top of page

Lisääkö UT2020 sanoja Kolossalaiskirjeen 1:17 tekstiin?

"Tämä artikkeli on osa omaa tutkimus- ja opiskeluprojektiani, jossa tavoitteeni on oppia ymmärtämään Raamatun alkukieliä, kreikkaa ja hepreaa, sekä niiden kääntämistä eri kielille. Raamatunkäännöksiä on tällä hetkellä olemassa yli 3700 ja tällaiseen käännösmassaan mahtuu luonnollisesti paljon variaatiota. Raamatun käännöksissä olevat erot herättävät monien Raamatun lukijoiden mielessä kysymyksiä oikeasta käännöstavasta. Tässä artikkelissa esittelen havaintojani yhdestä jakeesta ja sen kääntämisestä suomenkielelle. Käsittelen aihetta kieliopillisesta näkökulmasta, en teologisesti."


Kuvittele istuvasi pöydän ääressä kahvikuppi kädessäsi. Edessäsi on kaksi Raamatun käännöstä, ja luet Kolossalaiskirjeen 1:17:ää. Toisessa käännöksessä lukee: "Hän on ennen kaikkea", ja toisessa: "Hän on ennen kaikkea muuta." Hetken mietit, miksi näissä on ero. Tuntuuko toinen käännös tarkemmalta? Onko toinen lisännyt tekstiin jotakin? Mieleesi voi tulla myös Raamatun omat varoitukset siitä, että Raamattuun ei pitäisi lisätä mitään tai ottaa siitä mitään pois. Asia jää vaivaamaan mieltäsi, joten päätät tutkia asiaa tarkemmin.



Tämä kirjoitus kuvailee mitä tällainen tutkimus paljastaa.


"Jos joku panee niihin jotain lisää - - Jos joku ottaa niistä jotain pois."


"Jos joku panee niihin jotain lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen kaikki kirjassa kuvatut onnettomuudet. Jos joku ottaa niistä jotain pois, ottaa Jumala häneltä pois osuuden elämän puusta." (Ilmestys 22:18, 19. UT2020)


Jokaisen, joka ryhtyy kääntämään Raamattua toiselle kielelle, tulisi nähdä tämä varoitus erityisen vakavana. On siis perusteltua tarkastella kriittisesti väitettä, jonka mukaan UT2020-käännös on lisännyt sanan Kolossalaiskirjeen 1:17 tekstiin.


UT2020-käännös kuuluu:


"Hän oli olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän sitoo kaiken yhteen."


Sana "muuta" herättää kysymyksen siitä, onko käännöksessä lisätty jotakin, mitä alkuteksti ei sisällä. Kreikankielinen teksti nimittäin kuuluu:


Kol. 1:17 (kreikaksi):"καὶ αὐτός ἐστιν πρὸ πάντων, καὶ τὰ πάντα ἐν αὐτῷ συνέστηκεν"(ke avtos estin pro panton, ke ta panta en avto sinestiken)


Sanatarkasti tämä voidaan kääntää:"Ja hän on ennen kaikkea, ja kaikki pysyy koossa hänessä."


Kirkkoraamattu 33/38 kääntää jakeen samantapaisesti:


"Ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa."


Koineekreikan kielisessä tekstissä, josta Raamatun käännökset tehdään ei tässä jakeessa ole siis sanaa "muuta". Miksi sitten UT2020 lisää jakeeseen tämän sanan?



Miksi UT2020 lisää sanan "muuta"?


UT2020:n ratkaisu lisätä sana "muuta" ei ole ainutlaatuinen. Kirkkoraamattu 1992 ja jotkin muut käännökset käyttävät samaa lähestymistapaa samassa kohdassa. Tässä muutama esimerkki:


Kirkkoraamattu 1992:"Hän itse on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa."


Contemporary English Version: "God's Son was before all else, and by him everything is held together." (suom. "Jumalan Poika oli ennen kaikkea muuta, ja hänen kauttaan kaikki pysyy koossa.")


International Standard Version: "He himself existed before anything else did, and he holds all things together." (suom. "Hän itse oli olemassa ennen mitään muuta, ja hän pitää kaiken koossa.")


Näissäkin käännöksissä "muuta" on lisätty, vaikka sitä ei esiinny suoraan alkutekstissä. Miksi kääntäjät tekevät tämän lisäyksen? Tämä johtuu käännöstyön periaatteista. Käännöstyö ei nimittäin ole pelkästään sanojen vaihtamista vaan myös merkityksen välittämistä kohdekielelle. Kreikassa sana "muuta" voi olla implisiittinen, ja asiayhteys voi vaatia sen tekemistä eksplisiittiseksi kohdekielessä. Eli toisin sanottuna jokin sana voi olla ikään kuin kätkettynä lauseen merkitykseen ja tuo sana voidaan löytää kontekstin avulla, jolloin sanaa voidaan käyttää käännöksessä vaikka sitä ei suoraan olekaan alkukielisessä tekstissä.


Ja mitä ajattelet Contemporary English Version käännöksen ratkaisusta muuttaa "hän" "Jumalan Pojaksi"? Tässä ei ole kyseessä enää sanan lisääminen vaan sanan selkeä korvaaminen kahdella muulla sanalla. Tällainen on kuitenkin normaalia Raamatun kääntämisessä, ja vaikka se on selkeä irrottautuminen kirjaimellisesta sanatarkasta kääntämisestä, ei kyse ole tekstin merkityksen vääristämisestä, vaan yrityksestä tehdä merkitys selkeämmäksi lukijalle.


CEV:n valinta on osa niin kutsuttua dynaamisen ekvivalenssin käännösmenetelmää, jossa etusijalla ei ole kirjaimellinen sanatarkkuus, vaan viestin välittäminen lukijan kielellä ja kulttuurilla ymmärrettävällä tavalla. Vaikka alkutekstissä käytetään pronominia "hän", asiayhteys tekee selväksi, että kyseessä on Kristus. CEV:n kääntäjät ovat päättäneet tehdä tämän implisiittisen merkityksen eksplisiittiseksi lisäämällä ilmaisun "Jumalan Poika". Siitä onko tällainen ratkaisu todella välttämätön voidaan olla erimielisiä.



Kreikankielen erityispiirteet ja tulkinta


Kreikankielessä usein oletetaan, että lukija ymmärtää tekstin asiayhteyden ilman eksplisiittistä viittausta. Esimerkiksi Blassin, Debrunnerin ja Funkin Greek Grammar of the New Testament and Other Early Christian Literature (BDF) huomauttaa, että kreikassa on tavallista jättää sanoja pois, koska niiden merkitys on selvä asiayhteyden perusteella. Tällöin suora käännös voisi jättää kohdekielen lukijalle epäselväksi sen, mitä teksti tarkoittaa.


Kolossalaiskirjeen 1:15, jossa Kristusta kutsutaan "kaiken luomakunnan esikoiseksi - - jonka kautta kaikki on luotu", luo asiayhteyden, joka auttaa ymmärtämään jakeen 1:17 merkityksen. Jos luomakunta on syntynyt Kristuksen välityksellä, hän on silloin ennen kaikkea muuta [luotua]. Tämä asiayhteys tukee kääntäjän ratkaisua lisätä sana "muuta" selventämään tekstin merkitystä.


Tässä kohtaa monella voi tulla mieleen kysymys: Eikö tämä ole tarpeetonta pilkun viilaamista, jolla ei lopulta ole mitään käytännön merkitystä? Tämä on tärkeä havainto.

Nimittäin sillä lisätäänkö Kolossalaiskirjeen 1:17:n sana "muuta" ei ole suurta jos minkäänlaista ratkaisevaa vaikutusta Kolossalaiskirjeen 1. luvun sanomaan. Syy miksi jotkut hermostuvat siitä, että joissakin käännöksissä Kolossalaiskirjeen 1. luvussa käytetään sanaa "muuta" kun kuvaillaan Kristuksen ja luomakunnan välistä suhdetta on se, että se viittaa Kristuksen olevan itse osa luomakuntaa eli luotu olento. Joillekin tällainen on pahin mahdollinen harhaoppi.


Se, että missä merkityksessä Kristus on "kaiken luomakunnan esikoinen" jakaa siis mielipiteitä Raamatun tulkitsijoiden keskuudessa, mutta se ei muuta tilannetta. Riippumatta siitä, miten "luomakunnan esikoinen" tarkalleen tulkittaisiin sanan "muut" lisääminen jakeesen 17. voi silti olla täysin perusteltua. Sillä Kristus oli joka tapauksessa ennen kaikkea mitä tuli olemassaoloon hänen jälkeensä, olipa hän sitten itse osa luomakuntaa tai ei. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ole keskittyä näiden jakeiden teologiseen tulkintaan vaan kääntämiseen.



Sanojen lisääminen tai poistaminen on väistämätöntä


Raamatun alkuperäinen teksti ja sen käännökset sisältävät usein erilaisen määrän sanoja. Tämä johtuu käännöstyön luonteesta: merkityksen välittäminen kohdekielellä vaatii joskus lisäyksiä, joita ei suoraan esiinny alkutekstissä. Vastaavasti sanoja kuten artikkelit jätetään pois käännöksestä jos artikkeleita ei käytetä kohdekielessä. Koineekreikassa on määräinen artikkeli, mutta suomenkielessä sellaista ei ole. Olisi järjetöntä lisätä suomenkieliseen tekstiin määräinen artikkeli vain koska alkukielisessä tekstissä on sellainen. Se olisi todella hämmentävää lukijoille. Lopputulos olisi se, että normaali suomenkieli ja Raamatun suomenkieli noudattaisivat erilaisia sääntöjä. Asian voi tietenkin ratkaista muullakin tavoin. Joten sanojen lisääminen ja poistaminen on väistämätöntä käännöstyössä.


Esimerkiksi Kolossalaiskirjeen 1. luvussa kreikankielinen alkuperäisteksti sisältää 539 sanaa. Suomalaiset raamatunkäännökset KR33/38, KR92, UT2020 sisältävät samassa luvussa vähemmän sanoja (alle 500), koska käännökset pyrkivät selkeyttämään merkitystä suomeksi.


Toisaalta UT2020 ja KR92 lisäävät jakeeseen 1:17 sanan "muuta":


UT2020:"Hän oli olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän sitoo kaiken yhteen."


Sanojen lisääminen tai poistaminen on luonnollinen osa käännöstyötä, onpa kyseessä mikä teksti tahansa. Seuraava esimerkki valaisee asiaa.


Taulukko vertailee saman lauseen sanamääriä eri kielillä:

Kieli

Käännös

Sanojen määrä

Englanti

I was born in Asia, but I live in Africa

10

Saksa

Ich lebe in Asien, wurde aber in Afrika geboren

9

Italia

Vivo in Asia ma sono nato in Africa

8

Espanja

Vivo en Asia pero nací en África

7

Suomi

Asun Aasiassa, mutta olen syntynyt Afrikassa

6

Unkari

Ázsiában élek, de Afrikában születtem

5


Otetaan vielä vertailu eri Raamatun käännösten sanamääristä Kolossalaiskirjeen 1. luvussa. Seuraavassa taulukossa on joitakin englanninkielisiä ja suomenkielisiä käännöksiä. Vertaa niitä kreikankieliseen tekstiin (Westcott-Hort editio), jossa sanoja on 539.


Tässä on taulukko, joka esittää eri käännösten sanamäärät:

Käännös

Sanamäärä

Young's Literal Translation

679

New American Standard Bible

669

King James Version

656

Kirkkoraamattu 1992

498

Kirkkoraamattu 1933/38

491

Uusi testamentti 2020

445

Laskin sanamäärät wordcounter.net sivun laskurilla. Jos sanamäärissä on virheitä se johtuu epätarkkuudesta laskurissa. Vaikka taulukossa olisi pieniä virheitä, eivät ne muuta sitä, että eri käännöksissä sanamäärät selkeästi vaihtelevat.

Niinpä on selvää, että kääntäminen kielestä toiseen saa aikaan vaihtelua sanamäärissä. Sanojen lisääminen tai poistaminen käännökseen on väistämätöntä.


Kysymys ei siis ole siitä, onko jokin sana kirjaimellisesti kreikassa, vaan siitä, onko sanaa vastaava ajatus löydettävissä lauseen kokonaismerkityksestä kun lause asetetaan sen alkuperäiseen kontekstiin.


Käännösten luotettavuutta ei voi arvioida pelkkien sanamäärien perusteella. Siinä tapauksessa kaikkia raamatunkäännöksiä on 'vääristelty' lisäämällä ja poistamalla niistä sanoja. Tämä kuuluu käännöstyön luonteeseen, siinä ei ole lähtökohtaisesti mitään vilpillistä. Kysymys kuuluu: Välittääkö käännös alkuperäisen tekstin merkityksen oikein? Jos oikean merkityksen välittäminen ehdottomasti vaatisi 10 sanan lisäämistä yhteen lauseeseen, tällainen lisäys olisi täysin perusteltu ja itseasiassa osoitus pyrkimyksestä kääntää tekstiä mahdollisimman uskollisesti.



Klassinen esimerkki


Klassinen esimerkki tarpeesta lisätä sanoja käännökseen on kreikankielen ilmaisu ἐγώ εἰμι "ego eimi" eli suomeksi "minä olen". Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin 8:58:ssa Kirkkoraamatut 33/38 ja 92 sekä UT2020 lisäävät ilmaukseen "minä olen" sanoja tai muuttavat niitä, osoittaakseen sen, että Kristus oli olemassa jo ennen Abrahamia.


Kontekstissaan Joh. 8:58:ssa Jeesus sanoo:"πρὶν Ἀβραὰμ γενέσθαι, ἐγώ εἰμι". Tämän kirjaimellinen käännös on: "Ennen kuin Abraham syntyi, minä olen."


Kreikan fraasi πρὶν Ἀβραὰμ γενέσθαι viittaa aikamuodoltaan menneisyyteen, ja se tarkoittaa "ennen kuin Abraham tuli olemaan". Sen jälkeen seuraa ilmaus ἐγώ εἰμι (minä olen), joka on preesensissä, eli viittaa nykyhetkeen.


Suomessa Kirkkoraamattu 33/38 lisää selittävän sanan "ollut", jotta lauseen merkitys tulisi lukijalle selvemmäksi:"Ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut."

Tämä käännös pyrkii välttämään hämmentävän kirjaimellisuuden ja tekee preesens-muodosta tulkinnan, jossa ilmaus viittaa Jeesuksen olemassaolon jatkumoon menneisyydestä nykyhetkeen.


UT2020 kääntää saman jakeen: "Olin olemassa jo ennen kuin Abraham syntyi."


KR92 kääntää saman jakeen ilman ylimääräisiä sanoja, mutta välittäen saman ajatuksen: "Ennen kuin Abraham syntyi – minä olin."


Nämä käännökset pyrkivät siis kirjaimellisen kääntämisen sijaan korostamaan jakeen oikeaa merkitystä, mikä tässä tapauksessa vaatii suomenkielessä muutoksia ilmaisutavassa. Mutta miksi kreikankielisessä tekstissä käytetään olla verbin preesenmuotoa, vaikka kreikassa on myös imperfektimuoto ἤμην eli "olin"?


Kreikassa preesensmuoto voi joskus ilmaista nykyhetken ylittävää olemassaoloa tai jatkuvuutta. Lauseessa πρὶν Ἀβραὰμ γενέσθαι, ἐγώ εἰμι preesens εἰμι voi viitata olemassaoloon, joka ei rajoitu nykyhetkeen vaan ulottuu menneisyydestä nykyhetkeen ja mahdollisesti tulevaisuuteen. Tämä ilmaisee jotain enemmän kuin pelkkä "olin" (ἤμην) voisi välittää.


Preesensin käyttö voi korostaa Jeesuksen olemassaolon jatkuvuutta ilman tarkasti määriteltyä alkua tai loppua, mikä sopisi erityisesti siihen näkemykseen, että hän oli olemassa jo ennen Abrahamia. Imperfekti ἤμην olisi voinut viitata vain menneisyyteen rajoittuvaan olemassaoloon, kun taas εἰμι ilmaisee hänen olemassaolonsa olevan yhä totta puheen hetkellä.


Preesensmuodon käytöllä voi olla myös retorinen ulottuvuus. Preesenmuoto antaa lauseelle dramaattisemman sävyn ja kiinnittää kuulijoiden huomion. Tällainen tyylikeino korostaa Jeesuksen itseilmaisua ja tuo esille hänen puheensa painoarvon.


Oli miten oli, joillakin voi olla Raamatun tarkasta kääntämisestä liian pelkistetty kuva ikään kuin se olisi vain sanojen mekaanista korvaamista. Näin ei ole, vaan kyse on tasapainoilusta sanatarkan ja ajatuksen tarkan kääntämisen välillä. Absoluuttisen sanatarkan, sanasta sanaan -käännöksen tekeminen, jossa jokainen sana korvataan kohdekielen vastineella, ei onnistu edes rivienvälikäännöksessä, vaikka siinä pyritäänkin tarkkaan sanatarkkuuteen.



Jos yllä olevasta kuvasta on vaikea saada selvää niin rivienvälikäännös tarkoittaa siis tätä:


Καὶ αὐτός ἐστιν πρὸ πάντων

Ja hän on ennen kaikkia

καὶ τὰ πάντα ἐν αὐτῷ συνέστηκεν

ja kaikki sisällä hänessä pysyy koossa


Alkukielinen teksti on käännetty sana sanalta kirjaimellisesti. Huomaat, että käännös ei ole sujuvaa suomenkieltä. Mutta mistä tämä johtuu?


Koska yhdelle kielen sanalle ei aina löydy täsmällistä vastinetta toisessa kielessä. Esimerkiksi koineekreikan kielessä esiintyvä määräinen artikkeli tai tietyt verbimuodot voivat olla merkitykseltään moniselitteisiä tai puuttua kokonaan suomenkielestä. Lisäksi sanajärjestys voi olla erilainen. Jopa rivienvälikäännökseen on siis tarpeen lisätä sanoja tai jättää sanoja pois. Käännöstyössä absoluuttisen vastaavuuden tavoitetta ei voi saavuttaa.


Mutta vielä on kuitenkin avoimena kysymys: Onko sanan "muuta" lisäämiselle Kolossalaiskirjeen 1:17:n tapauksessa todella pätevät perusteet vai onko se tarpeetonta, tai jopa harhaanjohtavaa?



Onko koineekreikassa aina käytettävä erillistä sanaa "muuta"?


Koineekreikan kielisessä Uudessa testamentissa on useita sanoja, jotka voivat viitata merkitykseen "muuta". Esimerkiksi sanat αλλος (allos), ετερος (heteros) tai λοιπος (loipos). Usein kuitenkin "muuta" jää asiayhteyden perusteella implisiittiseksi, eikä sitä suoraan käytetä tekstissä. Tämä ei ole petollista, vaan normaali osa koineekreikan kielen rakennetta, jossa lukijan oletetaan ymmärtävän lauseen merkitys kokonaisuudessaan.



Kreikan epäsuoran "muuta"-käsitteen esiintyminen ja käännösten eroavaisuudet


Kreikankielessä sana "muuta" voidaan jättää pois, jos asiayhteys tekee merkityksen selväksi. Uuden testamentin tarkastelu osoittaa, että tämäntyyppistä rakennetta esiintyy huomattavasti useammin koineekreikassa kuin suomenkielessä. Vertailun vuoksi voimme tarkastella esimerkkejä Apostolien teoista:



Apt. 5:29 ἀποκριθεὶς δὲ Πέτρος καὶ οἱ ἀπόστολοι εἶπαν (apokritheis de Petros kai hoi apostoloi eipan)


Kirkkoraamattu 1933/38: "Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat."

Kirkkoraamattu 1992: "Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat."


Apt. 4:6 Καϊάφαν καὶ Ἰωάννην καὶ Ἀλέξανδρον καὶ ὅσοι ἦσαν ἐκ γένους ἀρχιερατικοῦ (Kaiaphan kai Ioannen kai Alexandros kai hosoi esan ek genous archieratikou)


Kirkkoraamattu 1992: Kaifas, Johannes, Aleksandros ja muut ylipappien sukuun kuuluvat.


Apt. 16:25 Κατὰ δὲ τὸ μεσονύκτιον Παῦλος καὶ Σιλᾶς προσευχόμενοι ὕμνουν τὸν Θεόν· ἐπήκροωντο δὲ αὐτῶν οἱ δέσμιοι.(Kata de to mesonyktion Paulos kai Silas proseuchomenoi hymnoun ton Theon; epekroonto de auton hoi desmioi)


UT2020: Puolen yön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja lauloivat ylistyslauluja Jumalalle. Muut vangit kuuntelivat heitä.


Näissä esimerkeissä sana 'muut' ei ole kreikan kielessä suoraan ilmaistu, mutta se on implisiittinen. Esimerkiksi ilmaus "Pietari ja apostolit" ei tarkoita, että Pietari ei olisi apostoli. Koska Pietari on yksi apostoleista on selvää, että lauseeseen sisältyy käsite "muut". Samoin ilmaus "Kaifas, Johannes ja muut ylipappien sukuun kuuluvat" tekee merkityksen eksplisiittiseksi, vaikka kreikan tekstissä tätä ei ole suoraan ilmaistu.


Kirkkoraamattu 1992 ja UT2020 ovat tehneet samanlaisen ratkaisun Kolossalaiskirjeessä 1:17 lisäämällä sanan "muuta" selventämään asiayhteyttä ja lauseen merkitystä.



Tarkempaa analyysia:


Ellipsin merkitys ja käännösratkaisut


Katsotaan vielä lisää perusteluja sille, mistä tiedämme, että koineekreikassa jotkin sanat voivat olla ikään kuin kätkettynä lauseen merkitykseen.


Ellipsi tarkoittaa kielitieteessä rakenteita, joissa tietyt sanat tai ilmaisut jätetään pois, koska ne ovat asiayhteyden perusteella ilmeisiä. Blassin, Debrunnerin ja Funkin klassinen teos Greek Grammar of the New Testament and Other Early Christian Literature tarjoaa merkittäviä näkemyksiä kreikan kieliopista, jotka liittyvät suoraan Kolossalaiskirjeen käännöshaasteisiin. Heidän analyysinsä mukaan kreikankielessä on yleistä jättää pois sanoja, jotka ovat asiayhteydestä päätellen ilmeisiä. Tämä koskee myös sanoja, kuten "muuta", jotka ovat implisiittisiä mutta eivät eksplisiittisesti esitettyjä.


'Muuta'-sanan poisjättäminen kreikassa


BDF huomauttaa, että elliptiset rakenteet ovat erityisen yleisiä koineekreikassa. Tämä tarkoittaa, että sanat tai ilmaisut voidaan jättää pois, kun niiden merkitys on kontekstin perusteella itsestään selvää. Esimerkiksi:


Sanatarkat ilmaukset eivät aina vastaa merkitystä. Kreikan lauseet voivat vaikuttaa epätäydellisiltä, jos niitä tarkastellaan pelkästään sanojen tasolla. Merkitys tulee kuitenkin esiin asiayhteyden kautta.


Sanan πᾶς (pas) eli kaikki käyttö merkityksessä "kaikki muut". Kreikan sana πᾶς ('kaikki') sisältää usein implisiittisesti merkityksen "kaikki muut" asiayhteyden perusteella. Tämä voidaan nähdä esimerkiksi seuraavissa kohdissa (Esimerkit KR33/38):


  • Matt. 26:35: "Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset."

  • Mark. 12:43: "Tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun."

  • Luuk. 13:2: "Nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset."



Johtopäätös: Blassin, Debrunnerin ja Funkin näkemykset tukevat UT2020:n käännösratkaisua


Blassin, Debrunnerin ja Funkin Greek Grammar osoittaa, että kreikan kielessä on tavallista jättää sanoja pois, kun ne ovat asiayhteydestä päätellen ilmeisiä. Erityisesti sana "muut" on tällainen sana. Tämä tukee UT2020:n ratkaisua lisätä Kolossalaiskirjeen 1:17:ään sana "muuta". Kyseessä ei ole merkityksen muuttaminen, vaan sen selkeyttäminen suomenkieliselle lukijalle tavalla, joka säilyttää tekstin alkuperäisen ajatuksen. Tämä lähestymistapa on johdonmukainen koineekreikan rakenteiden ja Raamatun kääntämisen periaatteiden kanssa.





Paavalin opetus sanasta πᾶς (kaikki)


Apostoli Paavalin omat kirjoitukset, kuten Kolossalaiskirje ja 1. Korinttilaiskirje, osoittavat, että kreikan sana πᾶς (kaikki) voi asiayhteydestä riippuen tarkoittaa myös 'kaikki muut asiat'. Tämä näkyy erityisen selvästi 1. Kor. 15:27:ssä, jossa Paavali käsittelee Kristuksen suhdetta Jumalaan ja luomakuntaan.


1. Kor. 15:27 (kreikaksi):"Πάντα γὰρ ὑπέταξεν ὑπὸ τοὺς πόδας αὐτοῦ. Ὅταν δὲ εἴπῃ ὅτι πάντα ὑποτέτακται, δῆλον ὅτι ἐκτὸς τοῦ ὑποτάξαντος αὐτῷ τὰ πάντα."(Panta gar ipetaksen ipo tus podas avtu. Otan de ipe oti panta ipotetakte, dilon hoti ektos tu ipotaksantos avto ta panta.)


Käännös


UT2020 : "Kaikki asiat on alistettu hänen jalkojensa alle, mutta on selvää, että tämä ei koske sitä, joka alisti kaikki hänelle."


Paavali itse korostaa, että on δηλον eli ilmeistä, selvää, että ilmaisu "kaikki asiat" (ta panta) voi sisältää poikkeuksia. Tässä tapauksessa poikkeuksena on Jumala itse, joka on alistanut kaiken Kristuksen alaisuuteen. Tämä oli Paavalille itsestään selvää, ja se tulisi olla myös nykyajan Raamatun lukijoille.


Kun Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeen 1:17:ssä:"καὶ αὐτὸς ἐστὶν πρὸ πάντων, καὶ τὰ πάντα ἐν αὐτῷ συνέστηκεν"(Kai autos estin pro pantōn, kai ta panta en autō synestēken), käännöksissä käytetty sana "muuta" tekee eksplisiittiseksi saman logiikan, jota Paavali soveltaa 1. Kor. 15:27:ssä. Kristus on "ennen kaikkea muuta" eli luomakunnan ensimmäinen ja ylin, ja on ollut olemassa ennen kaikkea muuta mitä hänen jälkeensä on tullut olemassaoloon. "Kaikki" ei siis tarkoita tässä tapauksessa kirjaimellisesti aivan kaikkea, koska muutoin Kristus olisi myös ennen itseään ja Isää, Jumalaa. Joten sanan "muuta" lisääminen sanan "kaikkea" jälkeen ei ole Raamatun sanoman vääristelyä, vaan asiayhteyden selventämistä lukijalle.



Johtopäätös


Paavalin kirjoitukset osoittavat, että sana pas voi asiayhteydestä riippuen sisältää poikkeuksia ja tarkoittaa 'kaikki muut asiat'. Kolossalaiskirjeen 1:17:ssa UT2020 tekee tämän logiikan eksplisiittiseksi lisäämällä sanan "muuta". Tämä ei muuta tekstin perusmerkitystä, vaan tekee sen selkeämmäksi suomenkieliselle lukijalle. Käännös on asiayhteyteen perustuva ja oikeutettu. Siitä onko lisäys todella tarpeellinen voidaan olla eri mieltä, mutta ei se väärin ainakaan ole.


Sanamäärien ero ja eksplisiittisten lisäysten tarve, kuten sanan "muuta"  käyttö Kol. 1:17:ssä, eivät ole epätavallisia käännöksissä. UT2020 ja Kirkkoraamattu 1992 ovat molemmat lisänneet sanan 'muuta', koska asiayhteys tekee sen hyödylliseksi suomenkielessä. Siksi kritiikki UT2020:n lisäyksestä ei ole perusteltua ilman vastaavaa kritiikkiä Kirkkoraamattu 1992:a ja muita käännöksiä kohtaan.


Käännösten moninaisuus muodostaa verkoston, jossa käännökset ovat eri tavoilla keskenään erilaisia ja samanlaisia. Joskus huomattavaa samankaltaisuutta löytyy käännösten väliltä, joita yleisesti pidetään hyvin erilaisina. Tämä voi yllättää, mutta se osoittaa, että käännökset eivät aina jakaudu niin mustavalkoisesti kuin usein ajatellaan. On hyvä muistaa, että yleinen mielipide voi joskus olla pelkistetty, eikä se aina perustu huolelliseen analyysiin. Jos haluamme ymmärtää käännösten valintoja syvemmin, meidän täytyy tarttua itse käännöksiin ja tarkastella, mitä niissä todella sanotaan.


Samalla meidän on hyvä tutustua myös omaan suosikkikäännökseemme kunnolla. Muuten voi käydä niin, että huomaamattamme kritisoimme toista käännöstä ratkaisuista, jotka löytyvät myös omasta suosikistamme. Käännökset eivät ole täydellisiä, ja tämä pätee kaikkiin. Juuri tästä syystä käännösten tutkiminen ja vertailu voi avata meille uudenlaista ymmärrystä Raamatun sanomasta. Eri käännösten välillä liikkuva lukija voi huomata, että rakastamansa ja 'vähemmän pitämänsä' käännökset eivät ehkä olekaan niin kaukana toisistaan kuin hän ensin ajatteli.


Kaikissa käännöksissä on piirteitä, jotka jakavat asiantuntijoiden ja kääntäjien mielipiteitä. Ja käännökset harvoin jos koskaan ovat absoluuttisen johdonmukaisia. Totuus on, että parhaimpiinkin käännöksiin liittyy joitain epävarmuustekijöitä ja siksi käännöksiä onkin tapana päivittää. Ajattele kirkkoraamattua. Siitä on ainakin kolme virallista versiota: 1776, 1933/38 ja 1992.


Tällainen päivittämisen tarve syntyy pelkästään jo kielen luonnollisen muuttumisen myötä. 1776 vuoden suomenkieli ei ole samanlaista kuin vuoden 2025 suomenkieli. Lisäksi ajan myötä uudet käsikirjoituslöydöt, alkukielten tuntemuksen kehittyminen ja luotettavammat tekstikriittiset Raamatun editiot mahdollistavat entistä luotettavampien raamatunkäännösten tekemisen.


Käännösten arvioinnissa täytyy myös muistaa ottaa huomioon käännöksen tavoite. Sillä perustuuko käännös muodollisen vai dynaamisen ekvivalenssin periaatteeseen on merkitystä. Emme voi arvioida dynaamisen vastaavuuden käännöstä muodollisen vastaavuuden standardin mukaan. Lisäksi käännöksen historiallinen ja teologinen tausta vaikuttavat käännöksessä tehtyihin valintoihin. Monet hyvin erilaisissa teologisissa ympäristöissä syntyneet käännökset jakavat kuitenkin myös yhteisiä piirteitä, joskus yllättävilläkin tavoilla. On hyvä ymmärtää, että teologiset ennakkoasenteet eivät vaikuta kaikkiin kääntäjiin samalla tavalla. Eri käännöksissä on havaittavissa käännöstapoja, jotka voivat asettaa haasteen kääntäjien valmistajien teologiselle tulkinnalle tai saada ajattelemaan sitä uudesta näkökulmasta. Muistakaamme, että joskus ristiriidat ovat vain näennäisiä.


Tutkipa vaikka Johanneksen 1:1:n käännöstapoja, niin löydät satoja erilaisia ratkaisuja alkaen varhaisista koptilaisista käännöksistä ja päätyen nykyaikaisiin käännöksiin, jotka poikkeavat nykyisestä konsensuksesta. Itse olen tällä hetkellä tietoinen noin 240 käännöksestä, joissa tämä jae on käännetty eri tavalla kuin yleisesti pidetään oikeana. Tämä kertoo, kuinka moniulotteinen ja haastava kyseinen jae on käännöstyölle.


Johanneksen 1:1 on vahvasti teologisesti latautunut, mikä voi tehdä siitä vaikean sekä kääntäjille että lukijoille. Tällaisessa tapauksessa objektiivisuus saattaa hämärtyä, ja käännöksen sanamuotoon voi vaikuttaa halu tukea tiettyä teologista tulkintaa. On kuitenkin tärkeää huomata, että jos teologinen tulkinta nojaa vahvasti vain yhden jakeen käännösmalliin, on sen pohja heikko. Teologian pitäisi rakentua koko Raamatun kokonaisvaltaiselle ymmärrykselle, ei yksittäisen jakeen sanamuodon varaan.


Arvostan esimerkiksi David Bentley Hartin kaltaisia kääntäjiä, jotka uskaltavat rohkeasti kääntää tekstiä sen mukaan, mitä se todella näyttää sanovan, eikä sen mukaan, mitä on totuttu pitämään teologisesti oikeana. Tämä lähestymistapa tuo raikasta näkökulmaa tekstiin ja auttaa lukijaa ymmärtämään tekstin alkuperäistä merkitystä ilman raskasta tulkintataakkaa.


Käännösten moninaisuus tarjoaa mahdollisuuden tarkastella tekstiä eri näkökulmista, mutta se tuo myös esiin tulkinnallisia haasteita. Itse olen kokenut erilaisten käännösten lukemisen ja tutkimisen myönteisesti ja Raamatun lukemista rikastuttavana. Välillä vastaan tulee humoristisiakin käännöstapoja kuten KR33/38:n "metsänpeikot" ja "korvapuustit".


Palaat kahvikuppisi ääreen ja ajattelet, kuinka tämä pieni ero käännöksissä auttoi sinua ymmärtämään jotain suurempaa: Raamatun kääntäminen on tasapainoilua sanatarkan ja ajatuksen tarkan kääntämisen välillä. Ymmärrät, että erilaiset käännökset voivat olla oikeassa – ne vain lähestyvät tekstiä vähän eri näkökulmasta. Käännösten erot eivät enää tunnu häiritseviltä, vaan näet ne mahdollisuutena syventyä Raamatun sanomaan uudesta näkökulmasta. Tämä oivallus voi avata sinulle uusia portteja Raamatun tutkimiseen ja sen merkityksen ymmärtämiseen.



Terveisin,


Okulaarinen tieteilijä

bottom of page