Valööri on kuvallisen ilmaisun kuningas. Mutta hallitsetko sinä sitä vai hallitseeko se sinua? Muutamien avaintietojen avulla voit oppia hallitsemaan valöörien havainnoimisen, piirtämisen ja maalaamisen. Valöörien hallinta alkaa siitä, että ne oppii näkemään oikein. Nimittäin moni harrastelija tulkitsee valööreja väärin omien virheellisten ennakko-oletusten kautta ja joutuu optisten illuusioiden harhauttamaksi.
Valöörien hallinta antaa sinulle myös ihmeellisen kyvyn lukea toisten taiteilijoiden ajatuksia. Nimittäin jos näet jossain teoksessa tietyn valöörivirheen tiedät mistä se johtuu ja millaiseen ajatukseen tuo virheellinen valinta perustuu.
Se, että valööreihen liittyy tiettyjä kompastuskiviä on erityisen tärkeää ymmärtää piirtämisessä ja maalaamisessa, kun tavoitteena on kuvata valoa, varjoa ja muotoa uskottavasti. Valöörien – eli tummuusasteiden – oikea tulkinta on avain onnistuneeseen kolmiulotteisen muodon vaikutelman luomiseen.
Valöörisuhteet
Piirtämisessä ja maalaamisessa olennaista on valöörien välisten suhteiden tarkastelu, ei niinkään yksittäisten valöörien absoluuttinen tarkkuus. Ympäröivät valöörit vaikuttavat suuresti siihen, miten havaitsemme yksittäisten alueiden valöörit. Esimerkiksi toisiaan lähellä olevien tummuuksien erot voi näyttää suuremmalta kuin ne todellisuudessa ovat, johtuen ympäröivän kontekstin vaikutuksesta. Tumma tummemman vieressä voi näyttää vaaleammalta kuin se on ja vaalea vaaleamman vieressä tummemmalta kuin se todellisuudessa on.
Kuuluisa "shakkilauta" havainnollistaa tätä ilmiötä: ruutu A näyttää tummemmalta kuin ruutu B, vaikka niiden todelliset valöörit ovat identtiset. Tämä korostaa, kuinka tärkeää on tarkastella valöörisuhteita objektiivisesti.
Konteksti ja odotukset
Aivomme tulkitsevat näkemäänsä odotustemme perusteella. Tämä voi johtaa virheisiin piirtäessä: esimerkiksi silmän valkoisen osan voi vahingossa piirtää liian vaaleaksi, vaikka todellinen valööri riippuu valaistuksesta ja silmämunan muodosta. Tietoisuus näistä odotuksista auttaa piirtäjää luomaan realistisempia kuvia.
Joskus pienestä anatomian tuntemuksesta voi olla apua. Silmämuna on kuopassa oleva pallo. Paitsi itämaalaisten kasvojen rakenne on silmien kohdalta litteämpi. Mutta kaikkien ihmisten silmämunat ovat muodoltaan pallomaisia. Joten silmä muotoina käyttäytyy samalla tavalla kuin mikä tahansa pallo.
Ole kuitenkin varovainen anatomisen tiedon kanssa. Tieto pitää olla täsmällistä ja anatomia tai objektien fyysinen muoto on alisteista valo-olosuhteille. Tavoite on nähdä visuaalinen totuus. Ja visuaalinen totuus ei aina täsmää objektien rajojen kanssa. Tämä johtuu valööreista. Jos esimerkiksi objektin tummuus on sama kuin taustan tummuus katoaa objekti näkyvistä. Usein tämä tapahtuu osittain eli jonkin objektin ulkoinen raja katoaa näkyvistä johtain kohtaa siluettia. Mutta ennakkotieto objektin fyysisestä muodosta ja siluetista kokonaisuudessaan voi saada taiteilijan piirtämään tämän ennakkotiedon mukaan, mikä johtaa valöörien vääristymiseen.
Tunnelinäön välttäminen
Tunnelinäkö syntyy, kun keskitymme liikaa yhteen kuvan osaan, unohtaen kokonaisuuden. Tämä voi johtaa siihen, että varjoalueet jäävät liian vaaleiksi tai valöörit menettävät oikeat suhteensa toisiinsa. Kolmiulotteisuuden illuusio kärsii, jos valöörit eivät ole tasapainossa. Teoksensa sommitelmakin voi heikentyä merkittävästi, sillä vahvalla teoksella on vahva valöörirakenne. Jos et tulkitse valööreita oikein on siitä seurauksena teoksen laadun kokonaisvaltainen heikkeneminen. Tilannetta ei pelasta taidokkaasti piirretyt tai maalatut yksityiskohdat. Tunnelinäköä voisi verrata myös kameran zoomiin. Kun zoomaat katseesi johonkin kohtaan näet sen kohdan valöörit juuri sen rajatun alueen kontekstissa. Tavoite on suhteuttaa yksittäisten alueiden valöörit koko kuvan tai mallin valööreihin. Miten tunnelinäköä voi välttää?
Ratkaisuna on katsoa työtä kauempaa. Muista, että yksityiskohdat ja yksittäiset alueet täytyy aina suhteuttaa kokonaisuuteen. Iso kuva ennen kaikkea. Jos mallinasi on kuva, sama vaikutus syntyy katsomalla kuvaa pienoiskoossa. Pienestä kuvasta ei voi erottaa pienimpiä yksityiskohtia, vaan siitä näkee väistämättä vain kokonaisuuden. Jos kyseessä on värikuva, voit myös muuttaa sen mustavalkoiseksi.
Siristäminen
Siristäminen on yksinkertainen ja tehokas tapa yksinkertaistaa monimutkaisia muotoja ja valöörisuhteita. Kun katsot maailmaa silmien raosta et näe enää yksityiskohtia vaan havaintokenttä muuttuu sumeaksi ja pelkistyy isompiin valöörimassoihin. Sille on syynsä miksi niin monet asiantuntevat kuvataiteen opettajat yleensä painottavat silmien siristämistä.
Jos mallinasi on kuva, voit tehdä saman digitaalisesti jollain kuvankäsittelyohjelmalla tai -sovelluksella.
Tauko
Jos työskentely tuntuu jumittuneelta, astu hetkeksi pois teoksen ääreltä. Tauko antaa silmille mahdollisuuden levätä ja havaitsemiskyvylle aikaa palautua. Kun palaat työn äärelle seuraavana päivänä, virheet ja parannuskohdat ovat usein selkeämpiä.
Taitojen kehittäminen
Valöörien oikea näkeminen on taito, joka kehittyy harjoituksen ja ajan myötä. Kun opit ohittamaan aivojesi asettamat ennakko-oletukset ja näkemään todelliset valöörisuhteet, teoksesi saavat uutta syvyyttä ja realismia. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja toistoa, mutta tuloksena on vaikuttavia ja kolmiulotteisia teoksia.
Oikean valöörintulkinnan oppiminen ei ole pelkkää tekniikkaa – se on myös henkinen prosessi, jossa opimme kyseenalaistamaan havaintojemme rajoitukset ja hyödyntämään niitä taiteen luomisessa. Älä aina uskoa omia silmiäsi tai omia ajatuksiasi. Kysy itseltäsi: Onko tekemäni havainto tai päätelmä todella totta?
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä