Piirrä rohkeasti ja rennosti klassisella metodilla

Mitä ajattelet pikkutarkasta ja runsaaseen mittailuun perustuvasta piirtämisestä? Jos olet luonteeltasi suurpiirteinen tai epäjärjestelmällinen, toivot todennäköisesti, että voisit luoda hienoja piirustuksia vapautuneesti, intuitiivisesti ja rennosti. Siinä tapauksessa klassinen metodi on vastaus. Mutta eikö klassinen metodi ole juuri kaikkea muuta kuin rentoa ja vapaata itseilmaisua? Eikö klassisessa metodissa korostu äärimmäinen tarkkuus, pitkälle hiottu tekninen osaaminen ja käsityötaito? Totta nämä ovat tärkeä osa klassista tapaa lähestyä kuvataidetta, mutta ne eivät ole koko totuus aiheesta. Klassinen metodi nimittäin vapauttaa luomaan intuitiivisesti ilman rajoituksia.

Intuitio tarvitsee luotettavia työkaluja

Korostan usein kirjoituksissani klassisen metodin loogista ja mekaanista perustaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että klassinen piirtäminen on vain jonkin metodin orjallista ja pikkutarkkaa noudattamista. Klassisen metodin perimmäinen tarkoitus on opettaa kuvataiteen ajattomia periaatteita, jotka sisäistämällä voi oppia luomaan vapautuneesti vaikuttavaa taidetta. Harjoittelun myötä piirtämisestä tulee rennompaa ja intuitiivisempaa ilman, että lopputulos kärsii.

Kun jossain taidossa tai osataidossa on saavuttanut automaation tason, tulee se osaksi oman intuition työkalupakkia. Intuitio ilman hyviä työkaluja on nimittäin vakavasti puutteellinen, jopa hyödytön. Kuvataiteissa tieto näytteleekin tärkeää osaa. Intuitio, jonka käytettävissä on kuvataiteen toimivat periaatteet on voimakas. Joten rento ja rohkea piirtäminen perustuu siihen, että on aluksi harjoitellut piirtämistä kaavamaisemmin. Luotettavan kaavan toistaminen johtaa hyvien periaatteiden sisäistämiseen. Hyvillä periaatteilla voi sekä kopioida näkemäänsä pikselintarkasti, että tulkita aihetta persoonallisesti ja rennosti.

Jos kaavamainen, tarkka ja järjestelmällinen tekeminen ei ole osa persoonallisuuttasi, älä kuitenkaan hylkää klassista metodia, sillä klassisen metodin peruskaava on helposti opittavissa. Kun toistat tämän kaavan edes joitakin kertoja, todennäköisesti muistat sen riittävän hyvin, jotta voit soveltaa sitä piirtämiseen siitä eteenpäin.

Klassisen metodin peruskaava on todella yksinkertainen ja siksi se on lopulta myös hyvin joustava. Tämä kaava voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen.

1. Koko ja sijainti

Ensin merkitään paperille aiheen yleiskoko ja sijainti. Hyvä perusperiaate on se, että jättää keskeisten objektien ympärille tilaa niin, etteivät ne täytä koko paperia.

2. Kaksiulotteinen muoto

Kun aiheen koko ja sijainti paperilla on selvillä, lähdetään hahmottelemaan kohteen siluettia.

Siluetista siirrytään siluetin sisällä oleviin muotoihin. Muotojen havainnoinissa ja piirtämisessä hyödynnetään erityisesti varjojen muotoja. Piirrustusta käsitellään kaksiulotteisesti, jolloin lopputuloksena on ääriviivapiirustus. Porttina seuraavaan vaiheeseen toimii varjojen ja tummimpien valöörialueiden sävyttäminen suunnilleen yhdenmukaiseen sävyyn. Näin valon maailman ja varjon maailman välille tulee selkeä ero.

3. Kolmiulotteinen muoto

Kun litteä kaksisävyinen luonnos on valmis, on aika alkaa kuvata kolmiulotteista muotoa. Tämä tapahtuu lisäämällä piirustukseen valööreita. Yksi tapa on ensin piirtää varjojen sävyvaihtelut kohdalleen ja sitten siirtyä valoalueiden sävyihin. Kolmiulotteisuuden vaikutelma syntyy tehokkaimmin ja helpoimmin niin, että valon ja varjon ero säilytetään loppuun asti, jolloin kaikki varjon sävyt ovat tummempia kuin yksikään valon sävyistä.

Nämä ovat klassisen metodin päävaiheet ja ne sisäistettyään, niitä voi lopulta soveltaa hyvinkin joustavasti. Jotta pääsisit metodiin sisälle, voi olla aluksi hyvä harjoitella vain osaa siitä. Yksi vaihtoehto on tehdä nopeahkoja luonnoksia joissa jättää piirustuksen vaiheesen kaksi, eli lopputuloksena on kaksisävyinen piirustus, joka on syntynyt erityisesti valoa ja varjoa havainnoimalla. Katso aihetta valaiseva video ja kokeile sitten piirtää muutama luonnos siinä esitetyn kaavan mukaan.

Piirustusterveisin,

Tuomas