top of page

Okulaarisen tieteilijän elämää: Mitä tapahtui taiteen tekemiselle?

Jos olet seurannut taidettani tai lukenut blogiani niin ehkä mietit, että olenko unohtanut taiteen tekemisen kokonaan kun en ole pitkään aikaan julkaissut mitään siihen liittyvää, joitakin vanhojen artikkelien päivityksiä lukuunottamatta?


Tässä kirjoituksessa valotan nykyistä suhdettani kuvataiteeseen ja sitä, mihin okulaarinen tieteilijä nykyään luovan energiansa kanavoi. Oletpa itse taiteilija tai et, niin kirjoitus voi auttaa sinua ymmärtämään erilaisia ajanjaksoja luovassa ilmaisussa.



"Psalmi 63". Öljymaalaus parin vuoden takaa.


Motiivien vaikutus luovaan ilmaisuun


Ilman riittävän hyvää syytä on vaikea tehdä mitään. Minulle tärkein motiivi tehdä taidetta oli elannon hankkiminen ja niinpä kun minua siunattiin helpommalla keinolla ansaita elanto, katosi yksi tärkeimmistä motiiveistani tehdä taidetta. Kun lopetimme Taidekoulun puuhastelin taiteen parissa melko innokkaasti joitakin kuukausia pelkällä tottumuksen voimalla. Mutta lopulta tunnustin, että jos haluan jonkin kivan harrastuksen on kuvataide liian vaikea laji siihen tarkoitukseen. Joten miksi rasittaisin itseäni tarpeettomasti?


Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole yrittänyt tosissaan elää kuvataiteella, mutta luulen että moni jolla on tästä kokemusta tajuaa mistä on kyse. Kuvittele, että teet useamman vuoden ajan vaativaa työtä minimipalkalla, ja jopa loppuunpalamisen rajoilla. Lopulta löydät kevyemmän työn, jossa palkkakin on kohdallaan. Mitä luulet, haluaisitko vapaa-ajallasi tehdä ilmaiseksi aiempaa työtäsi? Tämä kuvastaa aika hyvin sitä, miltä kuvataiteen tekeminen minusta tällä hetkellä tuntuu. Olen helpottunut ja onnellinen, että minun ei ole pakko tehdä mitään taiteeseen liittyvää jos en halua.


Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi enää kiinnostunut kuvataiteesta tai, että olisin hylännyt sen kokonaan. Ei, vaan kyse on vain siitä, että asia ei kiinnosta minua tänä päivänä niin paljon, että se saisi minut toimimaan. Huomenna tilanne voi olla toinen.





Inspiraation odottelua


Odottelen inspiraation iskua. Sellainen joko tulee tai ei tule. Ehkä se iskee illalla tai joudun odottelemaan sitä 20 vuotta.


Näin ei muuten kannata tehdä jos A) haluaa todella kehittää tehokkaasti omaa osaamistaan tai B) haluaa elää kuvataiteella. Vaihtoehdoissa A ja B on pakko olla aktiivinen riippumatta innostuksen tasosta.


Harrastelijalla taas ei ole mitään todellista pakkoa, tai ehkä syvä henkinen tarve luovalle ilmaisulle voi olla joillakin lähes pakottavaa. Mutta silloinhan ei ole mitään ongelmaa, koska sisäinen tarve on vahva motivaation lähde. Se saa taiteen harrastajan toimimaan.


Kaikilla ei ole kuitenkaan tunnetta siitä, että ei voi elää ilman kuvataiteen tekemistä. Itse kuulun tähän ryhmään. Joten minulle on varsin luontevaa jäädä kaikessa rauhassa odottelemaan inspiraatiota. Ja näin olen päättänyt tehdä.



Muita kanavia luovuudelle


Koska kuvataiteilija oli ikään kuin rooli, jonka omaksuin siksi, että se tuntui vähiten epämiellyttävälle vaihtoehdolle kun harkitsin erilaisia ammatteja, niin minun on ollut suhteellisen helppo luopua tästä roolista. Taiteilijuus ei ole koskaan ollut ontologinen osa identiteettiäni, vaan enemmän pelkkä funktionaalinen rooli tai ominaisuus, jota voi ilmentää käytännön sitä vaatiessa. Olen ontologisesti katsottuna ennemminkin tutkija. Kuvataide olikin ansiotyön lisäksi minulle myös mielenkiintoinen tutkimusprojekti, jossa tutkin sitä kuinka kuka tahansa voi kehittää kuvataiteellista osaamistaan tehokkaasti.


Vaikka en ehkä ole pohjimmiltaan kuvataiteilija, olen ehdottomasti silti luova ihminen siinä merkityksessä, että tarvitsen joitain projekteja, joissa saan muuttaa ideoitani näkyvään muotoon. Tämä oli luultavasti yksi syy miksi ajauduin myös kuvataiteen pariin.


Kirjoittaminen on myös yksi tällainen luovuuden ilmentymä. Siksi kirjoittelen edelleen tänne blogiini tekstejä eri aiheista. Nykyään enemmän juuri niistä aiheista, jotka minua ovat aina eniten kiinnostaneet ja joiden parissa olen tavalla tai toisella työskennellyt jo muutaman vuosikymmenen.


Käytän 'taiteilijanimeä' Okulaarinen tieteilijä, koska se on käsitteenä joustava. Tieteilijä on tutkija, eikä nimike ole rajoittunut vain yhteen alueeseen. Okulaarinen viittaa visuaaliseen todellisuuteen, mutta sehän sopii, koska suurin osa blogi-artikkeleistani käsittelee vielä tällä hetkellä kuvataidetta.





Luonnontiede ja erityisesti tieteellisten löytöjen filosofisten ja teologisten implikaatioiden pohtiminen on asia, jota tutkin ja mietin kaiken aikaa. Käytän blogiani toisinaan ajatusteni ja löytöjeni jäsentelyyn. Tämä tyydyttää luovan ilmaisun tarpeeni. Minun ei ole pakko tehdä kuvia jos voin tuottaa tekstiä jossain muodossa. Blogini kirjoitukset ovat tavallaan laboratorio-muistiinpanoja, joiden tavoite on auttaa omaa ymmärrystäni. Jos joku muukin hyötyy siinä sivussa niistä se on vain plussaa.


Viimeaikoina tutkimusprojektini ovat painottuneet enemmän tekstikritiikkiin, koineekreikkaan ja varhaiskristilliseen kristologiaan. On mielenkiintoista kaivaa esiin faktoja, jotka haastavat hallitsevia dogmeja ja oikaisevat myyttejä sekä väärinkäsityksiä.





Faktat pöytään


Tiedon eri aloilla on eri tasoja, joista usein popularistinen taso esittää asiat liian pinnallisesti ja yksipuolisesti. Ei aina, mutta usein. Näin moni jää pimentoon äärimmäisen tärkeiden pinnan alla olevien faktojen suhteen. Pahimmillaan tämä ruokkii ennakkoluuloja niitä tahoja kohtaan, jotka toimivat pintatason tiedon alla olevien faktojen pohjalta ja sen innoittamana. 


Yksi tiedon välityksessä ilmenevä epämiellyttävä piirre on olkinukke-argumentoinnin yleisyys tai oman näkemyksen vahvistaminen vastapuolen näkemystä vääristäen. Epätosikin teoria saadaan kuulostamaan uskottavalta kun kilpaileva teoria esitetään tarpeeksi väärin tai yksipuolisesti. Picassokin on historian huonoimpia realisteja, jos vertailukohtana käytetään hänen kubistisia ja abstrakteja teoksiaan.


Tosiasioita sopivasti valikoimalla voidaan asioista antaa väärä kuva ilman suoranaista valehtelua. Katso vaikka tätä kuvaa. Siinä on konkreettinen todiste siitä, että Picasso oli aivan olematon realististen muotokuvien maalaamisessa.



Eipäs tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Nyt faktat pöytään! Tässä Picasson varhaisempaa tuotantoa.



On parempi hankkia hyvä kokonaiskuva asiasta ennen kuin esittää kovin voimakkaita mielipiteitä. Jos haluaa kritisoida Picasson taiteellista osaamista niin täytyy ottaa huomioon hänen kaikki teoksensa.


Sama periaate soveltuu asiaan kuin asiaan. Jopa ihmissuhteista tulee parempia kun ottaa huomioon sekä toisten vahvuudet että heikkoudet. Elämä käy hyvin pian sietämättömäksi jos näkee toisissa vain vikoja tai vastaavasti jos näkee vain hyvät puolet, joutuu väistämättä pettymään.


Olen ehdottomasti teräsmies-argumentoinnin kannattaja, koska se edustaa järkevää ja kunnioittavaa keskustelukulttuuria. Siksi kirjoitan artikkeleita myös rationaalisesta ajattelusta, luotettavan tiedon etsinnän menetelmistä ja loogisen argumentoinnin periaatteista.


Se mitä julkaisen blogissani on vain otteita siitä, kuinka paljon todellisuudessa tuotan tekstiä. Käytän käytännössä lähes kaiken oman aikani itseäni kiinnostavien asioiden tutkimiseen ja tutkimani tiedon organisointiin. Niinpä eipä tässä oikein aikaakaan olisi kuvien tekemiselle. Ennemmin lähden vaimoni kanssa kävelylenkille jos haluan vaihtelua ja jotain rentouttavaa ajanvietettä, kuin teen taidetta. Näin on ainakin toistaiseksi. Kuka tietää jos inspiraatio taiteen tekemiseen iskeekin vaikka jo tänään?



Iloitaan elämästä!


Okulaarinen tieteilijä

Comments


bottom of page