Värin tunnistamisen taito – Realistisen maalaamisen tärkein kyky

Jos haluat kehittyä taitavaksi maalariksi, yksi taito nousee ylitse muiden. Se ei liity tekniikkaan tai luovuuteen, vaan yksinkertaiseen kykyyn katsoa väriä ja tietää, miten se sekoitetaan paletilla. Tämä saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se on realistisen maalaamisen vaikein – ja tärkein – perusvalmius.

Kirjoitan tätä artikkelia Mark Carderin aiheeseen liittyvän videon pohjalta. Laitan videon artikkelin loppuun. Minulle tässä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta innostun aina Markin tavasta järkeistää maalaustaidon harjoittelu oikeasti systemaattisen harjoittelun kautta opittavaksi taidoksi, johon ei liity mystiikkaa eikä magiaa.

Näkeminen ja tunnistaminen – taito, jota ei voi ohittaa

Kuvittele katsovasi valkoista maljakkoa. Sen varjoalue ei ole harmaa tai musta – vaan siinä on vivahteita, jotka silmäsi rekisteröivät, mutta joita et välttämättä heti osaa nimetä. Taitava maalari osaa katsoa tätä varjoa ja valita paletiltaan sävyt, jotka toistavat sen lähes täydellisesti joskus jopa ensimmäisellä yrityksellä. Tämä ei ole sattumaa, vaan seurausta pitkäaikaisesta harjoittelusta, jossa värejä verrataan suoraan malliin – elämästä tai valokuvasta.

Värien tarkistus: Harjoittelun ydin

Värien tunnistamista ja sekoittamista voi oppia, mutta ei ilman kurinalaista toistoa. Menetelmä, jota esimerkiksi taiteilija Mark Carder opettaa, perustuu niin sanottuun värien tarkistamiseen (color checking). Kun työskentelet elävän mallin tai laminoidun valokuvan kanssa, voit verrata paletilla olevaa väriä suoraan siihen kohtaan mallissa, josta olet tunnistamassa värisävyä.

Laminoituun valokuvaan voi testata väriä suoraan, suorasta havainnosta täsmätessä se täytyy tehdä joko pelkällä silmällä tai palettiveitsen, siveltimen tai "color checkerin" avulla. Mark Carder myy kehittämäänsä "color checkeriä" mikä on erinomainen apuväline mikäli harjoittelee maalamista tarkalleen hänen menetelmänsä mukaan. "Color checkerin" käyttö vaatii työtilan valojen oikeanlaista asettelua, ja saattaa siksi muodostua monelle epäkäytännölliseksi vaihtoehdoksi. (Työkalu löytyy hänen Geneva Fine Art -verkkokaupasta).

Toistamalla tätä prosessia kymmenissä maalauksissa ja sekoittamalla systemaattisesti riveittäin värejä eri kohteisiin opit näkemään, mikä väri todella on, ei vain miltä se näyttää. Esimerkiksi varjo valkoisella pinnalla saattaa näyttää eri väriseltä riippuen taustasta – valkoista vasten se näyttää tummemmalta, mustaa vasten vaaleammalta – vaikka värin tummuus pysyy todellisuudessa samana.

Värien täsmäämiseen liittyy siis mielenkiintoinen haaste. Silmä voi hämätä ja ensivaikutelma väristä voi pettää. Mutta oikeanlaisilla vertailumenetelmillä optiset harhat voi ohittaa.

Suurten mestareiden salaisuus

On olemassa kertomus John Singer Sargentista, jossa mallina olevan tytön sisar kuvailee kirjeessään, kuinka taiteilija "ei tee muuta kuin leikkii väreillään – hän ei koskaan maalaa!" Tämä paljastaa tärkeän asian: suurin osa taiteilijan työstä tapahtuu paletilla, ei kankaalla. Oikean värin sekoittaminen ennen ensimmäistäkään siveltimen vetoa on avain laadukkaaseen lopputulokseen.

Toisaalta asia ei ole aivan näin yksiselitteinen. Sekoilumetodilla, jota itse usein käytän voi myös maalata kelpo teoksia. Sekoilumetodissa värit sekoitellaan ilman selkeää työjärjestystä, ja osittain jopa kankaalla. Mutta asian ydin pysyy silti samana. Värisilmän täytyy joka tapauksessa toimia jos haluaa tehdä uskottavia maalauksia havainnosta, ja erityisesti jos haluaa täsmätä havaintoa. Osaamisen kehittämisen ytimessä on tavalla tai toisella havaitun värin täsmääminen.

Mitä enemmän kamppailet värien hallinnan kanssa, sitä vähemmän kannattaa sekoilla ja sitä enemmän keskittyä rauhalliseen systemaattiseen työskentelyyn. Sekoilumetodi toimii parhaiten sitten kun väritaju on kehittynyt riittävästi. Siltikään se sekoileminen ei välttämättä ole paras tapa. Mihin maalatessa on kiire! Ja vaikka olisikin, niin auttaako hätäily? Hätäilyllä syntyy virheitä ja enemmän korjattavaa. Kun on paljon korjattavaa, menee aikaakin enemmän. Voisiko rauhasta käsin maalaaminen olla avain onnistumiseen ja jopa nopeuteen?

Tämä ei vaadi synnynnäistä lahjakkuutta

Monet ajattelevat, että värien taju on synnynnäistä. Mark Carderin tavoin voin itse todistaa muuta. Opin piirtämään melko nopeasti, mutta värit olivat minulle mysteeri. Aloittaessani maalauksen vakavasti, hämmennyin siitä, miten väärin arvioin värejä – kunnes aloin harjoitella tosissaan. Nykyään värien täsmääminen on paljon helpompaa, mutta ei läheskään aina vaivatonta. Joka tapauksessa tämän taidon voi siis oppia kuka tahansa, joka on valmis toistamaan sekoituksia kymmeniä kertoja. Yhden maalauksen aikana saatat sekoittaa monta väriä per kohde, ja jokainen sekoituskerta vahvistaa silmääsi ja intuitiotasi.

Lopuksi

Yhteenvetona: jos haluat kehittyä realistiseksi maalariksi, tärkein taito ei ole yksityiskohtien hallinta tai sivellintekniikka. Se on kyky nähdä väri oikein ja toistaa se paletilla. Ja tämä syntyy vain yhdellä tavalla – harjoittelemalla värien sekoittamista uudelleen ja uudelleen. Vain toisto synnyttää vaiston.

Katso Mark Carderin hyvä video aiheesta:

Terveisin,

Okulaarinen tieteilijä