Maalaustaidon salaisuus, jota kaikki ei halua kuulla

Tässä artikkelissa kerron siitä miten maalaustaito opitaan ja tieto on mullistavaa jos sitä soveltaa käytäntöön. Lisäksi kehitys voi nopeutua valtavasti kun harjoittelee maalamista oikeilla periaatteilla ja menetelmillä.

Erään opettajan kertomus

Mark Carder, maalari, jonka metodi on vaikuttanut todella paljon omaan harjoitteluuni ja ymmärrykseeni on kertonut ja demonstroinut, miten hänen oppilaansa maalaavat hänen metodillaan melkein yhtä hyvin kuin hän heti ensimmäisellä yrityksellä. Joten nopeutettu oppiminen on todellisuutta, ja maalaustaito ei ole vain lahjoista kiinni.

Mark kertoo aluksi epäröineen metodinsa opettamista, mutta päätti erään kerran kertoa kaiken mitä tietää eräälle tuttavalleen ja hämmästyksekseen tuo ensimmäinen oppilas maalasi heti yhtä hyvin kuin hän. Markissa tämä herätti ristiriitaisia tunteita. Hän jopa kertoo nousseensa keskellä yötä katsomaan oppilaan teosta uudestaan, toivoen, että teos olisi huonompi kuin hän muisti. Mutta ei ollut, vaan se oli todella hyvä. Hyväsydämisenä miehenä Mark tajusi, että vain 'sika' ajattelee näin, ja niinpä hän päätti ottaa tavoitteekseen sen, että hänen oppilaistaan tulisi parempia maalareita kuin hänestä. Mark onkin jo pitkään jakanut kaikki metodinsa yksityiskohdat ja vaiheet YouTube-kanavallaan. Voit käydä tarkistamassa tämän tarinan ja tutustua hänen metodiinsa siellä.

Halusin kertoa tämän tarinan, koska tiedän, että Markin metodi toimii ja se vangitsee hienosta maalaustaidon ydinperiaatteet. Se ei ole ainoa tapa oppia maalaamaan, mutta kaikki toimivat metodit noudattavat tavalla tai toisella samoja perusperiaatteita. Asian ydin on sama, mutta painotukset voivat olla hieman erilaisia eri opettajien opettamina.

Maalaustaidon ydin: Hyvät ja huonot puolet

Oikea väri/valööri oikeassa paikassa. Se on siinä! Maalaustaidon ydin. Jos opettelet tämän, osaat periaatteessa maalata mitä vain. Kuulostaako tämä liian yksinkertaistetulta? Monesti suurimmat totuudet ovat yksinkertaisia. Yksinkertainen ei kuitenkaan ole sama kuin helppo.

Maalaaminen on tietyllä tavalla vaikeaa jopa kokeneellekin maalarille. Mutta vaikeus ei liity välttämättä tekniikkaan tai menetelmään, vaan on laadultaan enemmän henkistä. Nimittäin oikean värin asettaminen maalauskankaalla oikeisiin koordinaatteihin vaatii pysähtymistä, rauhoittumista ja keskittymistä.

Lisäksi mitä tarkemmin noudattaa toimivan menetelmän vaiheita ja ohjeita, sitä varvemmin onnistuu. Ohjeiden seuraaminen voi tuottaa monissa henkistä vastarintaa. Ainakin minulle se on vaikeaa. Minun on myönnettävä, että olen onnistunut siinä suhteellisen harvoin, mutta silloin kun olen onnistunut, näkyy se lopputuloksessa. Nopean arvion mukaan olen tehnyt vain noin 50 harjoituspiirustusta ja -maalausta noudattaen tarkasti annettuja ohjeita. Tässä pari esimerkkiä:

Jos mahdollista niin kannattaa harjoitella maalaamista jonkin aikaa osaavan ohjaajan valvonnassa. Se, että joku arvioi harjoitustöitäsi antaa lisää motivaatiota tehdä todella parhaansa onnistuakseen. Petollisille oikopoluille lähtemisen kynnys on silloin vähän korkeampi. Jos vain harjoittelee omassa valvonnassaan, niin silloin tason asettaa omat syvimmät standardit. Paine eli motiivi toimia täydellä teholla täytyy löytyä sisältä. Sopiva ulkoinen paine voi sopivalla tavalla energisoida ja auttaa suoriutumaan paremmin. Toki aina valinta on omissa käsissä, eikä mikään määrä ulkoista kannustusta tai arviointia saa ketään taipumaan jos on päättänyt toimia vain niin kuin itse haluaa.

Esittelmäni harjoitusteokset, ovat juuri niitä, harjoitusteoksia. Toisin sanottuna niissä on pelattu vain kuvataiteen perusperiaateilla, ilman mitään ihmetemppuja. Tämä on hyvä ja huono uutinen. Maalaustaidon salaisuus on melko arkinen ja epäromanttinen. Taidokkaassa taiteen tekemisessä on kyse vähemmän taiteellisuudesta kuin moni käsittää. Mitä edes on taiteellisuus? En tiedä. Hyvä kuva syntyy kun asettaa oikeat värit oikeisiin paikkoihin.

Perusteet muuten oppii parhaiten maalaamalla mallista. 'Elämästä' tai valokuvasta.

Mitä sitten kun perusteet on hallussa?

Kun perusteet on hallussa on valmiimpi joustamaan ja tekemään tyylillisiä ratkaisuja. Fotorealismi ei ole maalaustaiteen korkein muoto. Tässä yksi akryylimaalaukseni vuodelta 2025.

Tässä vaiheessa astutaan alueelle, jossa maalaaminen muuttuu tulkinnaksi eikä enää pelkäksi toistoksi.

Kun perusteet ovat kunnossa – eli kun silmä tunnistaa luotettavasti valöörisuhteet ja värit, ja käsi osaa asettaa ne oikeille paikoille – taiteilijalle avautuu todellinen vapaus. Vasta silloin voi tarkoituksellisesti rikkoa sääntöjä, liioitella, pelkistää tai abstrahoida ilman, että lopputulos romahtaa. Tyylillinen ilmaisu ei ole perusteiden vastakohta, vaan niiden seuraus.

Tässä mielessä fotorealismi on erinomainen harjoitusmuoto, mutta huono päämäärä, jos sitä pidetään itseisarvona. Se opettaa näkemään oikein, mutta ei vielä kerro mitä kannattaa sanoa. Kun tekniikka ei enää vie kaikkea huomiota, alkaa kysymys sisällöstä nousta esiin:

– Mitä haluan korostaa?

– Mitä voin jättää pois?

– Mihin katsojan katse ohjataan?

Akryylimaalaukseni edustaa juuri tätä siirtymävaihetta. En pyri toistamaan valokuvaa sellaisenaan, vaan tekemään valintoja: hillitsen yksityiskohtia, liioittelen kontrasteja ja annan siveltimen jäljen näkyä enemmän kuin harjoitustöissä. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman pitkäjänteistä perustyötä mallista maalaamisen parissa.

Lopuksi: miksi tämä on vapauttavaa

Halusin kirjoittaa tämän artikkelin ennen kaikkea siksi, että maalaamiseen liittyy sitkeä myytti synnynnäisestä lahjakkuudesta. Tarina Mark Carderista on hyvä vastalääke tälle ajatukselle. Se osoittaa, että maalaustaito ei ole mystinen ominaisuus, vaan opittavissa oleva taito, kunhan menetelmä on oikea ja harjoittelu systemaattista.

Tämä on samaan aikaan lohdullinen ja vaativa viesti. Lohdullinen siksi, että taito ei ole harvojen etuoikeus. Vaativa siksi, että edistys ei synny oikoteitä pitkin, vaan rauhallisesta, joskus jopa tylsältä tuntuvasta harjoittelusta: katsomisesta, vertaamisesta ja korjaamisesta.

Jos tiivistäisin kaiken yhteen lauseeseen, se olisi tämä: Hyvä maalaus ei synny inspiraatiosta vaan tarkasta näkemisestä.

Inspiraatio voi tulla myöhemmin. Näkeminen on opeteltava ensin.

Terveisin,

Okulaarinen tieteilijä