• Tuomas Tuimala

"Tositarina: Tyhjästä taiteilijaksi - Näin tulet klassiseksi kuvataiteilijaksi itse oppimalla"

Kerron sinulle innostavan tarinan. Muutama vuosi sitten asetin tavoitteekseni tulla vakavastiotettavaksi kuvataiteilijaksi mahdollisimman nopeasti. Lähtötasoni oli aika mitäänsanomaton, siitäkin huolimatta, että olin viettänyt ison osan lapsuudestani piirtäen todella paljon. Kun palasin piirtämisen pariin tuntui, että aloitin lähes täysin nollasta. Ja jos katson aivan ensimmäisiä piirustuksiani, jotka tuolloin tein, niin ne ovat aika järkyttäviä. En kuitenkaan lannistunut vaikka tavoitteeseeni näytti olevan todella, todella pitkä matka. Aloitin todella kovan harjoituskuurin. Tavoite oli piirtää 100 Isaac Newtonin muotokuvaa kuukauden aikana. Harjoituskuuri ei kuitenkaan tuottanut kovin kummoisia tuloksia. Mutta pääsin ainakin hyvään vauhtiin piirtämisessä.


Pelkkä ahkera harjoittelu ei takaa kehitystä. Tarvitaan lisäksi tietoa.


Aloitin piirtämisen harjoittelun piirtämällä 100 Isaac Newtonin muotokuvaa.

Pian aloin etsiä tehokkaampia tapoja kehittyä piirustustaidossa. Se mitä löysin, mullisti todellisuuteni ja siirsi kehitykseni turbovaihteelle. Hyvin lyhyessä ajassa opin siirtämään näköhavaintojani paperille varsin tarkasti. Opin nimittäin havainnoimaan maailmaa niin kuin taiteilija. Toisin sanottuna aloin suhtautua näköhavaintoihin abstraktisti. Piirsin paljon soveltaen tätä uutta oivallusta ja piirustustaitoni jatkoi kehittymistään. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään tarkemmin määriteltyä systeemiä, jonka mukaan olisin harjoitellut. Nojasin lähinnä vain tuohon yhteen oivallukseen. Mietin, että olisiko olemassa jokin selkeä ja johdonmukainen tapa harjoitella piirtämistä.


Kun oivalsin abstrahoinnin perusidean, siirtyivät piirustukseni uudelle tasolle.

Tämä pohdiskelu vei minut lopulta klassisten akateemisten metodien ja niin sanotun ateljeeperinteen luo. Kun tutustuin klassisen taiteen akatemioihin ja ateljeihin näin, että niissä opetetut perinteiset menetelmät tuottivat johdonmukaisesti hyviä tuloksia. Sekä koulujen opettajat, että oppilaat olivat todella taitavia.


Olosuhteeni eivät kuitenkaan sallineet sitä, että olisin lähtenyt opiskelemaan joihinkin näistä kouluista ja siksi päätin järjestää itse itselleni ateljeekoulutuksen. Nykyäänhän tietoa on saatavilla ylitsevuotavasti ja siksi kuvataiteen itsenäistä opiskelua koti-oloissa ei ole enää täysin mahdotonta toteuttaa. Pienellä vaivannäöllä sain selville kaavan, jonka mukaan ateljeekoulutus etenee. Itse asiassa kaavat vaihtelevat jonkin verran koulun ja perinteen mukaan, mutta perusidea niissä on suunnilleen sama.


Klassisessa taiteen opetuksessa on myös karkeasti kaksi koulukuntaa. On niin sanottu optinen koulukunta ja konstruktiivinen koulukunta. Optinen on havaintopainotteisempi ja konstruktiivinen korostaa tietoa. Jaottelu on jokseenkin keinotekoinen, mutta kuvaa silti aika hyvin esimerkiksi Venäläisen perinteen ja Ranskalaisen perinteen välistä eroa.


Koska olin päässyt jo hyvään vauhtiin havaintopiirtämisessä, tuntui optinen lähestymistapa luontevalta, joten päätin keskittyä enemmän siihen. Toisaalta Venäläisen ja Kiinalaisen akateemisen perinteen tyylit vetosivat minuun ja halusin ammentaa myös oppia sieltä suunnasta.



Bargue-kopioiden piirtämistä


Koska perinteisesti klassisessa akateemisessa lähestymistavassa kuvataiteen harjoittelu aloitetaan piirustustaidosta, päätin toimia samoin. Asetin tavoitteekseni oppia piirtämään taitavasti ennen kuin siirtyisin öljymaalaukseen.


Ateljeeperinnettä mukaillen aloitin piirtämisen harjoittelun Bargue-kopioiden piirtämisestä. Bargue-metodi juontaa juurensa 1800-luvun Ranskaan ja silloin suosiota saavuttaneeseen piirtämisen oppikirjaan nimeltä Cours De Dessin eli suomeksi piirustuskurssi. Menetelmää opetetaan laajalti nykyään ja sen avulla on valmennettu mestareita jo pitkään. Bargue-metodissa on pohjimmiltaan kyse mestarikopioiden tekemisestä tietyn kaavan mukaan. Mallikuvat tulevat Charles Barguen Cours De Dessin -kirjasta. Tavoite on vaatimattomasti täydellinen jäljennös, jostakin kirjan kuvasta. Alla voit nähdä yhden Bargue-kopioni ja piirustusprosessin päävaiheet.



Bargue-metodi osoittautui todella tehokkaaksi tavaksi harjoitella piirtämisen ydintaitoja. Opin jokaisesta Bargue-kopiosta paljon. Bargue-kopioinnissa keskitytään paljon tarkkaan mittailuun, käyttäen apuna esimerkiksi neulepuikkoa. Vaikka mittailussa käytetään apuna mittavälinettä, opettaa menetelmä vähitellen piirtämään hyvin myös niin sanotusti vapaalla kädellä, jolloin mittailut tehdään täysin silmämääräisesti. Ainakin siinä tapauksessa, jos noudattaa piirtämisen harjoittelussa oikeaa työjärjestystä [ns. palautekehä].


Seuraava kuvasarja valaisee kehitystäni vapaalla kädellä piirtämisessä. Kuvasarjan piirustuksissa mallikuvana on käytetty Barguen Marcus Brutus kipsipiirustusta. Kyseessä on siis tavallaan Bargue-kopio, mutta täysin vapaalla kädellä piirrettynä. Kukin piirustus on myös piirretty niin sanotusti omalla mukavuusalueella eli tiettyä helppouden ja vaivattomuuden tunnetta kokien. Jokaisen kuvan esittämässä kehitysvaiheessa olisin pystynyt parempaankin jos olisin ollut valmis hikoilemaan enemmän. Halusin laittaa tähän kuvat, jotka edustavat mukavuusalueella toimista siitä syystä, että piirtäminen voi olla myös nautittavaa ja rentoa tekemistä. Ihan aina ei tarvitse puskea itseä kohti korkeimpia standardeja ja silti voi päästä hyvään lopputulokseen.



Kipsiveistosten piirtämistä


Kun on kyse perinteisistä harjoitusmenetelmistä, ei kipsiveistosten piirtämistä voida sivuuttaa. Kipsiveistosten piirtäminen on klassisten piirustusharjoitusten kuningas. Sen hyödyt ovat monipuoliset. Se opettaa valöörien havainnointia, klassista estetiikkaa, anatomiaa, kolmiulotteisen objektin piirtämistä ja valmistaa elävän mallin piirtämiseen.

Joissakin ateljeissa piirtämisen harjoittelu aloitetaan suoraan kipsiveistosten piirtämisestä.



Ennen kuin ymmärsin täysin kipsipiirtämisen kaikkia hyötyjä, tunsin luonnostaan vetoa perinteisiä veistoksia kohtaan. Niiden klassinen estetiikka teki mielestäni niistä todella hyviä malleja piirtämistä varten. Ennen kuin omistin yhtäkään veistosta itse, aloin piirtää niitä valokuvista. Nykyäänkin omistan vain kaksi veistosta ja siksi joudun edelleen turvautumaan usein valokuviin. Valokuvista kipsien piirtäminen ei ole varsinaisesti oikeaa kipsipiirtämistä. Ero ei kuitenkaan ole lopulta kovin suuri. Monet kipsipiirustuksen hyödyistä voidaan saada myös valokuvista piirtämällä. Kun lopulta sain oikean veistoksen itselleni huomasin, että pystyin suhteellisen suoraan ja vaivattomasti soveltamaan litteästä piirtämisen kautta oppimiani menetelmiä kolmiulotteisen veistoksen piirtämiseen.



Anatomian opiskelua


Perinteisessä kuvataiteen opiskelussa laitetaan usein paljon painoarvoa anatomian tuntemukselle. Varsinkin konstruktiivinen koulukunta painottaa ihmisen anatomian perusteellisen tuntemisen tärkeyttä. Esimerkiksi Pietarin taideakatemiassa opinnot aloitetaan piirtämällä anatomisia tutkielmia kunnes osaat ihmisen luuston ja lihaksiston niin hyvin, että voit piirtää ne ulkomuistista. Kieltämättä tällainen anatomian tuntemus näkyy kyseisen koulun käyneiden taiteilijoiden muotokuvista.


Vaikkei anatomiaan voisi perehtyä näin perusteellisesti, on jo vähäisestäkin anatomian opiskelusta hyötyä. Joka tapauksessa halusin ehdottomasti sisällyttää myös anatomiaa omaan koulutukseeni ja niinpä aloin piirtää anatomisia tutkielmia, pelkistettyjä malleja ja konstruktioita, jo varhaisessa vaiheessa omaa koulutustani.




Muotokuvien piirtämistä


Alkuperäinen tavoitteeni oli oppia piirtämään myyntikelpoisia muotokuvia. Kun löysin perinteiset menetelmät, tajusin, että olin löytänyt takuuvarman tavan päästä tuohon tavoitteeseen. Aloinkin soveltaa muun muassa Bargue-kopioista oppimiani asioita muotokuvien piirtämiseen.


Olen muutamassa vuodessa piirtänyt ehkä muutama sataa muotokuvaa (lakkasin laskemasta piirrettyäni 100 Newtonin muotokuvaa). Runsas harjoittelu on tuonut varmuutta piirtämiseen ja kehittänyt omaa persoonallista ilmaisua. Koen myös saavuttaneeni alkuperäisen tavoitteeni, joka oli taito piirtää myyntikelpoisia muotokuvia.

Tämän tavoitteen saavuttamiseen meni noin kaksi vuotta.



Öljymaalauksen harjoittelua


Kun on kyse klassisesta realismista on piirustustaidon oppiminen vasta alku. Seuraava askel ateljeekoulutuksessa on öljymaalauksen oppiminen, joka usein aloitetaan yksivärisestä maalauksesta. Elämäni ensimmäinen maalaus olikin monokromaattinen, mutta siirryin hyvin pian myös laajemman paletin käyttöön, koska pastellimaalausten ja -piirustusten kautta olin oppinut, että periaatteessa värillä ei ole väliä, jos valöörit on kohdallaan. Asia ei käytännössä ole aivan näin yksinkertainen, mutta se on hyvä lähtökohta värien käyttöön tutustumiselle.


Jos on tottunut piirtämään paljon lyijykynällä tai hiilellä, jolloin teoksista jää puuttumaan värit, voi värien kanssa työskentely näyttäytyä aluksi hämmentävänä. Mutta jos asettaa painopisteen värien sijaan valööreihin, voi piirtää tai maalata vähintäänkin kohtuullisia teoksia, vaikka täsmälleen oikeiden värien löytäminen olisi vielä haparoivaa.


Ensimmäinen monivärinen öljymaalaukseni ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla siitä yksinkertaisesta syystä, että ajattelin liikaa värien sekoittamista tarkalleen oikeanlaisiksi, kun minun olisi sen sijaan kannattanut ajatella enimmäkseen valööreita.


Alussa uuteen tekniikkaan totuttelu voi vaatia oman aikansa ja siksi maalaaminen tuntuu hankalalta ja aivan perusasiat saattavat hämärtyä. Näin kävi minulle. Kyse oli pitkälti kuitenkin siitä, että tein mielessäni liian tiukan kahtiajaon ja ajttelin, että maalaatessa maalataan ja piirtäessä piirretään. Todellisuudessa öljymaalaus on tavallaan vain öljyväreillä piirtämistä. Piirtotaitoa voi hyödyntää todella paljon öljymaalauksessa.


Keskityn parhaillaan kehittämään öljymaalaustaitojani.

Koulutukseni öljymaalauksen suhteen on vielä kesken, mutta olen jo maalannut kuitenkin sen verran, että tiedän kykeneväni maalaamaan kohtuullisia teoksia pienellä vaivannäöllä. Itse asiassa yksi tärkeimmistä asioista mitä tämä opiskeluprojektini on minulle opettanut, on se, että monesti onnistuminen hyvän teoksen piirtämisessä tai maalaamisessa ei ole kiinni vain luontaisista kyvyistä tai hankituista teknisistä taidoista, vaan siitä kuinka paljon on sillä hetkellä valmis hikoilemaan teoksen eteen.


Monissa, ellei jopa kaikissa meissä, on paljon piilevää potentiaalia, joka täytyy vain ottaa käyttöön. Miten sitten tämä piilevä potentiaali otetaan käyttöön? Siihen ei ole olemassa helppoa ratkaisua. Täytyy vain puskea itseään parempiin suorituksiin ja itsensä ylittämiseen. Joskus tämä on helpompaa ja joskus todella vaikeaa.


Tämä on ehdottomasti yksi itseoppimisen suurimmista haasteista. On vaikea puskea itse itseään jatkuvasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Sen sijaan Perinteisessä ateljeessa tai akatemiassa opettaja on 'hengittämässä niskan takana' ja kannustamassa sinua jatkamaan eteenpäin kriittisellä hetkellä. Tässä on yksi merkittävä syy miksi klassiset koulut tuottavat johdonmukaisesti taitavia taiteilijoita. Kuvataiteen itsenäiseen opiskeluun liittyy tosiaan haasteita ja erilaisia sudenkuoppia. Käsittelen seuraavaksi sitä miten nämä haasteet voi voittaa.


Näin vältät itsenäisen harjoittelun sudenkuopat


Kuten artikkelin kuvat osoittavat, voi kuvataidetta opiskella itsenäisesti ja saavuttaa kohtuullisen taitotason lyhyessäkin ajassa. Mutta silloin täytyy tietää mitä tekee. Eikä mikä tahansa tieto kelpaa, vaan sen täytyy olla luotettavaa ja sellaista, jonka toimivuus on todistettu käytännössä.


Siksi onkin järkevää tukea itsenäistä harjoittelua hankkimalla myös ohjausta itseään paremmilta tai kokeneemmilta taiteilijoilta. Niin minäkin olen tehnyt. Se on maksanut minulle aika paljon rahaa, mutta useimmiten se on ollut todella sen arvoista. Mutta mistä tällaista ohjausta sitten olen oikein saanut, jos en ole käynyt opiskelemassa kuvataidekouluissa? Anna kun kerron sinulle.



Nykyaikainen tapa oppia ja harrastaa kuvataidetta


Valitettava tosiasia on, ettei kaikille meistä ole mahdollista lähteä Italiaan tai Venäjälle opiskelemaan klassisen taiteen kouluihin. Monille meistä ei ole mahdollista osallistua edes kotimaassamme järjestettävään klassiseen taiteen opetukseen, koska nämä koulut toimivat vain tietyillä paikkakunnilla. Mikä silloin avuksi?


Nykyään internet on mullistanut myös kuvataiteen opiskelun. Ulkomailla kuvataiteen verkko-opetus on täysin arkipäivää ja jotkut opettajat tarjoavat jopa täysin pätevän klassisen ateljeekoulutuksen verkkokurssien muodossa. Näiden verkkokoulutusten hinnat eivät tosin ole halvimmasta päästä. Puhutaan 400-900 dollarin kuukausimaksuista. Halvempiakin verkkokursseja onneksi löytyy. Itse olen osallistunut muun muassa David Jamiesonin luotsaaman Vitruvian Studion kursseille joiden hinnat ovat hieman edullisempia. Pätevää opetusta on siis saatavilla internetissä jos osaa englantia riittävän hyvin.


Verkkokursseista saatava apu ja hyöty voi olla korvaamatonta. Kuvasta näet kuinka pystyin välittömästi maalaaman paremmin David Jamiesonin ohjeiden avulla.


Jos kuitenkin haluaisit mieluummin saada ohjausta suomenkielellä, niin siinä tapauksessa Taidekurssit ja Taidekoulu Tuimala ovat hyviä vaihtoehtoja. Itse asiassa juuri muita vaihtoehtoja ei tällä hetkellä Suomessa ole. Joten kannattaa tutustua kurssitarjontaamme.



Voiko itse-oppinut taiteilija olla pätevä opettamaan muita?


Jos sinua mietityttää pätevyyteni opettajana, varsinkin kun olen tässä artikkelissa kovaan ääneen julistanut olevani enimmäkseen itse-oppinut kuvataiteilija, niin katso uudelleen tässä artikkelissa olevia kuvia. Heijastuuko niistä mielestäsi osaamattomuus vai osaaminen? En väitä olevani mikään suuri mestari, mutta jos katsot alla olevaa kuvaa ja otat huomioon sen, että siinä esitetty valtava muutos on seurausta vain noin 2,5 vuoden harjoittelusta, niin minun on täytynyt selvästi tehdä ainakin jotain oikein.



Ehkä kuitenkin ajattelet, että osaan ehkä piirtää, mutta osaanko myös opettaa? Onko minulla kuvataiteen opettamiseen tarvittavia tietoja tai riittäviä pedagogisia taitoja?

Tähän vastaan, että menestykseni piirtämisen ja maalaamisen oppimisessa perustuu juuri nimenomaan tietoon ja todella hyvään kykyyn jäsennellä tiedosta loogisia ja käytäntöön sovellettavissa olevia malleja. Itse asiassa tämä on mielestäni jopa suurempi vahvuuteni kuin piirustustaitoni.


Sitä kuinka valtavan tutkimus- ja ajatustyön olen tehnyt tullakseni paremmaksi taiteilijaksi ja opettajaksi valaisee se, että olen rakentanut tämän Suomen suurimman piirustustaitoa käsittelevän internetsivuston. Yli 70 artikkelia videoineen ja kuvineen ei synny tuosta vaan.


En tietenkään tiedä tai osaa kuvataiteesta kaikkea. Kuvataiteessa tuntuu olevan aina lisää opittavaa ja omissa taidoissa löytyy aina parannettavaa. Ja se tekeekin siitä mielenkiintoista. Eikö muuten hyvän opettajan tuntomerkki ole se, että opettaja opiskelee myös itse jatkuvasti lisää.


Mutta lopulta omia saavutuksiani tärkeämpää on se miten oppilaani ovat kokeneet kurssini. Seuraavassa yhden oppilaani palaute:


"Tuomakselle jo nyt iso kiitos aivan upeasta kurssista, olen tykännyt ihan valtavasti! Opetus on edennyt todella mukavalla tavalla, helpommista tehtävistä haastavimpiin. Joitakin piirustuskirjoja olen itselleni hankkinut, mutta anti ei ole ollut lainkaan sama, mitä nyt tältä kurssilta olen saanut. Ohjausta on tullut ihan kädestä pitäen ja se on ollut minulle tärkeää! Olen kokenut itselleni hyväksi tavaksi sen, että otan materiaalin heti koneelta ulos, kun se aukeaa ja näin saan tuonne mietintämyssyyn asiat alustukseen ja sitten työstän tehtäviä itselleni sopivina ajankohtina ja silloin teoria ja tehtävät kulkevat rinnakkain.

Kurssi on ollut tiivis ja asiaa todella paljon. Kaiken tiedon imen itseeni kuin sieni :) ja sen sisäistäminen vie aikansa, mutta havainnointi on taas selkeästi lisääntynyt ja avartunut. Esim. 2- ja 3- uloitteisuus on auennut minulle ihan uudella tavalla, samoin varjostukset, aivan mahtavaa, oivalluksia syntyy tiuhaan tahtiin. Alkupuolen osioista koin todella tärkeäksi koordinaatioharjoitukset, jossa kaiken tekeminen ajatuksella, on se pointti!

Liisan luovuusosio oli niin hieno ja puhutteleva,oikea helmi! Se oli todella tärkeää asiaa. Keskusteluosiossa en ole ollut mukana ja aivan tarkoituksella, koen sen vaan jotenkin häiritsevänä tälle omalle tekemiselleni ja oikeastaan ei ihan valtavasti kiinnosta se toisten tekeminen, vaikka kyllä ymmärrän tämän osion tärkeyden, se vaan ei ole minun juttuni. On niin mahtavaa kun voi oppia jotain uutta ja piirtäjäksi voi kehittyä, eikä se ole vain synnyinlahjana saatu taito, nyt sen tiedän. Huomaan myös miten tämä kurssi edesauttaa akvarelleilla työskentelyä, iso apu siihen! Kurssi ei ole ihan vielä päättynyt, mutta tämä on minun palautteeni. Tämä kurssi on ollut minulle antoisa elämys, kiitos siitä ja kannustuksesta joka on ollut tarpeen!" – Mirja Valtasaari-Lehtinen


Mitä ajattelet? Voisitko myös sinä hyötyä jollekin kurssilleni osallistumisesta? Jos olet todella kiinnostunut piirustaidon parantamisesta, niin tutustu Taidekurssien kurssitarjontaan ja valitse kurssi, joka kiinnostaa sinua eniten.


Piirustusterveisin,


Tuomas

Liity sisäpiiriin!

Liity postituslistalleni ja kuulet uusista artikkeleistani ja kursseistani. Lähetän sinulle silloin tällöin parhaimpia ohjeita ja ideoita piirtämiseen ja kerron uusimmista kuulumisistani.

Ota yhteyttä minuun sähköpostilla:
Liity piirustuskursseilleni verkossa:

© 2019 tuomastuimala.fi