Tässä vaihekuvia työn alla olevasta maalauksesta.
Kuvat ovat oikeassa järjestyksessä. Syy miksi maalaus näyttää välissä valmiimmalta johtuu siitä, että käytän tuhoamisen ja jälleenrakentemisen syklistä menetelmää. Maalaus on vielä pahasti keskeneräinen, mutta vaihekuvat valottavat miten hullun maalarin syklinen metodi etenee.
Luonnos suoraan täydellä paletilla maalauskankaalle
Aloin luonnostella teosta ilman pohjapiirustusta. Tosin tein sellaisen hullun tempun, että sommiteltuani muotokuvan maalilla kankaalle piirsin jälkikäteen kasvot lyijykynällä maalauksen päälle, koska en jaksanut tällä kertaa veivata edestakaisin kasvonpiirteiden kanssa impressionistisesti. Piirustus on maalamisessa haasteellisimpia puolia.
Olen piirtänyt ja maalannut viimeisen parin vuoden aikana niin vähän, että piirustus tuntuu tuskalliselta. Pitäisi ehkä palata aakkosten harjoitteluun vähäksi aikaa.
Tämä on kova laji. Se on sama kuin urheilussa. Ilman säännöllistä harjoittelua kunto laskee, ja ilman progressiivista harjoittelua taidot eivät kehity. Ja jos pitää liian pitkän harjoittelutauon voi perusteiden kertaaminen olla järkevää.
Puolivalmis rakennelma
Luonnoksen pohjalta kehittelin maalausta sopivaan vaiheeseen, jossa maalausta on hyvä alkaa tuhota.
Hiekkapaperilla hiomista
Lasyyrilla sotkemista
Ensimmäinen jälleenrakennus alkaa
Katsotaan mitä tästä tulee. Aina täytyy hyväksyä sekin mahdollisuus, että maalausta ei saa onnistumaan toivomallaan tavalla. Harkitsin jo kerran, että maalaisin päälle kokonaan uuden teoksen. Tämän maalausaiheen kiinnostavuus ei nimittäin ole paras mahdollinen, mutta kokeilen silti vielä, että miltä maalaus alkaa näyttää kun sen rakentaa uudelleen raunioista. Ja kuka tietää jos toistan saman syklin vielä uudestaan.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä