Näetkö kokonaisuuden ja sen mikä on olennaisinta?

Hei! Tunnettu sanonta "ei näe metsää puilta" sisältää viisaan neuvon, joka soveltuu sekä kuvataiteeseen että muihinkin tiedon ja taidon alueisiin. Taiteilijalle on äärimmäisen tärkeää oppia toimivat havainnoimisen keinot, jotta hän ei eksy yksityiskohtien labyrinttiin.

Tavallisimpia aloittelijoiden ja harrastelijoiden kompastukiviä onkin juuri osaamattomuus hahmottaa kokonaiskuvaa tai sitä mikä on olennaisinta. Seurauksena tästä on se, että oma taiteellinen toiminta on tehotonta, eikä oma taiteellinen potentiaali pääse aktivoitumaan.

Moni valittaakin sitä, että he ovat jumissa pikkutarkassa näpertelyssä. Jollain tasolla he tiedostavat ongelman, mutta eivät pääse sen yli. Samoin muillakin inhimillisen toiminnan alueilla voi helposti jäädä jumiin epäolennaisiin tai vähemmän tärkeisiin asioihin. Tästä on kuitenkin olemassa ulospääsy. Tässä artikkelissa kerron omia kokemuksiani aiheesta.

Riittävän pohjatiedon merkitys

Voidaksemme ymmärtää mitä tahansa asiaa täytyy meillä olla aiheen kannalta oleellista pohjatietoa. Pohjatieto ei aina tarvitse olla juuri käsillä olevaan aiheeseen liittyvää, mutta monissa tapauksissa täsmätieto on välttämätöntä. Aihe kuin aihe on kuin kieli. Jos ei tunne ollenkaan kielen perussanastoa ei kyseisellä kielellä ilmaistua sanomaa voi ymmärtää. Moni ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi tämän yksinkertaisen tosiasian merkittävyyttä. Nimittäin jos minkä tahansa aiheen ymmärtäminen on pitkälti kiinni siitä, että tietää aiheeseen liittyvien perussanojen ja -käsitteiden merkityksen niin mikä tahansa aihe on täysin opittavissa käyttämällä jonkin aikaa peruskäsitteiden muistiinpainamiseen. Vanhasta kunnon ulkoaopettelusta on paljon hyötyä.

Monimutkaisiltakin vaikuttavat aiheet kuten esimerkiksi tieteelliset aiheet ovat monimutkaisia pitkälti siksi, että peruskäsitteiden tuntemus on olematonta tai puutteellista. Aihe tuntuu menevän yli ymmärryksen tiedon puutteen vuoksi, ei ymmärryskyvyn vuoksi. Tämä on supertärkeää ymmärtää, jotta tajuaa missä vika on kun jokin asia tuntuu vaikeatajuiselta. Kyse ei ole aivojen rakenteellisesta ongelmasta tai lahjattomuudesta, vaan tiedollisesta ongelmasta. Olet joskus oppinut puhumaan ja lukemaan suomenkieltä. Suomenkielen perustan muodostaa suomenkielen sanasto. Vaikka et hallitsisi kielioppia täydellisesti voit silti pelkästään tuntemalla suomenkielen sanojen merkityksen ymmärtää suomenkieltä.

Kuvataiteessa on oma sanastonsa ja peruskäsitteet, joiden merkitysten mieleenpainaminen auttaa ymmärtämään mistä taiteen tekemisessä on kyse.

Olenkin kuvataiteen opettajana huomannut monia kertoja, että monilla ei ole selkeää käsitystä siitä mistä kuvien tekemisessä on kyse ja mitkä ovat taustalla olevat peruslainalaisuudet. Piirtämistä ja maalaamista lähestytään väärästä näkökulmasta ja vääristyneiden ennakko-oletusten kautta. Näin piirtämisestä ja maalaamisesta tulee vaikeampaa kuin niiden tarvitsisi olla.

Toki kyseessä on haasteellinen laji kokeneellekin tekijälle. Sitä ei voi kieltää. Mutta omaa edistymistään voi huomattavasti nopeuttaa kun tietää mitkä ovat kuvataiteen olennaisimmat ydinperiaatteet. Tieto täytyy tietenkin olla oikein ymmärrettyä tietoa, jotta siitä on käytännön hyötyä. Ei ole kovin helppo tehtävä kommunikoida selkeästi näitä periaatteita niin, että kuka tahansa ne ymmärtää.

Ennakkoasenteiden muuri

Monesti tosin tuntuu, että isoimpana ymmärryksen esteenä on kuitenkin ennakkoluulot, eikä ymmärtämättömyys. Esimerkiksi piirtämisen perustoiminnot ovat varsin yksinkertaisia. Oikea kuva syntyy siitä, että asettaa pisteet oikeisiin kohtiin, yhdistää ne viivoilla ja värittää näin syntyneet muodot oikeisiin tummuuksiin, ja lopuksi työstää rajat oikeaan pehmeyteen tai terävyyteen. Kaikilla ei tunnu usko riittävän siihen, että hyvä piirustus syntyy näiden vaiheiden kautta. Niinpä piirtäjä alkaa ottaa vapauksia prosessin suhteen ja lopputulos ei ole niin hyvä kuin se voisi olla. Jotkut ovat myös jumissa uskossa omaan osaamattomuuteensa. Silloin helpostakin tehtävästä tulee vaikea, koska sitä pidetään oman geeniperimän rajojen ulkopuolelle asettuvasta kyvystä.

Tiesitkö, että väri ei ole objekteissa?

Kyse voi olla myös liian alhaisesta kivunsiedosta. Toimiva piirustusprosessi etenee rauhallisesti. Jos olet hätäisempi ja suurpiirteisempi luonne, voi olla tuskallista rauhoittua tekemisen äärelle. Pysähtyminen huolellisen työskentelyn äärelle tuottaakin monissa meistä henkistä vastustusta. Valmista täytyy syntyä nopeasti. Ne, jotka ovat luonteeltaan tarkkoja ja huolellisia, ovat vahvoilla tässä lajissa. Ehkä synnynnäinen lahjakkuus onkin tätä, eikä jotain mystistä taiteilijuutta. Ehkä. Eräs asiantuntija selitti, että lahjakkaita urheilijoita yhdisti tietyt henkiset ominaisuudet kuten keskittymiskyky. Mutta keskittymiskykyäkin voi kehittää. Joten harjoittelussa on voimaa. Niinpä kannattaa miettiä tarkkaan mikä on oikeasti ylitsepääsemätön geneettinen tai rakenteellinen este ja mikä on este, joka on ylitettävissä oikeanlaiselle harjoittelulla.

Kun haluaa oppia jotain uutta onkin tärkeää päästää irti ennakkoasenteista ja ennakkoluuloista. Ihminen, joka haluaa selvittää miten asiat oikeasti ovat ei voi etukäteen päättää mikä on hyväksyttävä vastaus. Täysi objektiivisuus vaatiikin melkoista nöyryyttä ja rohkeutta. Luultavasti kukaan ei pystykään absoluuttiseen objektiivisuuteen, ei ainakaan kaikissa asioissa. Aikamme ei riitä selvittää jokaisesta mahdollisesta asiasta faktoja, vaan joudumme tekemään valintoja intuitiivisesti sen tiedon pohjalta mitä meillä on. Objektiivisuus on kuitenkin hyvä tavoite. Ja mitä merkittävämpi asia tai aihepiiri on kyseessä, sitä ennemmän kannattaa nähdä vaivaa faktojen selvittämiseen.

Se vaatii väistämättä työtä, mutta tosiasioiden perustalle on hyvä rakentaa oma maailmankuvansa. Tietyissä isoissa kysymyksissä asian merkitys on varsin suuri. Se voi johtaa syvään sisäiseen rauhaan, koska tietää mistä elämässä on pohjimmiltaan kyse. Pienemmissäkin asioissa faktapohjaisessa lähestymistavassa on melkoista voimaa.

Teknisesti taitavilla taiteilijoilla on taitoa asettua objektiivisen tarkkailijan rooliin ja niinpä he näkevät visuaalisen todellisuuden selvemmin. Jos olet ihmetellyt joskus sitä miten joku pystyy jäljentämään havaintoa tarkasti ja saavuttamaan täyden näköisyyden teoksissaan niin salaisuus piilee juuri kyvyssä tarkastella näkemäänsä objektiivisesti ja selvittää siitä visuaaliset faktat.

Rationaalinen ajattelu ja havainnon tutkiminen

Objektiivisuuden ihanne liittyy läheisesti rationaalisuuteen. Jos heittäytyy täysin tunteiden vietäväksi on melko lailla mahdotonta suhtautua mihinkään objektiivisesti. Mietipä tilannetta, jossa olet ollut jonkinlaisen voimakkaan tunnekuohun vallassa. Eikö silloin olekin vaikea ajatella selkeästi ja toimia rakentavalla tavalla? Henkinen näkökenttä kaventuu omaan tunnekokemukseen, eikä todellisuutta näe siinä laajuudessaan kuin sen voisi nähdä jos mielentila olisi tyyni. Haasteellista elämästä tekee se, että myös hienovaraisemmat tai ikään kuin pinnan alla olevat tunneperäiset seikat vaikuttavat siihen miten näemme ja koemme todellisuuden. Maailmaa ei ole helppo katsoa tuorein silmin, koska se voi paljastaa meille, jotain mikä ei vastaakaan omia toiveitamme tai sydämen haluja. Mikä silloin voittaa, oma ennakkotoive vai tosiasiat? En pitäisi kovinkaan järkevänä pyrkimystä elää haavemaailmassa ja suojella sen rakenteita hinnalla millä hyvänsä. Järkevä ihminen on joustava ja mukautuu todellisuuteen.

Piirtäjä kompastuu usein siihen, että hän siirtyy pois silmistään omien ennakkoajatustensa maailmaan. Näin ollen piirtäjä ei piirrä sitä mikä on objektiivinen visuaalinen todellisuus, vaan sitä mitä hän ajattelee havaituista objekteista. "Tämä tässä on ihminen, tämä tässä silmä ja silmä on tietyn muotoinen..." Ongelmana tässä on se, että se mitä moni ajattelee objektien rakenteesta ei vastaa todellisuutta. Mielessämme olevat mallit objektien rakenteesta ovat todella primitiivisiä pelkistyksiä. Näin on siitä huolimatta, että olemme ottaneet elämämme aikana valtavasti vastaan visuaalista informaatiota. Kyse on kuitenkin ollut enimmäkseen passiivisesta vastaanottamisesta ja näin ollen mielessämme olevat mielikuvat ovat varsin epätarkkoja. Ja vaikka mielikuva olisikin kirkas niin pystytkö siirtämään sen paperille juuri oikeanlaisena. Asia on helppo testata. Yritä piirtää omat kasvosi ulkomuistista tavoitteena täydellinen näköisyys. Luultavasti epäonnistut siinä, vaikka olet nähnyt omat kasvosi lukemattomia kertoja peilistä. Tämä koe paljastaa yhden elämän realiteeteista. Elämme suuren osan elämästä ikään kuin autopilotilla, pysähtymättä todella aistimaan ja havainnoimaan kokemuspiirissämme olevaa todellisuutta. En tiedä onko täydellinen jatkuva läsnäolo aistikokemuksessa tavoiteltava asia, mutta sopiva annos säännöllistä pysähtymistä havainnoimaan asioita tarkemmin on arvokasta.

Ainoastaan taiteilija, joka on harjoitellut rakenteellista metodia ja tutkinut objektien anatomiaa voi onnistua piirtämään tai maalaamaan jotain uskottavaa mielikuviensa pohjalta. Monella ammattitaiteilijallakaan ei välttämättä kuitenkaan ole kovin paljon tällaista luotettavaa ennakkotietoa. Rakenteellisen ennakkotiedon voi ohittaa jos opettelee elämään silmissään. Silloin havainto tarjoaa kaiken tarvittavan informaation.

Jotta havaintoon perustuva piirtäminen ja maalaaminen onnistuisi, täytyy taiteilijan opetella suhtautumaan havaintoihinsa rationaalisesti. Tunteilu ei auta onnistumaan. Täytyy pysyä rauhallisena ja tarkkailla hiljaisella mielellä sitä mitä näkee. Mielenkiintoista tässä on se, että lopputuloksessa voi silti olla paljon tunnevoimaa ja runoutta. Moni voi mennä siihen lankaan, että tunteikkaita teoksia tehdään voimakkaiden tunteiden ohjaamana. Näin ei useinkaan ole. Älä anna lopputuloksen hämätä itseäsi. Jos edistyt kuvataiteessa tarpeeksi pitkälle, tai oikeastaan jos ymmärrät kuvantekemisen perusasiat, ymmärrät mistä puhun.

Toinen kuvien tekemiseen liittyvä rationaalisuuden piirre on se, että havainnon siirtäminen paperille tai kankaalle vaatii mittailevaa asennetta. Tavoite on selvittää havaintokentästä eristetyn kuva-alueen sisällä olevien elementtien mittasuhteet, muodot, tummuudet, värit, rajat ja sommitelma. Tämä on visuaalista mittaamista. Jotkut tekee prosessista supermekaanisen ja käyttävät apuna erilaisia mittatyökaluja. Toiset taas yrittävät turvautua mahdollisimman paljon pelkästään silmään ja työskentely on tavallaan intuitiivisempaa. Perusidea on kuitenkin sama. Havaintoon täytyy suhtautua rauhallisella mielellä ja ikään kuin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Havaintotaiteilija on tieteilijä eli okulaarinen tutkija, joka tutkii ympäröivää maailmaa näköaistin välityksellä.

Mielikuvitustaide on vähän erilainen laji, mutta lopulta siinäkin vaadittavat perustaidot hankitaan havaintotaiteen keinojen avulla. Siksi havaintopohjaisessa tekemisessä on voimaa. Kun sen hallitsee hyvin, se avaa ovet joka suuntaan.

Kokonaisuuden näkeminen

Kyky nähdä iso kuva ja se mikä on olennaisinta on taito, josta on hyötyä oikeastaan kaikessa, ei ainoastaan taiteessa. Siksi esimerkiksi luotettavampiin tieteellisiin päätelmiin päästään meta-analyysin ja systemaattisen katsauksen kautta, eikä tuijottamalla yksittäisiä tutkimuksia. Systemaattisessa katsauksessa tehdään yhteenveto laajasta tutkimusaineistosta eli yritetään löytää asian punainen lanka ja se millaista tarinaa saatavilla oleva todistusaineisto kokonaisuutena kertoo. Jos tosiasioita voitaisiin vahvistaa yksittäisillä tieteellisillä tutkimuksilla, silloin melkein mille tahansa teorialle ja humpuukille löytyy jokin sitä tukeva tutkimus. Totuudenjanoisen ihmisen on hyvä tiedostaa, että monella alueella on valtava määrä tutkimusaineistoa ja usein aineisto sisältää ristiriitaisia tuloksia. Jos todistusaineisto ei selkeästi tue tiettyä näkökantaa ei sen pohjalta voida esittää varmoja päätelmiä. Tarvitaan lisää tutkimuksia.

Urheilusta kiinnostuneena olen kiinnostunut lisäravinteiden toimivuudesta. Urheilijoiden lisäravinteissa on lopulta varsin vähän sellaisia, joiden toimivuuden puolesta on vahvaa positiivista näyttöä. Tämä on melko hyödyllinen tieto, koska se auttaa urheilijaa käyttämään rahansa järkevästi. Myynnissä on vaikka minkälaista pulveria ja pilleriä, joista monet ovat täysin tarpeettomia.

Toinen alue, josta olen kiinnostunut on maailmakaikkeuden, maapallon ja ihmiskunnan historia. Kyseessä on tutkimuskohde, joka ei pidä sisällään ainoastaan tieteellistä näkökulmaa, vaan myös filosofisen ja teologisen näkökulman. Kauas menneisyyteen sijoittuvat ainutlaatuiset tapahtumat kuten ihmisen alkuperä ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden tutkiminen on vaikeaa. Mitä kauemmas historiassa mennään, sitä hämärämmäksi kaikki muuttuu.

Ihmisen alkuperästä esitetään erilaisia itsevarmoja lausuntoja, joita todellisuudessa ohjaa tai ainakin niihin vaikuttaa filosofiset ennakko-asenteet. Ajatellaan vaikka sitä, että jos tutkija on vahvasti sitä mieltä, että nykyihminen (homo sapiens) on kehittynyt satojen tuhansien vuosien aikana luonnon valinnan kautta, niin silloin tutkijalla on suuri kiusaus hyväksyä vain sellaiset ihmiskunnan iänmääritykset, jotka siirtävät ihmiskunnan alun mahdollisimman kauas menneisyyteen. Luonnon valinta ja geenimutaatiot ovat mekanismeina sellaisia, että ne tarvitset paljon aikaa jotta muutosten kumulatiivinen efekti on riittävän suuri, jotta voidaan puhua täysin uudenlaisen lajin ilmaantumisesta.

Tähän teoriaan sisältyy moniakin haasteita ja yksi niistä on kilpailevat iänmääritykset. Jotkut geneetikot ovat esittäneet havaintoja, joiden mukaan ihmisen geeniperimä rappeutuu kovaa vauhtia. Tämä vauhti on liian kova siihen nähden, että nykyihminen olisi kehittynyt noin 300 000 vuotta sitten. Isoin ongelma hitaalle gradualistiselle evoluutiolle on kuitenkin toimivan mekanismin puute. Pelkästään sattumanvaraisiin mutaatioihin perustuva luonnon valinta ei ole riittävä mekanismi. Se selittää muuntelua tietyissä rajoissa, mutta mekanismina siltä puuttuu uutta biologista informaatiota luova voima. Jo vuosikymmenien ajan useat tiedemiehet ovatkin etsineet parempaa selitystä. Yksi tälläinen tiedemiesten ryhmä kulkee nimellä The Third Way of Evolution eli evoluution kolmas tapa. Ryhmään kuuluu muiden muassa tunnettu ja palkittu brittiläinen fysiologi ja biologi Denis Noble. Toinen huomattava ryhmä on älykkään suunnittelun teorian kannattajat. Sitten on tietenkin 'kreationistit', jotka tulkitsevat luontoa Raamatun näkökulmasta. Julkisessa keskustelussa 'kreationistit' ja älykkään suunnittelun kannattajat menevät usein sekaisin. Varsinkin näiden teorioiden innokkaimmilla vastustajilla on taipumus sekoittaa asiat keskenään ja muodostaa niistä olkinukkeversio, joka typeryydessään on helppo kumota. Tällainen argumentointi ei ole vakavastiotettavaa. Jos jotain näkemystä kohtaan esittää kritiikkiä, täytyy kritiikki kohdistua näkemyksen esittäjän alkuperäiseen täsmälliseen esitykseen siitä, eikä vasta-argumentoijan omaan helpommin kumottavaan pelkistykseen. Älykkään suunnittelun teoria lähestyy aihetta tieteelliseltä näkökannalta kun taas kreationismi perustuu Raamattuun. Kreationismissakin on erilaisia koulukuntia, joten kreationisti on vähän epämääräinen käsite. Kreationisti voi olla älykkään suunnittelun kannattaja, mutta älykkään suunnittelijan kannattaja ei välttämättä ole kreationisti.

Jos otamme etäisyyttä aiheeseen ja asetumme ulkopuolisen neutraalin tarkkailijan rooliin on tunnustettava, että asiaa ei ole tieteen näkökannalta ratkaistu. Tosin nykytieto näyttää tukevan perinteisen evoluutioteorian sijaan sen kilpailijoita. Todistusaineisto kertoo tarinaa, jossa elämän historiassa on tapahtunut monia yhtäkkisiä isoja muutoksia.

Lisäksi elämän kehittymisen keskiössä on biologinen spesifi ja funktionaalinen informaatio. Täsmennetty toimiva informaatio viittaa älykkyyteen. Jotkut ovatkin esittäneet maaplaneetalla olevan elämän alkuperäksi ohjatun panspermian hypoteesin. Sen mukaan älykkäät avaruusolennot lähettivät yksinkertaisen tai yksinkertaisia elämänmuotoja maaplaneetalle, joista sitten evolutiivisten mekanismien kautta kehittyi kaikki olemassaolevat lajit. Hypoteesi toki selittäisi sen miksi maapallolla oleva elämä näyttää älykkäästi suunnitellulta, mutta samalla se siirtää alkuperää koskevan kysymyksen kauemmaksi. Entä miten älykkäät avaruusolennot ilmaantuivat? Ohjattu panspermia kuulostaa uskonnollisen luomisnäkemyksen materialistiselta korvikkeelta. Materialistiseen maailmankuvaan ei mahdu minkäänlainen yliaineellinen selitys kuten Jumala, joten yliaineellinen Luoja korvataan fyysisellä avaruusolennolla.

Entä elämän ja ihmiskunnan ikä? Mitä siitä voidaan sanoa? Koko elämän ketjun lähtöpiste näyttäisi ulottuvan kauas kauas menneisyyteen luultavasti muutaman miljardin vuoden päähän, mutta nykyihminen voi olla huomattavasti nuorempi kuin vallitseva teoria esittää.

Mikä on siis iso kuva aiheesta? Elämä näyttää siltä kuin se olisi älykkäästi suunniteltu, mutta tiede ei selitä suunnittelun alkuperää. Se minkä näkökannan valitsemme perustuu lopulta maailmankatsomukseemme ja filosofiseen päättelyyn. Siksi voikin olla järkevää ottaa aihetta pohtiessa huomioon luonnontieteiden lisäksi muita näkökulmia ja tietolähteitä. Sitä paitsi tieteellinen metodikin perustuu joihinkin filosofisiin ennakkokäsityksiin, joita ei suoranaisesti voida laboratoriossa vahvistaa.

Miten tämä liittyy kuvataiteeseen? Jos haluat tulla taitavaksi taiteilijaksi sinun täytyy ottaa selvää faktoista ja sitten luoda niiden pohjalta käytännöllinen malli taiteen tekemiselle ja harjoittelulle. Kuvan luomisen metodeja on monia ja oppisuuntia on erilaisia, mutta osaatko tunnistaa kaikkia menetelmiä yhdistävät periaatteet. Samoin kuin maailmankuva tai tieteellinen teoria myös jonkin taidon harjoitusmenetelmä kannattaa perustaa lujiin faktoihin. Mikä on on asian ydin? Mikä on kaikkein olennaisinta? Mitkä asiat ovat todella vahvistettu paikkansapitäviksi? Tämän kaltaisia kysymyksiä kannattaa miettiä kun rakentaa jotain toimintamallia.

Kuvataiteen sovellus tästä on seuraavanlainen.

Havainto koostuu aina samoista elementeistä. Sillä ei ole merkitystä onko kyseessä suora havainto vai valokuva. Havainto voidaan jakaa kuuteen perusosaan, jotka ovat mittasuhteet, muodot, valöörit, värit, rajat ja sommitelma. Jos keskität voimavarasi näiden asioiden hallintaan saavutat todellisen osaamisen. Ja koska harjoittelusi on keskittynyt rajatulle alueelle, oppimisesi nopeutuu. Sen sijaan jos listaan lisättäisiin vielä vaikka kymmenen muuta elementtiä niin hallittavien asioiden määrä paisuisi liian isoksi. Toki vuosien mittaan tulet huomaamaan erilaisia uusia piirteitä, elementtejä ja metatasoja, mutta niihin ei ole tarpeen hypätä suoraan. Eikä niitä välttämättä voi ymmärtääkään ennen tarvittavaa pohjatietoa ja -kokemusta.

Tältä pohjalta on hyvä jatkaa taiteen harjoittelua.

Terveisin,

Okulaarinen tieteilijä