Koska kirjoitan tänne blogiini toisinaan erilaisten teorioiden ja totuusväittämien uskottavuudesta, on paikallaan käydä lyhyesti läpi totuusväittämien arvioimisen perusperiaatteita. Tämä ei ole tyhjentävä aiheen käsittely, vaan antaa sinulle yleiskäsityksen siitä, miten kuulemiaan väitteitä voi arvioida pätevästi.
Totuusväittämien arviointi on olennainen osa kriittistä ajattelua, joka auttaa erottamaan perustellut päätelmät epäloogisista tai epätäsmällisistä argumenteista. Tieteellisessä tutkimuksessa, filosofisessa pohdinnassa ja jokapäiväisessä keskustelussa käytämme erilaisia menetelmiä totuuden selvittämiseen. Tämän artikkelin tavoitteena on valottaa, kuinka loogisuus, järkevyys ja empiiriset todisteet toimivat totuusväittämien arvioinnin välineinä.
Loogisuus totuusväittämien arvioinnissa
Loogisuus viittaa siihen, kuinka hyvin argumentti noudattaa johdonmukaisuuden periaatteita. Se kattaa seuraavat osa-alueet:
Premissien ja johtopäätöksen yhteys: Arvioitaessa argumentin loogisuutta tarkastellaan, kuinka hyvin premissit johtavat johtopäätökseen. Looginen argumentti ei salli loogisia virheitä tai harppauksia loogisessa jatkumossa.
Pätevyys ja koherenttius: Loogisessa argumentissa väitteiden tulee olla sisäisesti johdonmukaisia ja koherentteja. Argumentti on pätevä, jos sen rakenne on sellainen, että johtopäätös johtuu väistämättä premissien pohjalta.
Väitteiden tarkistettavuus: Loogisuuteen kuuluu myös se, että argumentin osat ovat tarkistettavissa ja perustuvat selkeään logiikkaan, eivät pelkkiin olettamuksiin tai arvailuihin.
Järkevyys
Järkevyys viittaa siihen, kuinka hyvin argumentti tai uskomus on sopusoinnussa järjellisen harkinnan ja yleisen kokemuksen kanssa. Järkevyys sisältää usein seuraavia piirteitä:
Käytännöllisyys ja yleiset kokemukset: Järkevä argumentti ottaa huomioon reaalimaailman toimintatavat ja ihmisten yleiset kokemukset. Se ei perustu epätodennäköisiin tai harvinaisiin skenaarioihin ilman vakuuttavaa syytä.
Sisäinen loogisuus: Järkevyyden arvioinnissa hyödynnetään loogisen argumentoinnin periaatteita, mutta lisätään siihen myös maalaisjärjen elementti.
Soveltuvuus ja yleispätevyys: Järkevät päätelmät ovat sovellettavissa useissa samankaltaisissa tilanteissa ja niiden oletetaan kestävän ajan ja vaihtelevien kulttuurien testin.
Empiiriset todisteet
Empiiriset todisteet ovat havaintoihin tai kokeisiin perustuvia tietoja, jotka tukevat tai kumoavat tiettyjä väittämiä. Ne ovat välttämättömiä erityisesti tieteellisen tiedon arvioinnissa:
Havainnointi ja mittaus: Empiirinen metodi perustuu suoriin havaintoihin ja mittauksiin, jotka voidaan toistaa ja varmentaa.
Hypooteesien testaaminen: Tieteellisessä kontekstissa empiiriset todisteet ovat keskeisiä hypoteesien testaamisessa. Ne antavat perustan teorioiden hyväksymiselle tai hylkäämiselle.
Objektiivisuus ja vahvistettavuus: Empiiristen todisteiden arvo perustuu niiden objektiivisuuteen ja toistettavuuteen. Ne tarjoavat konkreettisen perustan argumenteille, verrattuna subjektiivisiin käsityksiin tai anekdoottisiin todisteisiin.
Esimerkki väitteen uskottavuuden arvioinnista: Muinaiset pyramidit rakennettiin avaruusolentojen teknologialla
Katsotaanpa esimerkkiä väitteestä, joka voi perustuu loogiseen perusteluun mutta ei ole järkevä tai perustu vahvoihin empiirisiin todisteisiin. Otetaan esimerkiksi idea, että muinaiset pyramidit, on rakennettu käyttäen edistynyttä muinaista teknologiaa, joka on peräisin ulkoavaruudesta.
Väite: Muinaiset ihmiset eivät voineet rakentaa pyramidien kaltaisia monimutkaisia rakennelmia ilman edistynyttä teknologiaa, joka heille annettiin avaruusolentojen toimesta.
Loogisuus:
Premissi 1: Muinaiset pyramidit ovat suuria, äärimmäisen vaativia ja tarkkuutta edellyttäviä rakennelmia.
Premissi 2: Muinaisilla ihmisillä ei ollut teknologiaa, joka mahdollistaisi tällaisen rakentamisen.
Johtopäätös: Siis muinaiset pyramidit on rakennettu käyttäen maan ulkopuolista, edistynyttä teknologiaa, kuten avaruusolentojen teknologiaa.
Tämä väite muodostaa loogisen päättelyketjun, jossa johtopäätös seuraa annetuista premisseistä. Jos oletus, että muinaisilla ihmisillä ei ollut pyramidien rakentamiseen vaadittavaa teknologiaa, täytyy teknologia olla peräisin ihmiskunnan ulkopuolelta.
Järkevyys ja todistepohja:
Tarkastellaan väitettä järkevyyden ja empiirisen todistusaineiston valossa:
Arkeologinen ja historiallinen todistusaineisto: Arkeologit ja historioitsijat ovat dokumentoineet, miten pyramidit on rakennettu käyttäen aikansa tekniikoita ja materiaaleja. Lisäksi on olemassa runsaasti todisteita siitä, miten muinaiset sivilisaatiot suunnittelivat ja toteuttivat näitä projekteja.
Ymmärrys muinaisista kulttuureista: Väite aliarvioi muinaisten sivilisaatioiden insinööritaitoja ja innovatiivisuutta. Ihmiset ovat historiassa osoittaneet kykynsä ratkaista monimutkaisia ongelmia luovilla tavoilla, käyttämällä saatavilla olevia materiaaleja ja tekniikoita.
Puuttuva konkreettinen näyttö: Väitteelle ei ole esitetty konkreettista näyttöä siitä, että avaruusolentojen teknologiaa olisi käytetty tai että avaruusolennot olisivat koskaan vierailleet maapallolla ja vaikuttaneet sen kulttuureihin.
Johtopäätös
Vaikka ajatus avaruusolentojen vaikutuksesta muinaisiin rakennelmiin voi olla loogisesti muotoiltavissa, se ei kestä kriittistä tarkastelua, kun sitä arvioidaan järkevyyden ja empiirisen todistusaineiston valossa. Järkevyyden arvioinnissa otetaan huomioon, mitä tiedämme muinaisista sivilisaatioista ja heidän kyvyistään. Tieteellisen tietämyksen ja historiallisen ymmärryksen valossa on järkevämpää päätellä, että pyramidit ja muut vastaavat rakennelmat ovat ihmiskunnan omien ponnistelujen ja kekseliäisyyden tulosta. Tämä esimerkki korostaa, kuinka tärkeää on erottaa loogiset spekulaatiot järkevistä, todisteisiin perustuvista johtopäätöksistä.
Yhteenveto: Arvioinnin merkitys ja menetelmät
Totuusväittämien arviointi on moniulotteinen prosessi, joka vaatii loogisen analyysin, järkevyyden tarkastelun ja empiiristen todisteiden huomioon ottamisen. Tieteellisiin teorioihin, filosofisiin väitteisiin ja arkisiin uskomuksiin, kaikkiin voidaan soveltaa tällaista kriittistä arviointia, joka edistää selkeämpää ymmärrystä ja parempaa päätöksentekoa.
Arvioinnin tarkoitus on erottaa jyvät akanoista: tunnistaa kestävät, hyvin perustellut argumentit ja hylätä ne, jotka perustuvat virheellisiin oletuksiin, loogisiin virheisiin tai epätäydellisiin todisteisiin. Tässä prosessissa korostuu jatkuvan oppimisen ja tiedon päivittämisen merkitys, sillä uudet havainnot ja paremmat argumentit voivat muuttaa käsitystämme siitä, mikä on totta tai todennäköisesti totta.
Periaatteet, joista kirjoituksessa kerroin soveltuvat tieteellisen tiedon, filosofisten näkemysten ja arjen uskomusten arvioimiseen. Oikeastaan minkä tahansa väitteen uskottavuutta voi arvioida samoilla periaatteilla. Rationaalisen päätöksen teon ydinperiaate esitettiin jo muinaisessa sananlaskussa, joka kuuluu: "Kokematon uskoo joka sanan, mutta terävänäköinen harkitsee askeleitaan."(Sananlaskut 14:15)
Vaikka joku selittää näkemystään itsevarmasti ja vakuuttavan kuuloisesti, se ei tarkoita, että näkemys olisi totta. Siksi asioita täytyy harkita tarkemmin ja syvällisemmin. Herkkäuskoisuus voi johtaa siihen, että tulee pahasti harhaanjohdetuksi. Toisaalta hyperskeptisyyskään ei ole realistinen lähestymistapa elämään. Se voi johtaa kohtuuttomiin vaatimuksiin, jolloin mitään ei voi enää todistaa todeksi ja ihminen on jatkuvan epäilyksen tilassa. Onko tämä järkevää? Tuskinpa.
Epäterve skeptisyys voikin olla alkuperältään ennemminkin tunneperäistä kuin järkiperäistä. Toisin sanottuna äärimmäinen epäily voi kertoa siitä, että ihmisellä on jokin epäluottamusta aiheuttava emotionaalinen haava tai lukko. Loputon jossittelu ja epäily estää toimimasta, koska toiminta edellyttää valintojen tekemistä. Jos jokaisen valintansa tueksi täytyy saada tieteellinen meta-analyysi, sarja positiivisia laboratoriotuloksia ja horjumaton matemaattinen varmuus niin on mahdotonta mennä elämässä eteenpäin. Järkevä ihminen toimii parhaimman todistusaineiston ja perustelujen pohjalta, eikä vaadi aina absoluuttisia todisteita, koska sellaisia harvoin on, ainakaan tieteellisessä mielessä. Hyvien todisteiden kumuloituessa saavutetaan jossain vaiheessa saturaatiopiste, jonka pohjalta on rationaalista ajatella, että tarkasteltava asia on joko näytetty toteen tai kumottu.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä