Raamatun tekstien säilyminen ja luotettava välittyminen läpi vuosisatojen on yksi tekstikriittisen, teologisen ja filologisen* tutkimuksen keskeisistä kysymyksistä. Tässä artikkelissa sukellamme syvälle Uuden testamentin tekstien historialliseen välitysketjuun. Käsittelemme, miten nämä pyhät kirjoitukset ovat säilyneet halki aikakausien, aina varhaisista kreikkalaisista papyruksista**, nykyaikaisiin suomalaisiin raamatunkäännöksiin.
Artikkeli valottaa, kuinka tekstikriittinen*** tutkimus auttaa meitä ymmärtämään ja arvioimaan Uuden testamentin tekstejä. Erityistä huomiota kiinnitämme siihen, miten suomalainen raamatunkäännös on kehittynyt ja miten UT2020 edustaa kielellistä päivitystä suhteessa aiempiin käännöksiin ilman suurempia teologisia implikaatioita, kun on kyse tekstin ydinmerkityksestä. Tämän lisäksi tarkastelemme papyrus 75:n kautta, miten Uuden testamentin alkuperäiset tekstit ovat meille säilyneet ja mitä ne kertovat Uuden testamentin varhaisimmista versioista.
Käymme läpi joitakin tekstikriittisen prosessin haasteita ja miten ne voitetaan, ja pohdimme, miten muinaiset dokumentit tukevat nykypäivän raamatunkäännösten luotettavuutta. Artikkeli tarjoaa lukijalle kattavan näkemyksen siitä, kuinka historialliset löydöt ja nykyaikainen tutkimus yhdessä muodostavat sillan menneisyyden ja nykyisyyden välille, avaten ainutlaatuisia näkymiä kristillisen uskon kirjalliseen perintöön.
Artikkelin lopussa on mittavat alaviitteet, jotka selventävät joitakin artikkelin sanoja ja käsitteitä. Lisäksi annan niissä joitakin Raamatun lukemiseen liittyviä käytännöllisiä vinkkejä kuten, miten valita hyvä käännös.
Pöytä tyhjäksi myyteistä: Rikkinäinen puhelin -efekti?
Rikkinäinen puhelin on tunnettu seurapeli. Pelissä osallistujat asettuvat aluksi jonoon. Leikin idea on, että ensimmäinen henkilö kuiskaa lyhyen viestin seuraavan henkilön korvaan. Tämä henkilö toistaa kuulemansa viestin seuraavalle, ja näin viesti kulkee henkilöltä toiselle aina jonon viimeiseen osallistujaan asti. Viimeinen henkilö sanoo ääneen, mitä hän kuuli, ja tätä viestiä verrataan alkuperäiseen. Usein viesti muuttuu matkan varrella, ja lopputulos voi olla hyvin erilainen kuin alkuperäinen viesti, mikä johtaa hauskuuteen ja nauruun. Tämä leikki havainnollistaa, miten helposti informaatio voi vääristyä, kun sitä välitetään suullisesti useiden välittäjien kautta.
On tunnettua, että Uuden testamentin alkuperäisiä kirjoituksia ei ole saatavilla, koska niitä ei ole löydetty ja ne mitä todennäköisimmin ovat tuhoutuneet. Sanoman säilyttämiseksi näitä kirjoituksia alettiin kuitenkin heti kopioida ja näin teksti välittyi eteenpäin pitkän aikaa käsityönä, jättäen jälkeensä runsaan määrän käsikirjoitusjäljennöksiä****. Näissä saatavilla olevissa muinaisissa jäljennöksissä on havaittavissa eroavuuksia, mikä on luonnollinen seuraus epätäydellisten ihmisten suorittamasta käsityöstä. Nykyaikaiset raamatunkäännökset perustuvat siis alkuperäisen tekstin vanhoihin kopioihin ei suoraan itse alkuperäiseen tekstiin.
Tämä on johtanut jotkut siihen päätelmään, että alkuperäistä Uuden testamentin tekstiä ei voida enää luotettavasti rekonstruoida eli ennallistaa, koska pitkään jatkunut kopiointiprosessi on oletetusti johtanut samankaltaiseen lopputulokseen kuin rikkinäinen puhelin leikissä. Sanoma on pahasti vääristynyt matkan varrella.
Todellisuudessa kun puhutaan Uuden testamentin tekstien kopioimisesta ja välittymisestä, tämä oletus on väärä useista syistä:
1. Kirjallisen ja suullisen välityksen ero
Uuden testamentin tekstit on välitetty kirjallisesti, ei suullisesti. Kirjallinen välitys sallii suuremman tarkkuuden, koska kirjoittaja voi tarkistaa ja korjata tekstin ennen sen lopullista valmistumista. Toisin kuin rikkinäisessä puhelimessa, missä viesti välitetään suullisesti ilman mahdollisuutta tarkistukseen, kirjoitetut tekstit voidaan kopioida huolellisesti ja metodologisesti.
2. Moninkertaiset kopiot ja varianttien tutkiminen
Toisin kuin rikkinäisessä puhelimessa, jossa vain yksi viesti kulkee lineaarisessa ketjussa yhdeltä henkilöltä toiselle, Uuden testamentin teksteistä tehtiin useita kopioita. Välitysketjuja syntyi monia. Tämä mahdollisti jäljentäjille oman työn vertaamisen sekä aiempiin että aikalaistensa tekemiin käsikirjoituksiin. Ja lähellä alkuperäisen tekstin kirjoittamista jäljennöksen tarkkuus voitiin varmistaa jopa tekstin alkuperäiseltä kirjoittajalta. Alkuperäiset Uuden testamentin kirjoitukset kirjoitettiin siis muinaisella kreikankielellä. Matteuksen evankeliumista on tosin esitetty, että se olisi kirjoitettu aluksi hepreankielellä kuten suurin osa Vanhasta testamentista.
Tällainen tekstin välitystapa mahdollistaa myös nykyajan tutkijoille tekstivarianttien vertailun ja alkuperäisen tekstimuodon rekonstruoinnin nykyaikaisten tekstikriittisten menetelmien avulla. Eri käsikirjoitusten variantit auttavat tutkijoita ymmärtämään kopioinnin historiallisia prosesseja ja tekstin kehitystä.
Tutkijoiden käytettävissä on nykyään tuhansia muinaisia käsikirjoituksia. Münsterin yliopiston Uuden testamentin tekstuaalisen tutkimuksen instituutin mukaan kreikankielisiä käsikirjoituksia on luetteloitu 5700. Tieto on vuodelta 2023, joten tänään niitä voi olla enemmän. Joissakin muissa lähteissä puhutaan noin 5800 käsikirjoituksesta. Kun tähän lukuun lisätään muun kieliset käsikirjoitukset luku nousee kymmeniin tuhansiin. Monen lähteen mukaan niitä on noin 25 000. Lähdemateriaalista ei siis ole pulaa.
3. Uskonnollinen konteksti
Uuden testamentin tekstien kopioiminen tapahtui uskonnollisessa kontekstissa, jossa tekstin säilyttäminen mahdollisimman muuttumattomana oli tärkeää teologisista syistä. Uuden testamentin sanoma nähtiin myös alkuperältään jumalallisena eli Jumalan sanomana ihmisille. Tämä erilainen motivaatio ja tekstin arvostus ohjasivat kopiointiprosessia ja vähensivät virheiden ja vääristymien riskiä.
Näistä syistä Uuden testamentin tekstien kopioiminen ja välittäminen eroaa merkittävästi rikkinäisen puhelimen dynamiikasta. Vaikka tekstivariantteja esiintyykin, niiden huolellinen analysointi ja vertailu mahdollistaa Uuden testamentin luotettavan rekonstruoinnin ja alkuperäisen sanoman ymmärtämisen.
Uuden testamentin rekonstruoimisen haasteet ja niiden voittaminen
Jotta saamme objektiivisen käsityksen Uuden testamentin tekstikriittisestä tutkimuksesta ja alkuperäisen lukutavan ennallistamisesta, täytyy meidän tiedostaa myös tehtävään liittyvät haasteet.
Kuten olemme todenneet lähdemateriaalia on aivan valtavasti. Jos käytössä olevat käsikirjoitukset muutetaan sivumääräksi niin saamme erään arvion mukaan noin 2,5 miljoonaa sivua tekstiä. Kaikki muut muinaiset tekstit kalpenevat Uuden testamentin rinnalla tässä suhteessa. Mutta yksinään lähdemateriaalin paljous ei vielä riitä alkuperäisen tekstin ennallistamiseen. Lähdemateriaalin täytyy olla laadultaan ennallistamiseen sopivaa ja materiaalin tutkimisessa täytyy käyttää oikeita menetelmiä.
Vanhimpien käsikirjoitusten määrä
Yksi suuri epävarmuustekijä alkuperäisen tekstin rekonstruoinnissa on varhaisimpien jäljennösten vähyys verrattuna kaikkien käsikirjoitusten määrään. Tekstikriittisessä tutkimuksessa kaikkein vanhimpia käsikirjoitusjäljennöksiä pidetään luotettavimpina, koska mitä vähemmän aikaa on kulunut alkuperäisen tekstin ja kopion välillä, sitä pienemmällä todennäköisyydellä teksti on ehtinyt muuntua. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton totuus, vaan hyvä yleisperiaate. Emme voi siis täydellä varmuudella sanoa, että kaikkein vanhin löydetty jäljennös on aina kaikkein tarkin.
Erään haasteen muodostaa myös se, että suuri osa käsikirjoituksista on fragmentteja eli tekstistä puuttuu osia. Jotkin fragmenteista ovat pieniä ja sisältävät vain lyhyen tekstiosuuden.
400 000 tekstivarianttia
Lisäksi saatavilla olevissa käsikirjoituksissa on paljon eroavuuksia. On arvioitu, että Uuden testamentin käsikirjoitusten välillä on noin 400 000 eroavuutta tai varianttia. Tämä luku kuulostaa suurelta ja siksi voi tuntua merkittävältä, mutta kun ymmärtää näiden eroavuuksien luonteen voi tajuta, että kyseessä ei ole kovin vakava haaste. Suuri varianttien määrä johtuu monista tekijöistä, kuten kopiointivirheistä ja tarkoituksellisista muutoksista. Monet näistä varianteista ovat kuitenkin melko merkityksettömiä, kuten yksittäisten kirjainten tai sanojen vaihtelut, ja vain pieni osa niistä vaikuttaa tekstin merkitykseen. Kriittisimmätkin tutkijat tavallisesti tunnustavat, että nämä variantit eivät vaikuta kristillisyyden keskeisimpiin näkemyksiin.
Erityisen valaiseva tieto liittyy koineekreikan joustavuuteen. Kreikka, Uuden testamentin alkuperäiskieli, on tunnetusti vahvasti taipuva kieli. Tämä ominaisuus antoi kirjoittajalle vapauden ilmaista ajatuksiaan monin eri tavoin ilman merkityksen muuttumista. Daniel Wallacen, tunnetun Uuden testamentin tutkijan, havainnot tarjoavat valaisevan esimerkin: sanat "Johannes rakastaa Mariaa" voidaan kreikankielessä asetella 96 eri tavalla ilman, että lauseen merkitys muuttuu. Tämä johtuu kreikankielen päätteistä, jotka osoittavat, kuka on lauseen subjekti ja kuka suora objekti, riippumatta sanojen järjestyksestä lauseessa.
Ymmärrämme, että pelkästään tämä kreikankieleen liittyvä piirre voi saada aikaan lukuisia tekstivariantteja, jotka eivät muuta tekstin merkitystä. Varianttien määrän sijaan pitääkin kiinnittää huomio varianttien laatuun. Illuusio tekstin alkuperäisen merkityksen ennallistamisen mahdottomuudesta syntyy siitä kun katsoo vain isolta vaikuttavaa varianttilukemaa, eikä ota huomioon sitä, että suuri osa eroista eivät vaikuta tekstin perussanomaan.
Kun otetaan huomioon yli 2,5 miljoonaa sivua tekstiä, joista tutkijat voivat ammentaa tietoa, tekstuaalinen variantti esiintyy keskimäärin alle kerran jokaista kuutta sivua kohden. Tämä tarkoittaa, että valtaosa Uuden testamentin tekstistä on säilynyt muuttumattomana läpi vuosisatojen. Lisäksi ne harvat variantit, jotka ovat merkityksellisiä, eivät vaikuta keskeisiin kristillisiin oppeihin. Esimerkiksi Ilmestyskirjan "pedon luku" on yksi harvoista merkityksellisistä ja elinkelpoisista varianteista, mutta sekin on harvinaisuus eikä muuta kristillisyyden ydinsanomaa.
Näin ollen, vaikka skeptikot saattavat käyttää tekstuaalisia variantteja argumenttinaan Raamatun epäluotettavuudesta, syvempi tarkastelu paljastaa toisenlaisen totuuden. Kreikan kielen ominaisuudet, laaja käsikirjoitusaineisto ja huolellinen tutkimustyö osoittavat, että Uusi testamentti on säilynyt huomattavan tarkasti alkuperäisessä muodossaan. Raamatun teksti on siis yksi parhaiten säilyneistä muinaisista dokumenteista, mikä antaa kristityille vahvan perustan uskolleen. Kysymys ei ole siitä, mitä Raamattu sanoi aikoinaan, vaan siitä, uskommeko me siihen, mitä se on aina sanonut.
Historiallinen aikamatka halki raamatunkäännösten ja vanhojen käsikirjoitusten
Nyt kun ymmärrämme, että Uuden testamentin teksti on pyritty välittämään mahdollisimman tarkasti eteenpäin ja näin on myös todistettavasti tapahtunut, on paikallaan havainnollistaa tätä konkreettisella esimerkillä. Niinpä voimme lähteä historialliselle matkalle, joka alkaa tuoreimmasta suomenkielisestä Uuden testamentin käännöksestä, vieden meidät läpi suomalaisen käännöshistorian ja päättyen vanhimpiin löydettyihin alkukielisiin Uuden testamentin käsikirjoitusjäljennöksiin.
Ennen aikamatkalle lähtöä on syytä selventää yhtä asiaa. Ajanjakso nykyhetkestä aina 1500-luvulle asti poikkeaa tekstin välittymisessä siten sitä edeltävästä ajasta, että tänä aikana käytössä oli painokoneet, eikä Raamattua tarvinnut enää jäljentää käsin kuten aiemmin. Tämä oli omiaan karsimaan pois kopiointivirheet, mutta se ei vielä ollut tae siitä, että itse Raamatun kääntäminen tehtiin oikein. Painokoneista huolimatta tekstille oli mahdollista vielä muuttua. Yhden haasteen Raamatun alkuperäisen sanoman luotettavalle välittämiselle muodosti ja muodostaa edelleen kielten kehitys. Kieli ehtii muuttua huomattavasti vain sadassa vuodessa. Matkan aikana tulet kuitenkin huomaamaan, että tämä ei ole kovin iso ongelma.
Tilan säästämisen ja helppouden vuoksi käytämme vain yhtä Uuden testamentin jaetta esimerkkinä tekstin välittymisestä. Valitsemme tarkasteltavaksi jakeeksi Johanneksen evankeliumin luvun 3. jakeen 16.
Aloitetaan tämän jakeen sanoman välittymisestä suomalaisessa raamatunkäännöstyössä viimeisen noin 500 vuoden aikana.
Vuonna 2020 valmistui uusin suomalainen Uuden testamentin käännös, joten lähtöpisteemme on melkein nykyhetkessä.
Uusi testamentti 2020
"Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän."
Kirkkoraamattu 1992
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
Kirkkoraamattu 1938
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Raamattu 1776
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman."
Raamattu 1642
"SIllä nijn on Jumala mailma racastanut/ että hän andoi hänen ainoan Poicans/ että jocainen cuin usco hänen päällens/ ei pidä huckuman/ mutta ijancaickisen elämän saaman."
Se Wsi Testamenti 1548
"Sille Nein on Jumala Mailma racastanut/ ette he' andoi hene' ainoan Poicans/ Sempälle/ ette Jocaine' quin wsko hene' päle's ei pide huckuma'/ mutta ijancaikise' Eleme' szama'."
Nyt olemme kulkeneet välitysketjussa jo noin 500 vuotta taaksepäin. Huomionarvoista on se, että vaikka suomenkieli on huomattavasti muuttunut ajan saatossa, voimme silti vielä hyvin ymmärtää Agricolan aikaista suomenkieltä. Merkittävä havainto on myös se, että kun vertaamme näitä eri aikoina tehtyjä suomenkielisiä käännöksiä keskenään, joistakin eroista huolimatta, on tekstin perusmerkitys pysynyt muuttumattomana. Käyttipä mitä tahansa näistä käännöksistä on teksti mahdollista ymmärtää samalla tavalla. Tämän vertailun voisi myös laajentaa eri kielisiin raamatunkäännöksiin ja tehdä täysin saman johtopäätöksen.
Seuraavaksi jatkamme aikamatkallamme vielä syvemmälle menneisyyteen.
Agricolasta alkukielisiin käsikirjoituksiin
Mikael Agricolan pioneerityö
Mikael Agricola, jota pidetään Suomen kirjakielen isänä, aloitti Uuden testamentin käännöstyön suomeksi 1540-luvulla. Hänen ensimmäinen suomenkielinen Uusi testamentti, "Se Wsi Testamenti", julkaistiin vuonna 1548. Agricola nojasi työssään vahvasti Martti Lutherin saksankieliseen käännökseen, mutta otti vaikutteita myös alkuperäisistä kreikan- ja latinankielisistä lähteistä. Agricolan käännös oli merkittävä askel suomalaisten raamatunkäännösten historiassa. Vielä kertauksena Johannes 3:16 Agricolan käännöksen mukaan vuodelta 1548:
"Sille Nein on Jumala Mailma racastanut/ ette he' andoi hene' ainoan Poicans/ Sempälle/ ette Jocaine' quin wsko hene' päle's ei pide huckuma'/ mutta ijancaikise' Eleme' szama'."
Martti Lutherin saksankielinen raamatunkäännös
Huomattavana uskonpuhdistajana hyvin tunnettu Martti Luther toimii linkkinä Agricolan käännöstyön ja sitä varhaisempien raamatunkäännösten välillä, koska Agricola hyödynsi työssään Lutherin raamatunkäännöstä.
Uusi testamentti käännettiin ensimmäisen kerran saksaksi Lutherin toimesta syyskuussa 1522, ja täydellinen Raamattu, joka sisälsi sekä Vanhan että Uuden testamentin tekstit ja apokryfiset kirjat, julkaistiin vuonna 1534. Luther jatkoi tekstin parantelua aina vuoteen 1545 asti. Tämä käännös oli yksi ensimmäisistä kokonaisista Raamatun saksankielisistä käännöksistä, ja se hyödynsi paitsi latinankielistä Vulgataa, myös kreikankielisiä lähteitä.
Luther ei suorittanut käännöstyötä yksin; hänellä oli apunaan tiimi, johon kuuluivat muun muassa kreikankielen asiantuntija Philipp Melanchthon ja hepreankielen asiantuntija Matthäus Aurogallus. Uuden testamentin käännöksen tekstuaalisena perustana käytettiin latinankielisiä ja kreikankielisiä versioita sekä filologisia huomautuksia, jotka oli julkaissut hollantilainen katolinen humanisti Erasmus Rotterdamilainen teoksessaan Novum Testamentum omne (1519).
Johannes 3:16 Lutherin käännöksestä vuodelta 1545:
"Also hat Gott die Welt geliebt, daß er seinen eingeborenen Sohn gab, auf daß alle, die an ihn glauben, nicht verloren werden, sondern das ewige Leben haben."
Suomeksi*****:
"Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän ainosyntyisen Poikansa antoi, jotta ei kukaan häneen uskova joutuisi kadotukseen, vaan, että heillä ikuinen elämä olisi."
Hieronymus ja latinalainen Vulgata
Vulgata on latinankielinen Raamatun käännös, joka on katolisen kirkon virallinen Raamatun versio. Sen käännöstyötä johti varhaiskristillinen kirkkoisä ja oppinut Hieronymus noin vuosina 382–405. Vulgata käännös perustui osittain aiempiin latinankielisiin käännöksiin, joita kutsuttiin Vetus Latinaksi, mutta Hieronymus käytti myös heprealaisia ja kreikkalaisia tekstejä työnsä pohjana, erityisesti Vanhan testamentin osalta.
Hieronymuksen käännöstyö oli merkittävä, koska hän pyrki olemaan uskollinen alkuperäisille teksteille kääntäessään ne latinaksi, joka oli tuohon aikaan Rooman valtakunnan ja laajemmin läntisen kristikunnan lingua franca. Vulgata oli ensimmäisiä suuria pyrkimyksiä luoda yhtenäinen ja autoritatiivinen Raamatun käännös, ja se vaikutti syvästi läntisen kristillisyyden kehitykseen ja teologiaan.
Vulgatan asema vakiintui keskiajalla, ja se oli läntisen kristikunnan keskeinen Raamatun versio yli tuhat vuotta. Vulgata pysyi katolisen kirkon virallisena Raamattuna pitkään, ja se oli standardikäännös uskonnon harjoittamisessa ja teologisessa opiskelussa. Vulgatan tekstejä käytettiin myös lukuisissa taiteellisissa ja kirjallisissa teoksissa, mikä osoittaa sen syvän vaikutuksen Euroopan kulttuuriin.
Nykyään Vulgataa arvostetaan historiallisena dokumenttina ja se on edelleen tärkeä osa katolista liturgiaa, vaikka uudempia käännöksiä on otettu käyttöön. Vuonna 1979 julkaistiin Nova Vulgata, joka on Vulgatan modernisoitu versio ja jota käytetään nykykatolisessa kirkossa virallisena latinankielisenä Raamattuna.
Johannes 3:16 Vulgatan mukaan noin vuodelta 405:
"Sic enim Deus dilexit mundum, ut Filium suum unigenitum daret: ut omnis qui credit in eum, non pereat, sed habeat vitam æternam."
Suomeksi:
"Sillä niin Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainosyntyneen Poikansa: että jokainen, joka uskoo häneen, ei saata hukkua, vaan saattaa omistaa elämän ikuisen."
Vetus Latina
Ennen Vulgataa käytössä oli Vetus Latina, joka on yleisnimitys varhaisille latinalaisille raamatunkäännöksille. Nämä käännökset olivat epäyhtenäisiä ja vaihtelevia, sillä ne olivat useiden eri kääntäjien työn tulos eri aikoina ja eri paikoissa. Vetus Latina sisälsi alun perin käännöksiä Septuagintasta, varhaisesta kreikkalaisesta Vanhan testamentin käännöksestä, sekä Uudesta testamentista, ja se sisälsi monenlaisia tekstuaalisia variantteja, mikä vaikeutti yhtenäisen liturgisen tekstin käyttöä kirkollisissa toimituksissa.
Vetus Latinan versioita Johanneksen 3:16:sta:
"Sic enim dilexit DS mundu ut etiam unicum filium suum mittere in hunc mundu ut omnis qui crediderit in eum non pereat sed habeat utiam aeterna"
"Sic enim dilexit DS mundu ut etiam unicum filium suum mitteret in hunc mundu ut omnis qui crediderit in eum non pereat sed habeat utiam aeterna"
"Sic enim dilexit ds mundu¬ . ut filiu suu unigenitum daret : ut omnis qui credidit in eu non pereat . sed habeat uita ęterna¬ ."
"Sic enim dilexit ds mundum . ut filium suum unigenitum daret ut omnis qui credit in eum · non pereat sed habeat uitam aeternam."
"sic enim dilexit ds mundum ut filium suum unigenitum daret ut omnis qui credit in eum non pereat sed habeat uitam aeterna ;"
"sic enim dilexit ds mundu ut filiu suu unigenitu daret ut om(n)is qui credit in eu n(on) pereat sed habeat uita ęt(er)na."
"sic enim dilexit ds hunc mundu ut filium suu unicu daret pro sęculo et omnis qui credit in eu non pereat sed habeat uita aeternam."
Listan viimeinen suomennettuna:
"Niin todella rakasti Jumala tätä maailmaa, että antoi ainoan Poikansa maailman tähden, ja jokainen, joka uskoo häneen, ei huku vaan saa ikuisen elämän."
Lähellä alkulähdettä Papyrus 75 (P75)
Siirtyminen Vetus Latinasta varhaisimpiin käsikirjoituksiin kuten P75:een vie meidät suoraan vanhimpien kreikkalaisten tekstien pariin. P75 on yksi tärkeimmistä Uuden testamentin papyruksista, joka sisältää suuria osia Luukkaan evankeliumista ja Johanneksen evankeliumin alkupuoliskosta. Se on palaeografisesti ajoitettu joidenkin lähteiden mukaan noin ajalle 175–225 jaa., mikä tekee siitä yhden varhaisimmista säilyneistä Uuden testamentin käsikirjoituksista (olettaen tämän ajoituksen paikkansapitävyyden). P75 on erittäin tärkeä tekstikriittisen tutkimuksen kannalta, sillä se tarjoaa arvokasta tietoa alkuperäisen kreikkalaisen tekstin muodosta. Otsikon yläpuolella näet kuvan P75 käsikirjoituksesta. Siinä on ote Luukkaan evankeliumista. Kirjoituksen muinaisuudesta huolimatta se on täysin luettavaa tekstiä.
Johannes 3:16 kuuluu seuraavasti tämän muinaisen käsikirjoituksen mukaan:
"ουτως γαρ ηγαπησεν ο θεος τον κοσμον, ωστε τον υιον τον μονογενη εδωκεν, ινα πας ο πιστευων εις αυτον μη αποληται, αλλ' εχη ζωην αιωνιον."
Tässä sama translitteroituna, koska oletan, että harva lukijoista osaa lukea koineekreikkaa.
"outōs gar ēgapēsen ho theos ton kosmon, hōste ton huion ton monogenē edōken, hina pas ho pisteuōn eis auton mē apolētai, all' echē zōēn aiōnion."
Tässä jakeen sanat suomennettuna yksitellen
outōs | näin
gar | sillä
ēgapēsen | rakasti
ho | artikkeli
theos | Jumala
ton | artikkeli
kosmon, | maailma
hōste | niin että
ton | artikkeli
huion | poika
ton | artikkeli
monogenē | ainosyntyinen
edōken, | antoi
hina | jotta
pas | jokainen
ho | artikkeli
pisteuōn | uskova
eis | prepositio
auton | häneen
mē | ei
apolētai | tuhoudu
all' | vaan
echē | saa
zōēn | elämä
aiōnion. | ikuinen
Johtopäätös
Kuten huomaat, jakeen sanojen merkitykset vastaavat sitä mitä luemme vuoden 2020 suomenkielisestä Uudesta testamentista. Lainaan Johanneksen 3:16 vielä tähän muistin virkistämiseksi.
"Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän."
Jakeessa on ainoastaan kaksi sanaa, jotka jakavat raamatunkääntäjien mielipiteitä. Ne ovat "monogenē" ja "apolētai". Jos vertailet eri raamatunkäännöksiä keskenään niin huomaat, että ne poikkeavat jonkin verran näissä sanoissa. Onko nämä erot ratkaisevia jakeen perusmerkityksen kannalta? Eivät ole. Kannatan itse käännöstapaa, jossa "monogenē" käännetään sanalla ainosyntyinen ja "apolētai" sanalla tuhoutua. Tämä käännöstapa välittää jakeen merkityksen kaikilta osin parhaiten.
Mutta kovin suuria teologisia implikaatioita erilaisilla käännöksillä ei ole, koska yksittäisiä Raamatun jakeita täytyy aina tulkita koko Raamatun valossa. Näin ollen yksittäisten jakeiden oikean merkityksen ymmärtäminen ei perustu yksinään jakeessa esiintyviin yksittäisiin sanoihin, vaan laajempaan kontekstiin. Tiedämme, miten asiayhteydestä irrotetut lauseet tai sanat voivat vääristää alkuperäisen sanoman merkityksen.
Asian ydin on se, että Uuden testamentin sanoma on välittynyt olennaisilta osiltaan muuttumattomana halki vuosisatojen ja voimme nykyaikaisia käännöksiä lukiessamme luottaa siihen, että ne edustavat riittävän tarkasti alkuperäistä kreikankielistä Raamatun tekstiä.
Loppu yhteenveto
Tässä artikkelissa olemme tarkastelleet Uuden testamentin tekstien historiallista välittymistä ja säilymistä. Käsittelimme, kuinka alkujaan kreikankieliset kirjoitukset on vuosisatojen saatossa kopioitu ja käännetty eri kielille, mukaan lukien suomi. Näiden prosessien kautta Uuden testamentin ydin on säilynyt poikkeuksellisen ehjänä.
Suomalaisen raamatunkäännöksen kehitys Mikael Agricolan 1548 käännöksestä aina vuoden 2020 käännökseen osoittaa, että vaikka kieli ja ilmaisutavat kehittyvät, Raamatun perussanoma säilyy. Tämä johdonmukaisuus tekstien välittymisessä on osoitus siitä, kuinka tärkeää on jatkaa perusteellista ja kunnioittavaa lähestymistapaa Raamatun tekstien kääntämiseen ja tutkimiseen.
Lopulta, vaikka emme omista Uuden testamentin alkuperäisiä käsikirjoituksia, laaja käsikirjoitusperinne sekä nykyaikaiset tekstikriittiset menetelmät mahdollistavat uskottavan pääsyn tekstin alkuperäiseen muotoon. Tämä antaa meille luottamuksen siihen, että nykyiset raamatunkäännökset****** heijastavat uskollisesti alkuperäisten tekstien sanomaa.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä
Lähteet:
Kuvat:
Artikkelin kuvat ovat Wikipedian public domain kuvia. Alan tutkimuslaitosten ja käsikirjoitusten säilyttäjien digitaalisista arkistoista löydät valtavan määrän kuvia muinaisista Raamatun käsikirjoitusjäljennöksistä. Erityisen hyvä paikka tutkia niitä on Münsterin yliopiston manuscript workspace. Se on avoin ja ilmainen kaikille ilman rekisteröitymistä, lukuunottamatta, osaa käsikirjoituksista. Nykyään nämä aarteet eivät ole siis vain harvojen alan ammattilaisten saatavilla, vaan meillä kaikilla on pääsy niihin ja voimme tutkia niitä läheltä ja oman kotimme rauhassa. Pienellä koineekreikan opiskelulla kuka tahansa voi lukea muinaisia käsikirjoituksia, jotka vievät meidät todella lähelle alkuperäisiä Uuden testamentin tekstejä.
Joidenkin artikkelissa esiintyvien sanojen ja käsitteiden selityksiä:
*Filologia tutkii kieliä, tekstejä ja kirjallisuutta historiallisesti ja kriittisesti, keskittyen niiden alkuperään, kehitykseen ja merkitykseen sekä kulttuuriseen kontekstiinsa.
**Papyrus on vanha kirjoitusmateriaali, jota käytettiin erityisesti muinaisessa Egyptissä. Se valmistettiin papyruskasvin varren sisäkerroksesta, josta leikattiin ohuita suikaleita. Nämä suikaleet aseteltiin ristiin rastiin kerroksittain, painettiin yhteen ja kuivattiin tasaiseksi arkiksi. Papyruksia käytettiin laajalti kirjoitusalustana antiikin aikakaudella, ja niille kirjoitettiin tekstejä musteella. Tämä materiaali oli keskeisessä roolissa kirjoitetun tiedon säilyttämisessä ennen paperin yleistymistä.
***Tekstikritiikki on tieteellinen menetelmä, joka keskittyy kirjallisten teosten eri versioiden vertailuun ja analysointiin tavoitteenaan määrittää niiden alkuperäisin tai tarkoituksenmukaisin muoto. Tekstikritiikkiä sovelletaan laajalti muun muassa kirjallisuuden, historiallisten dokumenttien ja uskonnollisten tekstien tutkimuksessa.
Menetelmä perustuu erilaisten tekstiversioiden, kuten käsikirjoitusten, painosten ja käännösten, huolelliseen vertailuun. Tekstikriitikot tutkivat muun muassa kirjoitusvirheitä, editointivirheitä ja myöhempien kopioitsijoiden muutoksia teksteihin. He pyrkivät tunnistamaan alkuperäiset sanat, lauseet tai kappaleet, jotka ovat mahdollisesti vääristyneet tai kadonneet tekstien välitysprosessissa.
Tekstikritiikin avulla voidaan esimerkiksi palauttaa klassisten teosten, kuten antiikin filosofien tai keskiaikaisten runoilijoiden teokset, mahdollisimman lähelle niiden alkuperäistä muotoa. Samoin Raamatun tai muiden pyhien kirjoitusten tutkimuksessa tekstikritiikki auttaa selvittämään eri käsikirjoitusperinteiden eroja ja kehitystä ajan saatossa, sekä ennallistamaan alkuperäisen lukutavan.
****Raamatun käsikirjoitusjäljennös viittaa alkuperäisten Raamatun tekstien kopioihin, jotka on kirjoitettu käsin ennen painokoneen keksimistä. Nämä jäljennökset ovat olleet keskeisiä Raamatun tekstien säilymisessä ja välittymisessä sukupolvelta toiselle. Ne voivat olla peräisin eri aikakausilta ja kirjoitettu eri kielillä, kuten hepreaksi, arameaksi, kreikaksi ja latinaksi. Käsikirjoitukset sisältävät usein sekä Vanhan että Uuden testamentin tekstejä ja ne voivat vaihdella sisällöltään ja laajuudeltaan. Ne ovat tärkeitä tutkimuskohteita tekstikritiikille ja Raamatun historialliselle tutkimukselle, sillä ne auttavat ymmärtämään tekstien alkuperää, muutoksia ja tulkintahistoriaa.
*****Jotkin kirjoituksessa esiintyvät suomennokset ovat omiani, jotka olen tehnyt sanakirjojen ja erilaisten kääntäjien avulla. En hallitse saksan-, kreikan- tai latinankieltä, joten käännökseni ovat sen mukaisia. Voit tarkistaa käännökset itse sanakirjojen ja kääntäjien avulla. Suomennosteni tarkoitus on tehdä artikkelin logiikan seuraamisesta helpompaa ja valaista yleisellä tasolla tekstin muuttumattomuutta. Jos ymmärrät lähdekieliä paremmin kuin minä niin huomaat, että asian ydin ei silti muutu mihinkään, vaikka suomennokseni ei olisi paras mahdollinen. Asian ydin ei ole absoluuttinen täydellisyys jokaisen sanan pienimmän vivahteen oikeinkääntämisessä, koska lopulta pienillä vivahde-eroilla ei ole vaikutusta Raamatun jakeiden perusmerkitykseen. Perusmerkityksellä tarkoitan jakeen mahdollisimman karsittua ydintä. Johanneksen 3:16:n kohdalla tämä ydinviesti on: Jumala rakasti maailmaa ja antoi Poikansa, jotta kaikki saisivat mahdollisuuden ikuiseen elämään.
Tällä ytimellä on lähes universaali hyväksyntä kristillisyyttä tunnustavien uskontokuntien keskuudessa. Tämä ydin on ilmaistu jakeessa selväsanaisesti, eikä vaadi monimutkaista tulkintaa. Tämä tulkinta on toisin sanottuna melko itsestäänselvä.
Mutta kun alamme tarkastella Johanneksen 3:16 lähemmin ja sana sanalta, voimme löytää siitä ainakin pari sanaa, joissa käännösratkaisulla on jonkin verran vaikutusta siihen, millaisen tulkinnan suuntaan käännös lukijaa ohjaa. Erityisesti sana "monogenes" herättää Raamatun lukijoissa ja tutkijoissa tunteita ja saa aikaan erilaisia tapoja tulkita sanan merkitys.
Raamatun kääntämisestä onkin syytä ymmärtää se, että se sisältää väistämättä tekstin tulkintaa. Se ei ole mekaaninen sana sanalta tapahtuva prosessi, koska aina kaikille lähdekielen (koineekreikka tai heprea) sanoille ei ole tarkkaa vastinetta kohdekielessä. Lisäksi kielessä kuin kielessä sanojen merkitykset vaihtelevat kontekstin mukaan. Ei ole siis mikään yllätys, että jotkin Raamatussa esiintyvät sanat herättävät keskustelua niiden oikeasta käännöstavasta. Käännösvaihtoehtoja ei kuitenkaan ole loputtomasti. Sanoilla on merkitykselliset rajansa. Kiistanalaisten sanojen ollessa kyseessä kehotan kiinnittämään huomiota kolmeen asiaan: 1) Mitä luotettavat Raamatun sanakirjat sanovat sanan merkityksistä? 2) Mikä merkitys sopii parhaiten Raamatun kokonaisuuteen? 3) Mikä on jakeen ydinviesti?.
Näistä viimeisin on voimakkain periaate, koska ydinviesti on muuttumaton. Yksittäisten sanojen ymmärrys voi vaihdella tiedon ja kokemuksen mukaan. Siksihän kaiken aikaa Raamatun kirjoitusten parissa tehdään paljon tutkimustyötä ja valmistetaan uusia nykytietoa vastaavia raamatunkäännöksiä. Tutkijoiden ja kääntäjien tavoite on hienosäätää kaikki yksityiskohdatkin tarkasti kohdalleen.
Kuitenkin kuten Johannes 3:16:n välityshistorian tarkastelumme on todistanut on jakeen perusviesti säilynyt samana halki vuosisatojen. Sama koskee Raamattua kokonaisuutena. Syvällinen teologinen ja filologinen pohdiskelu on toki tärkeää ja mielenkiintoista, mutta siinä voi helposti käydä niin, että hukkuu pienen pienten yksityiskohtien ja monimutkaisen filosofisen päättelyn sokkeloon ja kokonaiskuva katoaa näkyvistä.
******Nykyiset raamatunkäännökset tarkoittaa tässä kaikkia hyvälaatuisia käännöksiä viimeisen noin sadan vuoden ajalta. Raamatunkäännöksissä on laatueroja ja jotkin niistä ovat uskollisempia alkukieliselle tekstille kuin toiset. Täysin kelvottomat raamatunkäännökset ovat melko harvinaisia. Lisää käännösten luotettavuudesta alla.
Kääntäjien avoin salaisuus: Huomattavin ja kuuluisin tahallinen kääntäjien tekemä muutos Raamatun tekstiin
Yksi huomattavimmista Raamatun tekstiin liittyvistä vääristymistä, mikä jatkaa läsnäoloaan monissa muuten pätevissä käännöksissä on Jumalan persoonanimen poistaminen tekstistä ja korvaaminen jollakin arvonimellä kuten Herra. Suomenkielessä Jumalan nimi tunnetaan pääasiassa kahdessa muodossa Jehova ja Jahve. Heprean kielessä Jumalan nimi kirjoitetaan neljällä konsonantilla: יהוה. Hepreassa nämä kirjaimet ovat jod, he, vav ja he (JHVH). Tämä nimen muoto on tunnettu tetragrammatonina, joka tarkoittaa "neljä kirjainta". Raamatun hepreankielen erityispiirteenä on, että siinä kirjoitetaan vain konsonantit, ja vokaalit jätetään usein merkitsemättä (lukuunottamatta masoreettista tekstiä). Siksi nimen tarkasta lausumistavasta on erilaisia teorioita. Muoto Jahve (Yahweh) vaikuttaa saavan enemmän kannatusta nykytutkijoiden keskuudessa, mutta jotkut asiantuntijoista löytävät myös varsin vakuuttavia perusteita muodolle Jehova (Yehovah). Myös muunlaisia lausumistapoja on ehdotettu. Epävarmuus nimen alkuperäisessä lausumistavassa ei ole kuitenkaan este sen käytölle, sillä nimi lausuttaisiin joka tapauksessa hieman eri tavoin eri kielissä ja murteissa.
Nimi יהוה esiintyy siis kiistattomasti Raamatun alkukielisissä versioissa melkein 7000 kertaa (Vanhassa Testamentissa) eli useamminkin kuin mikään muu nimi koko Raamatussa. Nimen poistolle ei ole mitään puolustettavaa perustetta, koska kyseessä on selvä tekstin muuttaminen joksikin muuksi kuin mitä alkuperäisessä tekstissä lukee. Kyse ei ole siis tekstin tulkinnasta, vaan siitä siirretäänkö lähdetekstin alkuperäinen selvä merkitys sellaisenaan käännökseen vai ei. Tavallisesti persoonien nimet esitetään käännöksissä persoonaniminä, eikä niitä muuteta arvonimiksi. On siis äärimmäisen epäloogista muuttaa Suurin Nimi ja Raamatun tekstissä kaikkein useimmin esiintyvä persoonanimi arvonimeksi Herra tai joksikin muuksi vastaavaksi. Näin toimiessaan kääntäjien on myönnettävä, että he vääristävät tietoisesti tekstin merkitystä.
Tätä voitaisiin verrata siihen, että Alexander Stubbin elämäntarinaa käsittelevän kirjan käännöksessä nimi Alexander korvattaisiin joka kohdassa arvonimellä presidentti. Alexander Stubb on toki Suomen presidentti, mutta presidentti ei ole hänen persoonanimensä. Jokainen pitäisi varmasti tällaistä käännöskäytäntöä älyttömänä. Ajattele esimerkiksi lausetta "hänen nimensä on presidentti". Miksi vastaanvalainen käytäntö kuitenkin sallitaan Raamatussa?
Uusimmassa vuonna 2024 julkaistussa Psalmien suomenkielisen käännöksen digitaalisessa versiossa tämä muutos on ilmaistu mielenkiintoisesti kirjoittamalla "Jumala" punaisella fontilla silloin kun sitä on käytetty korvaamaan Jumalan persoonanimi JHVH. Tekstissä on monta sataa punaista "Jumalaa". Neljään Psalmien kohtaan kääntäjät ovat kuitenkin rohjenneet palauttaa Jumalan nimen. Millä perusteella valikointi on tapahtunut? Olipa perustelu mikä tahansa, se ei muuta sitä tosiasiaa, että Jumalan nimi on jätetty tahallisesti pois sadoista muista Psalmien kohdista.
Tämän uuden suomenkielisen Vanhan testamentin käännöskomiteassa on kuitenkin ainakin yksi toisinajattelija, joka on kyllästynyt tähän jo vuosisatoja jatkuneeseen salailun perinteeseen. Vaikuttaa siltä, että hänen toivettaan ei ole täysin sivuutettu. Hänen näkemyksestään voit lukea tästä linkistä: https://www.raamattu.fi/ajankohtaista/blogi-mika-on-jumalan-nimi
Kun tiedät tämän voit paremmin ymmärtää lukemaasi mikäli käytät käännöstä, josta Jumalan persoonanimi on poistettu.
Uuden testamentin ollessa kyseessä asia ei ole aivan yhtä selvä, koska vielä ei ole löydetty yhtäkään alkukielistä Uuden testamentin jäljennöstä, jossa Jumalan persoonimi esiintyisi. Kreikan kielisestä Vanhan Testamentin Septuaginta käännöksestä on kuitenkin löytynyt katkelmia, joissa esiintyy tetragrammi JHVH. Uuden testamentin kirjoittajat lainasivat Septuagintaa kirjoituksissaan, joten tämä antaa yhden vihjeen siihen, miten Uuden testamentin alkuperäisissä kirjoituksissa todennäköisesti käsiteltiin Jumalan persoonanimeä. Jumalan nimen palauttaminen Uuteen testamenttiin on aiheena kuitenkin kiistanalaisempi, koska suorat käsikirjoitustodisteet puuttuvat. Näin ei ole Vanhan testamentin kohdalla. Suorat käsikirjoitustodisteet osoittavat, että Jumalan nimi on kiistattomasti oleellinen osa Vanhaa testamenttia. Se vain kuuluu tekstiin ja sillä selvä. Muut päätelmät perustuvat silminnähtävien konkreettisten todisteiden merkityksen kieltämiseen tai vähättelyyn.
Miten valita hyvä raamatunkäännös?
Raamatunkäännöstä valitessa ei välttämättä kannata tyytyä vain yhteen käännökseen. Erilaisten käännösten vertailu voi antaa mielenkiintoisia näkökulmia tekstiin. Joillekin Raamatun lukijoille vanhempi on parempi, perustuen siihen oletukseen, että nykyaikaiset kääntäjät voivat olla vapaamielisempiä, mikä johtaa uuden arvomaailman värittämään käännökseen. Tämä oletus ei välttämättä pidä paikkaansa. Nykykäännösten ollessa kyseessä vanhempi ei ole välttämättä ole parempi. Tuorein käännös luultavammin perustuu uusimpaan tietoon ja laajempaan käsikirjoitusaineistoon kuin aiemmat käännökset.
Toisaalta kääntäjien käännösperiaatteet vaihtelevat ja juuri kääntäjien tavoitteet ovat se merkittävin tekijä käännöksen luotettavuudessa. Jotkut vapaimmista käännöksistä ovat pelkkiä parafraaseja, jolloin ei voida enää puhua käännöksestä vaan asian esittämisestä omin sanoin ja tavallisesti vahvasti ennakkoasenteiden värittämänä. Tällaisiin käännöksiin kehotan suhtautumaan kriittisesti. Eivät nekään välttämättä täysin kelvottomia ole, mutta niitä ei voi suositella ensisijaiseksi Raamatun sanoman lähteeksi.
Hyvä käännös pyrkii esittämään Raamatun alkuperäisen sanoman objektiivisesti, mutta tavalla, joka on ymmärrettävä nykylukijalle. Näin ollen aina sanatarkin käännös ei ole paras. Tai sanotaan, että se ei ole ainoa oikea vaihtoehto. Monia alkukielen sanoja ja ilmaisuja ei voida kääntää sanatarkasti kohdekielelle niin, että alkutekstin merkitys välittyy oikein. Sanatarkka käännös voi jopa vääristää lauseen merkityksen. Siksi hyvissä käännöksissä väistämättä tasapainoillaan aina sanatarkan kääntämisen ja ymmärrettävyyteen tähtäävän tulkinnan välillä.
Nykyään monet raamatunkäännöksistä ovat luettavissa internetissä, joten erilaisten käännösten käyttö ja vertailu onnistuu kätevästi. Jos olet sitoutunut johonkin uskonnolliseen tunnustuskuntaan niin kannustaisin sinua rohkeasti katsomaan myös oman tunnustuskuntasi suositteleman käännöksen ulkopuolelle muihin käännöksiin. Kuten olen osoittanut, jotkin suositut raamatunkäännökset muuntavat Raamatun tekstiä tarkoituksellisesti vastoin selviä faktoja. Esimerkiksi tässä kirjoituksessa lainaamani kaikki suomenkieliset käännökset tekevät näin.
Aloita vaikka Aapeli Saarisalon Psalmien ja Jobin kirjan käännöksestä niin saat vähän toisenlaista tuntumaa Raamattuun kuin lukiessa tunnetumpia suomalaisia käännöksiä. Sen jälkeen Psalmien 2024 punainen "Jumala" voi tuntua vähän typerältä ratkaisulta, mutta luettuasi alkukielelle uskollisempaa käännöstä pystyt melko luontevasti vaihtamaan punaisen "Jumalan" tai "Herran" tilalle sen nimen, joka sille paikalle todellisuudessa kuuluu. Näin saat enemmän irti käännöksistä, jotka ovat tässä piirteessä epätarkkoja.
Pitääkö opiskella koineekreikkaa voidakseen ymmärtää Uutta testamenttia?
Comments