen merkittäviä teoksiaan ovat muun muassa "The Doctrine of the Trinity Stated and Vindicated" ja "An Exposition of the Old and New Testaments". Gillin teologinen työ on edelleen arvostettu erityisesti Primitive Baptistien keskuudessa, ja hänen suhteensa hyperkalvinismiin on herättänyt keskustelua.
John Gillin kommentteja Danielin kirjasta:
"Daniel 10:13 - mutta katso, Mikael, yksi pääruhtinaista, tuli auttamaan minua; kutsuttu Uudessa testamentissa arkienkeliksi, enkelien ruhtinaaksi, kaiken ruhtinaallisen vallan ja voiman pääksi; ja hän on ei kukaan muu kuin Kristus, Jumalan Poika, luomaton enkeli; joka on "yksi" tai "ensimmäinen pääruhtinaista", ylempänä enkeleitä luonnoltaan, nimeltään ja viraltaan."
"Daniel 10:21 - eikä kukaan ole minun kanssani näissä asioissa, paitsi Mikael, teidän ruhtinaanne; Kristus, maan kuninkaiden ruhtinas, hän oli juutalaisten kansan ruhtinas, suojelija ja kaitsija; hän on enkeli, joka kulki heidän edellään erämaassa, suojeli heitä siellä ja johdatti heidät Kanaanin maahan."
"Daniel 12:1 - Arkienkeli, jolla on kaikki taivaan enkelit alaisinaan ja käskynsä alla, Jumalan Poika, meidän Herramme Jeesus Kristus; joka on kuin Jumala."
Jonathan Edwards
Jonathan Edwards (1703–1758) oli amerikkalainen herätysliikkeen saarnaaja, filosofi ja kongregationalistikirkon teologi. Hän oli merkittävä hahmo Amerikan valistuksessa ja pidetään yhtenä Yhdysvaltain tärkeimmistä ja alkuperäisistä filosofisista teologeista. Edwardsin teologiset työt olivat laajakantoisia, mutta pohjautuivat vahvasti lapsikasteen kannattajien puritaaniseen perintöön. Hänen työnsä keskittyi kauneuden, harmonian ja eettisen sopivuuden konsepteihin. Edwards oli keskeisessä roolissa ensimmäisen suuren herätyksen muovaamisessa ja valvoi ensimmäisiä herätyksiä 1733–35 Northamptonissa, Massachusettsissa. Hänen tunnetuin saarnansa on "Sinners in the Hands of an Angry God" vuodelta 1741. Edwards kuoli isorokkorokotuksen seurauksena pian sen jälkeen, kun oli aloittanut New Jerseyn Collegessa Princetonissa.
Jonathan Edwards selitti näkemystään Mikaelista seuraavasti:
"Sitä sotaa, jota paholainen ylläpitää Jumalaa vastaan, kuvataan paholaisen ja hänen enkeleidensä taistelemisena Mikaelia ja hänen enkeleitään vastaan (Ilm. 12:7). Tämä Mikael on Kristus (Dan. 10:21 ja 12:1)."
John Wesley
John Wesley (1703-1791) oli merkittävä brittiläinen anglikaaninen pappi ja teologi, joka perusti metodismina tunnetun herätysliikkeen. Vuonna 1738 Wesley koki voimakkaan uskonnollisen kokemuksen ja alkoi saarnata erityisesti työväestön keskuudessa, mikä johti metodistiliikkeen syntyyn. Hän pysyi elämänsä ajan Englannin kirkon jäsenenä, mutta kohtasi haasteita kirkon sisällä. Wesley oli aktiivinen saarnaaja ja kirjailija, joka matkusti laajasti, perusti yhteisöjä, tuki koulutusta ja hyväntekeväisyyttä, ja vaikutti merkittävästi sekä kirjallisesti että hengellisesti. Hän jätti jälkeensä suuren seuraajajoukon ja vaikutti syvästi kristilliseen kirjallisuuteen ja musiikkiin. Wesley on haudattu Lontoossa sijaitsevaan Wesleyn kappeliin.
John Wesley kommentoi Danielin kirjaa:
"Daniel 10:13 – Vastusti minua – Jumala salli Kambysen pahojen neuvonpäätösten jatkua jonkin aikaa; mutta Daniel rukouksillaan ja enkeli voimallaan voittivat hänet lopulta: ja juuri tämä asia laski perustan Persian monarkian tuholle. Mikael – Mikaelia pidetään yleisesti Kristuksena tässä yhteydessä. Minä jäin – Vastustamaan heidän suunnitelmiaan Jumalan kansaa vastaan."
"Daniel 10:21 – Mikael – Vain Kristus on kirkkonsa suojelija, kun kaikki maan ruhtinaat hylkäävät tai vastustavat sitä."
"Daniel 12:1 – Lasten puolesta – Merkitys näyttää olevan, että Antiokuksen kuoleman jälkeen juutalaiset saivat jonkin verran vapautusta, mutta vielä suurempi vapautus on tulossa Jumalan kansalle, kun Mikael, teidän ruhtinaanne, Messias, ilmestyy pelastamaan teidät."
Nämä lainaukset riittäköön tältä osin. Tämän pitäisi jo riittää vakuuttamaan meidät siitä, että Kristuksen samaistaminen Mikaeliin ei ole mitenkään epätavallinen ajatus kristillisen teologian historiassa.
Aiemmin esiintyneeseen teologien listaan voitaisiin vielä lisätä monia nimiä. Eräs lista sisältää 84 nimeä ja lähdettä, joissa Kristus samaistetaan Mikaeliin.
On siis selvää, että huomattavien protestanttisten teologien ja Raamatun tutkijoiden keskuudessa oli pitkään tavanomaista samaistaa Kristus enkeli Mikaeliin siitä huolimatta, että suurin osa näistä teologeista olivat selvästi hallitsevan kolminaisuuskäsitteeseen perustuvan Kristologian kannattajia. Miten tämä on mahdollista? Se johtuu mahdollisesti siitä, että Raamatulliset sanat kuten "enkeli" ja "jumala" ovat melko joustavia ja monimerkityksellisiä. Niinpä Kristuksen kutsuminen enkeliksi ei johda automaattisesti kolminaisuuteen perustuvan Kristologian kieltämiseen. Aluksi ristiriitaiselta vaikuttava ajatus vaatii siis tarkempaa tarkastelua, jotta syntyy oikea ymmärrys. Raamatusta löytyy monia näennäisiä ristiriitaisuuksia, jotka ratkeavat kun asiaa tutkii ja miettii enemmän.
Raamatun sanojen ja käsitteiden palauttaminen alkuperäiseen kontekstiin
Raamatun lukijoiden ja tulkitsijoiden haasteena on se, että Raamatun käyttämää terminologiaa katsotaan helposti nykyaikaisesta kontekstista käsin, ja vallitsevian näkemysten sekä paikallisen kulttuurin näkökulmasta. Siksi esimerkiksi suomalainen lukija voi ymmärtää väärin sen, miten Raamatussa käytetään sellaisia sanoja kuten enkeli ja Jumala. Raamatun alkukielen, teologian ja kulttuurin kontekstissa nämä sanat ovat joustavampia ja monimerkityksellisempiä kuin keskiverto länsimainen lukija ehkä ymmärtää. Tämän ei pitäisi lopulta olla mikään iso yllätys, sillä vaihtelevathan sanojen jumala ja enkeli merkitykset suomenkielessäkin asiayhteyden mukaan. Tämä on kaikille kielille ominainen piirre.
Uskonnolliseen sanastoon liittyy vahva tunnelataus ja pitkien perinteiden muodostamat käsitteelliset taakat. Siksi luultavasti suurin osa suomalaisista on taipuvainen kuullessaan sanan Jumala mieltämään sen ensisijaisesti tarkoittamaan Kaikivaltiasta Jumalaa eli Korkeinta Jumalaa. Tämä on kieltämättä yksi yleisimmistä tavoista miten sanaa suomenkielessä käytetään, erityisesti Raamatusta tai uskonnosta puhuttaessa. Tulisi kuitenkin muistaa, että sanalla jumala on muitakin merkityksiä. Sama pätee sanaan enkeli.
Sanojen "Jumala" ja "enkeli" merkitykset Raamatun alkukielissä
Raamatussa sanaa "Jumala" käytetään melko monipuolisesti, eikä se suinkaan joka kerta viittaa Korkeimpaan todelliseen Jumalaan, vaan se sovelletaan muihinkin persooniin.
Raamatun hepreassa Jumalaa tarkoittavat kolme pääasiallista sanaa ovat "el"אל , "eloah"אלוה ja "elohim"אלוהים.
"El" tarkoittaa kirjaimellisesti "voimaa", mikä viittaa luotuun voimakkaaseen olentoon eli "jumalaa". Monikkomuoto siitä on "elim".
"Eloah" tarkoittaa "mahtavaa tai voimakasta" tai "Jumalaa". Tämä on merkittävä tieto, sillä Jumala sanaan sisältyy valtava käsitteellinen painolasti. Ajattelepa asiaa muinaisen heprealaisen lukijan näkökulmasta. Hän on voinut kokea sanan "Eloah" eri tavalla kuin me, jotka luemme nykykielille käännettyjä Raamattuja. Muinainen lukija on saattanut mieltää sanan "Eloah" tarkoittamaan jotain mahtavaa ja voimakasta olentoa, ei välttämättä Jumalaa niin kuin me sen nykyaikana ymmärrämme. Se mitä nykyään tarkoitamme Jumalalla on toki mahtava ja voimakas olento, mutta on muitakin mahtavia olentoja. Konteksti on siis se mikä määrittelee kenestä milloinkin on kyse.
"Elohim" on monikko muoto sanasta "Eloah" ja se voitaisiin kirjaimellisesti kääntää "Jumalat", mutta useimmiten sitä käytetään Raamatussa mahtavuutta ja majesteettisuutta korostavana monikkomuotona kun puhutaan yhdestä Jumalasta. Toisin sanottuna "Elohim" käännetään "Jumala". Se tulisiko "elohim" kääntää yksikkö- vai monikkomuotoon voidaan määritellä esimerkiksi sen perusteella onko siihen liittyvä verbi yksikkö- vai monikkomuodossa.
Raamatun kreikassa Jumalaa tai jumalaa tarkoittava sana on "theos"θεός.
Suomenkielessä ei ole määräistä tai epämääräistä artikkelia niinpä sen ilmaisemisessa milloin "jumalalla" tarkoitetaan Korkeinta Kaikkivaltiasta Jumalaa käytetään isoa J-kirjainta eli "Jumala", kun taas pienellä j-kirjaimella kirjoitettaessa tavallisesti viitataan johonkin vähäisempään jumalaan. Näin ei ole Raamatun kreikassa, vaan Raamatun kreikassa Jumalan ja jumalan erottamiseen toisistaan voidaan käyttää määräistä artikkelia "ho" sanan "theos" edessä silloin kun tarkoitetaan Korkeinta Jumalaa. Tämä ei ole ehdoton laki, vaan siihen on poikkeuksia. Lisäksi kohdat, joissa sana "jumala" esiintyy substantiivisena predikatiivina tuo oman lisäulottuvuutensa Raamatun tulkintaan (esim. Joh. 1:1c)
Kun Raamattua lukee heprean- tai kreikankielellä tulee huomaamaan, että samaa "Jumalaa" tarkoittavaa sanaa voidaan soveltaa sekä Korkeimpaan tosi Jumalaan, epäjumaliin, enkeleihin (Jumalaa vähäisemmät henkiolennot) ja ihmisiin.
Toisin sanottuna Raamatussa myös enkeleitä eli Jumalaa vähäisempiä henkiolentoja voidaan kutsua jumaliksi ilman, että se haastaa Korkeimman Jumalan ylimmyyttä ja ainutlaatuisuutta.
Mutta jos oletamme kolminaisuuskäsitteen olevan totta, voidaanko Jumalaa eli Kristusta kutsua todella enkeliksi alentamatta Kristuksen arvoa muiden enkeleiksi kutsuttujen henkiolentojen tasolle?
Sana "malakh" hepreassa tarkoittaa sanansaattajaa (enkeliä). Sitä käytetään kuvaamaan Jumalan sanansaattajia tai lähettejä juutalaisessa ja kristillisessä perinteessä. Heprealaisessa Raamatussa se kirjoitetaan muodossa "מַלְאָךְ"
Raamatun kreikassa sana "enkeli" on "ἄγγελος" (ángelos) ja sillä on sama merkitys: sanansaattaja.
Toisin sanottuna "enkeli" ei Raamatussa tarkoita vain sanansaattajia, jotka ovat henkiolentoja, vaan myös ihmissanansaattajia. Nykypuheessa ja kirjallisuudessa "enkeli" on vain totuttu mieltämään ensijaisesti jonkinlaiseksi yleensä Jumalaa vähäisemmäksi henkilolennoksi. Raamatullisten sanojen perusmerkitys on kuitenkin sanansaattaja, joten siitä, että Raamattu kutsuu jotain persoonaa "enkeliksi" ei pitäisi tehdä hätäisiä johtopäätöksiä.
Lisäksi kuten aiempien kommentaarien lainauksistakin tuli esiin Mikaelia kutsutaan Raamatussa arkkienkeliksi tai ylienkeliksi, eikä tätä ilmausta sovelleta Raamatussa keneenkään muuhun enkeliin tai persoonaan. Arkki- tai ylienkeli viittaa siihen, että kyseessä on persoona, joka on tavallisten enkelien yläpuolella. Ja näin Raamattu Mikaelia kuvaileekin. Samoin Kristus kuvataan Raamatussa enkelijoukkojen johtajana.
Tässä valossa Kristuksen kutsuminen enkeliksi, vaikka pitäisi häntä Korkeimman Jumaluuden yhtenä persoonista, ei välttämättä alenna hänen asemaansa taivaallisessa hierarkiassa. Jeesuksen kutsumisen arkkienkeli Mikaeliksi voisi siis tulkita yksinkertaisesti yhtenä Kristuksen rooleista tai funktioista. Vanhurskaassa sodankäynnissä Kristus on enkeliarmeijan Johtaja. Tässä ei ajatuksena ole mitään, mikä varsinaisesti olisi ristiriidassa kolminaisuusopin kanssa. Näin ollen pystymme ymmärtämään miksi Luther, Melanchton, Calvin ja monet muut huomattavat teologit saattoivat pitää Kristusta yhtäaikaa sekä ylienkelinä että Kaikkivaltiaana Jumalana. Tämä vaatii nykyisten yleisten standardien mukaan jonkin verran ortodoksisen Kristologian rajojen venyttämistä ja voi siksi olla monille epämieluisa ratkaisu. Mutta miksi Raamatun tulkinnassa pitäisi seurata modernia massaa?
"Herran enkeli"
Aiheen kannalta olennainen tieto on myös se, miten Raamatun tulkitsijat ovat ymmärtäneet "Herran enkeliksi" kutsutun persoonan olemuksen. Ensinnäkin "Herra" tarkoittaa tässä Jahvea tai Jehovaa eli Jumalaa. "Enkeli" tarkoittaa enkeliä eli Jumalan sanansaattajaa. "Herran enkelin" persoona voi vaihdella eri yhteyksissä ja siksi se ei aina tarkoita samaa henkiolentoa. Joissakin yhteyksissä kuten silloin kun Joosua kohtasi "Herran enkelin", monet ovat samaistaneet tämän enkelin Kristukseen. "Herran enkeli" tulkitaan siis pre-eksistenttiseksi Kristukseksi. Tässä joitakin launauksia Raamattua selittävistä teoksista ja tietokirjoista:
"Herran enkeli - esiintyy usein Vanhassa testamentissa, missä se melkein joka kerta tarkoittaa yliluonnollista olentoa, joka on erotettava Jehovasta... Jotkut kokevat, että tällä tarkoitetaan Kristusta ennen inkarnoitumista." s. 39, Today's Dictionary of the Bible.
"Herran enkeli... Kristuksen näkyvä muoto ennen inkarnaatiota." s. 40, Smith's Bible Dictionary
"HERRAN ENKELI.... Perinteinen kristillinen tulkinta on pitänyt tätä 'enkeliä' Kristuksen ennen inkarnaatiota tapahtuneena ilmentymänä Jumalan Lähettiläänä-Palvelijana." Selitys 1.Moos. 16:7 jakeelle The NIV Study Bible -tutkimisraamatussa
The New International Version tutkimisraamattu esittää Kristuksen samaistamisen 'enkeliin' perinteisenä näkemyksenä. Tämä on sopusoinnussa sen mahdollisuuden kanssa, että enkeli Mikael ja Kristus ovat sama persoona. Lainaamani kommentit ovat trinitaarista Kristologiaa kannattavien tulkitsijoiden teoksista. Tutkimisraamatun ollessa kyseessä tarkoitan 'teoksella' kyseisen Raamatun tutkimisviitteitä ja merkintöjä, en itse Raamatun tekstiä. Tämä selvennys siksi, että joku voisi sanoa, että väitin juuri Raamatun olevan trinitaarinen teos. Siitä onko Raamattu trinitaarinen, unitaarinen vai areiolainen teos on erilaisia mielipiteitä.
Erilainen näkökulma
Meidän on huomioitava myös sanan "Jumala" joustava luonne Raamatun sanastossa. Niinpä jos enkeli-sanan merkitys voi vaihdella kontekstin mukaan ja saada jopa heterodoksiselta vaikuttavia merkityksiä niin sama pätee sanaan "Jumala". Kun tutkimme kristillisen teologian kehityshistoriaa huomaamme, että varhaisaikojen teologeilla oli kaikilla varsin heterodoksisia Kristologisia näkemyksiä, jotka eivät sovi ahtaaseen trinitaariseen dogmiin.
Onkin tunnettu historiallinen tosiasia, että hallitseva trinitaarinen Kristologia kehittyi vähitellen ja sai lopullisen virallisen muotonsa kirkolliskokousten teologisissa linjanvedoissa. Lopulta siitä tuli ortodoksisuuden eli oikeaoppisuuden yksi tärkeimmistä tunnusmerkeistä. Kristillisyyden ensimmäisinä vuosisatoina Kristologiset näkemykset poikkesivat siitä, mitä nykyään yleensä pidetään oikeaoppisena. Kukaan varhaisista kirkkoisistä ei opettanut kolminaisuusoppia niin kuin se nykyään ymmärretään. Kuitenkaan näitä kirkkoisiä harvemmin jyrkästi tuomitaan harhaoppisiksi. Toisin on silloin jos joku nykyajan Raamatun lukija tai tulkitsija ehdottaa tai kannattaa samansuuntaisia tulkintoja.
Todellisuudessa nykyään harhaoppiseksi määritellyt areiolainen ja unitaarinen Kristologia eivät ole mikään mahdottomuus Raamatun pätevässä tulkinnassa. Jos Raamatun tulkinnassa pyrkii tiettyyn suoraviivaisuuteen ja pyrkii johtamaan tulkintansa vain Raamatun tekstistä ilman monimutkaisempaa filosofista päättelyä on varsin luonnollista ymmärtää Kristologiaa suunnilleen areiolaiseen tapaan. Kun taas esimerkiksi Athnasioksen uskontunnustuksen kaltaista päätelmää on vaikea johtaa vain ja ainoastaan Raamatun tekstistä. Jos tulkinta muodostaa jatkumon, joka vaatii uusia ja uusia filosofisia kerroksia tai tasoja tulkinnan selittämiseen niin se heikentää Raamatun sanoman universaalia saatavuutta.
Aiheeseen liittyvää keskustelua voisi verrata evoluutioteoriasta käytävään keskusteluun tiedeyhteisössä. Darvinistinen evoluutioteoria on tietellinen dogmi, joka on saavuttanut suuren suosion. Sen kyseenalaistamista ei usein katsota hyvällä. Teoriaa ei ole kuitenkaan voitu osoittaa toteen kaikilta osin ja siksi se herättää keskustelua tiedemiesten parissa, ja monet tutkijoista ovat avoimesti ryhtyneet haastamaan perinteistä evoluutio-dogmia. Miksi pitää väkisin kiinni teorian osista, joille ei ole todisteita? Se, että lajeissa tapahtuu muutoksia on selvä empiirinen fakta, mutta se miten elämä ja lajit ovat alunperin ilmaantuneet on vailla tieteellistä selitystä. Darvinistisen evoluutioteorian tunnetut mekanismit ovat osoittautuneet kykenemättömiksi selittämään elämän historiassa tapahtuneita isoja muutoksia. Tunnustamalla tämän, voi tieteellinen tutkimus sekä avartua että mennä aidosti eteenpäin.
Kolminaisuusoppi on kuin perinteinen evoluutioteoria. Se on näkemys, jonka haasteiden parissa teologit ja filosofit painivat edelleen, vaikka se on jo satoja vuosia sitten julistettu ortodoksiseksi dogmiksi. Stanfordin filosofian ensyklopedian kohta "Kolminaisuus" on mielenkiintoista luettavaa. Olen tutkinut ja mietiskellyt teologisia ja filosofisia kysymyksiä suunnilleen 30 vuotta ja silti aivoni meinaavat sulaa kun luen kyseisen lähteen kuvauksia erilaisista kolminaisuusteorioista. Ja ne on vain tiivistelmiä kolminaisuusteoreetikkojen yrityksistä selittää kolminaisuutta loogisesti. Tässä näet listan kyseisen ensyklopedian kuvailemista kolminaisuusteorioista:
On yhden itsen teoriaa, kolmen itsen teoriaa, neljän itsen teoriaa ja mysteeri teoriaa. Jokaisen pääteorian alla on erilaisia muunnelmia. Niinpä kolminaisuutta ei ole vielä onnistuttu tyydyttävällä tavalla selittämään, eikä teologien keskuudessa ole todellista yksimielisyyttä siitä miten kolminaisuus tulisi määritellä. Näin ollen kolminaisuus ei ole kovin hyvä oikeaoppisuuden määrittelemiseen. Se on käsitteenä liian epäselvä.
Ei ole siksi mikään ihme, että kirkoissa käytetään tavallisesti melko vähän aikaa kolminaisuudesta saarnaamiseen. Se on lähinnä jätetty teologien, filosofien ja apologeettojen tehtäväksi. Ja tavallisesti nämäkin asiantuntijat keskustelevat ja kiistelevät aiheesta toistensa kanssa, samalla kun me maallikot jäämme tietämättömiksi aiheeseen liittyvistä yksityiskohdista.
Kun kuulee ihmisten uskoontulokokemuksista niin harvemmin muuten kuulee jonkun kertovan, että silloin aloin uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan tai otin vastaan Kristuksen, joka on yksi kolminaisuuden persoonista, henkilökohtaisena pelastajanani. Ei, vaan siinäkin tapauksessa, että uskoontuleminen tapahtuisi sellaisen kristillisen tunnustuskunnan kontekstissa, jonka keskeisiin oppeihin kuuluu kolminaisuus, puhutaan tavallisesti siitä, että silloin on alettu uskoa Herraan Jeesukseen ja hänen synnit sovittavaan uhriinsa. Jeesuksen tarkkaan metafyysiseen olemukseen kiinnitetään vähemmän huomiota, kolminaisuuden hienojakoisesti määrittelystä puhumattakaan. Joissakin uskonnollisissa liikkeissä lähestymistapa uskoon on lisäksi hyvin tunnevetoinen ja päähuomio on subjektiivisessa kokemuksessa. Tarkkoja järkiperäisiä selityksiä ei silloin välttämättä odotetakaan.
Joillekin taas usko kehittyy pitkällisemmän ja järkivetoisemman tutkimisen kautta, jolloin henkilö käy läpi Raamatun opetuksia punniten niiden vakuuttavuutta ja totuusarvoa. Tällaiseen lähestymistapaan luultavasti sisältyy usein myös tarkempia Kristologisia pohdintoja. Joku voisi perustella kolminaisuuteen uskomisen järkevyyttä sillä, että koska hän näkee Raamatun selvästi opettavan sitä, on kolminaisuuden looginen ymmärrettävyys toissijainen asia. Emmehän me pienet ihmiset voi Jumalaa täydellisesti ymmärtää. Tästä olen siltä osin samaa mieltä, että Raamatun tulisi olla kristityn elämässä korkein auktoriteetti, eikä meidän tulisi odottaa voivamme ymmärtää heti kaikkea. Ja tietenkin Jumala on meidän käsityskykymme yläpuolella. Mutta ei suhteellisessa merkityksessä, sillä Raamatun tarkoitus sen omien sanojen mukaan on antaa meille täsmällistä tietoa Jumalasta. Mysteeriin vetoamista ei pitäisi tehdä hätäisesti, koska sillä tavalla on mahdollista kiertää kaikki vaikeat kysymykset.
Kristillisyydessä pitäisi palata asioiden ytimeen ja Raamatun keskeisimpiin opetuksiin. Silloin moni filosofinen haaste ratkeaa melkein kuin itsestään. Kun tulkitsee Raamattua suoraviivaisemmalla ja ikään kuin maalaisjärjen mukaan, niin pitkälle kuin se on mahdollista, alkaa Raamatun kaunis sisäinen harmonia ja loogisuus tulla esiin. Edustan itse ehdottomasti restoraatio -näkökulmaa kristillisyydessä, jossa tavoite on palata kristillisyyden alkujuurille ja ytimeen. Nykyinen kristillisten tunnustukuntien ja oppisuuntien sekamelska on seurausta siitä, että Raamatun tulkintaan on tullut mukaan tarpeetonta filosofointia ja kompromisseja.
Kolminaisuuskäsitys on kyllä siltä osin totuudenmukainen, että Raamatun mukaan on selvästi kolme jumalallista toimijaa Isä, Poika ja Pyhä Henki. Mutta näiden kolmen toimijan yhdistäminen yhdeksi jakamattomaksi Jumaluudeksi ei ole helposti perusteltavissa Raamatun ja logiikan avulla. Kolminaisuusoppi nojaa vahvasti siihen, että Raamatussa on kohtia, joissa Jeesusta kutsutaan "Jumalaksi" (kreik. theos, hepr. el.) Mutta kuten olemme huomanneet sana "Jumala" ei väistämättä viittaa Raamatussa Korkeimpaan Jumaluuteen, vaan voi tarkoittaa myös muita jumalallisia olentoja kuten Jumalan enkeleitä.
Lopuksi
Se millaista Kristologiaa itse kannatan on luultavasti luettavissa rivien välistä, mutta jätän asian avoimeksi, koska kirjoituksen tarkoitus on yksinkertaisesti esittää objektiivinen näkökulma siihen, miten monet teologeista ovat historian saatossa ymmärtäneet Mikaelin ja Kristuksen suhdetta ja olemusta Raamatussa, ei esittää omaa näkemystäni.
Olipa sinun näkökantasi Kristologiaan trinitaarinen, unitaarinen tai areiolainen kannustan olemaan varovainen heresia-julistuksen suhteen kun on kyse Mikaelin samaistamisesta Kristukseen. Seuraavan kerran kun kuulet luterilaisen teologin, presbyteerisen eksegeetan, adventistipastorin tai Jehovan todistaja evankelistan yhdistävän Kristuksen enkeli Mikaeliin niin muista, että tällä näkemyksellä on pitkät perinteet ja sitä ovat kannattaneet monet huomattavat teologit.
Lopulta asia täytyy kuitenkin ratkaista Raamatun avulla, eikä sen perusteella mitä teologit ovat asiasta sanoneet. Olen tietoinen erilaisten Kristologisten näkemysten kannattajien Raamattuun perustuvista argumenteista ja jokainen niistä täytyisi käsitellä yksitellen. Blogini tarkoitus ei ole varsinaisesti toimia jonkin tietyn teologisen näkökulman puolustamiseen, vaan kyse on yleisestä Raamattun ja teistiseen maailmankuvaan liittyvästä henkilökohtaisesta pohdiskelusta. Olen kyllä sitoutunut lujasti oman uskontokuntani näkemyksiin, mutta nettisivuillani pyrin pysymään aihepiirissä yleisemmällä tasolla. Monet artikkelini ovat sisällöltään sellaisia, että niiden tieto sulautuu melko luontevasti minkä tahansa tunnustuskunnan yleiseen teologiseen malliin. Monen kristityksi tunnustautuvan vakaumuksen kannalta on esimerkki tärkeää tuntea Raamatun tekstin säilymisen ja välittymisen historiaa, sekä teismiä tukevia tieteellisiä havaintoja.
En ole ekumenian kannattaja, mutta kannatan avointa ja reilua uskonnollista keskustelukulttuuria, jossa keskeistä on järkiperäinen ja kunnioittava argumenttien esittäminen ja arviointi. Asian voisi muotoilla myös niin, että laitetaan faktat pöytään ja keskustellaan niistä kuin aikuiset, pohtien sitä, mikä on kaikkien todisteiden valossa selitysvoimaisin selitysmalli. Tämä tiivistää melko hyvin omat motiivini blogini tavoitteiden suhteen.
Jokaisen tulisi tutkia ja miettiä näitä asioita itse, eikä delegoida ajattelua uskonnollisille auktoriteeteille. Alan asiantuntijoilta saa toki tärkeää lähdemateriaalia ja tietoa oman päättelynsä raaka-aineiksi, ja luotettavia tietolähteitä kannattaa toki käyttää, mutta lopulliset johtopäätökset ja ratkaisut on jokaisen tehtävä itse.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
Lähdeviitteitä:
Reformation Commentary On Scripture, OT XII