top of page

Retinan reaktioita - Maalaustaidon ytimessä

Hei! Olen viimeaikoina yrittänyt päästä entistä paremmin sisälle 'impressionistiseen' ajatusmaailmaan. En tyyliin, vaan ajatusmaailmaan. Impressionismi ajatusmaailman näkökulmasta tarkoittaa visuaalisten vaikutelmien maalaamista eli retinan reaktioiden seuraamista. Jos oppii kuuntelemaan hiljaa omia silmiään voi tehdä mielenkiintoisia havaintoja. Esimerkiksi sen, että näkökentässä olevilla valoefekteillä on visuaalinen tärkeysjärjestyksensä. Havaitut valoefektit iskevät retinaan tietyssä järjestyksessä ja eri intensiteetillä.




Kun näkökentästä rajataan tietty alue maalausta varten, on tuon alueen sisällä näkyvillä valoilmiöillä omat visuaaliset painonsa eli niillä on tärkeysjärjestyksensä. 'Impressionisti' yrittää vangita tämän visuaalisen tärkeysjärjestyksen totuudenmukaisesti maalauskankaalla tai piirustuspaperille.


'Impressionisti' yrittää elää elämäänsä pelkkänä silmänä. Paradoksaalisesti havaintomaalarin silmien lähtöasento on kuitenkin silmät kiinni. Siitä sitten silmiä aletaan varovasti raottaa samalla seuraten tarkkaan miten retina reagoi silmiin osuvaan valoon. Tämä silmätekniikka on yksi 'impressionistin' tärkeimmistä työkaluista.



Impressionistin mielenasenne


Tosi impressionistin mentaalinen lähtökohta on totaalinen välinpitämättömyys objekteja kohtaan. Niitä ei ole. On vain valoa. Tässä on avain siihen, miksi 'impressionisti' voi maalata minkä tahansa aiheen hyvin. Silmä ei tiedä mitä se katsoo. Siksi silmälle ei ole olemassa vaikeasti tai helposti maalattavia objekteja. On vain valoa. Valo ei myöskään tiedä mistään mitään. Se vain seuraa kyselemättä luonnonlakeja. Valo ei esimerkiksi tiedä mistä pinnasta ja miten se silmiin heijastuu. Näin ollen valo ei yritä tehdä maalarin työstä vaikeaa tai helppoa. Vaikeus lähtee maalarin omasta ennakkoluuloisesta, hämmentyneestä tai rauhattomasta mielestä. Jos onnistuu pysähtymään havainnoinnin äärelle alkaa maalaaminen sujua uudella tavalla.





Muistot muodostaa verhon silmän ja visuaalisen todellisuuden välille. Havaintomaalarin onkin hyvä kuvitella kärsivänsä totaalisesta muistinmenetyksestä, ikään kuin jokaisella aiheen havainnointikerralla katsoisi sitä ensimmäistä kertaa. Kuvittele meneväsi absoluuttisen vieraaseen ympäristöön, jossa aivan kaikki objektit ovat sinulle täysin tuntemattomia ja ennennäkemättömiä. Vähän pelottavakin tilanne, koska et tiedä mihin voit koskea ja mihin et. Onko edes jalkojesi alla oleva maa turvallinen alusta seisoa. Et tiedä siis mistään mitään, mutta silmäsi kyllä toimivat moitteettomasti. Näet asioiden värit ja muodot täydellisesti, mutta et osaa nimetä yhtäkään näkökentässäsi olevaa esinettä tai asiaa. Samankaltainen mielentila täytyy pyrkiä löytämään kun maalaa havainnosta. Objektit niiden nimineen ja merkityksineen lakkaavat olemasta ja jäljelle jää vain valon efektit.



Näet vain valoa


Ja muista, visuaalisesti valo on ainoa asia mitä todella näet. Säkkipimeässä huoneessa objektit lakkaa olemasta, koska siellä ei ole valoa. Näemme objektit vain kun valo heijastuu niiden pinnoilta silmiimme. Mutta näemme todellakin vain valon, emme tarkalleen ottaen itse objekteja. Muuten objektit jatkaisivat näkymistään myös täysin valottomassa tilassa. Ainoa poikkeus on se, että objekti itsessään on valonlähde kuten lamppu tai aurinko. Mutta siinäkin tapauksessa näkeminen perustuu silmiin heijastuvaan valoon. Visuaalisesti todellisuutemme on siis todellakin vain valoa.



Värit taas ovat valon eri aallonpituuksia. Jos näet jotain muuta kuin näkyvää valoa, sinulla on yliluonnollisia kykyjä. Tai oikeastaan eläimellisiä kykyjä, sillä jotkin eläimet näkevät sähkömagneettisen spektrin säteilyistä muutakin kuin näkyvän valon. Esimerkiksi cosmophasis umbratica hämähäkit näkevät ultravioletin valon, jota ihmissilmä ei näe.



Maalaamisen todellinen vaikeus


Maalaamisen todellinen vaikeus liittyy siis henkisiin ominaisuuksiin. Mieli täytyy kouluttaa tottelemaan silmän ohjausta. Maalari toivoisi, että ongelma olisi siveltimessä, maalaustekniikassa, maalauspohjassa, työtilassa tai jossain muussa ulkoisessa tekijässä. Maalarin pahin vihollinen on kuitenkin hänen oma meluisa, jäykkäniskainen ja ennakkoluuloinen mielensä.



Toinen tie on opetella kaikkien olemassaolevien objektien anatominen rakenne ulkoa. Siihen ei aika riitä kenelläkään. Klassisessa koulutuksessa tyydytään ymmärrettävästi siksi yleensä vain ihmisen anatomian opettamiseen. Mutta miten muuten sitä anatomiaa opiskellaan? Piirtämällä ja maalaamalla havainnosta. Ei ihmisiä aleta omasta päästä piirtämään kuvitellen, että kunhan vain tarpeeksi kauan jatkaa niin jotenkin se anatomia asettuu vähitellen kohdalleen. Ensin tehdään tietenkin mallista (kuvista tai elävästä mallista) kunnes mieleen on syöpynyt selkeä anatomisen rakenteen visuaalinen kartasto. Koko homma pohjautuu siis havainnosta tekemiseen. Ympyrä sulkeutuu ja ollaan takaisin 'impressionismissa'. Optinen taiteilija elää maalaustaidon ytimessä.


Asian voisi tiivistää kehotukseen "maalaa mitä näet, älä mitä tiedät".


Terveisin,


Tuomas




Σχόλια


bottom of page