Lahjakkuuden myytti - Totuus taitavaksi tulemisesta

Hei! Tässä artikkelissa kerron mistä lahjakkuudessa oman kokemukseni ja tutkimusten mukaan on kyse. Saat myös tietää, miten kuvataiteessa voi tulla taitavaksi.

Mistä lahjakkuudessa on kyse?

En väitä tietäväni absoluuttista totuuta lahjakkuudesta, mutta moni ammattitaiteilija ei pidä lahjakkuuden käsitteestä koska se ei vastaa heidän omia kokemuksiaan. Herkkänahkaisin taiteilija voi pitää sitä jopa loukkauksena, että hänen osaamisensa laitetaan lahjakkuuden piikkiin. Miksi? Koska taidokkaan osaamisen todellinen salaisuus on kova työ ja kova työ ja siihen pitää lisätä vielä vähän kovaa työtä päälle. Harjoittelu tekee mestarin sanotaan. Moni ammattitaiteilija allekirjoittaa tämän sanonnan.

Ymmärrän, että kun joku kutsuu taiteilijaa lahjakkaaksi hän tekee sen varmasti hyväntahtoisesti, mutta vielä parempi on kiittää taiteilijaa kovasta työstä.

Miksi lahjakkuuden mytologia elää?

Vääriä käsityksiä lahjakkuudesta ylläpitää osaltaan luultavasti se, että katsojat näkee usein taiteessa vain lopputuloksen eli valmiin teoksen. Monesti teoksen syntyyn vaadittu työ jää pimentoon. Puhumattakaan siitä kovasta opiskelusta ja harjoittelusta, jonka ammattitaiteilijan on täytynyt käydä läpi hankkiakseen taitonsa. Eikä harjoittelu pääty koskaan. Sankarillinen käsityötaito vaatii sankarillisia ponnistuksia. Se, että maalausten tai piirustusten tekeminen ei välttämättä ole fyysisisesti raskasta ei tarkoita sitä, etteikö se olisi voimia vievää. Maalarin aivot käy kuumana kun hän tekee taidetta täydellä teholla. Pienenkin teoksen jälkeen olo voi olla uupunut.

Netistä löytyy paljon myös time-lapse demonstraatiovideoita, joissa taiteilija näyttää loihtivan maalauskankaalle taidokkaan teoksen tuosta vaan helposti ja vaivattomasti. Kaiken lisäksi nopeutettu video voi pahasti vääristää käsitystä siitä, kuinka kauan teoksen valmistumiseen oikeasti on mennyt aikaa. 5 tunnin työ voi olla nopeutettu 5 minuuttiin. Jälleen kova työ jää pimentoon.

Modernistisen filosofian salakavala vaikutus

Modernistinen ajatussuuntakin on ruokkinut lahjakkuuden mytologiaa. Se tulee taiteilijuuden käsitteestä. Taiteilijuus saatetaan mieltää modernistisessa ajattelussa sisäsyntyiseksi selittämättömäksi luovan nerouden lahjaksi, joka on vain harvoilla ja valituilla. Tai jos se on opittavissa se tapahtuu mielen muokkauksen ei tekniikan harjoittelun kautta. Modernistisen taidekoulutuksen tarkoitus ei useinkaan ole opettaa taitoa, vaan tietty uutuutta tavoittelevaa itseilmaisua korostava ajattelutapa, jossa prosessi ja sanoma ovat lopputuotetta ja taidokkuutta tärkeämpiä seikkoja.

Tätä valaisee erinomaisesti italialaisen taiteilijan Piero Manzonin teos Merda d’artista. Wikipedia kertoo kyseisestä teoksesta seuraavaa: "Manzoni keräsi toukokuussa 1961 ulosteensa 90 numeroituun tölkkiin, joista jokainen sisältää 30 grammaa ulostetta. Manzoni myi ulosteensa niiden painon arvona kullassa. Tölkkien nykyinen hinta on noin 30 500 euroa."

Modernistinen ajatussuuntaa väheksyy kovalla työllä hankitun käsityötaidon merkitystä taiteessa. On vanhanaikaista tehdä teknisesti taidokkaita teoksia, koska ne on jo niin moneen kertaan nähty. Vielä jos päälle lisätään klassinen tyyli niin se on entistä pahempi asia.

Ainoastaan vanhat mestariteokset saattavat tehdä poikkeuksen, koska niissä on kuuluisan taiteilijan signeeraus. Tässäkin tapauksessa korostuu itse teoksen laadun sijaan teoksen tekijä. Vilpitöntä perinteisen käsityötaidon ihailua voidaan pitää filosofisesti epäkypsänä ja lapsellisena. Ymmärtämätön ei näe pintaa syvemmälle. Henkisesti valaistunut ja puhdas saa nautintoa ikkunassa olevista likatarhoista, eikä ikkunan takaa näkyvästä luonnon maisemasta. Vain sivistymätön tarvitsee konkretiaa ja tunnistettavuutta.

Yleinen riman madaltuminen

Modernistisessa filosofiassa tekninen osaaminen ei siis ole kovin tärkeää, ajatus ratkaisee. Tällainen ajatusmaailma on luultavasti vaikuttanut kollektiivisesti ihmisiin ja se omaksutaan osmoosin kautta ympäristöstä ilman kyseenalaistamista. Ainakin huomaan itsessäni tiettyjä ajatusmalleja, jotka viittaavat modernistiseen ajattelutapaan. Modernistissa ajatuksissa ei välttämättä ole mitään moraalista ongelmaa niin kauan kuin se ei muutu aidon käsityötaidon pilkaksi.

Toki on ymmärrettävää, että moni voi olla huolestunut siitä, että kun tullaan äärimmäisen sallivaisiksi jollain elämän alueella se voi johtaa standardien madaltumiseen muillakin alueilla. Seurauksena on kokonaisvaltainen kulttuurin rappeutuminen. Jotkut klassisten ihanteiden kannattajat ovatkin ilmaisseet huolensa nykyarkkitehtuurin suhteen. Heidän mukaansa klassisilla malleilla syntyisiä sekä esteettisempiä että henkisesti harmonisoivia rakennuksia. Erään tutkimuksen mukaan nykyarkkitehtuuri aiheuttaa kirjaimellisesti päänsärkyä joillekin.

Muilla elämän osa-alueilla kuin kuvataiteessa säännöistä on selkeää jopa elämää suojelevaa hyötyä. Ajattelepa suurkaupunkia, jossa ei olisi minkäänlaisia liikennesääntöjä. Haluaisitko ajaa siellä? Standardit luo rauhaa ja harmoniaa. Taiteessa on pitkään ollut korostuneesti esillä yksilön täysi itseilmaisun vapaus, jossa sääntöjen rikkominen on normi. Rajojen rikkomisesta on tullut uusi laki, joka todellisuudessa kahlitsee monia osaamattomuuden vankilaan. Kun osaamista ei tarvitse kehittää, ei osaaminen kehity. Taiteilija joutuu ilmaisemaan visioitaan vain synnynnäisten resurssien varassa. Tuntuu aika ahdistavalta ja rajoittavalta tilanteelta.

Moni taiteesta kiinnostunut todennäköisesti asettuu jonnekin ääripäiden keskelle. Piero Manzonin konseptuaalinen teos on useimpien mielestä varmasti täysin naurettava, eikä sitä voi ottaa vakavasti. Samoin useimmat osaavat arvostaa Vermeerin tai Rembrandtin kaltaisten mestarien teoksia teoksina. Moni voi myös nauttia taideteoksista, jotka asettuvat abstraktion asteikolla hyvin eri tasoille. Itsekin kuulun niihin. Niin kauan kuin teoksessa toteutuu tietyt kriteerit voin pitää sitä vakavasti otettavana taiteena tyylistä riippumatta. Pelkkiä shokeeraavia ideoita tai sattumanvaraista fysiikan laeille antautumista on vaikea mieltää muuksi kuin maalaustarvikkeilla leikittelyksi. Taidetarvikkeilla ja ideoilla leikittelyssä ole mitään ongelmaa niin kauan kuin tekijä ymmärtää, että tuo sattumanvarainen leikki tapahtuu aivan eri kentällä kuin standardikeskeinen taide. Ei ole mitään rationaalista keinoa asettaa Vermeeriä ja Rothkoa samalle kentälle. Niin kuitenkin tehdään ja Sothebyn huutokaupassa myydään mestariteosten rinnalla roskaa miljoonilla.

Modernistinen konseptin korostaminen on kuitenkin päässyt vaikuttamaan myös vakavastiotettavaan kuvataiteeseen. Se näkyy yleisenä standardien madaltumisena. Taiteen tekeminen on alettu mieltää rentouttavaksi ja kivaksi puuhasteluksi, jossa pääasia on se, että saa vapaasti ilmaista omia visioitaan ja tunteitaan. Jos prosessiin liittyy hankaluutta se on sitä niin sanottua luomisen tuskaa. En tiedä mitä se on, mutta olen sellaisesta kuullut puhuttavan. Oma luomisen tuskani on sitä, että korkeilla standardeilla toimiminen vaatii välillä todellisia henkisiä ponnistuksia. Omalle sisäiselle sabotöörille ei voi antaa periksi, vaan täytyy mennä rohkeasti eteenpäin.

Mahdollisia muita syitä standardien laskuun

Yleisen riman madaltumisen taustalla saattaa lisäksi vaikuttaa ajatus siitä, että jokaisen taitotaso on pohjimmiltaan geneettinen ominaisuus, joten miksi tuhlata aikaa turhaan hikoiluun. Tekee vain sitä mikä itseltä luonnostaan tulee. On tosin ymmärrettävää, että jos kuvataide on vain harrastus, ei siihen ole kovin mielekästä soveltaa tiukkaa työmoraalia tai korkeita tavoitteita. Puhun artikkelissa siis lähinnä ammattitaiteesta ja ammattitaiteilijoista. Kuvataide saa ehdottomasti olla harrastelijalle vain kiva harrastus ja mukavaa ajanvietettä, joka ei aiheuta ylimääräistä henkistä rasitusta.

Mutta kun on kyse ammattimaisesta taiteen tekemisestä niin jotenkin tuntuu luonnolliselta odottaa ammattilaisilta ammattimaista asennetta. Jotenkin on vain helpompi arvostaa taiteilijoita, jotka tyylisuunnasta riippumatta ovat ottaneet kuvataiteen perusasiat oikeasti haltuun ennen kuin julistautuvat taiteilijoiksi, pitävät näyttelyitä tai myyvät teoksiaan. Palkkaisitko rakennusmiehen, joka ei vielä osaa käyttää kaikkia työssä vaadittavia perustyökaluja siinä määrin, että työnjälki on myös hyvää?

Joka tapauksessa ei ihme, että kaikki eivät suhtaudu taiteilijan työhön vakavasti. Olin itsekin melkoinen skeptikko ennen kuin aloin tutkia asiaa tarkemmin. Kaiken takana on tietoisuuden puute siitä, että korkeatasoinen taide vaatii kovaa työtä ja harjoittelua. Luontainen lahjakkuus on vain potentiaali. Se aktivoidaan ja otetaan käyttöön harjoittelun avulla.

Mainittakoon vielä, että tämä yleinen standardien lasku ei vaikuta aivan yhtä voimakkaasti joka puolella maailmaa. Joissain päin maailmaa vanhoista perinteistä pidetään lujemmin kiinni ja niitä pidetään kansallisina ylpeyden aiheina. Täällä päin tilanne on valitettavasti heikompi. Suomesta ei lopulta löydy kovin montaa huipputason realistia tai klassisen taiteen tekijää. Tai sitten he piileskelevät jossain omien salaisten studioidensa synkissä uumenissa tehden omaa juttuaan vain itseään varten. Taidemaailman järjettömyys onkin saanut jotkin traditionalistit katkeroitumaan ja julistamaan sodan modernismia vastaan. Itse pidän rauhaisan rinnakkainelon ajatuksesta enemmän, vaikka en hyväksykään modernismin ääri-ilmiöitä.

Taiteilijuuden käsite antaa väärän kuvan taiteen tekemisestä

En henkilökohtaisesti haluaisi kutsua itseäni taiteilijaksi, koska nimitys kantaa mukanaan melkoista käsitetaakkaa. Artesaani eli käsityöläinen on paljon parempi nimitys. Siihen sisältyy tuo olennaisen tärkeä sana "Työ". Taiteen tekeminen klassisten standardien mukaan ei ole mitään kivaa puuhastelua. Se on kovaa työtä, joka rasittaa tekijäänsä samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin vaativa työ.

"Artesaani". Klassinen öljymaalaus.

Se, että työn lopputuotteena ei ole mikään elämänvälttämättömyyksistä, ei vähennä ponnistelun vaatimusta tai työn merkityksellisyyttä. Esteettinen nautinto voi kummasti rikastuttaa omaa elämää. Jos joku väittää ettei kuvataide ole tärkeää ihmiskunnalle niin hän ei ilmeisesti pidä myöskään musiikista, elokuvista, kauniista maisemista tai hyvän makuisesta ruuasta. Ihminen on suunniteltu nauttimaan elämästä. Yksi osa-alue tässä on esteettinen nautinto, jota myös kuvataide voi tarjota.

Mitä tutkimukset kertovat?

Lahjakkuutta tutkineet asiantuntijat ovat joissakin tutkimuksissa havainneet, että lahjakkaina pidetyt ihmiset ovat niitä, jotka käyttävät eniten aikaa harjoitteluun. Eli herää kysymys, että oliko 'lahjakkuudessa' kyse sittenkin vain kovan harjoittelun kautta hankitusta osaamisesta.

Genetiikalla on varmasti jonkin verran vaikutusta osaamisen tasoon tai ainakin taidon omaksumisvauhtiin. Kuvataide on taito muiden joukossa. Esimerkiksi voimailulajeissa etulyöntiasemassa ovat luonnostaan kookkaat ja lihaksikkaan yksilöt. Samoin joku voi olla luonnostaan vahva ominaisuuksissa, joita tarvitaan kuvien tekemisessä.

Mutta meidän on syytä ottaa vakavasti nämä tutkimustulokset, koska niillä on melko vahva empiirinen tuki. Todella moni huipputaiteilija perustelee lahjakkuuttaan kovalla harjoittelulla.

Lahjakkuuden käsitteen voisi siis korvata tai ainakin sitä pitäisi täydentää kovan työn merkityksen selkeällä esiin tuomisella. Samoin taiteilijuuden käsite vaatii tarkempaa selitystä. Ehkä modernin taiteen tekijöihin taiteilijakäsite sopii paremmin, mutta klassisen taiteen tekijöitä kuvaa paremmin nimitys käsityöläinen.

Oma kokemukseni

Tein vähän laskelmia siitä kuinka paljon olen käyttänyt aikaa kuvataiteen opiskeluun, opettamiseen ja harjoitteluun vuosina 2017-2022. Nämä lukumäärät valaisevat sitä, että osaamiseni ei ole ilmaantunut minulle minään mystisenä jumalallisena armonlahjana. Kasvuympäristöni lapsena oli kyllä kuvataideharrastusta tukeva ja se on voinut muokata minua psyykkisesti niin, että minun on luontevaa omaksua kuvien tekijän identiteetti. Sukulaisiini kuuluu myös osaavia taiteilijoita, joten genetiikalla voi olla pieni osa kaikessa. Mutta on aivan selvää, että olisin aika onneton tekijä ilman suurta työmäärää ja kovaa harjoittelua.

Seuraavat laskelmani voivat antaa sinulle selkeämmän käsityksen siitä, että millaista työmäärää voi vaatia se, että osaamiseen tulee aidosti ammattimaista otetta. Lukemia ei kannata säikähtää, vaan suhtautua niihin haasteena. Kyseessä on pitkän matkan laji.

Piirtäminen

Aloitetaan piirustuksista. Vuosina 2017-2022 olen piirtänyt noin 576 piirustusta tai luonnosta. Tässä on vain ne piirustukset, joista löysin kuvan. Piirustusten todellinen määrä voi olla suurempi.

Jos 576 luonnosta ja piirustusta muutetaan työtunneiksi sanoisin, että yhden piirustuksen keskiarvopituus tunteina on noin 8 tuntia eli yksi tavallinen työpäivä. Tätä on vähän vaikea arvioida, koska nopea luonnos voi syntyä 10 minuutissa ja vaativan tilaustyön piirtäminen voi kestää 20 tuntia tai enemmän. Mutta sanoisin, että yksi työpäivä eli noin 8 tuntia on melko realistinen keskiarvo. Tämän arvion perusteella olen käyttänyt piirtämiseen aikaa vuosina 2017-2022 8x576 tuntia eli 4608 tuntia. Jos tähän lisätään lapsena käyttämäni aika sarjakuvien piirtämiseen voi tunnit nousta lähellä kymmentätuhatta. Mutta jätetään se nyt laskelmien ulkopuolelle.

Maalaaminen

Maalaamista olen harjoitellut vähemmän kuin piirtämistä. Maalaamisen tavoitteellisen harjoittelun aloitin vuonna 2019. Kokeilin kylläkin maalaamista satunnaisesti jo aikaisemmin, mutta aloitetaan laskeminen vuodesta 2019. Vuodesta 2019 vuoden 2022 toukokuuhun mennessä olin maalannut 200 akryyli tai öljymaalausta maalausta. Muutetaanpa maalaukset työtunneiksi. Sanoisin, että maalauksiin voidaan soveltaa samaa yhden työpäivän periaatetta eli 8 tuntia/maalaus. 8x200 =1600 tuntia.

Opiskelu ja tutkimustyö

Kuvataiteen opiskelussa käytännön tekeminen näyttelee tietenkin tärkeintä osaa, mutta kyllä myös lukeminen, luentojen ja demonstraatioiden katsominenkin on luonnollisesti tärkeää. Siitä kuinka monta tuntia olen käyttänyt 'teorian' opiskeluun en ole pitänyt mitään kirjaa, mutta tehdään jonkinlainen arvio. Jos katson joka päivä yhden puolen tunnin luennon tai demonstraation aiheesta tarkoittaisi se noin 1500 tuntia jos aikavälinä on 2017 alku - 2022 toukokuu.

Opetustyö

Tarkasteltavan ajanjakson aikana olen rakentanut 12 kuvataiteen verkkokurssia. Tässäkään en ole pitänyt kirjaa työtunneista, mutta ymmärrät varmasti, että laadukas verkkokurssi opetusvideoineen ja muine materiaaleineen ei synny tuosta vaan. Lähdetään siitä oletuksesta, että yhden kurssin valmistuminen vaatii noin 20 täyttä työpäivää eli kuukauden verran kokopäivätyötä. 20x8x12=1920 tuntia.

Kun kurssi on valmis ei työ lopu suinkaan siihen, vaan se jatkuu asiakaspalvelun muodossa. Siihen sisältyy kurssilaisten ohjaaminen, kysymyksiin vastaaminen ja palautteenanto. Tämä vähintään tuplaa kursseihin käyttämäni työmäärän. Eli sinä aikana kun olen opettanut verkkokursseilla olen käyttänyt aikaani opetustyöhön arvioilta 3840 tuntia.

YouTube-kanava

2018 20.9. alkaen olen rakentanut YouTubeen suomenkielistä kuvataiteen tietopankkia, johon on kertynyt varsin runsas määrä demonstraatioita, luentoja, oppitunteja ja kursseja. 1.5. 2022 kanavalla oli videoita 196. Nykyään niitä on jo enemmän. Kaikki videot eivät tosin ole julkisia, koska teen välillä pientä siivoustyötä kanavalla ja haluan, että sen sisältö elää. Kyseessä on kuitenkin täysin ilmainen opetuspalvelu, joten on reilua, että kaikki sisältö ei ole aina vapaasti saatavilla. Kuinka paljon työtä YouTube-kanavan rakentaminen on vaatinut. Melkoisesti. Jälleen sopivan realistinen keskiarvo on noin 8 tuntia yhtä videota kohden. Siihen sisältyy suunnittelutyö, kuvaaminen ja editointi. 196x8=1568 tuntia.

Kirjoittaminen

Maaliskuusta 2019 alkaen olen kirjoittanut artikkeleita nettisivuilleni tavoitteena rakentaa netin suurin suomenkielinen ilmainen tietopankki kuvataiteen periaatteista ja menetelmistä. 1.5. 2022 sivustolla oli 209 julkaistua artikkelia ja 126 julkaisematonta artikkelia. Tämän jälkeen olen kirjoittanut uusia artikkeleita, mutta samalla olen laittanut vanhoja piiloon. Mutta joka tapauksessa tämä artikkelien kirjoittaminen on vaatinut melkoisen määrän työtunteja. Jälleen tuttu 8 tunnin periaate antaa melko realistisen kuvan tehdystä työstä.

Lasketaan ensin julkaistuihin artikkeleihin vaadittu työ. 209x8=1672 tuntia. Jos tähän lisätään julkaisemattomiin artikkeleihin käytetty aika sanoisin, että se on luultavasti noin neljäsosa julkaistuihin käytetystä ajasta. 1672/4=418 tuntia. Lasketaan tulokset yhteen. 1672+418=2090 tuntia.

Tämän lisäksi olen kirjoittanut joitakin e-kirjoja. Esimerkiksi Draw Better with the Bargue Method -kirjan. Jätetään nyt kirjoihin käyttämäni aika laskematta siltä varalta, että olen yliarvioinut työtuntejani jossain muussa kohdassa.

Looginen johtopäätös

Kun lasken yhteen kaikki käyttämäni työtunnit on lopputuloksena melkoinen luku. 15 206 tuntia.

Arvion mukaan olen vuosina 2017-2022 käyttänyt kuvataiteen opiskeluun, harjoitteluun ja opettamiseen yli 15 000 tuntia. Sehän tarkoittaa 5 vuotta kokopäivätyötä ilman lomaa. Kuulostaa vähän liialta, ottaen huomioon, että olen ollut välillä pitkiäkin aikoja muissa töissä sekä elänyt kokoajan aivan normaalia elämää. Joten jottei homma mene liioittelun puolelle lasketaan tunnit 10 000 tuntiin. Tämä kuulostaa vähän realistisemmalta. Jos aikaväli venytetään 2022 kesäkuuhun on arvio luultavasti aika lähellä totuutta. Tuloksena on siis 3,5 vuoden edestä kokopäivätyötä. Laskelma ei ole tieteellisen tarkka, mutta joka tapauksessa varmuudella voidaan puhua tuhansien tuntien työstä.

Työnteko luonnollisesti jatkuu edelleen, joten ei isompi arviokaan enää kovin kaukana ole. Mikäli voin jatkaa kuvaiteen harjoittelua ja opettamista kokopäivätyönä on tälle kuluvalle vuodella 2022 odotettavissa noin 1900-2000 työtuntia.

Looginen johtopäätös. On varsin ilmeistä, että se osaaminen mitä minulla tällä hetkellä on, perustuu työntekoon ja harjoitteluun. Jos olisin uskonut, että taito perustuu lahjakkuuteen, olisinko harjoitellut niin kovasti? Tuskinpa. Taitavaksi tullaan kovalla työllä. Klassiseksi maalariksi tulemiseen vaadittava ajallinen ja voimavarallinen panos vastaa mitä tahansa melko vaativaa kokopäivätyötä.

Ei olisi myöskään järjetöntä ajatella, että nimenomaan siksi, että en ole lahjakas olen joutunut tekemään kovasti töitä päästäkseni edes kohtuulliselle tasolle kuvien tekijänä. Tämä kuulostaa jotenkin paremmalta kuin luontaisiin lahjoihin vetoaminen.

Ja olen todellakin täysin keskinkertainen tekijä klassisen realistisen taiteen kentällä. Jos aion tulla aidosti hyväksi, täytyy minun luultavasti harjoitella vielä tuhansia tunteja lisää. Voi olla, että siihen menee vuosikymmeniä.

Toivottavasti tämä artikkeli auttoi sinua näkemään, että miten kuvataiteellinen osaaminen syntyy ja mihin se perustuu. Tiedosta samalla kuitenkin se, että edistymistä on mahdollista nopeuttaa oikean tiedon ja menetelmien avulla. Jos kaiken joutuu oppimaan kantapään kautta tulee polusta kivisempi. Voi olla, että en ole aina, enkä olekaan aina harjoitellut tai opiskellut älykkäästi. Paremmalla suunnittelulla olisi oppimiseni voinut olla vähän suoraviivaisempaa ja aikaa olisi kulunut vähän vähemmän. Joten ennen kuin alat harjoitella kuin hullu, hanki luotettavaa tietoa ja suunnittele jonkinlainen opinto-ohjelma itsellesi. Silloin pääset pitkälle pelkällä säännöllisyydellä.

Ja vielä äärimmäisen tärkeä loppuhuomautus. Kova työ on nautittavaa ja palkkana siitä on vähintäänkin kelpo teoksia ja uuden oppimisen ilo.

Terveisin,

Tuomas

PS. Olen muuten kaiken edellä mainitun jälkeen edelleen sitä mieltä, että periaatteessa on mahdollista piirtää hyvin ilman piirustustaitoa ja melko vähällä kokemuksella. Jos on äärimmäisen kärsivällinen ja huolellinen luonne hyvän piirustuksen piirtäminen on kiinni tiedosta. Hyvän piirustuksen voi nimittäin piirtää äärimmäisen mekaanisesti. Se, joka pystyy seuraamaan uskollisesti mittavälineiden (viivotin ja valööriasteikko) ohjausta voi piirtää kelpo piirustuksen vaikka aiempaa kokemusta olisi vain vähän.

Raaka työnteko tulee kuvaan mukaan sitten kun haluaa piirtämiseen ja maalaamiseen joustavuutta ja taitavaa tulkintaa. Myös hienovaraisemman kynän ja siveltimen käytön oppiminen vaatii paljon harjoittelua.

Eli ristiriitaa nopean oppimisen ja pitkällisen oppimisprosessin välillä ei todellisuudessa ole. Oikean tiedon avulla osaamisessa voi tapahtua harppauksia ja taitotaso, joka tekee moniin jonkinlaisen vaikutuksen on mahdollista saavuttaa nopeammin kuin kaikki tietää. Puhutaan jopa vain kuukausien päämäärätietoisesta ja järkevästä harjoittelusta.

Oppimista voi muuten nopeuttaa myös immersion kautta eli ahtamalla lyhyeen ajanjaksoon mahdollisimman paljon harjoittelu- ja opiskelutunteja.

Syy miksi olen alkanut kirjoitella aiheesta tästä toisesta näkökulmasta on se, että sen jälkeen kun taiteilija on kokenut visuaalisen valaistumisen ja silmät ovat avautuneet näkemään todellisuuden uudella tavalla, täytyy tuo tila vakiinnuttaa. Ensimmäiset visuaaliset valaistumiskokemukset ja niiden myötä syntyneet aiempaa paremmat teokset voivat antaa taiteilijalle valheellista itsevarmuuden ja turvallisuuden tunnetta. Polku oikeastaan vasta alkaa siitä, että ymmärtää kuvien tekemisen todellisen olemuksen. Jokainen ymmärtää, että on eri asia tehdä muutama hyvää teosta kuin tehdä satoja hyviä teoksia. Mikään ei korvaa runsasta käytännön kokemusta. Siksi vain aika ja vaivannäkö tekee taiteilijasta kypsän artesaanin.