top of page
  • Writer's pictureTuomas Tuimala

Luovia projekteja

Hei!


Nettisivuillani olen tähän asti puhunut lähes yksinomaan kuvataiteellisista projekteistani. Nyt kun olen jäämässä 'eläkkeelle' ammattitaiteilijan ja kuvataideopettajan työstä voisin kertoa mitä muuta olen puuhastellut kuvataiteen ohella ja mitä aion jatkossa tehdä.



Voi olla, että kirjoitan jatkossa artikkeleita muustakin kuin kuvataiteesta.

Alusta asti blogini onkin ollut yksi keinoista jäsennellä tietoa. Taide on ollut esillä vain siksi, että se on ollut työni. Nyt kun tilanne on muuttunut minulla ei ole pakottavaa tarvetta rajata nettisivujeni sisältöä tiettyyn aihepiiriin. Tosin en tiedä vaikka sulkisin koko sivun tai sitten supistaisin sen esittelemään vain teoksiani. Suhteeni kuvataiteeseen ei ole vielä täysin selvinnyt. Teenkö vielä taidetta ja jos teen, mitä teen ja kuinka paljon.



Elämän kemian tutkimista


Rakastan tiedettä ja faktoja. Erityisen kiinnostunut olen siitä mitä nykytieteen valossa voidaan päätellä elämän alkuperästä. Mitkä ovat siitä esitettyjä teorioita? Ja mikä on noiden teorioiden selitysvoima? Myös mikä on eri teorioiden todellinen tila tiedeyhteisössä eli 'kulissien takana' on äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys.


Olen tutkinut aihetta nyt yli kymmenen vuotta ja sen myötä minulle on kertynyt paljon muistiinpanoja aiheen tiimoilta. Siksi työstän parhaillaan kirjaa aiheesta. Prototyyppi on jo valmis ja painatin siitä itselleni kopion. Ehkä teen siitä vielä viimeistellymmän version. En aio julkaista teosta missään, vaan tämä on vain henkilökohtainen tutkimusprojektini, jonka tarkoitus on lisätä omaa ymmärrystäni aiheesta. Kun kirjoittaa muistiinpanot oikean kirjan muotoon, täytyy asiaa miettiä tarkkaan ja näin tieto sisäistyy paremmin.




Kirja käsittelee elämän alkuperää kemiallisesta, fysikaalisesta, kosmologisesta, filosofisesta ja teologisesta näkökulmasta. Suurin paino on biokemiallisissa seikoissa, erityisesti deoksribonukleiinihappo-molekyylin olemuksessa ja niiden filosofissa ja teologissa implikaatioissa. Pohdin kirjassa myös filosofisten ennakkoasenteiden vaikutusta todistusaineiston tulkintaan.


Jos haluat kuulla ja nähdä asioista, joita käsittelen kirjassa voit katsoa dokumenttisarjani, jonka tein pari vuotta sitten YouTubeen. Dokumenttisarjassa esitän eräänlaisen tiivistelmän joistakin keskeisimmistä asioista, joita olen aiheesta viimeisen 10-15 vuoden aikana oppinut.


https://www.youtube.com/@artscienceandtruth6220


Dokumenttisarja on englanninkielinen, mutta siihen saa automaattisen käännöksen asetuksista. Käännös on melko luotettava.



Historiallinen novelli


Kirjoitan historiallista novellia apostoli Paavalista. Olen tottunut kirjoittamaan vain tietokirjallista aineistoa enkä tarinankerrontaa, joten kokeilen auttaisiko tekoäly minua projektissani.


Tekoälystä on hyvä tiedostaa se, että kaikki sen vastaukset eivät ole täsmällisiä ja luotettavia. Joten tarkistustyötä kannattaa tehdä. Jos käyttää tekoälyä aiheepiirissä, josta itsellä on jo paljon pohjatietoa on tekoälystä enemmän apua.



Tärkeimmät tietolähteeni ovat Raamattu ja sitä selittävät teokset. Käytän tekoälyä apuna lähinnä siinä, että saan tekstin kuulostamaan novellilta.


Jälleen kyseessä on projekti, jota teen omaksi ilokseni. En aio julkaista kirjaa, enkä jaella sitä muille. Kirjoitan kirjaa siksi, että pystyn eläytymään Raamatun tekstiin paremmin ja miettimään sitä erilaisista näkökulmista. Apostoli Paavali on yksi suosikkihenkilöistäni Raamatussa, joten hänen elämän tarinansa kirjoittaminen oli luonteva valinta minulle.


Joten minulla ei ole mitään paineita teoksen laadun suhteen. En yritä kirjoittaa kirjallisuuden mestariteosta, vaan jotain mikä kuulostaa edes vähän oikealta novellilta.



Tärkein kiinnostuksen kohteeni


Raamattu ja sen huolellinen tutkiminen on yksi elämäni tärkeimmistä projekteista. Edellä mainitsemani kirjaprojektit ja muut projektit ovat tämän luonnollista jatkumoa. Taide, tiede ja teologia ovat minulle yhtä ja samaa kokonaisuutta. Kaikissa tutkitaan todellisuutta, mutta hieman erinäkökulmista. Klassisessa taiteessa luonnon empiirinen tutkiminen on tärkeää, luonnon tieteissä yritetään selvittää miten luonto on rakentunut ja miten se toimii, ja teologiassa pyritään löytämään hengelliset totuudet.


En pidä arvossa herkkäuskoisuutta tai varsinkaan sokeaa uskoa. Raamatullinen kristillisyys lepää vakaalla rationaalisella pohjalla. Jotkut kristillisyyden suuntaukset ovat tosin omaksuneet alunperin kristillisyydelle vieraita subjektiivismystisiä ja tunneperäisiä elementtejä, tehden joidenkin silmissä kristinuskosta lapsellista.


Raamattukin varoittelee voimakkaasti tällaisesta epäkypsästä tavasta suhtautua totuusväittämiin. Todellinen luottamus jonkin asian todenperäisyyteen syntyy faktojen pohjalta. Silloin luottamus on lujalla pohjalla. Olen tutkinut Raamattua tällä asenteella toistakymmentä vuotta ja matka ollut mielenkiintoinen.


Tänä aikana olen keskustellut monien, monien erilaisen taustan ja maailmankatsomuksen omaavien ihmisten kanssa ja havainnut, että Raamatun tuntemus on yleisesti ottaen melko heikkoa ja kirja hylätään usein kevyin perustein tai sitä kritisoidaan kuulopuheiden ja myyttien pohjalta. Oli miten oli, itse haluan selvittää faktat ja perustaa luottamukseni tosiasioihin, en kuulopuheisiin tai väärinkäsityksiin.


Monet hämääntyy monien erilaisten tulkintojen vuoksi. Erilaisten tulkintojen olemassaolo ei kuitenkaan poista oikean tulkinnan mahdollisuutta tai mahdollisuutta löytää sitä. Onpa kyseessä mikä tahansa teksti niin kirjoittajalla oli sitä kirjoittaessaan mielessään jokin nimenomainen merkitys. Näin on Raamatunkin suhteen. Yksi isoimmista myyteistä on se, että Raamattu on äärimmäisen monitulkintainen kirja. Ei ole. Monet sellaisistakin Raamatussa olevista asioista, joiden voisi olettaa olevan epämääräisiä, ovat todella selvää tekstiä. Esimerkiksi Raamatun profetiat. Otetaan yksi esimerkki. Danielin kirjan 11:1-4:


"Nyt kerron sinulle totuuden: Katso, Persialle on nouseva vielä kolme kuningasta, ja neljäs on hankkiva rikkautta enemmän kuin kaikki muut. Tultuaan rikkautensa avulla vahvaksi hän suuntaa kaiken voimansa Kreikan valtakuntaa vastaan. Sitten nousee sankarikuningas, ja hänen valtansa on oleva suuri, ja hän tekee mitä tahtoo. Mutta kun hän on noussut valtaan, hänen kuninkuutensa murtuu ja jakautuu kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Se ei siirry hänen jälkeläisilleen eikä ole enää niin mahtava kuin hänen hallitessaan..." (Daniel 11:1-4, Kirkkoraamattu 1992)


Tässä asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja ilman mystistä ja vaikeaa symboliikkaa. Ennustusta on helppo verrata tunnettuun historiaan. Jokainen joka vähänkään tietää muinaisen Kreikan historiaa tai maailman historiaa voi helposti tunnistaa mistä tässä puhutaan. Se on täydellinen kuvaus Kreikan noususta maailmanvallaksi Aleksanteri Suuren johdolla ja siitä miten Aleksanterin yhtäkkiä kuoltua valtakunta jakautui neljään osaan. Ennustus täsmää niin hyvin historiallisten faktojen kanssa, että skeptikot joutuvat turvautumaan kritiikissään kehäpäätelmään, jonka mukaan kyseessä ei voi olla todellinen ennustus, koska tulevaisuuden tarkka ennustaminen mahdotonta.



Asian ytimeen varianttien verhon taakse


Kerran eräs mies oletti, että tulkitsen Raamattua väärin koska en ole lukenut kirkon valmistamaa raamatunkäännöstä riittävästi. Hänen olisi pitänyt nähdä kirkkoraamattuni. Erilainen näkemys ei luonnollisesti johdu aina tiedon tai ymmärryksen puutteesta. Meillä kaikilla on erilaisia suodattimia ja oletusarvoja, joiden kautta tai vaikutuksesta päädymme johonkin tiettyyn johtopäätökseen. Järkevä ihminen pyrkii tietenkin olemaan mahdollisimman objektiivinen.



Kuvassa käyttämäni kirkkoraamattu (92) 1. Mooseksen kirjan 1. luvun kohdalta. Olen omistanut tämän Raamatun vuodesta 2005 asti ja se on ollut minulla melko ahkerassa käytössä aina tähän päivään asti. Ison kokonsa vuoksi siihen on kätevä tehdä merkintöjä. Se ei ole suosikkikäännökseni, mutta käytän sitä vertailukohtana ja muistiinpanojen tekemiseen.


Maailmassa on lukematon määrä raamatunkäännöksiä. Onhan se maailman eniten käännetyin kirja ja laajalevikkisin kirja. Jos oman tulkinnan toimivuus nojaa pelkkään suomalaiseen kirkkoraamattuun, ei tulkinta ole välttämättä kovin lujalla pohjalla. Vahva tulkinta on perusteltavissa millä tahansa hyvälaatuisella käännöksellä, koska vahva tulkinta kiinnittää huomion kokonaiskuvaan ja asian ytimeen. Saman asian voi luonnollisesti sanoa hieman eri tavoilla. Raamattu itse lainaa Uudessa Testamentissa Vanhan Testamentin Septuaginta käännöstä, joka poikkeaa jonkinverran heprealaisesta Vanhasta Testamentista. Syynä täytyy luonnollisesti olla se, että asian ydin ei välttämättä muutu sanavalintojen muuttuessa.


Sitä paitsi raamatunkäännöstyö on edistyvä tutkimusala. Vanhempi (tai suosittu) käännös ei ole välttämättä parempi, koska vanhemmat käännökset on valmistettu uudempien käsikirjoitusten pohjalta. Ajan kuluessa tutkijat ovat löytäneet vanhempia ja vanhempia alkukielisiä käsikirjoituksia. Uudemmissa käännöksissä on siksi voitu hyödyntää entistäkin vanhempia käsikirjoituksia. Mitä vanhempi käsikirjoitusjäljennös on sitä suuremmalla todennäköisyydellä se on lähempänä alkuperäistä tekstiä.


Raamatun tekstin säilyminen on kuitenkin kiistatonta ja erot tekstivarianteissa on joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tekstin merkityksen kannalta vähäpätöisiä (kirjoistuvirheet yms.).


Joillekin jokin vain jokin tietty käännös on todellista Jumalan sanaa, mutta siinä jätetään huomioon ottamatta se fakta, että Raamattu kirjoitettiin alunperin heprean, aramean ja kreikan kielillä ja niiden muinaismuodoissa. Raamatun kääntäminen näistä alkukielistä nykykielille ei ole kovin yksinkertainen ja suoraviivainen tehtävä. Nykykäännökset ovat ehdottoman välttämättömiä nykyään, koska harva meistä osaa Raamatun hepreaa tai kreikkaa.



Löysin kuvassa näkyvästä vuoden 1912 kirkkoraamatusta vähän humoristisenkin esimerkin siitä miksi on tarpeen valmistaa nykykielisiä raamatunkäännöksiä ja toisaalta siitä, miksi mekaanisesti sanasta sanaan kääntäminen ei toimi kun on kyse Raamatusta. Toimiiko se toisaalta missään tekstissä? Ei. Lähdekielen vivahteiden välittäminen täsmällisesti kohdekielelle ei ole niin suoraviivaista.


1.Moos. 4:1 kuuluu tässä vanhassa käännöksessä seuraavasti: "Ja Adam tunnusteli vaimoansa Evaa, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Kainin."


Raamatun hepreassa yhdellä sanalla on usein monta merkitystä ja tekstiyhteys määrittelee mikä merkitys on milloinkin oikea. Samoin kuin muissakin kielissä. Tässä jakeessa on aluperin heprean sana "yada", mikä tarkoittaa kirjaimellisesti tuntea. 1912 vuoden kirkkoraamatussa on käytetty sanaa "tunnustella".


Asiayhteys paljastaa, että kyse ei voi olla pelkästä tunnustelusta tai tuntemisesta, vaan kyse on tuntemisesta seksuaalisessa mielessä niin kuin Contemporary Torah, JPS 2006 täsmentää alaviitteessään. Ehkä 'tunnustella' oli sopiva sana kuvaamaan asiaa vuonna 1912, mutta ei oikein enää vuonna 2023.


Hätäinen lukija voisi tulkita vanhan käännöksen jakeen kirjaimellisesti ja ajatella, että Raamattu ei tunne yksinkertaisia biologisia faktoja. Näin ei tietenkään ole, vaan kyse on siitä, että vanhan käännöksen sanavalinta ei ole asiayhteyteen osuva, eikä nykyaikainen.

Kirkkoraamattu 1992 kääntää saman jakeen selkeällä nykysuomella näin: "Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin."


Myös kirkkoraamattu 1992 sisältää kyllä paikoitellen varsin erikoisia käännösratkaisuja. Eli en menisi siihen pelkästään luottamaan. Vertailemalla eri käännöksiä keskenään ja perehtymällä alkukielen sanojen merkityksiin hahmottuu Raamatun kokonaisuuteen parhaiten istuva käännösratkaisu.


Toisaalta mielenkiintoinen piirre on se, että kyllä tuota yli 100 vuotta vanhaa käännöstäkin pystyy lopulta melko vaivattomasti ymmärtämään ja asian ydin tulee selväksi.


Tällaisia projekteja minulla on käynnissä parhaillaan ja uusia vastaavia on odotettavissa. Oli mielenkiintoista opiskella piirtämisen ja maalaamisen taito, ehkä opiskelen samoilla periaatteilla vielä jonkin toisenkin taidon. Tosin enemmän harrastuspohjalta ja kevyemmällä asenteella. Katsotaan, katsotaan.


Terveisin,


Okulaarinen tieteilijä



bottom of page