Hei! Tässä artikkelissa kerron kylmän totuuden siitä, miten voit tulla paremmaksi kuvantekijäksi tai taiteilijaksi. Oletko valmis? Siinä tapauksessa jatka lukemista.
Onnistumisen periaate 1. - Tieto
Aivan ensimmäisenä kannattaa hankkia tietoa luotettavista lähteistä. Selvitä itsellesi, mitkä ovat kuvataiteen tärkeimmät periaatteet. Helpotan tehtävääsi hieman ja kerron ne sinulle. Ne ovat sommittelu, mittasuhteet, muodot, valöörit, värit ja rajat. Se on siinä. Jos hallitset nämä hallitset melkein kaiken. Mutta miten nämä voi oppia hallitsemaan? Ei kirjoja lukemalla tai YouTube-videoita katselemalla, vaan harjoittelemalla niitä käytänössä. Tästä pääsemmekin onnistumisen seuraavaan periaatteeseen.
Onnistumisen periaate 2. - Työ
Vain tekemällä oppii, joten opiskelemalla hankittu tieto täytyy laittaa käytäntöön. Täytyy siis harjoitella ja sen jälkeen harjoitella. Toistojen kautta opitut asiat syöpyvät syvälle mieleesi ja ne muuttuvat osaksi aivojesi rakennetta. Niistä tulee osa sinua. Entä mitä sitten kun olet harjoitellut kuin hullu? Anna kun kerron sinulle.
Onnistumisen periaate 3. - Työ
Seuraavaksi täytyy jatkaa harjoittelua eli onnistumisen salaisuuksien salaisuus on se, että tekee niska limassa töitä ja sen jälkeen tekee vielä vähän lisää töitä. Kenestäkään ei ole tullut mestaritaiteilijaa laiskottelemalla ja luottamalla luontaiseen lahjakkuuteen. Moni taitava taiteilija pitää lahjakkaaksi kehumista melkein loukkauksena, koska silloin ei oteta huomioon sitä äärimmäisen kovaa työtä, jonka taiteilija on tehnyt tullakseen taitavaksi.
Entä onko vielä muita onnistumisen periaatteita. Kyllä on ja kerron sinulle niistä seuraavaksi.
Onnistumisen periaate 4. - Pitkäjänteinen kova työ
Seuraava periaate on se, että harjoittelun ja työn lisäksi täytyy tehdä lisää töitä ja sen jälkeen vähän vielä harjoitella. Sitten kun on harjoitellut kuvataiteen tärkeimpiä periaatteita tuhansia tunteja täytyy jatkaa harjoittelua. Lopulta vuosikymmenien jälkeen on mahdollisesti mestaritaiteilija. Tämän hieman hyperbolisen korostamisen kautta asia tuli varmasti selväksi. Taidokkuus ei ilmaannu tyhjästä. Täytyy tehdä kovasti töitä.
Syy miksi haluan korostaa kovan harjoittelun merkitystä on se, että taiteilijuuden käsitteessä on tapana kulkea mukana luontaisen lahjakkuuden käsite. Luontaisia vahvuuksia toki kaikilla meillä on, mutta niitä ei pitäisi ylikorostaa, koska lahjakkuus vie vain tiettyyn pisteeseen asti. Itse asiassa ei välttämättä kovin paljon alkua pidemmälle. Lahjakaskin tarvitsee harjoittelua. Lahjakkuus ei ole yliluonnollinen kyky.
On mielenkiintoista, että joidenkin lahjakkuustutkimusten mukaan lahjakkaita ovat ne jotka vain harjoittelevat eniten. Eräs musiikin opettaja kertoi minulle kerran, että hänen kokemuksensa mukaan parhaimpia oppilaita ovat ne, jotka harjoittelevat eniten, ei ne, jotka ovat 'lahjakkaita'. Joka tapauksessa jonkinlaista geneettistä vahvuutta kullakin meistä on, mutta kaikki ei ole suinkaan siitä kiinni.
Mikäli luontaisen lahjakkuuden merkitystä korostetaan liikaa voivat ne, joilla geneettinen pohja ei ole yhtä vahva hylätä mielenkiintoisen taidon opiskelun tai harrastamisen sen vuoksi, että he kokevat itsensä lahjattomiksi. Moni itsensä lahjattomaksi kokenut yksilö on kuitenkin tullut äärimmäisen taitavaksi taiteilijaksi oikean tiedon ja päämäärätietoisen harjoittelun avulla. Älä siis mene lahjakkuuskeskeisyyden ansaan vaan ota taiteilijuus omiin käsiisi ja tee itsestäsi taitava harjoittelemalla paljon.
Kuvataide rentona harrastuksena?
Entä jos haluat kuvataiteesta vain rennon ja kivan harrastuksen? Onko silloin mitään toiveita tulla paremmaksi? On toki. Jos harjoittelet säännöllisesti luotettavan tiedon mukaan, kehityt varmasti. Harjoittelun ei siis tarvitse olla äärimmäisen kovaa ja viedä paljon aikaa. Harjoittelun intensiteetti ja määrä täytyy sovittaa kunkin yksilön omiin olosuhteisiin, ihanteisiin ja tavoitteisiin sopiviksi. Jos oman arvolistan kärkeen ei kuulu mestarillinen käsityötaito niin sitten ei voimiaan kannata tuhlata kovaan harjoitteluun. Monelle riittää, että tulee kohtuullisen hyväksi. Niin hyväksi, että tekemisestä voi nauttia. Siihen riittää kevyempikin harjoittelu.
Joten jos etsit kuvataiteessa mukavaa harrastusta ilman ammattimaisia tavoitteita on hyvä asettaa tavoitteeksi tulla sen verran hyväksi, että taiteen tekemiseen tulee sopivasti vaivattomuuden tunnetta ja että teoksista ilmenee jonkinasteinen perusasioiden hallinta. Itse asiassa nykyaikaisilla länsimaisilla standardeilla hyväksi voi tulla kohtuullisilla ponnisteluilla. Jos harjoittelu on säännöllistä, voi vuodessa päästä jo melko hyvälle tasolle piirtämisen ja maalaamisen perusteissa. Seuraava kuva valaisee tasoa, jonka saavuttaminen ei ole kovin vaikeaa. Ottamalla mittaustaidon ja valöörit hyvin haltuun ja ymmärtämällä jotain väreistä voi kuvan kaltaisia luonnoksia maalata melko helposti.
Mutta sankarillinen taitotaso vaatii luonnollisesti sankarillisia ponnisteluja ja silloinkaan onnistuminen ei ole 100% varmaa. Olen itse harjoittelut ja opiskellut kuvataidetta tuhansia tunteja ja silti olen keskinkertainen klassinen taiteilija. Kun olen lomalla luonnostelen. Kun olen töissä maalaan oikeita teoksia. Yritän harjoitella niin paljon kuin järkevästi pystyn ja laiminlyömättä tärkeämpiä asioita. Kaikista kovista ponnisteluistani huolimatta mestariteoksen maalaaminen tuntuu olevan melko kaukainen tavoite. Klassisilla standardeilla maalaaminen ja piirtäminen on tappolaji. Siitä ei pääse mihinkään. Uskon silti lujasti erään ystävän lausumaan viisauteen "Jos sitä ihminen tekee, sen voi ihminen oppia". Ehkä minäkin opin joskus. Ehkä?
Terveisin,
Tuomas
Comments