Impressionismi, tuo modernin taiteen mullistanut liike, on herättänyt monissa intohimoja jo vuosikymmenten ajan (tai vuosisatojen, jos aloitamme proto-impressionismista). Sen tarkoituksena ei ole vain kuvata kohteita, vaan vangita hetken ilmapiiri, valon ja värien leikki. Mutta mitä tapahtuu, kun impressionismin periaatteita tarkastellaan tieteellisen metodin kautta? Australialainen taidemaalari Max Meldrum pyrki vastaamaan tähän kysymykseen teoksessaan The Science of Appearances. Hänen näkemyksiään on sittemmin avannut ja syventänyt amerikkalainen taidemaalari ja opettaja Paul Ingbretson, joka näkee Meldrumin teoriat välttämättöminä impressionistisen ilmaisun hallitsemiseksi.
Okulaarinen aistimus: Silmien suora kokemus
Sekä Meldrum että Ingbretson korostavat, että taiteilijan tärkein työväline ei ole mielikuvitus, vaan hänen silmänsä. Kaikki, mitä maalaus voi esittää, pohjautuu siihen, mitä silmät havaitsevat: valoon, varjoon, väreihin ja muotoihin. Tätä Meldrum kutsuu "ocular sensationiksi" (okulaarinen aistimus), silmän suoraksi kokemukseksi.
Ingbretsonin mukaan suurin virhe, jonka aloitteleva taiteilija voi tehdä, on antaa ennakkokäsitysten tai symbolien hallita havaintojaan. Jos näemme ihmishahmon, mielemme haluaa heti määritellä sen tietyksi henkilöksi tai kehoksi. Mutta maalarin tehtävä ei ole maalata ihmistä sellaisena kuin hän tietää tämän olevan, vaan sellaisena kuin hän näkee tämän. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ihon värin näkemistä sellaisena kuin se ilmenee valon ja ympäröivien värien vaikutuksesta, ei kaavamaisena "ihon sävynä".
Näkemisen tiede
Meldrumin Science of Appearances on pohjimmiltaan metodinen opas siitä, miten visuaalista maailmaa tulisi analysoida ja jäsentää maalauksessa. Meldrum jakaa visuaaliset ilmiöt kolmeen pääluokkaan:
Muoto ja tila (form/spatial element)
Värit
Valöörit (valon ja varjon suhteet)
Ingbretsonin mukaan Meldrumin lähestymistapa on vallankumouksellinen siinä, että se kohtelee maalausta lähes tieteellisenä harjoituksena. Taiteilijan on analysoitava jokainen näköhavaintonsa ja siirrettävä se kankaalle tarkasti ja objektiivisesti. Näin syntyvä teos ei ole pelkkä esineiden kuvaus, vaan nähty maailma, jossa värit, valot ja muodot soivat yhdessä kuin sävellys.
Meldrumin ja Ingbretsonin näkemykset taiteesta haastavat perinteisen taiteenopetuksen, joka korostaa anatomian, perspektiivin ja muiden teknisteoreettisten taitojen hallintaa. Heidän mukaansa nämä tiedot voivat olla hyödyllisiä, mutta ne eivät saa hallita taiteilijan havaintoa. Ingbretson kuvailee, kuinka hän itse nuorena opiskelijana uhrasi tuntikausia anatomian opiskeluun vain huomatakseen, ettei se parantanut hänen kykyään nähdä ja maalata paremmin.
"Kaikki, mitä tarvitset, on jo silmiesi edessä", Ingbretson toteaa. Hän kehottaa taiteilijoita keskittymään siihen, miten muodot, valot ja värit vaikuttavat toisiinsa kankaalla. Näin maalari voi irrottautua objektin "todellisuudesta" ja tavoittaa sen visuaalisen olemuksen. Tämä lähestymistapa on impressionismin ytimessä: ei pyritä vangitsemaan objektia itsessään, vaan sen luoma visuaalinen vaikutelma.
Tiede ja taide yhdistyvät
Ingbretson vertaa Meldrumin periaatteita musiikkiin. Kuten säveltäjä luo harmonian sävelistä, maalarin on luotava harmonia visuaalisista elementeistä. Tämä ei tapahdu sattumanvaraisesti, vaan vaatii järjestelmällistä harjoitusta ja syvää ymmärrystä.
Meldrumin lähestymistapa muistuttaa myös luonnontieteiden metodia. Maalarin tehtävä on kerätä havaintoja, analysoida ne ja luoda niiden pohjalta järjestelmällinen tulkinta. Tämä tekee maalaamisesta eräänlaista tutkimusta, jossa jokainen siveltimen veto on kokeilu ja jokainen teos tieteellinen raportti.
Lopuksi: Yhteys suureen mestariperinteeseen
Vaikka Meldrumin ja Ingbretsonin näkemyksiä voisi pitää liian rationaalisina tai jopa kylminä, heidän metodinsa johtavat syvempään ymmärrykseen siitä, mikä tekee maalauksesta elävän. Heidän näkemyksensä linkittyvät impressionistien lisäksi klassisiin mestareihin, kuten Velázqueziin, joka oli mestari visuaalisen ilmiön esittämisessä ilman turhaa kerronnallisuutta.
Max Meldrumin ajatus siitä, että taiteen tulee pohjautua visuaalisten havaintojen tarkkaan analyysiin, on saanut uuden elämän Paul Ingbretsonin opetuksissa. Molempien taiteilijoiden mukaan todellinen mestaruus löytyy, kun taiteilija pystyy unohtamaan itsensä ja keskittymään vain yhteen asiaan: siihen, mitä hänen silmänsä näkevät. Tämä tekee heidän näkemyksistään olennaisia kaikille, jotka haluavat ymmärtää impressionismin todellisen voiman.
Artikkeli perustuu seuraaviin Paul Ingbretsonin videoihin:
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
Comments