Hei! Entisenä kuvataiteen ammattilaisena pohdin aika ajoin suhdettani kuvataiteeseen.
Toisaalta olisi mukava välillä piirtää tai maalata jotain, mutta aloittamisen kynnys tuntuu nousevan aina vain korkeammalle, mitä pidemmäksi tauko taiteen tekemisessä venyy.
Huomasin mielenkiintoisen ilmiön. Kiinnostukseni taiteen tekemistä kohtaan lähti rajuun laskuun sen myötä kun lopetimme taidekoulumme. Oma taiteilijuuteni oli vahvasti sidoksissa opetustyöhön ja syy miksi halusin kehittyä taiteilijana oli ensisijaisesti se, että halusin olla pätevä ja asiantunteva opettaja, joka tietää mistä puhuu. Nyt kun olen lopettanut aktiivisen opettamisen, niin yksi merkittävin motiivi on poissa. Mitä siis nyt? Tässä kirjoituksessa pohdin sitä, että pitääkö olla 'taiteilija' tai muuten kuvataiteen ammattilainen voidakseen tehdä vakavasti otettavaa taidetta.
Mielenkiintoinen havainto
Alussa mainitsemani havainto antaa jo yhden näkökulman kirjoituksen otsikon esittämään kysymykseen: "Pitääkö taiteen tekijän olla taiteilija?". Vastaus on ei. Tein itsekin täysillä taidetta monta vuotta ilman, että olin oikeastaan missään vaiheessa taiteilija. Olin kouluttaja ja se riitti siihen, että pystyin tekemään suhteellisen vakavasti otettavia teoksia. Todellisuudessa teokseni eivät ole 'taiteena' mitenkään ihmeellisiä. Syy oli siinä, että keskityin lähinnä vain tekniikan hiomiseen ja itse piirustus- ja maalaustoimintojen hallitsimiseen. Minua ajoi eteenpäin halu ymmärtää mistä kuvien tekemisessä on kyse mentaalisesta ja teknisestä näkökulmasta. Niinpä varsinaisten taideteosten tekeminen jäi vähemmälle huomiolle. Harjoittelin kyllä kuin hullu ja suoraan sanottu vähän liikaakiin olosuhteisiini nähden. En suosittele kenelläkään yhtä kovaa harjoittelua jos ei ole aivan pakko, koska ei ole järkevää harjoitella loppuun palamisen rajoilla. Tasapaino on todellinen hyve!
Hyvä uutinen harrastelijoille
Tämä on hyvä uutinen myös harrastelijoille. Kuvataidetta voi tehdä harrastuspohjalta ja siinä on mahdollista tulla todella hyväksi, vaikka ei koskaan haluaisi tehdä taidetta työkseen. Tarvitaan vain hyvä motiivi, jokin syy mikä saa juuri sinut liikkeelle. Minun motiviini voivat olla vähän omituisia, koska niissä on jopa pieni tieteellinen vivahde. Koko taidetouhuni alkoikin eräänlaisena empiirisenä ihmiskokeena. Halusin selvittää miten nopeasti voi saavuttaa ammattimaisen taitotason kun pilkkoo kuvan tekemisen taidon sen tärkeimpiin osatekijöihin ja keskittyy niiden hallitsemiseen. Jotkut kutsuvat tätä hyperoppimisen metodiksi. Se toimii, mutta vaatii oikeanlaista asennetta.
Hulluin tajuaminen
Yksi hulluimpia piirteitä omassa 'taiteilijan urassani' on se, että nyt kun minulla olisi taloudellisesti ja työn näkökulmasta täydellinen tilaisuus olla oikea taiteilija, tajuan, että en oikeastaan halua sitä. Runsaan kuvataiteen harjoittelun ja opetustyön poistuttua viikkorutiineista on todelliset kiinnostuksen kohteeni päässeet sille sijalle, jolla haluan niiden elämässäni olevan, eli prioriteettilistan kärkeen. Nyt käytänkin sen ajan mikä meni ennen taiteeseen, vapaaehtoistyöhön ja erilaisiin sitä tukeviin tutkimusprojekteihin. Kaikki nämä vuodet olen ollut opettaja myös eräässä toisessa kontekstissa ja nyt olen päässyt uppoutumaan siihen suuremmalla antaumuksella.
Tutkimusprojekteihini kuuluu esimerkiksi luonnontieteelliset aiheet ja niiden maailmankuvallisten implikaatioiden mietiskely. Tärkeimpänä tutkimuskohteenani on kuitenkin muinaiset pyhät heprealaiset ja kreikkalaiset kirjoitukset. Näillä tutkimusprojekteilla on tosin vahva yhteys ja minulle ne ovat yhtä kokonaisuutta. Kaikenlaisessa vakavasti otettavassa tutkimustyössä käytetään esimerkiksi samoja päättelymenetelmiä ja osittain samoja tutkimusmenetelmiäkin. Moni tutkimusala onkin todellisuudessa monitieteellinen. Esimerkiksi tekstikritiikissä turvaudutaan kielitieteeseen, historian tutkimukseen, arkeologiaan ja tieteellisiin ajoitusmetodeihin. Tekstikritiikin menetelmin onkin voitu esimerkiksi vahvistaa Raamatun tekstin säilyminen sanomaltaan muuttamattomana läpi vuosisatojen (päinvastoin kuin on yleinen myytti). Näin tieteelliset tutkimusmenetelmät voivat tuoda arvokkaita näkökulmia jopa uskonnollisiin kysymyksiin.
Kuvataide kiinnostaa minua edelleen ainakin teorian tasolla, mutta henkiset resurssit eivät tunnu riittävän käytännön toteutukseen. Mieli täytyy muista asioista, eikä sen jälkeen enää jaksa keskittyä vaativaan taidesuoritukseen.
Aika näyttää tulenko tekemään vielä taidetta. Olen ainakin toistaiseksi päättänyt toimia miten ei pitäisi jos haluaa saada jotain aikaiseksi, eli odottelen inspiraatiota. Toisaalta joskus se inspiraatio iskee kuin tyhjästä. Passiviisen inspiraation odottelun varjopuolena vain on se, että joskus voi joutua odottelemaan kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä. Mutta kuka tietää vaikka jo huomenna tarttuisin siveltimeen tai kynään.
Johtopäätös
Kuvataidetta voi tehdä vaikka ei olisi taiteilija. Taiteilija on kaiken lisäksi superepämääräinen käsite. Jokainen voi määritellä sen eri tavalla. Ei olisi väärin sanoa, että jokainen joka tekee taidetta on taiteilija, riippumatta motiiveista tai osaamisen tasosta. Taide on kuvien tekemistä eikä toimintona sen kummempaa.
Entä mikä on oikeaa taidetta? Eikö sekin liity alkuperäiseen kysymykseen? En lopulta halua ottaa kantaa siihen mikä on oikeaa taidetta tai hyvää taidetta, koska se on makukysymys. Kovin paljon toisistaan poikkeavia taiteen tyylisuuntia ei oikeastaan pitäisi edes verrata toisiinsa, koska lähtökohdat niiden takana voivat olla niin erilaiset, että vertailussa ei ole järkeä.
Ainoastaan joihinkin taiteen ääri-ilmiöihin voin sanoa, että pidän niitä kyseenalaisina ja joitakin niistä jopa moraalittomina. Jokainen tekee luonnollisesti omat johtopäätöksensä sen suhteen mikä on hyvää tai hyväksyttävää taidetta.
Samoin jokainen voi vapaasti määritellä millainen on oikea taiteilija. Eräässä vanhassa sanakirjassa taiteilija määriteltiin henkilöksi, joka suorittaa kemiallisia operaatioita. Joillekin taas taiteilijuus on vähemmän tieteellinen käsite. Itse kallistun ripauksen tieteelliseen suuntaan tässäkin lajissa, koska etsin taiteellisille toimilleni rationaalisia syitä ja empiirisesti toimiviksi todistettuja ja toistettavia menetelmiä.
Tehdään taidetta tai ollaan tekemättä, mutta iloitaan joka tapauksessa elämästä!
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä