Oletko koskaan kuullut quipusta (khipu)? Quipu on muinainen inkojen käyttämä ”solmukirjoitus", jonka merkitys on alkanut avautua vasta nykyaikana. Quipu on erinomainen esimerkki 'suunnittelusignaalin tunnistamisesta' ja se avaa meille mielenkiintoisen näkökulman myös biologisen informaation alkuperään liittyviin kysymyksiin. Tässä kirjoituksessa kerron quipusta ja millä tavalla se on samankaltainen DNA:n kanssa, sekä miten quipu voi auttaa meitä arvioimaan DNA:n informaation alkuperää.
Quipu: muinainen 'tietokonekoodi'
Quipua voitaisiin kutsua muinaiseksi tietokonekoodiksi. Tämä vertaus ei ole kirjaimellisesti tarkka, mutta se voi auttaa modernia yleisöä ymmärtämään miten quipu toimi tiedon tallennuksen ja prosessoinnin välineenä.
Quiput olivat narusta ja solmuista koostuvia tallennusvälineitä, joita käytettiin tiedon säilyttämiseen ja välittämiseen. Nämä "puhuvat solmut" olivat erittäin tarkkoja ja monimutkaisia, ja niiden avulla kommunikoitiin erilaisia asioita, kuten laskentatietoja ja sukupuutietoja.
Quipu koostui erivärisistä narunpätkistä, jotka olivat solmujen avulla järjestelty tietoa varten. Vaikka inkat eivät kehittäneet kirjoitettua kieltä, he hyödynsivät quipuja laajasti hallinnossaan ja kirjanpidossaan.
Quipujen historia ulottuu aina tuhansien vuosien päähän menneisyyteen, ja ne olivat käytössä vielä inkavaltakunnan tuhon, noin 1530 jaa., jälkeenkin. Quipuja käyttivät myös muut Andien alueen kulttuurit, ja ne olivat keskeinen osa inkavaltakunnan hallintoa ja tiedonvälitystä. Quiput olivat tehokas universaali kommunikointimenetelmä alueen eri kieliryhmien välillä.
Nykytiedon mukaan quiput olivat pääasiassa laskentatyökaluja, joita käytettiin numeerisen tiedon tallentamiseen. On myös ehdotettu, että ne palvelivat kirjallisia ja taiteellisia tarkoituksia. Esimerkiksi historioitsijat Edward Hyams ja George Ordish uskoivat, että tietyt solmut ja niiden sijoittelut antoivat näyttelijöille tai tarinankertojille vihjeitä siitä, miten tuoda taideteos eloon.
Quipujen lukeminen perustui järjestelmään, jossa oli kolmea tyyppiä olevia solmuja: yksittäisiä solmuja, pitkiä solmuja ja kahdeksikon muotoisia solmuja. Solmujen järjestely narulla ilmaisi niiden numeerisen arvon. Quipuja lukiessa laskettiin yksinkertaisesti kunkin narun sisältämien solmujen määrät.
Quipucamayocit olivat quipujen luku- ja kirjoitustaitoisia asiantuntijoita, jotka toimivat ikään kuin muinaisaikojen kirjanpitäjinä. He keräsivät tietoja eri provinsseista ja toimittivat ne takaisin keskushallintoon, missä tiedot koottiin yhteen. Quipucamayocit olivat tärkeässä roolissa tuhansien vuosien ajan, pitäen yllä tietoja inkavaltakunnalle ja sitä edeltäneille sivilisaatioille.
Quipu-kielen ja tietokonekoodin samankaltaisuudet
Quipun kutsuminen "muinaiseksi tietokonekoodiksi" on metaforinen ja kuvaannollinen tapa ilmaista sen roolia ja toimintaa.
Tässä joitakin samankaltaisuuksia tietokonekoodin ja quipu-kielen välillä:
Tiedon koodaus: Quipussa tieto koodattiin solmujen ja narujen avulla. Tämä muistuttaa sitä, miten tietokonekoodi käyttää merkkejä ja symboleja tiedon tallentamiseen ja välittämiseen.
Järjestelmällisyys ja säännönmukaisuus: Quipujen käyttämä järjestelmä oli säännönmukainen ja monimutkainen, mikä on yhteistä ohjelmointikielille. Eri solmut ja niiden järjestely narussa noudattivat tiettyjä sääntöjä, jotka mahdollistivat monenlaisten tietojen tallentamisen.
Informaation prosessointi: Quipujen avulla voitiin tallentaa, prosessoida ja välittää tietoa, mikä on samankaltaista kuin mitä tietokonekoodit tekevät digitaalisessa maailmassa.
Symbolinen kieli: Quipu käytti symbolista kieltä, joka edusti numeerista ja mahdollisesti myös muuta tietoa. Tämä on analogista tietokoneiden käyttämälle symboliselle kielelle.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että quipu ja moderni tietokonekoodi ovat peräisin hyvin erilaisista teknologisista ja historiallisista konteksteista. Quipu oli manuaalinen ja ei-digitaalinen järjestelmä, kun taas tietokonekoodit ovat digitaalisia ja toimivat elektronisten laitteiden kanssa. Sen kutsuminen "muinaiseksi tietokonekoodiksi" on siis enemmänkin tapa tehdä quipun toimintaperiaate ymmärrettäväksi nykyihmiselle kuin tarkka tekninen määritelmä.
Ydinopetus quipun ja tietokonekoodin vertailussa on se, että molemmissa on kyse merkityksellisen ja tarkoituksenmukaisen informaation tallennus- ja välityskeinosta.
Quipu ja 'suunnittelusignaalin' tunnistaminen
Quipun käyttö ja sen rakenne ovat todellakin hyvä esimerkki 'suunnittelusignaalin' tunnistamisesta. 'Suunnittelusignaalin' käsite viittaa siihen, miten voi tunnistaa jonkin olevan älyllisesti suunniteltu tai luotu tiettyä tarkoitusta varten sen rakenteen tai toiminnallisuuden perusteella.
Arkeologiassa 'suunnittelusignaalin' tunnistaminen on arkipäivää. Tämä tarkoittaa sitä, että arkeologit pyrkivät löytämään ja tunnistamaan merkkejä ihmisten tietoisesta suunnittelusta ja toiminnasta löydetyistä esineistä, rakenteista tai jäännöksistä. He tutkivat muun muassa esineiden muotoilua, valmistustapaa ja käyttökontekstia ymmärtääkseen, miten ja mihin tarkoitukseen ne on alun perin luotu. Näin ollen suunnittelusignaalin tunnistaminen auttaa arkeologeja tulkitsemaan menneiden kulttuurien teknologiaa, sosiaalisia rakenteita ja elämäntapoja.
Quipun kohdalla on useita seikkoja, jotka viittaavat älylliseen suunnitteluun:
Tietoisesti luotu järjestelmä: Quipu on tarkkaan harkittu järjestelmä, jossa solmujen sijainti, määrä ja tyyppi välittävät tietoa. Se ei ole satunnainen tai luonnollinen muodostuma, vaan ihmisen suunnittelema ja toteuttama viestintäväline.
Symbolien käyttö: Quipussa käytetään solmuja ja naruja symbolisena kielenä. Tämä symbolikieli on suunniteltu siten, että se voi tallentaa ja välittää monimutkaista tietoa, kuten lukuja ja mahdollisesti muita viestejä.
Käyttötarkoitus: Quipujen suunnittelussa on otettu huomioon niiden käyttötarkoitus, eli tiedon tallentaminen ja välittäminen tehokkaalla tavalla. Tämä osoittaa, että quipun luomisen takana oli tietoinen päämäärä ja suunnitteluprosessi.
Kompleksisuus ja järjestäytyneisyys: Quipun monimutkaisuus ja järjestäytyneisyys ovat merkkejä suunnitellusta järjestelmästä. Solmujen ja narujen järjestely ei ole sattumanvarainen, vaan se noudattaa tiettyjä sääntöjä ja kaavoja, jotka mahdollistavat tiedon koodaamisen ja dekoodaamisen.
Näiden seikkojen perusteella voidaan todeta, että quipu on esimerkki ihmisen älykkyydestä ja luovuudesta sekä kyvystä kehittää monimutkaisia järjestelmiä tietojen tallennukseen ja käsittelyyn, mikä on selkeä "suunnittelusignaali".
Quipun ja DNA-molekyylin samankaltaisuudet
'Suunnittelusignaalin' tunnistaminen ihmisten rakennelmista on melko selvä asia. Mutta entä 'suunnittelusignaalin' tunnistaminen luonnon rakennelmista? Tulisiko luonnosta edes etsiä 'suunnittelusignaalia', koska kysehän on fysikaalisista ilmiöistä ja biologisista rakenteista?
Voimme ymmärtää asiaa paremmin kun vertaamme quipua ja DNA-molekyyliä toisiinsa.
DNA:n informaatiolla ja quipu-kielellä on joitakin huomattavia yhtäläisyyksiä tiedon tallennuksen ja koodauksen näkökulmasta:
Tiedon tallennus: Sekä DNA että quiput ovat tiedon tallennusmuotoja. DNA tallentaa geneettistä informaatiota, joka ohjaa eliöiden kasvua, kehitystä ja toimintoja. Quiput olivat tapa tallentaa ja välittää tietoa inkojen yhteiskunnassa, kuten väestönlaskentatietoja ja taloudellisia tietoja.
Koodausjärjestelmä: Molemmissa on kyse koodauksesta. DNA käyttää neljää emästä (adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini) luodakseen geneettiset ohjeet, jotka määrittelevät eliön ominaisuudet. Quipujen solmut ja niiden järjestely narulla muodostivat koodin, joka edusti tiettyjä lukuja ja mahdollisesti myös muita tietoja.
Monimutkaisuus ja tulkinta: Sekä DNA että quiput ovat monimutkaisia ja niiden täydellinen tulkinta voi olla haastavaa. Näistä kahdesta informaatiojärjestelmästä DNA on toki paljon monimutkaisempi. DNA:n lukeminen ja ymmärtäminen vaatii biologista ja geneettistä asiantuntemusta sekä kehittynyttä teknologiaa. Quipujen tulkinta on historiallinen arvoitus, jota tutkijat yhä pyrkivät ratkaisemaan.
Informaation siirto: DNA on perinnöllisen tiedon välitysjärjestelmä, joka siirtää eliöiden ominaisuuksia sukupolvelta toiselle. DNA antaa myös toimintaohjeita solun molekyylikoneistolle esimerkiksi proteiininen valmistamiseen. Quiput mahdollistivat tiedon säilyttämisen ja jakamisen inkojen yhteiskunnassa ja sukupolvelta toiselle.
Fyysinen muoto: DNA:ta voidaan kuvata nauhamaiseksi rakenteeksi (kaksoiskierteeksi), kun taas quiput koostuvat narusta ja solmuista. Molemmissa tapauksissa fyysinen rakenne on keskeinen tiedon tallennuksen ja välittämisen kannalta. Molemmissa informaatio on koodattu juuri fyysisen rakenteen muotoon.
Vaikka DNA ja quiput ovat peräisin täysin erilaisista konteksteista – toinen biologisesta ja toinen inhimillisestä kulttuurista – niiden vertailu voi tarjota kiinnostavia näkökulmia siitä, miten erilaiset järjestelmät voivat tallentaa ja välittää tietoa omilla ainutlaatuisilla tavoillaan.
Quipun ja DNA:n kompaktius
DNA:n ja quipun kompaktius tiedon tallennuksessa on yksi niiden keskeisistä yhtäläisyyksistä, vaikka ne edustavatkin aivan eri konteksteja ja teknologioita.
DNA:n kompakti rakenne: DNA:n kaksoiskierteinen rakenne ja sen kyky taittua kromosomeiksi solun ytimessä tekee siitä erittäin kompaktin tiedon tallennusjärjestelmän. Tämä on elintärkeää, sillä se mahdollistaa valtavan määrän geneettisen informaation mahtumisen pieneen tilaan solun ytimessä. Tämä geneettinen materiaali sisältää kaikki ohjeet organismin kehittymiseen ja toimintaan, ja sen kompakti muoto on keskeinen sen tehokkaan toiminnan kannalta.
Quipun kompaktius: Quipu, joka koostuu narusta ja solmuista, on myös kompakti tiedon tallennusjärjestelmä. Quipuja on helppo koota, säilyttää ja kuljettaa, mikä oli tärkeää laajoilla Andien alueilla liikuttaessa. Narujen ja solmujen järjestelmä mahdollisti laajan informaation tallentamisen suhteellisen pieneen tilaan, ja quiput olivat käytännöllisiä tiedon siirtämiseen ja hallinnoimiseen Inka-imperiumin eri osissa.
Molemmat esimerkit osoittavat, tapoja tiivistää ja organisoida tietoa tavalla, joka on sekä tehokasta että käytännöllistä. DNA on toki aivan toista luokkaa kuin quipu tai mikään ihmisten keksimä koodijärjestelmä.
Loppupohdinta: Mitä quipu opettaa meille DNA:n alkuperästä?
Quipu kuten mikä tahansa muu kieli on kiistattomasti syntynyt älykkään ajatustoiminnan seurauksena. Mutta miten on DNA:n biologisen informaation laita? Kuten kirjoitus on osoittanut on quipussa ja DNA:ssa huomattavia samankaltaisuuksia. Tämän pohjalta olisi loogista päätellä, että koska quipu on älykkään suunnittelun tulos niin samoin täytyy DNA:nkin olla. Pohditaanpa tätä päätelmää vähän tarkemmin ja mietitään siihen liittyviä mahdollisia vasta-argumentteja.
Vasta-argumentti: Kyse on pelkästä analogiasta, ei muusta
Ensimmäisenä tulee mieleen se, että kyse on analogiasta, ei samankaltaisesta alkuperästä. Analogia on vertailu, jossa kaksi erilaista asiaa tai ilmiötä rinnastetaan toisiinsa niiden yhtäläisten ominaisuuksien tai toimintojen perusteella. Analogian tarkoitus on usein helpottaa jonkin monimutkaisen asian ymmärtämistä vertaamalla sitä johonkin tutumpaan. Analogiat ovat olennainen osa kieltä ja ajattelua, sillä ne auttavat meitä hahmottamaan ja selittämään uusia tai abstrakteja konsepteja tuttujen asioiden avulla.
Esimerkiksi:
"Tietokoneen muisti on kuin ihmisen aivot." Tässä analogiassa tietokoneen muisti rinnastetaan ihmisen aivoihin, koska molemmat tallentavat ja prosessoivat tietoa.
"DNA on kuin elämän reseptikirja." Tässä analogiassa DNA:n toimintaa verrataan reseptikirjaan, koska se sisältää ohjeet (geenit), jotka määrittävät eliön ominaisuudet ja toiminnot.
Analogioita käytetään opetuksessa, kirjallisuudessa, päätöksenteossa ja arkipäivän keskusteluissa. Ne ovat tehokkaita välineitä uusien ideoiden selittämiseen ja ymmärtämiseen, mutta on tärkeää muistaa, että analogiat ovat vertauskuvallisia ja niiden tarkoitus on lähinnä valaista, ei tarjota täydellistä tai kirjaimellista vastaavuutta vertailtavien asioiden välillä.
Analogisuus ei välttämättä tarkoita, että kahdella vertailtavalla kohteella olisi samanlainen alkuperä tai että niiden taustalla olisi samat periaatteet tai prosessit. Quipun ja DNA:n vertailussa käytetty analogia keskittyy niiden toiminnallisuuteen tiedon tallentajina, mutta niiden alkuperä ja luontitapa ovat hyvin erilaiset. Näin ollen se, että DNA näyttää älykkäästi suunnitellulta on harhakuva. DNA:n alkuperä on selitettävissä luonnollisilla mekanismeilla ja prosesseilla kuten kemiallisella evoluutiolla.
Onko tämä vasta-argumentti vedenpitävä?
Tämä vasta-argumentti on ymmärrettävä ja looginen, mutta onko se vedenpitävä. Ei välttämättä. DNA:n samankaltaisuus quipun ja muiden kielten välillä ei ole välttämättä pelkkää analogiaa, vaan samankaltaisuus voi viitata johonkin syvällisempään ja perustavanlaatuiseen todellisuuteen.
Kun tarkastelemme DNA:ta ja sen sisältämää informaatiota, on vaikea olla näkemättä siinä merkkejä älykkäästä suunnittelusta. DNA:n sisältämä informaatio ei ole vain monimutkaista; se on erittäin täsmennettyä, tarkasti koordinoitua ja toiminnallista. Nämä ominaisuudet viittaavat vahvasti älykkääseen lähteeseen.
Ensinnäkin, DNA:n rakenne ja sen toiminta ovat hämmästyttävän monimutkaisia. DNA koodaa elämän biologisia prosesseja, ja sen emäsparijärjestys on äärimmäisen tarkka. Se ei ole vain satunnaista järjestystä, vaan se sisältää spesifisiä ohjeita, jotka ohjaavat solun toimintaa ja organismin kehitystä. Tällainen tarkkuus ja spesifisyys ovat ominaisuuksia, joita yleensä odotamme näkevämme suunnitellussa järjestelmässä.
Toiseksi, DNA:n informaation koordinointi organismien kasvussa ja toiminnassa on niin tarkkaa, että se viittaa vahvasti todellisen suunnittelun olemassaoloon. Esimerkiksi geenien ilmentyminen on huolellisesti säädeltyä, ja epäonnistumiset tässä koordinoinnissa voivat johtaa vakaviin sairauksiin. Tällainen hienostunut säätelyjärjestelmä on merkki älykkäästä suunnittelusta.
Kolmanneksi, DNA ei ole vain passiivinen informaation tallentaja. Se on dynaaminen järjestelmä, joka reagoi ympäristötekijöihin ja säätää toimintojaan vastaavasti. Tämä sopeutumiskyky ja monimutkaisuus ovat ominaisuuksia, jotka ylittävät sen, mitä odottaisimme satunnaisilta tai pelkästään luonnollisilta prosesseilta.
Kun verrataan DNA:n rakennetta ja toimintaa quipujen kaltaisten inhimillisten järjestelmien kanssa, jotka ovat selvästi älykkään suunnittelun tulosta, on loogista päätellä, että myös DNA:n takana on älykäs suunnittelija. Quiput ovat konkreettinen esimerkki siitä, miten ihmiset ovat suunnitelleet monimutkaisen järjestelmän tiedon tallentamiseen ja välittämiseen. Sama logiikka sovellettuna DNA:han viittaa siihen, että sen monimutkaisuus ja tarkoituksenmukaisuus ovat älykkään suunnittelijan työn tulosta.
Suunnittelusignaalin soveltaminen tieteessä
Mitä tulee älyä vailla olevaan kemialliseen evoluutioon DNA:n alkuperän selityksenä olen käsitellyt aihetta aikaisemmissa kirjoituksissani seikkaperäisesti. Mikäli et tunne kemiallisen evoluution hypoteesien heikkouksia, suosittelen lukemaan kirjoitukseni abiogeneesin ongelmista.
Tiede ei todellisuudessa tällä hetkellä ymmärrä miten oletettu kemiallinen evoluutio on tapahtunut ja tämä on yleisesti tunnustettu fakta, vaikka joskus asiasta annetaan vähän erilaista kuvaa. Elämän alkuperä kemiallisen evoluution näkökulmasta on tällä hetkellä vain joukko keskenään kilpailevia hypoteeseja ja spekulaatioita. Mitään todellista varmuutta asiasta ei ole.
Syy miksi 'suunnittelusignaalin' tunnistaminen halutaan rajata luonnontieteiden ja erityisesti elämän alkuperään liittyvän tutkimuksen ulkopuolelle johtuu filosofisesta ennakko-asenteesta. Samalla kuitenkin muilla tieteen aloilla 'suunnittelusignaalin' tunnistaminen on arkipäivää. Näitä aloja ovat arkeologia, rikostekninen tutkimus, SETI, kryptoanalyysi, tietojenkäsittelytiede ja bioteknologia.
Sitä paitsi kuten huomasit lista päättyi bioteknologiaan, johon sisältyy geneettinen insinöörityö. Tämä tarkoittaa sitä, että 'suunnittelusignaalia' ei edes ole enää rajattu biokemiallisen todellisuuden ulkopuolelle. Elämän alkuperää ei kuitenkaan mielellään yhdistetä älykkääseen suunnitteluun, koska se sotii naturalistista paradigmaa vastaan, jonka mukaan Jumalaan viittaavat selitykset täytyy pitää erillään tieteestä. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan vain filosofisesta päätöksestä, jonka ei tarvitsisi vaikuttaa niin dogmaattisesti tieteellisen datan pohjalta tehtäviin tulkintoihin kuin se usein vaikuttaa. Tämä ei tietenkään kuvaa kaikkien tiedemiesten ja filosofien näkökantaa.
On olemassa jopa huomattavia ateisti-ajattelijoita, jotka paradoksaalisesti eivät ole ehdottoman naturalistisia ajattelussaan. Jotkut heistä ovat jopa myöntäneet älykkään suunnittelun argumenttien vahvuudet. Heistä Thomas Nagel on suhtautunut kriittisesti darvinistiseen evoluutioteoriaan ja Michael Ruse on kutsunut darvinistista evoluutioteoriaa sekulaariseksi uskonnoksi. Ymmärräthän, että molemmat näistä tunnetuista filosofeista ovat ateisteja. Nykyistä evoluutioteoriaa kritisoi myös monet evoluutioajatusta itsessään kannattavat evoluutiotutkijat. Tämä korostaa sitä tosiasiaa, että tieteellisen datan pohjalta ei voida yksiselitteisesti tehdä sitä johtopäätöstä, että elämän ja eliölajien alkuperä olisi selitettävissä vain naturalistisesta näkökulmasta. Tiedettä ei voida irrottaa filosofisesta päättelystä.
'Suunnittelusignaali' ja biomimetiikka
'Suunnittelusignaalin' tunnistaminen luonnossa on jopa johtanut yhden uuden tieteenalan kehittymiseen. Kyseessä on biomimetiikka.
Biomimetiikka on tieteenala, joka keskittyy luonnossa esiintyvien rakenteiden, mekanismien ja prosessien tutkimiseen ja niiden soveltamiseen ihmisen teknologian ja suunnittelun parantamiseksi. Biomimetiikassa "suunnittelusignaalin" tunnistaminen luonnosta on todellakin keskeistä. Tässä yhteydessä se tarkoittaa luonnon ratkaisujen ja innovaatioiden havaitsemista ja ymmärtämistä, joita voidaan soveltaa ihmisen ongelmien ratkaisuun. Biomimetiikka perustuu ajatukseen, että luonto on kehittänyt tehokkaita ja kestäviä ratkaisuja monenlaisiin haasteisiin. Näitä ratkaisuja voidaan matkia ja hyödyntää ihmisen teknologiassa ja suunnittelussa.
Esimerkkejä biomimetiikan sovelluksista ovat:
Aerodynamiikka ja lentoteknologia: Lintujen ja hyönteisten lento on inspiroinut lentokoneiden ja droonien suunnittelua.
Rakennusmateriaalit ja -suunnittelu: Esimerkiksi hämähäkinseitin kestävyyden tutkiminen on vaikuttanut uusien materiaalien kehitykseen.
Energiatehokkuus: Esimerkiksi lehtien fotosynteesiprosessin tutkiminen voi tarjota mallin tehokkaammille aurinkopaneeleille.
Biomimetiikan kautta tavoitellaan kestävämpiä ja tehokkaampia ratkaisuja hyödyntämällä luonnon omaa "suunnittelusignaalia". Tämä tieteenala on esimerkki siitä, miten ihmiskunta voi oppia ja hyötyä luonnon omista prosesseista ja innovaatioista.
Biomimetiikka valaisee hyvin 'suunnittelusignaalin' selvää ja voimakasta läsnäoloa luonnon rakenteissa ja järjestelmissä. Eikä tarkoituksellisen suunnittelun vaikutelmaa kukaan tiedemiehistä varsinaisesti kielläkään. Se mistä ollaan pohjimmiltaan erimielisiä liittyy suunnittelun alkuperään eli siihen, että onko sen taustalla todellinen älykkyys vai kykeneekö luonnon älyä vailla olevat voimat ja prosessit vain imitoimaan todellista älykkyyttä niin hyvin, että ensivaikutelma pettää meidät. Taustalla oleva kysymys siis on se, että vaatiiko älykäs suunnittelu suunnittelijaa.
Tähän kysymykseen ei ole olemassa valmista vastausta, tai on moniakin, mutta järkevä ihminen ei hyväksy valmiita selityksiä ilman huolellista pohdintaa ja todistusaineiston tutkimista. Joten jokaisen on lopulta itse tutkivattava asiaa ja tehtävä omat johtopäätöksensä. Kirjoitus edustaa minun tutkimustyötäni ja sen pohjalta tekemiäni loogisia päätelmiä. Minulle luonnon rakennelmat, ilmiöt ja järjestelmät ovat todiste Suuren Suunnittelijan olemassaolosta.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
Tietoa inkoista ja quipusta:
Tietoa biomimetiikasta:
Tietoa älykkäästä suunnittelusta:
Kirja Signature in the Cell, Stephen Meyer
Comentários