Miten voit tulla hyväksi kuvataiteessa - Oppimisen tehokeinot paljastettu
Hei! Me kaikki haluamme saada hyviä tuloksia mahdollisimman nopeasti. Miten siis voisit tehostaa oppimistasi kuvataiteilijana. Tässä artikkelissa kerron sinulle miten se on mahdollista.
Tärkeää taustatietoa
Minulla on ollut pitkään voimakas halu opettaa miten kuvataiteessa voi tulla taitavaksi mahdollisimman tehokkaasti. Nyt paljastan sinulle tärkeimmät salaisuuteni.
Tämän artikkelin tiedot on suunnattu niille, jotka haluavat oppia hallitsemaan kuvataiteen teknisen puolen. Jos olet kiinnostunut pelkästään sellaisista taiteenmuodoista, joissa tärkeintä on ilmaisun vapaus, eikä tekniikalla ole niin väliä, et ehkä tarvitse tämän artikkelin tietoja. Käytä aikasi ennemmin nauttiaksesi oman taiteen vapaasta luomisesta.
Teknisen puolen hyvässä hallinnassa on kuitenkin se etu, että se mahdollistaa täysin vapaan itseilmaisun. Moni nykytaiteilija, joka ehkä kuvittelee olevansa vapaa ei kuitenkaan ole. Miksi? Ilmaisun vapauden määrittelee osaamisen taso. Maalari, joka vain räiskii värejä kankaalle ei voi kuvitella oppivansa sillä tavalla maalaamaan realistisia teoksia. Sille taas, joka hallitsee realismin on värien räiskiminen lastenleikkiä. Vapaa värien räiskiminen ja tekniseen taitoon pohjautuva taide ovat oikeastaan kaksi eri lajia. Niitä ei ole oikeastaan edes järkevää verrata toisiinsa. Se on vähän sama kuin vertaisi spontaania sattumanvaraista tanssahtelua tai liikehdintää taitovoimistelijan performanssiin. Ei voi siis verrata keskenään. Mutta on selvää, että kokeneelta taitovoimistelijalta onnistuu spontaani liikehdintä vaivattomasti. Epämääräiseltä liikkujalta ei taas onnistu välttämättä edes taitovoimistelun alkeellisimmat liikkeet.
Oli miten oli, aloitetaan siitä, miten voit jatkuvasti parantaa omia teoksiasi ja taitojasi.
Miten parantaa omia teoksia ja taitoja?
Kaikki alkaa perusteista ja päättyy perusteisiin. Jos teoksessa on jokin ongelma on ongelma aina perusasioissa. Listaan tähän perusasiat mikäli et tiedä mitä niillä tarkoitan.
1.Mittasuhteet
2.Muoto
3.Valööri
4.Väri
5.Rajat ja siirtymät
6.Sommittelu
Jos olet kuullut minun luentojani tai ollut minun opetuksessani, olet varmasti kuullut nämä jo lukemattomia kertoja. Nyt puhutaan siis kuvataiteen tärkeimmistä perusperiaatteista tai osataitoa. Mistä muustakaan?
On olemassa yksi tehokeino miten nämä saa haltuun ja erityisesti viisi ensimmäistä osataitoa. Se on havainnon kopioiminen. Ja tavoitteeksi täytyy asettaa täydellinen tai lähes täydellinen kopio. Aluksi on hyvä kopioida valokuva, koska silloin piirustus- tai maalaustehtävästä tulee vähän suoraviivaisempi. Maalausta tai piirustusta täytyy työstää ja työstää kunnes se on identtinen mallin kanssa. Kyse on poikkeamien metsästämisestä ja niiden poistamisesta. Kuvan tekeminen etenee siis vastaten uudestaan ja uudestaan kysymykseen ”mikä kohta on poikkeaa mallista ja miten?”
Mittaaminen jälleen kerran
Tässä tullaan siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että piirtäminen ja maalaminen koostuu sarjasta erilaisia mittaustoimenpiteitä. Mittasuhteet, muoto, valööri, väri. Kaikkia voi mitata jollakin tavalla. Ja silloin jos jotain voi mitata, voi todennäköisesti käyttää apuna jotain mekaanista apuvälinettä tai mittaria. Taiteilija voikin antaa itse itselleen palautetta mittavälineiden avulla. Viivotin ei valehtele, valehtelu jää taiteilijalle. Eli tässä täytyy olla superrehellinen itselleen. Jos jokin ei täsmää niin se ei täsmää. Kyse ei ole makuasiasta, vaan objektiivisesta faktasta.
Jos teet kopion valokuvasta voit esimerkiksi viivottimen avulla tarkistaa mittasuhteet. Suoralla tikulla voi tarkistaa kallistuskulmia ja palettiveitsen tai paperinpalan avulla värejä.
Taiteilijan täytyy saada silmä kuntoon ennen kaikkea muuta. Eräs impressionistinen maalari sanoi, että kun osaa kopioida kuvan on vasta astunut pelikentälle. Sen jälkeen alkaa pelaaminen. Taiteilija joka ei halutessaan kykene siirtämään havaintoaan paperille tai kankaalle oikeanlaisena ei vielä ole sisäistänyt listaamiani 5-6 asiaa. Sommittelusta ei kannata aluksi olla liian huolissaan. Tärkeintä on saada silmä toimimaan niin, että havainnon täsmääminen onnistuu korkealla tasolla.
Alkeet on kaikki kaikessa
Alkeet on kaikki kaikessa. Kirjoitan nyt tätä artikkelia tässä kuvataiteen ammattilaisen ja opettajan roolissa vain siksi, että olen suhtautunut alkeiden hallintaan vakavasti.
Kokemukseni kuvataiteen harjoittajana ja opettajana on myös osoittanut sen, että taiteilijan tekniset ongelmat ovat aina perusasioissa. Ja itse asiassa, jokainen palaute, minkä olen koskaan antanut on käsitellyt näitä asioita, koska muita asioita ei ole. Miten niin? Koska jokainen kuva tai havainto koostuu näistä elementeistä:
1.Mittasuhteet
2.Muoto
3.Valööri
4.Väri (mustavalkokuva on poikkeus)
5.Rajat ja siirtymät
Jos teoksessa on jotain työstettävää se liittyy näihin viiteen asiaan. Yllä olevaa listaa voi siis käyttää ja pitäisikin käyttää tarkistuslistana. Kun itse piirrän tai maalaan jotain, mielessäni pyörii vain ja ainoastaan tämä lista. Se on loputon mantra, jonka toistamisessa on valtavasti voimaa.
Perusteiden täydellistäminen
Vaikeinta näissä perusasioissa on se, että ei harhaudu sivupoluille, vaan keskittyy näiden asioiden työstämiseen. Esimerkiksi perspektiiviopit, anatomiat yms. ovat sivuseikkoja, koska jos silmä toimii ne asettuvat automaattisesti kohdalleen. Tosin jos asioita ei meinaa millään saada asettumaan kohdalleen pelkästään optisesti, voi sitten konsultoida jotain anatomista tietolähdettä. Koska joskus on niinkin, että sitä ei näe, mitä ei tiedä.
Joka tapauksessa ensin täytyy harjoitella perusteita, sitten täytyy kehittää perusteita, sitten täytyy harjoitella vähän lisää perusteita ja lopuksi täytyy syventää perusteiden hallintaa. Kaikki alkaa ja päättyy perusteisiin. Tämä on kuvataiteen salaisuuksien salaisuus.
Joten hyvä lukija, muista tämä: teoksissamme olevat ongelmakohdat liittyvät aina perusasioihin. Siinäkin tapauksessa, että olet edennyt jo taiteessa pitkälle, on ongelmat aina näissä ydinasioissa. Taiteilijan täytyy keskittää voimavaransa perusteiden täydellistämiseen!
Tässä ei ole kyse perfektionismista, vaan taidon oppimisen lainalaisuuksista. Maalaminen ja piirtäminen on vaikeaa ja se vaatii kovaa harjoittelua. Ja täytyy nimen omaan vahvistaa niitä omia heikkoja lenkkejä. Se voi olla henkisesti vähän vaikeaa, koska mielellään sitä tekee sitä mikä tuntuu helpolta. Mutta jos toistaa vain sitä, minkä jo osaa, ei kehitystä tapahdu, muuta kuin tehokkuudessa. Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa siihen, että tulee tehokkaaksi maalaamaan väärin, koska on harjoitellut väärin. Kuvataiteellisen osaamisen kehittämisessä tarvitaan paljon toistoja, mutta toistojen täytyy olla oikeanlaisia. Toistamalla perusasioita voi kehitys olla hämmästyttävää.
Harjoitus, joka vapauttaa taiteilijan
Kuten jo mainittu on kopioiminen äärimmäisen tehokas keino oppia kuvataiteen tärkeimmät perusteet.
On kuitenkin syytä tiedostaa se, että kopioiminen on vain harjoittelua, ei lopullinen määränpää. Joku voisi tulkita väärin sen, että painotan kopiomista. Painotan sitä vain siksi, että se on niin tärkeä harjoitusmuoto. Voi se tietenkin olla joillekin päämääräkin, mutta perinteisesti taiteilijat ovat käyttäneet sitä harjoituskeinona. Mutta miksi kopiominen on hyvää harjoittelua? Koska taidot, joita tarvitaan lopulliseen määränpäähän pääsemiseksi opitaan täsmäämällä havaintoa.
Jäljittelemällä havaintoa silmäsi saa tehokasta harjoitusta ja samalla myös aivosi täyttyvät vähitellen visuaalisesta kuvastosta joita voit hyödyntää myöhemmin kuun et tee taidetta pelkästään havaintoa jäljentäen, vaan lisäät siihen mielikuvitusta ja omaa tulkintaa. Suoraan tälle tulkinnalliselle tasolle voi olla vaikea hypätä. Ensin täytyy saada hyvä ote havaintoon.
Entä omaperäisyyden ihanne?
Jotkut saattavat vastustaa kopioimista siksi, että teos, joka on kopio ei tunnu omalta. Tämä on kyllä ymmärrettävää, mutta miksi oikeastaan pelkän harjoitusteoksen pitäisi tuntua omalta. Se on vain harjoitus. Eli taiteilijan, joka haluaa kehittää teknistä taitoa, täytyy ymmärtää, että sitä on tehokkainta harjoitella tietyillä menetelmillä, jotka eivät välttämättä ole kovin luovia. Havaintopiirtäminen ja -maalaaminen on klassisen taidekoulutuksen perusteknologiaa. Sen toimivuus on osoitettu todeksi aika lailla kiistattomasti. Vaikka joissakin perinteissä, kuten venäläisessä rakenteellisessa menetelmässä havaintoa lähestytään käsitteellisemmin kuin optisessa koulukunnassa, niin silti tekemisen ytimessä on havainto.
Se, että onko kopio taiteilijan oma teos, on mielenkiintoinen filosofinen kysymys. Onko kopio sama kuin kopioitava? Ei absoluuttisessa merkityksessä. Koska malli koostuu eri atomeista kuin siitä tehty kopio ja eri atomit eivät voi olla samassa paikassa yhtä aikaa. Ulkomuoto voi tosin olla hämmästyttävän identtinen, mutta taitavinkaan tekijä tuskin pystyy aivan absoluuttiseen täydellisyyteen. Joten täydellisyyttäkin hipovaan kopioon on taipumus jäädä taitelijan oma persoonallinen sormenjälki.
Mutta se on selvää, että ei kopio mitenkään omaperäinen ainakaan ole. Mutta kuinka tavoiteltavaa sitten edes on absoluuttinen omaperäisyys tai uutuus? Tai onko se edes mahdollista? Omaperäisyyden ja ainutlaatuisuuden korostaminen on moderni ilmiö taiteessa, mikä on johtanut kaikenlaiseen omituisuuteen. Tämä johtuu siitä, että omaperäisyyden eli toisin sanottuna subjektiivisuuden lisääntyessä alkaa objektiiviset standardit kadota taiteesta. Ylhäällä näet tästä esimerkin, Piero Manzonin valkoisen maalauksen. Maalauksella ei ole mitään tekemistä teknisen taidon kanssa. Se on juuri sellainen mistä jotkut kritisoivat abstraktia nykytaidetta sanoen, että lapsikin osaisi tehdä tuollaista. Tämä on osittain osuva kritiikki, mutta toisaalta heijastelee tietämättömyyttä kuvataiteen haasteista. Hyvän abstraktin teoksen tekeminen ei ole itsestään selvä asia. On olemassa enemmän huonoja kuin hyviä abstrakteja maalauksia. Oli miten oli, mitä subjektiivisemmaksi taide muuttuu, sitä vaikeampi sitä on opettaa ja arvioida järkevin perustein.
Kopiointi on tavallaan toinen ääripää, mutta sillä on selvä järkevä tarkoitus. Jos on tulkintaa, sen täytyy olla rationaalisella pohjalla. Imitaatio on hyvän tulkinnan perusta. Picassokin teki kubistisia teoksiaan mestariteoksia lainaten. Se onnistuiko Picasso tulkinnassaan on subjektiivinen mielipidekysymys.
Objektiviisten standardien voima
Kopioharjoitusten tarkoitus on tehdä oppimisprosessista sellainen, että omaa kehitystään voi arvioida objektiivisesti. Opetustilanteessa ei nimittäin ole merkitystä sillä mitä mieltä opettaja on tai mitä mieltä oppilas on teoksesta. Täytyy olla mielipiteistä vapaat arviointiperusteet, jotta opetus voidaan kohdistaa teknisiin perusteisiin.
Kuvataiteilija Kevin Murphy vertasi maalaustaidon opiskelua matematiikan opiskeluun. Jos oppilaan laskutulos on väärä, ei tilannetta muuta se, että opettajan mielestä oppilaan käyttämä laskukaava on kuitenkin mielenkiintoinen. Jos vastaus on väärä, se on väärä. Sama pätee maalauksessa esimerkiksi valööreihin. Jos valööri on väärä, se on väärä, eikä sitä muuta oppilaan tai opettajan mielipide. Se ei ole makuasia niin kuin ei mikään muukaan objektiivinen fakta. Maailmankaikkeus ei muutu yksilön omien toiveiden mukaan. Faktat on faktoja, tuntuupa ne meistä kivoilta tai ei. Onkin tärkeää tajuta, että teknistä osaamista ei voi kehittää tehokkaasti tunnepohjalta. Tarvitaan rationaalista ja objektiivista lähestymistapaa. Runous ja tunteet seuraavat sitten osaamisen luonnollisena jatkumona.
Ainoa tapa toteuttaa tämä on kopioida kuva. Kopio joko on samanlainen kuin malli tai se ei ole. Se ei ole mielipidekysymys. Näin opettamisesta ja oppimisesta tulee mahdollista. Muuten opetetaan makua, mielipiteitä tai filosofiaa. Nekin voivat olla tärkeitä, mutta perusasiat ensin.
Suorasta havainnosta piirtäminen tai maalaaminen on toiseksi paras vaihtoehto, mutta siihen liittyy joitakin haasteita, joita valokuvien kopioimisessa ei ole. Johtuen esimerkiksi pigmenttien rajoituksista tulkinta on väistämätöntä. Tosin tätä voi kiertää suhteellisella täsmäämisellä. Opettajan ja oppilaan täytyy olla selvillä siitä mikä on tarkalleen tavoite ja mitkä keinot ovat sallittuja tuohon tavoitteeseen pääsemiseksi. Käsitteellisemmälläkin lähestymistavalla voi opiskella onnistuneesti jos pelisäännöt on selvät. Silloin tulkinnalle on selvät periaatteet.
Olen opiskellut realistista öljymaalausta vuoden 2020 tammikuusta lähtien Kevin Murphyn oppien mukaan. Hänen systeemissään kolme ensimmäistä tasoa maalaamista harjoitellaan tarkkojen käsitteellisten sääntöjen mukaan. Esimerkiksi monokromaattisessa vaiheessa käytetään vain neljää päävalööria: vaalea valo, tumma valo, vaalea varjo ja tumma varjo. Valöörigradaatiot ja aksentit lisätään lopuksi näiden päälle sekoittaen edellä mainittujen valöörien väliin sijoittuvat välivalöörit. Menetelmässä harjoitusmaalaukset tehdään kuitenkin havainnosta. Havainto vain käsitellään tarkasti määritellyn tulkinnallisen linssin läpi. Tämä on keino soveltaa tulkintaa opiskeluun tavalla, joka toimii. Toisin kuin täysin vapaa tulkinta.
Mutta miksi subjektiivinen tulkinta on ongelmallista tekniikan opiskelussa? Kun mennään tulkinnan maailmaan alkaa objektiivisuus murentua ja siirrytään mielipiteiden maailmaan. Teos voi silloin olla minun mielestäni kaikkien aikojen mestariteos, oppilaan mielestä täysin epäonnistunut ja jonkun muun mielestä jotain muuta. Jos onnistumista ei voi arvioida objektiivisesti, miten voi tietää milloin maalari on oppinut jotain? Jos tavoite on jokin epämääräinen filosofinen käsite tai subjektiivinen tunne, ollaan aivan mahdottomassa tilanteessa oppimistilanteen näkökannalta.
Kopioimalla valokuvan maalaten maalari saa harjoitusta kaikissa kuvataiteen perustaidoissa. Se myös tekee maalarista myös itsenäisemmän taiteilijan, koska omaa onnistumista voi luultavasi arvioida itse. On melko helppo nähdä miten kopio poikkeaa mallista. Kun oma silmä ja mittatyökalut on käytetty, voi turvautua jonkun toisen tarkempaan silmään.
Ja sitten kun osaat kopioida kuvan täydellisesti tai niin lähelle täydellisyyttä, että loppu on kiinni vain työhön käytetystä ajasta, olet todella vapaa!
Kopiointi on helppoa ja tulkinta vaikeaa
On syytä ymmärtää, että taitava tulkinta vasta vaikeaa onkin. Kopioiminen on helppoa. Mutta jos ei osaa kopioida supertarkasti, miten voisi osata tulkita taitavasti? Omatkin tulkinnalliset teokseni ovat melko hataria. Miksi? Koska minulla on vielä työtä perusteissa. Meidän on taiteilijoina on hyväksyttävä se tosiasia, että pelkästään perusteissa on yllättävän kova työmaa. Kaikkein tarkinta silmää vaatii juuri taitava tulkinta. Emme voi aloittaa suoraan huipulta. Perusteet pitää hioa ensin kuntoon.
Moni lukija haluaa luultavasti varoituksista huolimatta mennä kuitenkin heti tulkintaan. Onko olemassa mitään keinoa, jolla kopioimisharjoitukset voi sivuuttaa, hypätä heti vapaampaan tulkintaan ja onnistua? On yksi keino, mutta onnistumisesta ei ole takeita jos perusosaaminen ei ole lujalla pohjalla. Ehdottamani keino on se, että otat vaikutteita mestariten teoksista, niiden sommitelmasta ja maalaustyylistä. Se ei ole kopiointia, vaan keino yrittää parantaa omia teoksiaan mestareita jäljitellen. Tämä on tavanomainen käytäntö ammattilaisten keskuudessa. Tällä keinolla olen saanut omiin tulkinnallisiin maalauksiini edes jotain järkeä. Jos siis koet tarkan kopioimisen pelkkänä harjoituksenakin täysin vastenmieliseksi niin älä nyt kuitenkaan täysin hylkää imitaation ideaa, koska mestareilta voi oppia paljon. Tee edes mestaritutkielmia, joissa tulkitset mestariteosta vapaammin. Tai vähintäänkin ota mestariteoksista vaikutteita omiin teoksiisi.
Nyt tiedät miten voit harjoitella piirustus- ja maalaustaitoa tehokkaasti. Se missä määrin ja millä tavalla haluat tätä tietoa soveltaa on luonnollisesti sinusta itsestäsi kiinni.
Toivon sinulle mukavia harjoitteluhetkiä tämän haasteellisen lajin parissa!
Tässä vielä video, jossa näytän miten Bargue-kopio piirretään:
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä