Miten maallikko voi arvioida tieteellistä tietoa ja asiantuntijanäkemyksiä?

Elämme aikakaudella, jossa tietoa on saatavilla ylenpalttisesti - sormenpäiden ulottuvilla, muutaman näpäytyksen päässä. Samalla kun tämä informaatioähky tarjoaa meille ennen näkemättömän pääsyn tieteelliseen tietoon ja asiantuntijanäkemyksiin, se tuo mukanaan myös merkittäviä haasteita tiedon arvioinnissa ja käsittelyssä. Maallikot, joilla ei ole formaalia tieteellistä koulutusta, voivat kohdata vaikeuksia erottaa tosiasiat harhaanjohtavasta tai virheellisestä informaatiosta.

Tämän artikkelin tavoitteena on tarjota työkaluja ja strategioita, jotka auttavat maallikkoa navigoimaan tieteellisen tiedon viidakossa. Tarkastelemme kriittisen ajattelun roolia ja merkitystä tiedon arvioinnissa sekä pohdimme, kuinka voimme kehittää ja hyödyntää tätä taitoa parempien ja informoidumpien päätösten tekemiseksi. Pyrimme myös valottamaan, kuinka asiantuntijanäkemyksiä voidaan arvioida kriittisesti ja objektiivisesti, ja miten tunnistaa luotettavat ja pätevät asiantuntijat eri tieteenaloilla.

Artikkeli on suunnattu kaikille niille, jotka haluavat parantaa kykyään arvioida tieteellistä tietoa ja asiantuntijanäkemyksiä kriittisesti ja itsenäisesti, olipa kyse sitten akateemisesta tutkimuksesta, uutisartikkeleista tai muista informaatiolähteistä.

"Mitä ihmettä tuo selittää?"

Tieteen ymmärryksen perustan rakentaminen

Tieteellisen tiedon arvioinnin kulmakivenä on vahva perusymmärrys tieteellisistä periaatteista ja metodeista. Tämä ei tarkoita, että jokaisen tulisi olla erikoistunut tiedemies, mutta perusymmärrys siitä, kuinka tiede toimii, mitkä ovat sen perusmetodit ja käytännöt, auttaa hahmottamaan tieteen maailmaa ja erottamaan validin tiedon epäluotettavasta.

Ensimmäinen askel on ymmärtää tieteellisen metodin perusteet. Tieteellinen metodi on systemaattinen tapa tutkia maailmaa, ja se sisältää hypoteesien asettamisen, havaintojen keräämisen, datan analysoinnin ja tulosten tarkastelun. Ymmärrys siitä, kuinka hypoteeseja testataan, miten kokeita suunnitellaan ja miten tuloksia arvioidaan kriittisesti, on keskeistä tieteellisen tiedon arvioinnissa.

Toinen keskeinen alue on tiedonlähteiden tunnistaminen ja arviointi. On tärkeää tietää, mistä etsiä luotettavaa ja objektiivista tieteellistä tietoa. Tieteelliset julkaisut, kuten vertaisarvioidut lehdet, ovat yleensä luotettavia lähteitä, koska ne käyvät läpi tiukan arviointiprosessin ennen julkaisua. Myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten julkaisut, sekä muut formaalit tieteelliset resurssit, kuten tietokannat ja kirjastot, ovat hyviä lähteitä.

Internet on voimakas työkalu, mutta se voi myös olla harhaanjohtava. Verkkosivustot, blogit ja sosiaalisen median alustat voivat sisältää epätarkkaa, vääristeltyä tai puolueellista tietoa. On tärkeää oppia arvioimaan lähteiden luotettavuus ja asiantuntemus. Onko tiedon lähde asiantuntija alalla? Onko tieto peräisin luotettavasta ja tunnustetusta organisaatiosta? Onko informaatio ajantasaista ja viittaako se alkuperäisiin lähteisiin ja tutkimuksiin?

Lopuksi, oleellista on kriittinen lukutaito. On tärkeää oppia lukemaan ja arvioimaan tieteellisiä tekstejä, ymmärtämään niiden rakennetta, argumentaatiota ja lähteitä sekä kyseenalaistamaan ja reflektoimaan esitettyä tietoa.

Tieteellisen ymmärryksen perustan rakentaminen on jatkuva prosessi. Se vaatii uteliaisuutta, kriittistä ajattelua ja halua oppia ja kehittyä. Se on investointi, joka palkitsee paremmalla kyvyllä navigoida ja arvioida monimutkaista ja muuttuvaa tieteellistä maisemaa, joka ympäröi meitä.

Kriittisen ajattelun kehittäminen

Kriittisen ajattelun merkitys tieteellisen tiedon arvioinnissa on kiistaton. Se on mentaalinen työkalu, joka auttaa analysoimaan, arvioimaan ja perustelemaan ajatuksia sekä tekee meistä parempia tiedon kuluttajia ja kriitikkoja. Kriittinen ajattelu auttaa meitä erottamaan tosiasiat mielipiteistä, tunnistamaan vääristymiä ja virhepäätelmiä, sekä kehittämään perusteltuja ja objektiivisia näkemyksiä.

Kehittääksemme kriittisen ajattelun taitoja, voimme aloittaa seuraavista harjoituksista ja strategioista:

1. Kysymysten kysyminen: Opi kysymään kysymyksiä ja olemaan utelias. Kysymykset kuten "Miksi tämä on niin?", "Miten tämä tiedetään?", "Mitä todisteita tästä on?" tai "Mitä muut lähteet sanovat?" auttavat sinua analysoimaan ja arvioimaan tietoa kriittisesti.

2. Argumenttien analysointi: Tunnista argumenttien perusosat: väittämät, perustelut ja todisteet. Arvioi, ovatko perustelut ja todisteet vakuuttavia ja relevantteja, ja mieti, tukevatko ne väittämää.

3. Erilaisten näkökulmien tutkiminen: Tutki ja arvioi erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja aiheeseen. Eri näkökulmien tunteminen auttaa sinua ymmärtämään aihetta kokonaisvaltaisemmin ja tunnistamaan mahdolliset puutteet ja vääristymät omassa ajattelussasi.

4. Tiedonlähteiden arviointi: Arvioi kriittisesti, mistä tietosi tulee. Onko lähde luotettava? Onko tieto ajantasaista ja hyvin perusteltua? Tunnista mahdolliset sidonnaisuudet tai puolueellisuudet lähteissä.

5. Reflektointi: Pyri tunnistamaan ja arvioimaan omia ennakkokäsityksiäsi ja uskomuksiasi. Mieti, vaikuttavatko ne siihen, miten vastaanotat ja arvioit tietoa.

6. Tiedon soveltaminen: Harjoittele tietojen soveltamista käytännön tilanteissa ja pohdi, miten teoreettinen tieto kääntyy käytännön toiminnaksi ja päätöksenteoksi.

Kriittisen ajattelun kehittäminen on elinikäinen matka, ja sen taitoja voi aina hioa ja parantaa. Kriittisen ajattelun harjoittaminen tekee meistä paremmin valmistautuneita kohtaamaan tieteellisen tiedon arvioinnin haasteet ja auttaa meitä tekemään parempia, tiedostavampia päätöksiä elämässämme.

Luotettavien lähteiden tunnistaminen ja käyttö

Luotettavien lähteiden tunnistaminen ja arviointi on keskeinen taito tieteellisen tiedon arvioinnissa. Lähteiden luotettavuuden ja relevanssin määrittäminen auttaa varmistamaan, että saamamme tieto on paikkansapitävää, objektiivista ja hyvin perusteltua. Eri tietolähteillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja niitä tulisi käyttää harkiten ja kriittisesti.

1. Vertaisarvioidut tieteelliset julkaisut: Nämä ovat usein kaikkein luotettavimpia lähteitä, koska niiden sisältö on käynyt läpi perusteellisen arviointiprosessin toisten asiantuntijoiden toimesta. Ne voivat kuitenkin olla monimutkaisia ja vaikeaselkoisia ilman alan erityisosaamista.

2. Kirjat ja oppikirjat: Akateemiset kirjat ja oppikirjat voivat olla hyviä lähteitä perustietoon. On kuitenkin hyvä tarkistaa, että teos on ajantasainen ja kirjoittajalla on asiantuntemusta aihealueella.

3. Konferenssit ja symposiumit: Nämä tapahtumat voivat olla hyviä lähteitä uusimmalle tutkimustiedolle ja asiantuntijanäkemyksille, mutta niiden sisältö ei välttämättä ole käynyt läpi yhtä perusteellista arviointiprosessia kuin vertaisarvioidut julkaisut.

4. Tieteelliset verkkosivustot ja tietokannat: Monet yliopistot, tutkimuslaitokset ja tieteelliset seurat ylläpitävät sivustoja, jotka tarjoavat luotettavaa tieteellistä tietoa. Tarkista aina tiedon alkuperä ja päivityspäivämäärä.

5. Uutismediat ja populaaritiede: Uutismediat ja populaaritieteelliset lähteet voivat auttaa tekemään tieteellistä tietoa helpommin lähestyttäväksi ja ymmärrettäväksi. Muista kuitenkin arvioida kriittisesti, kuinka hyvin lähde on perehtynyt aiheeseen ja varmista, että tiedot perustuvat luotettavaan tutkimukseen.

6. Sosiaalinen media ja blogit: Vaikka sosiaalinen media ja blogit voivat olla hyödyllisiä tiedon jakamisessa ja keskustelussa, ne voivat myös levittää harhaanjohtavaa tai virheellistä tietoa. Käytä näitä lähteitä varoen ja tarkista aina tiedon alkuperä.

Luotettavien lähteiden tunnistaminen ja käyttö edellyttää harkintaa ja kriittistä ajattelua. On tärkeää oppia tunnistamaan ja arvioimaan lähteiden vahvuuksia ja heikkouksia, jotta voimme tehdä hyvin perusteltuja päätöksiä tieteellisen tiedon suhteen.

Asiantuntijanäkemysten arviointi

Asiantuntijanäkemykset ovat keskeisiä tiedonlähteitä, kun pyrimme ymmärtämään ja arvioimaan tieteellisiä aiheita. Asiantuntijat, joilla on syvällistä erikoisosaamista ja kokemusta tietyllä alalla, voivat tarjota arvokkaita näkemyksiä ja oivalluksia. Heidän antamansa tieto perustuu usein vuosien tutkimustyöhön ja perehtymiseen. Kuitenkin asiantuntijanäkemysten arvioinnissa on omat haasteensa.

Ensinnäkin, on tärkeää arvioida asiantuntijan pätevyyttä. Tämä tarkoittaa asiantuntijan koulutuksen, kokemuksen, tutkimuksen ja aikaisempien julkaisujen tarkastelua. Onko henkilö tunnustettu asiantuntija alallaan? Onko hänellä relevanttia koulutusta ja kokemusta? Onko hänen työnsä saanut tunnustusta muilta alan asiantuntijoilta?

Toiseksi, asiantuntijan objektiivisuuden arviointi on olennaista. Onko asiantuntijalla sidonnaisuuksia, jotka voisivat vaikuttaa hänen näkemyksiinsä? Esimerkiksi rahoituslähteet, yhteistyökumppanit tai muut eturistiriidat saattavat vaikuttaa asiantuntijan puolueettomuuteen. Myös tutkijan maailmankuva voi värittää tapaa, jolla hän tulkitsee asioita.

Richard Lewontin on tunnettu materialistisista ja naturalistisista näkemyksistään, ja hän on ollut kriittinen uskonnollisia näkemyksiä kohtaan. Lewontinille tiede on väline maailman ymmärtämiseen ilman yliluonnollisia selityksiä.

Yhdessä kuuluisimmista sitaateistaan Lewontin ilmaisee selkeästi kantansa. Hän kirjoittaa: "Me sivuutamme todellisuuden, joka ei sovi meidän perustavaa laatua olevaan materialismiimme ja sivuutamme ne mekanismit, jotka eivät voi mitenkään liittyä materialistisiin selityksiin. Lisäksi materialismi on a priori perusta, ei logiikan perusteella vaan siksi, että me emme halua sallia jumalallista jalkaa oven väliin."

Tässä Lewontin ilmaisee, että tiedeyhteisö omaksuu usein materialistisen maailmankuvan, ei niinkään tieteellisten todisteiden vuoksi, vaan ennemminkin estääkseen yliluonnollisia selityksiä pääsemästä mukaan tieteelliseen diskurssiin. Lewontin tunnustaa, että tieteellisissä pohdinnoissa on mukana ideologisia ja filosofisia valintoja, ja että yhteisön valitsema materialistinen maailmankuva ohjaa tieteellistä tutkimusta ja tulkintaa.

Tällainen Lewontinin ilmaisema dogmaattinen materialismi ei oikein sovi yhteen täyden objektiivisuuden kanssa. Onko oikeasti tieteellistä laittaa jokin selitys kiellettyjen selitysten listalle? Varsinkin jos tuota selitystä ei ole selkeästi kumottu ja sen tueksi päinvastoin voi jopa olla päteviä todisteita ja argumenttejä. Joten kannattaa asiantuntijamielipiteitä arvioidessa huomioida myös asiantuntijan maailmankuva, mikäli se on tiedossa.

Kolmanneksi, on hyvä tarkastella, missä määrin asiantuntijan näkemys heijastaa alan yleistä konsensusta. Yksittäinen asiantuntija saattaa omata poikkeavia tai radikaaleja näkemyksiä, jotka eivät välttämättä edusta laajemmin hyväksyttyä tieteellistä näkemystä.

Lisäksi, on tärkeää tarkastella kriittisesti asiantuntijan esittämien väitteiden perusteluja. Ovatko ne johdonmukaisia, perustuvatko ne vankkaan näyttöön ja ovatko ne linjassa muun relevantin tutkimustiedon kanssa?

Arvioitaessa asiantuntijanäkemyksiä on siis keskeistä käyttää kriittistä ajattelua, tarkastella monipuolisesti erilaisia lähteitä ja ottaa huomioon mahdolliset sidonnaisuudet ja ennakkoasenteet. Tämä auttaa meitä muodostamaan tasapainoisen ja perustellun käsityksen tieteellisistä aiheista, ja arvioimaan asiantuntijanäkemyksiä objektiivisesti ja kriittisesti.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Tämän artikkelin tavoitteena on ollut tarjota työkaluja ja ohjeita maallikoille tieteellisen tiedon ja asiantuntijanäkemysten arvioimiseksi. Keskeistä on ymmärtää, että tieteellisen tiedon arviointi vaatii jatkuvaa oppimista, kriittistä ajattelua ja useiden erilaisten lähteiden ja näkökulmien huomioimista.

Olemme käyneet läpi perustiedon rakentamista, kriittisen ajattelun kehittämistä, luotettavien lähteiden tunnistamista ja asiantuntijanäkemysten arviointia. Jokainen näistä osa-alueista on olennainen osa tieteellisen tiedon kriittistä arviointia ja ne yhdessä auttavat meitä muodostamaan perustellumpia ja objektiivisempia näkemyksiä.

On tärkeää korostaa jatkuvan oppimisen merkitystä. Tiede on jatkuvassa liikkeessä, ja uutta tietoa kertyy jatkuvasti. Pyrkimys pysyä ajan tasalla ja olla avoin uusille näkemyksille ja tiedolle on keskeistä tieteellisen tiedon arvioinnissa.

Lopuksi, kriittisen ajattelun merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kriittinen ajattelu auttaa meitä arvioimaan tiedon laatua, lähteiden luotettavuutta ja asiantuntijanäkemysten pätevyyttä. Se on perusta, jolle voimme rakentaa vankan ymmärryksen ja arvostuksen tieteellistä tietoa ja sen arviointia kohtaan.

Lopuksi: Blogini luotettavuus ja pohdintaa tosiasioiden selvittämisen tärkeydestä ja mahdollisista implikaatioista

Luettuasi tämän artikkelin mietit mahdollisesti sitä, miten luotettava tietolähde tämä nettisivuillani oleva blogi lukuisine artikkeleineen on? Käsittelen artikkeleissani toisinaan aihealueita, jotka eivät ole tarkalleen omaa alaani, kuten luonnontieteet. Voidaanko kirjoituksiini suhtautua yhtään vakavasti, koska en ole saanut muodollista tieteellistä koulutusta?

Jos luit tämän artikkelin tarkkaan ja ajatuksella niin sinulle pitäisi olla selvää, että myös maallikon on mahdollista arvioida tieteellistä tietoa luotettavasti. Se on toki haastavaa, mutta se on mahdollista. Annoin artikkelissa monia vinkkejä, miten tämä on mahdollista. Yritän luonnollisesti soveltaa näitä periaatteita omissa kirjoituksissani. En sano, että onnistuisin siinä täydellisesti, mutta yritän tosissaan.

Kannustan myös lukijaa faktojen tarkistukseen. Mitään ei kannata uskoa ilman lujaa faktapohjaa. Toisaalta ääriskeptisyyttä on myös yhtä tärkeää välttää silloin kun kyseessä on tietolähde, joka on toistuvasti osoittautunut luotettavaksi. Näin on silloinkin kun tuo tietolähde esittää jonkin väitteen, joka ei itsestä aluksi kuulosta hyvältä. Oletko varma, että olet itse oikeassa? Skeptisyys täytyy osata kohdistaa myös omiin päätelmiin. Totuuden selvittämisessä täytyy yrittää ajatella asioita monipuolisesti.

On täysin mahdollista ja jopa todennäköistä, että kirjoituksissani voi olla pieniä faktavirheitä tai epätarkkuuksia, koska kuten todettu en ole koulutettu tiedemies, vaan maallikkoharrastelija. Tietoni ovat lopulta melko pinnallisia. Tosin sellaisen silmissä, jolle tieteelliset asiat ovat täysin vieraita voi artikkeleistani syntyä vaikutelma syvällisemmästä aiheen tuntemuksesta, koska kirjoituksissani on näennäistä yksityiskohtaisuutta. Mutta todellisuudessa se, että luettelee esimerkiksi solun osat ja kuvailee niiden toimintoa on melko alkeellista tietoa.

Aiheeseen liittyvä terminologia voi myös luoda illuusiota asiantuntemuksesta. Tieteellisiä aiheita on pakko käsitellä käyttäen erilaisia tieteellisiä termejä. Niitä ei voi täysin ohittaa. Seurauksena on nopeasti monimutkaisuuden harha, kun teksti vilisee spesifejä sanoja, joita ei ehkä ole tottunut käyttämään arkikeskusteluissa.

Tieteellisten aiheiden vaikeatajuisuus perustuukin pitkälti siihen, ettei vain muista ulkoa tiettyjä peruskäsitteitä ja sanoja. Kyse ei ole logiikan vaikeudesta, vaan enemmän sanastollisesta ongelmasta. Joten jos tieteellinen sanasto ei ole sinulle yhtään tuttua, älä hämäänny siitä ja ajattele, että nyt mennään asioissa vähän liian syvälle. Kyse on alkeista. Sitä paitsi kamppailen itsekin näiden alkeiden kanssa, koska minulla ei ole oikein aikaa keskittyä kaikkien sanojen ulkoa opetteluun. Kun kirjoitan jotain tieteeseen liittyvää, joudun usein tarkistamaan eri sanojen ja käsitteiden merkityksen.

Tietoon ja ymmärrykseen liittyy sellainen mielenkiintoinen piirre, että tiedon lisääntyessä lisääntyy yleensä myös tietoisuus omasta tietämättömyydestä. Valaistaanpa asiaa käytännön esimerkeillä.

Asiantuntijuuteni kuvataiteessa on melko kiistatonta, joten valaisen asiaa ensin sen välityksellä. Olen ainakin näennäisesti kohtuullisen osaava ja asiantunteva tekijä, mutta samalla tajuan, että olen periaatteessa raapaissut vasta kuvataiteen pintaa. En koe oikeastaan liioittelevani kun väitän, että hallitsen hädin tuskin vasta kuvantekemisen perusteet. Tämä voi kuulostaa jostain, jolla ei ole vielä tarpeeksi ymmärrystä kuvataiteen lainalaisuuksista siltä, että liioittelen rajusti. Jos kamppailen vielä alkeisasioiden kanssa niin miten ihmeessä olen pystynyt pyörittämään omaa taidekoulua ja tekemään ammattimaisia kuvia?

Voit ymmärtää minua täysin vasta sitten kun harjoittelet itse kovaa kuvataidetta useamman vuoden ajan. Parempaa selitystä en voi antaa. Ilman tarvittavaa kokemusta ja pohjaymmärrystä et tunne kuvataiteen todellista maastoa, joten sen arvioiminen mikä kuvataiteessa on tärkeää ja mikä muodostaa aidon osaamisen ytimen on mahdotonta ilman oikeanlaista pohjakokemusta. Toki kuvataiteessa todellisen teknisen taituruuden tunnistaminen pitäisi olla helppoa kenelle tahansa. Taiteellisen silmän kehittäminen on eri asia.

Mutta asian ydin on se, että se, jolla on vähän tietoa voi kuvitella ymmärtävänsä enemmän kuin todellisuudessa ymmärtää ja vastaavasti asiantuntija voi kokea olevansa varsin tietämätön. Muista, että asioissa on monia tasoja ja ulottovuuksia. Kun menet syvemmälle ja syvemmälle jossain aiheessa niin vastaan tulee uusia ja uusia kysymyksiä. Kun selvität jonkin asian, herääkin siitä uusia haasteita ja kysymyksiä. Kysymykset voivat olla sellaisia, että itse kysymystä ei voi ymmärtää ennen tarvittavaa pohjakokemusta. Jos ei ymmärrä edes kysymystä niin miten voi kuvitella voivansa vastata siihen.

Näyttää siis siltä, että totuuden etsijällä on vastassaan loputtomien kysymysten valtameri.

Tarkoittaako tämä sitä, että totuutta ei voi koskaan tavoittaa? Ei tarkoita, vaan se tarkoittaa sitä, että vain absoluuttista tietoa ei voi koskaan saavuttaa. Vain Jumala on kaikkitietävä. Ja se tekeekin ikuisen elämän ajatuksesta vetoavan. Todellisuuden tutkiminen voi viihdyttää ihmismieltä loputtomasti, koska aina löytyy uusia ja uusia tiedon metatasoja ja metatasojen metatasoja tutkittavaksi. Ajatellaan elävään soluun liittyvää tutkimustyötä. Mitä enemmän solusta tiedetään, sitä monimutkaisemmaksi se osoittautuu. Näin ollen esimerkiksi kemiallisen evoluution kannalta solun alkuperä on jatkuvasti etääntyvä maali.

Toinen esimerkki liittyy kaikkein rakkaimpaan tutkimuskohteeseeni Raamattuun. En ole pitänyt kirjaa siitä kuinka monta kertaa olen lukenut Raamatun läpi, mutta olen lukenut sitä päivittäin monen vuoden ajan. Tähän päälle Raamatun tekstin tutkiminen ja mietiskely ja muu hengellinen kirjallisuus. Sellaisen silmissä, jolle Raamattu on vieras vaikutan varmasti todelliselta Raamatun asiantuntijalta, mutta mikä on oma kokemukseni. Olen vasta raapaissut vain vähän pintaa. Hahmotan kokonaiskuvan, mikä on itse asiassa supertärkeää, jotta voi ymmärtää yksityiskohtia oikein (kontekstin ymmärtämisen tärkeys), mutta tietämättömyyden tunne ja sen todellisuuskin on silti ilmeistä.

Kyseessä on toki iso kirja, koska siinä on noin 1700 sivua, joten on selvää, että sitä ei voi oppia ymmärtämään kovin nopeasti. Tosin väitän, että oikein koulutetun opettajan ja oikeanlaisten tutkimisen apuvälineiden kanssa elintärkeän kokonaiskuvan Raamatun pääteemasta, -sanomasta ja keskeisimmistä opeista voi saada jopa vain noin puolen vuoden opiskelulla. Ymmärrys on toki siinä vaiheessa vielä melko pinnallista ja syvällisempi ymmärrys vaatii vuosien ja vuosien jatko-opiskelua. Se on lopulta 'ikuisuusprojekti'.

Tein jonkin aikaa sitten yhden tutkimusprojektin, jossa tutkin Johanneksen evankeliumin luvun 3. jaetta 16 koineekreikan ja eri raamatunkäännösten valossa. Kirjoitin tutkimustulokseni kirjan muotoon ja näin yhden ainoan lyhyen jakeen pohjalta syntyi 67 sivua tekstiä. Oliko tämä tyhjentävä tutkimus? Ei ollut!

On siksi jopa huvittavaa kun jotkut esittävät itsevarmoja väitteitä Raamatusta ilman, että ovat välttämättä edes lukeneet sitä kokonaan. Ja jos ovat lukeneet, kuinka paljon luetusta on tullut ymmärretyksi. 1700 sivuiseen kirjaan mahtuu melko paljon asiaa. Jos sen vain lukaisee kerran läpi niin eipä siitä kovin paljon voi odottaa ymmärtävänsä. Kyseessä on teos, joka on tarkoitettu tutkittavaksi syvällisesti ja perusteellisesti. Pelkkä lukeminen ei riitä. Tarvitaan syvällistä tutkimista ja miettimistä. Raamattuun kohdistuu paljon älyllisesti kevyttä kritiikkiä. Raamatusta on esimerkiksi helppo löytää pinnallisella lukemisella kaikenlaisia näennäisiä ristiriitoja. Mutta kyse onkin vain näennäisistä ristiriidoista, ei todellisista ristiriidoista. Valitettavasti tällaisistä väärinkäsityksistä tulee usein kansan keskuudessa kulkevia myyttejä, joista tulee ihmisten mielissä toiston kautta tosiasioita.

Oletko esimerkiksi joskus kuullut väitteen, että Raamattu on aikojen saatossa muuttunut, koska se on välittynyt eteenpäin käsikirjoituksia kopioimalla? Tämä on väärinkäsitys, joka perustuu tietämättömyyteen siitä, miten Raamatun teksti on todellisuudessa säilynyt ja millä tavalla sitä on välitetty eteenpäin. Asian todellinen luonne on helppo todistaa konkreettisilla todisteilla. Moni kuitenkin nielaisee purematta Raamattuun liittyvät huhupuheet ja tyytyvät niihin. Jokaisella on toki siihen oikeus, mutta tietämättömyyden pohjalta ei kannata esittää kovin voimakkaita mielipiteitä. Ei ole silti mitenkään epätavanomaista, että jotkut tukevat omaa Raamatun vastaisuuttaan virheellisellä tiedolla ja myyteillä. Hyvä lukija, jos olet niellyt kyseenalaistamatta joitakin Raamattuun kohdistuvia kyseenalaistuksia niin kannustan sinua pysähtymään ja tutkimaan asiaa tarkemmin. Mitä todisteita väitteen esittäjä esitti?

Toki jotkut Raamatun kriitikot ovat todellisia asiantuntijoita ja heidän sanomisillaan on painoarvoa, mutta kestääkö tällainen oppineidenkaan kritiikki lopulta kriittistä tarkastelua on toinen kysymys. Hulluinta onkin se, että osa tunnetuimmista Raamatun asiantuntijoista ovat ateisteja tai agnostikkoja. Heidän asiantuntemuksensa tosin on yleensä vahvasti ennakkoasenteiden värittämää. Meillä kaikilla on toki ennakkoasenteita, eikä sitoutuminen johonkin maailmankuvaan, uskontoon tai uskonnottomuuteen tarkoita myöskään sitä, että henkilö olisi kykenemätön objektiivisuuteen.

Joten pääsemme takaisin henkilökohtaisen faktojen tarkistuksen tärkeyteen. Jos jostain asiasta haluaa selvittää totuuden, joutuu väistämättä tekemään itse töitä. Se ei sovi älyllisesti laiskoille ihmisille olipa tiedon alue mikä tahansa. Asioita pitää todella tutkia ja pohtia, ja tutkia uudestaan ja mietiskellä syvällisesti.

Minua voisi siis koulutukseni puolesta pitää Raamatun asiantuntijana ja kuvataiteen ammattilaisena, mutta luonnontieteissä olen täysin maallikko. Uskallan silti väittää, että tieteellisiin aiheisiin liittyvät ydinargumenttini ovat päteviä. Tästä on tärkeää ymmärtää se, että pohjimmiltaan lähestyn tieteen havaintoja ja niiden pohjalta esitettyjä hypoteeseja filosofisesti. Filosofisella tarkoitan taustalla olevan logiikan ja todisteiden uskottavuuden rationaalista analysointia. Filosofointi ei siis ole minulle mitään muka syvällistä asioiden loputonta pyörittelyä ja spekulointia, joka ei johda mihinkään, vaan minulle filosofia on pragmaattista rationaalista päättelyä, jonka tavoite on ehdottomasti johtaa hyödylliseen lopputulokseen. Tieteellinen metodihan muuten perustuu tiettyihin filosofisiin ennakko-oletuksiin, joten tiedekin on eräässä merkityksessä luonteeltaan filosofista. Siksi tiedettä ei voi arvioida raa'an tieteellisesti. Muuten kaikki asiat voitaisiin vahvistaa pelkällä matematiikalla tai laboratoriokokeilla tai jollain tieteellisellä mittalaitteella. Näin ei kuitenkaan ole.

Tieteessä tai oikeastaan kaikilla tiedon ja tutkimuksen alueilla täytyy muistaa se, että raaka data on eri asia kuin tuon datan tulkinta. Saman datan pohjalta voidaan päätyä erilaisiin tulkintoihin, joiden lopullinen uskottavuus täytyy usein ratkaista filosofisin keinoin tai jotenkin muuten kuin laboratoriotutkimusten avulla. Laboratoriossa voidaan päästä tiettyyn pisteeseen, mutta sen jälkeen on mahdollista, että teorian kehittelyä täytyy jatkaa esimerkiksi historiallisen päättelyn ja matemaattisen todennäköisyyslaskennan avulla. Empiirinen havainto ja sen pohjalta tehty päätelmä ovat siis kaksi eri asiaa. Periaatteessa suora välitön havaintokin on mahdollistaa selittää eri tavoilla, vaikka havainto olisi kuinka ilmeinen ja voimakas.

Tässä tulisi kuitenkin olla järkevä ja välttää äärimmäisyyksiä, sillä muuten voimme päätyä tilanteeseen, jossa emme voi enää luottaa yhtään omiin aistihavaintoihimme tai mihinkään. Eräässä haastattelussa tunnetulta ateistiselta biologilta Richard Dawkinsilta kysyttiin onko mitään mikä saisi hänet vakuuttumaan siitä, että Jumala on olemassa. Hän ei keksinyt mitään mikä voisi vakuuttaa hänet. Hän meni tässä niin pitkälle, että vaikka hän näkisi itse Jeesuksen toisen tulemisen, hänen olisi pakko päätellä, että kyseessä on hallusinaatio. Hän antoi toisenkin esimerkin. Kuvitellaan, että tähdet taivaalla yhtäkkiä alkaisivat liikkua ja järjestäytyisivät tekstin muotoon, jossa lukisi "Minä olen Jumala, olen olemassa". Uskoisiko Dawkins tämän perusteella, että Jumala on olemassa? Ei, vaan hän ehdotti toisenlaista teoriaa. Sen täytyisi olla jonkinlainen älykkäiden avaruusolentojen tekemä pila. Mistä tämä kertoo? Siitä, että Dawkins on niin lujasti sitoutunut ateistiseen maailmankuvaan, että sitä ei voi horjuttaa edes suora jumalallinen voimannäyte.

Dawkins onkin toisaalla tunnustanut, että hän toivoo, ettei Jumala olisi olemassa. Kyseessä on siis omiin mieltymyksiin perustuva näkemys. Mutta eihän todellisuus tottele meidän halujamme. En voi esimerkiksi päättää olevani tulenkestävä ja sitten hypätä liekkeihin kuvitellen säilyväni siitä ilman palovammoja. Se, että haluan todella olla tulenkestävä ei tee minusta tulenkestävää. Voimme toivoa, että todellisuus olisi tietynlainen, mutta se ei muuta todellisuutta. Jos joku ajattelee toisin, elää hän fantasiamaailmassa.

No, eipä tämä ole mitenkään vierasta ihmiskunnalle. Nykyaikanakin on olemassa kaikenlaista manifestointi uskoa, jonka mukaan voimme kirjaimellisesti ajatustemme avulla materialisoida asioita tai vetää niitä puoleemme. Jotkut siis tosissaan uskovat, että maailmankaikkeus muovautuu heidän mielensä mukaiseksi. Kun oikein kovasti ajattelen, että pankkitililläni on satamiljoonaa euroa niin manifestaation lain mukaan tililleni pitäisi ilmaantua satamiljoonaa. Ainoat, joilla tällainen rahan manifestointi tuntuu toimivan ovat asiaa opettavat gurut, jotka rikastuvat seuraajiensa herkkäuskoisuuden ansiosta. Koko touhuhan perustuu lapselliseen ja itsekeskeiseen ajatukseen siitä, että ihminen on oman todellisuutensa suvereeni hallitsija ja Jumala. Manifestoinnin ja vastaavien uskomusten kohdalla asia menee äärimmäisyyteen, mutta usko omaan kaikkivaltiuteen saa myös hienovaraisempiakin muotoja, joita voi olla vaikeampi huomata.

Jumalan olemassaolo asettaa meille ihmisille sellaisen haasteen, että elämäämme tulee ihmiskuntaa korkeampi moraalinen auktoriteetti. Tämä tarkoittaisi luonnollisesti sitä, että meillä on jonkinlainen tilivelvollisuus tekemisistämme tuon korkeamman auktoriteetin edessä. Emme olekaan oman todellisuutemme jumalia ja korkeimpia lainsäätäjiä. Toki valinnan vapaus meillä on, mutta se ei ole sama asia kuin rajaton vapaus. Jo Raamatun alkulehdillä tuodaan esiin miten houkuttelevaa on valita moraalinen riippumattomuus. Jopa täydellinen ihminen antoi periksi kiusaukselle tulla oman elämänsä korkeimmaksi lainsäätäjäksi. Ongelmana tässä vain on se, että ihmistä ei ole selvästikään rakennettu toimimaan optimaalisesti ilman Luojan opastusta ja siihen liittyviä järkeviä rajoja. Koko ihmiskunnan tuhansien vuosien vaellus riippumattomuuden tiellä on kiistaton todiste tästä.

Omien aistihavaintojen tai päättelykykyjen epäilyllä on siis järkevät rajat. Muuten voimme päätyä tilanteeseen, jossa epäilemme omaa olemassaoloammekin. Koko tieteellinen metodihan muuten perustuu siihen oletukseen, että maailmankaikkeus toimii rationaalisella tavalla ja, että voimme tehdä siitä luotettavia havaintoja sekä päätelmiä.

Yksi tehokkaimpia harhaanjohtamisen ja manipulaation keinoja on häiritä ihmisen kykyä ajatella rationaalisesti. Siksi tunteisiin ja haluihin vetoaminen on tehokas vaikuttamisen muoto ja sitä käytetään mainostamisessa. Esimerkiksi pelon, toivon, rakkauden tai kuuluvuuden tunteisiin vetoaminen voi olla erittäin voimakas vaikuttamisen keino, ja siksi sitä käytetään usein.

Niinpä artikkelini ovat varmasti luotettavia siinä suhteessa, että ne esittävät päteviä ja hyvin perusteltuja argumentteja, jotka liittyvät tieteellisten havaintojen pohjalta tehtyihin päätelmiin. Me kaikki voimme arvioida asioiden luotettavuutta tai havaintojen todistusvoimaa tällä tavalla. Emme tarvitse siihen muodollista koulutusta. Paljon täytyy tosin lukea, tutkia ja mietiskellä. Muuten on vaikea muodostaa hyvin perusteltuja argumentteja ja argumentointi jää mutu- ja mieltymyspohjalle. Mutta kuten Dawkinsin esimerkki osoittaa ei mutu- tai toivepohjalta voida muodostaa vakuuttavaa maailmankuvaa, koska se voi johtaa ilmeisten tosiasioiden sivuuttamiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että intuitiivinen päättely olisi kelvotonta ja johtaisi aina vain virhepäätelmiin. Intuitio on osa rationaalisen ajattelijan työkalupakkia, mutta se on vain yksi työkalu.

Mutta eihän kukaan ole nähnyt Jumalaa ja se mitä Dawkins sanoi viittasi hypoteettiseen tapahtumaan tulevaisuudessa. Eikö Dawkinsin maailmankuva ja skeptisyys Jumalan olemassoloa kohtaan ole siis lujalla pohjalla? Dawkinsin maailmankuva kieltämättä perustuu todelliseen tieteelliseen dataan, mutta hän tulkitsee dataa yksipuolisesti ja ennakkoasenteiden pohjalta. Lisäksi näkymättömyyteen tai suorien havaintojen puutteeseen perustuva argumentti ei ole mitenkään aukoton argumentti. Tieteessä on normaalia se, että jonkin asian olemassaolo vahvistetaan epäsuorien havaintojen perusteella. Esimerkiksi suurin osa eksoplaneetoista on löydetty ilman, että niitä on nähty suoraan. En usko ennen kuin omin silmin näen on siis melko yksinkertainen ja kevyt peruste skeptisyydelle. Ja kuten jos näimme, ei suora näkeminenkään saa vakuuttuneeksi sellaista, joka on päättänyt olla asiasta tiettyä mieltä.

Voisin heti todistaa sen, että Jumala on olemassa jopa käyttäen joitakin silminnähtäviä todisteita, mutta tiedän, että se ei lopulta tehoa kovin moneen. Olen nimittäin testannut asiaa käytännössä. Enkä todellakaan tarkoita tässä johonkin henkilökohtaiseen subjektiiviseen uskoontulokokemukseen tai muuhun vastaavaan vetoamista todisteena. En todellakaan! Voin esittää objektiivisia ja silminnähtäviä todisteita Jumalasta.

Jos uteliaisuutesi heräsi niin voit ottaa minuun yhteyttä niin kerron mistä on kyse. Sähköpostiosoitteeni löytyy jostain täältä nettisivuiltani.

Todellisuus on se, että kovin moni ei edes ole halukas pelkästä uteliaisuudesta kuulemaan näistä todisteista, vaan torjuu asian suoralta kädeltä. Ymmärrän toki sen, että omilla ennakkonäkemyksillä on suuri vaikutus valintoihimme, mutta joskus hämmästyttää kuinka lujasti joku voi olla päättänyt haluta olla asiasta tiettyä mieltä. Moni joka sanoo, että en usko ennen kuin itse omin silmin näen, ei todellisuudessa usko sittenkään. Aiemmin mainittu Dawkins on tästä hyvä esimerkki. Hän ei edes häpeile tunnustaa sitä julkisesti. Hän toivoo, että todellisuus olisi jumalaton ja päättänyt pysyä kannassaan tuli mitä tuli.

Tiedän myös omakohtaisesti sen, että kun joku alkaa tökkiä omaa maailmankuvaa ja erityisesti sen heikkoja kohtia, ja vaikka sen tekisi kuinka lempeästi ja hienovaraisesti, niin puolustumekanismithan siinä helposti aktivoituu. Kävin aikoinaan itse läpi rajun maailmankuvan muutoksen ja se oli henkisesti haasteellinen prosessi. Mutta se kannatti.

Moni luultavasti tiedostaakin sen, että omalle maailmankuvalle ei ehkä ole kovin vakuuttavia argumentteja tai todisteita, ja siksi keskustelu aiheesta sellaisen kanssa, joka on käyttänyt vuosia asian tutkimiseen ja pohtimiseen voi olla vaikeaa. Voi olla vaikeaa myöntää olevansa tietämätön tai väärässä. Siinä tarvitaan nöyryyttä ja opinhalua.

Jokaisella on luonnollisesti oikeus tehdä omat ratkaisunsa miltä pohjalta tahansa, mutta mitä siinä menettää jos todella pyrkii katsomaan todellisuutta silmiin ja selvittämään vastaukset elämän ydinkysymyksiin. Niin, mitä siinä menettää? Ego voi kokea kovia ja elämä voi toki mullistua radikaalisti, mutta pitemmällä aikavälillä siitä, että saa selville tosiasiat ja sitten sitoutuu elämään niiden mukaan johtaa hyvään lopputulokseen. Ajattele, että lääkäri kertoo sinulle, että sinulla on jokin vakava ja kovia hoitotoimenpiteitä vaativa sairaus. Auttaako siinä, että kieltää tosiasiat tai onko alistuminen hoitoihin, joilla on ehkä kielteisiä sivuvaikutuksia silloin huono ratkaisu? Ei tietenkään! Joskus hyvä lopputulos vaatii prosessin, johon sisältyy epämiellyttäviä tuntemuksia ja kokemuksia.

Blogini yksi funktioista on esittää lukijoille kysymyksiä, joihin on tärkeää selvittää vastaukset. Olen ottanut tähän ensisijaisesti tieteellisen näkökulman kuvataiteen ohella, koska en halua nettisivuistani suoranaisesti uskonnollisia. Olen toki itse vakaumuksellinen kristitty eikä minulla ole tarvetta peitellä sitä. Moni voi tulkita tämän tiedon toki niin, että vakaumukseni värittää voimakkaasti sitä, miten tulkitsen tieteellisiä aiheita, mutta ei auta. Tosiasioiden peittely ei myöskään hyödytä. Ja kuten todettu kaikilla on jonkinlainen maailmankuvallinen linssi, jonka kautta todellisuutta katsoo.

Mutta mitä tulee blogini tiedolliseen luotettavuuteen niin jos joissakin yksityiskohdissa on faktuaalisia epätarkkuuksia niin ne on helposti oikaistavissa. Se ei ole iso ongelma. Kaikkein eniten olen kuitenkin kiinnostunut asioiden taustalla olevasta ytimestä. Mikä on todella totta ja mitkä argumentit ovat vahvimmalla pohjalla?

Terveisin,

Okulaarinen tieteilijä