Hei! Pohdin tässä artikkelissa maalaustaidon olemusta ja merkitystä.
Ajattelu ja asenne kuntoon - Maalaustaidon olemus
Mieli ohjaa sivellintä, joten maalarin täytyy saada omat ajatukset ojennukseen. Tähän sisältyy tieto, ymmärrys ja mielen hallinta. Joidenkin tutkimusten mukaan lahjakkaita ihmisiä yhdistää tietyt henkiset ominaisuudet kuten keskittymiskyky. Lahjakas tarvitsee myös oikeanlaista valmennusta menestyäkseen. Siksi me vähemmän 'lahjakkaat' voimme mennä luontaisesti lahjakkaiden ohi taidoissamme jos saamme oikeaa tietoa, valmennamme omaa mieltämme ja harjoittelemme ahkerasti.
Maalaustaidossa tietyt henkiset ominaisuudet ovat siis äärimmäisen tärkeitä. Tarvitaan keskittymiskykyä, sinnikkyyttä ja valmiutta tehdä töitä tavoitteen eteen. Määrätietoisella asenteella pääsee pitkälle, vaikka ote siveltimeen olisi hutera. Maalari, joka kouluttaa mielensä ja silmänsä palvelemaan maalaustoimintoa on saavuttanut jotain merkittävää. Sen jälkeen siveltimen käyttö tulee enemmän tai vähemmän runsaan maalaamisen sivutuotteena niin kuin Carolus Durankin sanoi.
Maalaustaidon ydinolemus on varsin yksinkertainen kun sitä tarkastellaan toimintona.
1) Valitse mallista jokin kohta ja katso mitkä ovat sen koordinaatit ja mikä on sen väri
2) Sekoita sama väri paletilla
3) Aseta sekoittamasi väri mallia vastaaviin koordinaatteihin maalauskankaalla (kuva-alue)
4) Aloita alusta
Tätä kehää kiertämällä maalauskangas peittyy vähitellen värien peittoon ja jos väriläiskät ovat oikeaa tummuutta ja värisävyä sekä asettuvat oikeisiin koordinaatteihin syntyy vaikutelma mallin kanssa yhdennäköisestä maalauksesta.
Sama kehä soveltuu maalauksiin, joissa malli on kokonaan tai osittain oman pään sisällä. Silloin vain vertailu kohta on mentaalinen, eikä optinen. Se on vaikea haaste maalarille, mutta kokeneelta sekin onnistuu. Aloittelijan tai maalarin, joka ei vielä hallitse tärkeimpiä perusteita kannattaa aloittaa havaintomaalaamisesta tai jopa unohtaa sivellin hetkeksi aikaa ja harjoitella perusteita piirtäen.
Haluan korostaa vielä yhtä asiaa. Nämä eivät ole mitään omia teorioitani vaan perustuvat itseäni kokeneempien maalarien ja todellisten mestarien ajatuksiin ja oppeihin. Tapani sanoittaa asioita voi olla vähän erilainen, mutta perusmerkitys on sama. Haluan korostaa tätä seikkaa siksi, että jotkin kertomistani asioista voivat kuulostaa jopa idioottimaisen itsestään selviltä tai vain omituisilta. Tästä voisi joku hämääntyä ja olla tajuamatta näiden oppien todellista arvoa. Mutta kukas muukaan kuin itse impressionistimestari Joseph Decamp kuvaili maalaustaitoa näin: "Oikea valööri ja väri oikeassa paikassa. Helppo ymmärtää, mutta vaikea toteuttaa." Sitä se maalaaminen on. Väriläiskien asettelua maalauskankaalle.
Pari videota aiheesta.
Maalaustaidon osatekijät - Ihmeellinen yksinkertaisuus
Jos olet lukenut artikkelin tähän asti ja katsonut videot, en ihmettelisi jos ajattelisit, että nyt pelkistän asioita ja rajusti. Tavallaan, mutta oikeastaan en. Maalaamiseen liittyy aika paljon asioita, mutta kun puhutaan maalaustoiminnon ytimestä ja siitä millä tavalla luja perusosaaminen hankitaan niin asiat ovat melko yksinkertaisia. Maalari Kevin Murphy on tiivistänyt maalaustaidon kolmeen liikkuvaan osaan:
1) Valööri
2) Väri
3) Rajat
Se on siinä. Jos hallitset nämä, hallitset 'kaiken'. Jokainen havaintosi nimittäin koostuu näistä osatekijöistä. Listaa voisi tosin vielä täydentää mittasuhteilla ja muodoilla. Lisäksi kun halutaan tehdä hyviä teoksia täytyy sommitelmaa miettiä. Mutta joka tapauksessa maalaustaito toimintona on melko yksinkertainen asia.
Maalaustaidon merkitys
Kovimmat totuudet ovat usein yksinkertaisia. Siinä piilee samalla niiden voima ja vaikeus. Monesti jokin asia tuntuu kiehtovalta kun siihen sisältyy vähän mystiikkaa ja romantiikkaa. Mutta heti kun selviää, että todellisuus onkin arkisempi ja yksinkertaisempi niin ei asia tunnukaan enää niin kiinnostavalta.
Kamppailen itsekin tämän asian kanssa, koska olen saavuttanut maalarina tietyn virstanpylvään ja nyt olen suuren "mitä sitten?" -kysymyksen äärellä. Kun saavuttaa jonkin vähän isomman tavoitteen voi sen jälkeen tulla tunne tarkoituksettomuudesta.
Maalarin kehityskaaressa tulee vastaan vaihe, jonka jälkeen maalaaminen on ikään kuin mekaanista käsityötä. Toki jos prosessille antautuu voi siitä saada edelleen iloa. Mutta lopulta maalausprosessin jälkeen käsissä on vain yksi kuva miljardien muiden kuvien joukossa. Ja harvalla meistä on resursseja antautua niin täysin taiteen tekemiselle, että voisi todella ponnistella tuottaakseen todellisia ajattomia mestariteoksia.
Joten jos olet vielä aloitteleva maalari tai kamppailevat maalaustaidon ydintaitojen kanssa niin ole onnellinen. Siinä vaiheessa maalaaminen on vielä mielenkiintoista ja erityisen kiehtovaa. Nauti tilanteesta.
Sitten kun perusteisiin on saanut niin hyvän otteen, että pystyy jäljentämään havaintoa uskottavasti ja tarkasti voi monelle tulla seinä vastaan. Maalaaminen menettää merkityksensä. Maalaustoiminto on nähty ja koettu. Varsinkin jos ei keksi mitään muuta tehtävää maalarina kuin havainnon kopioiminen. Kun tietää, että voi toistaa havainnon maalauspohjalla niin miksi toistaa sitä.
Todelliset taiteilijat ovat niitä joilla on jokin isompi visio, joka työntää heitä eteenpäin. Heillä täytyy olla jokin voimakas syy tehdä taidetta. Ei sen tarvitse olla mitään elämää suurempaa, mutta sellainen, joka motivoi itseä. Täytyy aina olla jokin uusi tavoite mitä kohti mennä. Jos tavoitetta ei ole, voi olla vaikea motivoitua toimintaan.
Tarkoitus hukassa?
Itse en ole oikein kunnollista tarkoitusta maalaamiselle löytänyt, paitsi ehkä okulaarisen tieteen. Tieteellinen näkökulma maalaamiseen tuntuu kuitenkin toistaiseksi jotenkin epätyydyttävältä. Siitä puuttuu jotain. Sen avulla oppii kyllä maalaamaan ja voi opettaa toisia maalaamaan, mutta mitä sitten. Havainnoinnille antautuminen voi tosin olla varsin kiehtovaa ja mukaansatempaavaa, mutta miksi tehdä sitä kun ei tiedä mihin valmiit maalaukset työntää.
Eikä omat tuotokset niin ihmeellisiä ole, että niistä riittäisi todelliseksi inspiraatioksi muille. Julkaisen kyllä edelleen teoskuviani sosiaalisessa mediassa, mutta sekin on alkanut tuntua melko turhalta. Miksi suoltaa loputtomaan kuvatulvaan enää enempää sisältöä? Kuvat eivät lopu kesken jos yhden maalarin teoksen puuttuu.
Periaatteessa minua kiinnostaa maalaaminen paljonkin, mutta ei välttämättä käytännössä. Miten niin?
Ensinnäkin hyvän maalauksen tekeminen on kovaa työtä, vaikka sitä tekisi hyvässä flowssa. Hyvä flow on myös hieman ongelmallinen tila kun se voi viedä mennessään ja yhtäkkiä huomaakin maalanneensa koko päivän, mutta muut hommat on jäänyt tekemättä.
Sitä paitsi kuka haluaa tehdä töitä vapaa-ajallaan? Siinä vaiheessa kun on kokenut optisen valaistumisen niin joutuu vähän vaikeaan tilanteeseen. Syntyy velvollisuuden tunne maalata niin hyvin kuin pystyy. Jos tietää, että pystyy toimimaan melko korkeilla standardeilla niin on todella epätyydyttävää tyytyä vähempään. Jatkuva alisuorituminen ei tee ihmiselle hyvää henkisesti, vaikka tekemisen hetkellä maalaaminen olisi ihan kivaa. Mutta kun se paras lopputulos vaatii melko kovaa ponnistelua. Tässä voi jäädä helposti jumiin tilanteeseen, josta ei välttämättä ole muuta ulospääsyä kuin lopettaa maalaaminen kokonaan.
Toiseksi täydellä teholla maalaaminen vaatii henkistä, fyysistä ja sosiaalista tilaa. Jos omassa elämässä ei ole riittävästi liikkumatilaa maalaamiselle niin ei maalaaminen välttämättä onnistu. Ainoa mitä voi tehdä on joko maalata teoksia superhitaalla tahdilla tai maalata keskinkertaisia maalauksia. Superhidas tahti ei meinaa oikein luonnistua. Olen vielä liian kärsimätön siihen ja seurauksena hitaasta teosten tuottamisesta on vain kasa keskeneräisiä töitä. Toisaalta kärsivällisyyttä kannattaa aina kehittää, koska se on ominaisuus josta on hyötyä kaikilla elämän osa-alueilla. Toki kyky ilmaista kärsivällisyyttä voi myös vaihdella eri toiminnoissa ja yhteyksissä. Mutta ei varmasti ole turhaa harjoitella sitä jonkin nimenomaisen toiminnon yhteydessä. Maalaustaito tarjoaa kyllä hyvän tilaisuuden tähän.
Taideopettajana minulla oli hyvä syy maalata paljon ja kovalla intensiteetillä. Ja henkinen, fyysinen ja sosiaalinen tilakin löytyi työn kautta. Nyt sitä ei enää samalla tavalla ole. Teen muita töitä, yritän myös vähän pitää huolta fyysistä kunnosta ja maalaaminen on nyt vain harrastus ja harrastuksen pitäisi mielellään helppona ja kivana puuhasteluna. Aikaa, tilaa ja henkisiä resursseja maalaamiseen ei oikein tunnu löytyvän.
Katsotaan löydänkö syyn tehdä taidetta kunnolla. Viime aikoina on tullut lähinnä tehtyä jotain vähän sinne päin. Ja se on alkanut nakertaa henkisesti. Kyseessä voi olla vaihe, joka menee itsestään ohi tai sitten ei. Aion sallia itselle myös taiteen tekemisen lopettamisen. Lopettaminen onkin varsin houkutteleva vaihtoehto, sillä se tekisi elämästä vähän yksinkertaisempaa.
Nettisivujeni tulevaisuus
Mietin myös mikä on näiden nettisivujeni tulevaisuus, sillä täydellinen irtiotto taiteesta kuulostaa melko houkuttelevalta ajatukselta. Jos olet seurannut nettisivujani viime kuukausina niin olet huomannut, että olen kirjoitellut muustakin kuin kuvataiteesta. Nämä muut aiheet ovat niitä, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeämpiä kuin taide ja niihin on helppo uppoutua. Tämä onkin yksi syy siihen miksi taiteen tekeminen on jäänyt viime aikoina vähiin. Muut asiat tuntuvat kiinnostavammilta.
Kannattaakin varautua siihen, että saatan jossain vaiheessa sulkea nettisivuni ja mahdollisesti myös YouTube- kanavani. Jos koet, että näissä tietolähteissä on hyödyllistä tietoa niin kannattaa ottaa ne jotenkin talteen itselleen. Nykyäänhän on sovelluksia ja ohjelmia, jotka muuttavat esimerkiksi nettisivun tekstin e-kirjan muotoon. Designrr on yksi tällainen ohjelma. Siihen ei tarvitse muuta kuin laittaa nettisivun linkki ja ohjelma hoitaa loput. Toki perinteinen kopioi ja liitä -menetelmäkin toimii.
Tottumuksen voima
Samalla lopettaminen tuntuu kuitenkin vaikealta. Kun useamman vuoden ajattelee, opettaa ja tekee taidetta kovalla intensiteetillä niin siinä tulee muuttaneeksi oman mielensä ohjelmointia melko syvällisesti. Kaikki mitä taiteeseen liittyen olen tehnyt viime kesäkuusta alkaen on tapahtunut aika lailla pelkän tottumuksen voimalla. Pari ilmaista kurssia, video-oppitunteja ja monen monta artikkelia sekä siinä sivussa joitakin piirustuksia ja maalauksia. Nämä ovat kaikki enemmän tai vähemmän automatisoituneita tapoja ja siksi näitä asioita pystyy suoltamaan ilman kovin suuria pohdintoja. Toki tarkemman suunnittelun puute näkyy laadussa, mutta eipä kirjoittamani artikkelini silti täysin kelvottomia ole. Tottumuksessa on voimaa.
Mitä tästä opimme? Jos haluat tuoda johonkin toimintoon automaatiota ja helppoutta niin se tapahtuu lukuisien toistojen kautta. Sinun täytyy juurruttaa tapa syvälle olemukseesi. Siksi maalaustaidonkin oppimisessa säännöllinen harjoittelu on välttämätöntä. Ja ne, jotka eniten tekevät töitä ja toistavat maalaustoimintoa kehittyvät parhaiten. Olettaen, että harjoittelu perustuu toimiviin periaatteisiin ja menetelmiin. Mieletön toisto ei auta. Täytyy tietää mitä tekee.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
Comments