Varo olkinukkea!

Hei! Kuvitellaanpa tilanne: Olet innokas taiteen harrastaja ja kerrot ystävällesi innoissasi suunnittelemastasi maalausprojektista. Hän kuuntelee hetken ja toteaa sitten: "Miksi edes vaivaudut maalaamaan? Kaikkihan tietävät, että taiteilijat ovat aina köyhiä."

Tässä hetkessä huomaat, että keskustelu on ottanut kummallisen käänteen. Sen sijaan, että keskustelisitte taiteen iloista ja luovuudesta, olet nyt puolustusasemassa väitellen taiteilijoiden toimeentulon haasteista. Kuinka tästä päädyttiin taiteilijoiden talousasioihin?

Tervetuloa virheellisen argumentoinnin maailmaan, jossa olkinukkeja luodaan ja kaadetaan nopeammin kuin voisi kuvitella. "Varo olkinukkea!" -artikkeli vie sinut matkalle väittelyn syövereihin, paljastaen yhden yleisimmistä ja harhauttavimmista retorisista virhepäätelmistä.

Olkinukke-argumentti on kuin peilihuone huvipuistossa – se vääristää ja vääntää totuutta niin, että totuus tuntuu mahdottomalta hahmottaa. Mutta älä huoli, meillä on kartta.

Tämä artikkeli opastaa sinut tunnistamaan olkinuket ja varjelemaan itseäsi niiltä.

Pohdimme, miten olkinukke syntyy ja miksi se on niin houkutteleva väline keskustelussa. Käytämme käytännön esimerkkejä, jotka valottavat, kuinka olkinukkeja luodaan tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Opimme, miten voit torjua ne ja säilyttää järkesi ja argumentointikykysi keskustellessasi toisten kanssa.

Jos haluat välttää epärehellisen argumentoinnin sudenkuopat ja esittää omat näkemyksesi pätevämmin ja selkeämmin, tämä artikkeli on sinua varten. "Varo olkinukkea!" -seikkailu on alkamassa – oletko valmis lähtemään mukaan siihen ja pääsemään voittajana ulos vääristyneen väittelyn viidakosta.

Olkinukke-argumentin määritelmä

Olkinukke-argumentti (straw man argument) on retorinen virhepäätelmä, jossa henkilö esittää vastapuolen argumentin tai näkemyksen vääristyneessä, heikossa tai helposti kumottavassa muodossa ja sitten hyökkää tähän vääristyneeseen versioon sen sijaan, että käsiteltäisiin vastapuolen todellisia argumentteja tai näkemyksiä. Tämä virhepäätelmä voi olla tarkoituksellinen tai tahaton, mutta se johtaa keskustelua harhaan ja estää rakentavan vuoropuhelun.

Olkinukke-argumentin käyttäjä pyrkii luomaan vaikutelman, että vastapuolen näkemykset ovat heikkoja tai epäjohdonmukaisia, kun todellisuudessa hän on käsitellyt vain vääristynyttä versiota niistä. Tämä voi tapahtua monilla eri tavoilla:

1. Liioittelu: Vastapuolen näkemystä liioitellaan äärimmäisyyksiin asti, jotta se näyttäisi mahdottomalta tai absurdiilta.

2. Yksinkertaistaminen: Vastapuolen monimutkainen argumentti yksinkertaistetaan niin paljon, että se menettää merkityksensä.

3. Valikoiva lainaus: Vastapuolen sanomisia tai kirjoituksia tulkitaan irrotettuna alkuperäisestä kontekstistaan, jolloin ne voivat kuulostaa erilaisilta kuin mitä ne alun perin tarkoittivat.

4. Kärjistäminen: Vastapuolen näkemystä liioitellaan äärimmilleen, jotta se näyttäisi absurdilta tai loukkaavalta.

Olkinukke-argumentin käyttö on epärehellistä ja vahingoittaa keskustelua, sillä se ei edistä todellista argumentaatiota tai totuuden löytämistä. Sen sijaan se luo valheellisen kuvan vastapuolen näkemyksistä ja voi johtaa väärinkäsityksiin.

Kriittiset ajattelijat pyrkivät tunnistamaan olkinukke-argumentit ja korostavat, että rehellinen ja avoin keskustelu edellyttää vastapuolen argumenttien oikeaa ymmärtämistä ja niihin vastaamista niiden vahvuuksien ja heikkouksien perusteella.

Olkinukke syntyy helposti ja huomaamatta

On tärkeää olla tietoinen siitä, että olkinukke-argumentin käyttö ei aina ole tahallista. Usein keskustelu saattaa ajautua sivuraiteille ilman tarkoituksellista pyrkimystä luoda olkinukkea. Se voi tapahtua esimerkiksi, kun osapuolet ovat innostuneita keskustelusta ja ilmaisevat ajatuksiaan spontaanisti.

Onkin tärkeää käyttää lempeitä ja rakentavia keinoja palauttaa keskustelu takaisin alkuperäiseen aiheeseen sen sijaan, että syytettäisiin toista osapuolta tahallisesta olkinuken luomisesta. Keskustelun osapuolten tietoisuus siitä, että olkinukke voi syntyä vahingossa, voi auttaa ylläpitämään avointa ja rehellistä vuoropuhelua.

Olkinukke-argumentin tunnistaminen ja keskustelun palauttaminen oikeille raiteille eivät välttämättä vaadi syyttelyä, vaan pikemminkin yhteistä pyrkimystä keskittyä oleellisiin kysymyksiin ja näkemyksiin. Tämä voi auttaa parantamaan keskustelujen laatua ja tehokkuutta.

Pelkistäminen ei ole automaattisesti olkinukke

Kirjoitan paljon blogikirjoituksia ja artikkeleita ja joskus käsittelen niissä aiheita, jotka sisältävät jonkin näkökannan kriittistä analysointia ja vasta-argumentteja sitä kohtaan. Joten joudun olemaan varpaillani olkinuken suhteen. Siihen on helppo syyllistyä. Tästä on kuitenkin tärkeää ymmärtää se, että pelkistäminen ja se, että jättää joitakin seikkoja kertomatta vastapuolen argumentista ei vielä ole välttämättä olkinukke-argumenttiin syyllistymistä.

Artikkeleissa, erityisesti lyhyemmissä sellaisissa, saattaa joutua pelkistämään ja keskittymään tiettyihin näkökohtiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti olkinukke-argumentointia. Olkinukke-argumentti ilmenee silloin, kun keskustelija tahallaan tai tahattomasti vääristelee vastapuolen näkemyksiä tai ohittaa niitä esittämällä heille helposti kumottavan väitteen, joka menee sivuun varsinaisesta keskustelun aiheesta.

Otetaan esimerkki. Luomisajatusta kannattava voisi kuvailla evoluutioteorian yhtä keskeistä ajatusta seuraavasti: "ihminen on kehittynyt apinasta". Väite "ihminen on kehittynyt apinasta" on kuitenkin yksinkertaistus ja evoluution kannattaja voisi tulkita sen jonkinlaisena olkinukkena siitä, mitä evoluutioteoria todellisuudessa sanoo.

Evoluutioteoria ei esitä, että ihminen olisi suora jälkeläinen nykyisistä apinalajeista vaan että ihmisen ja apinoiden yhteiset esi-isät ovat kauan sitten jakaneet yhteisen polun. Tämä on tärkeä huomio ja oikeudenmukaisempi tapa esittää evoluutioteorian näkemys. Tämän ymmärryksen pohjalta lauseen voisi muotoilla uudestaan näin: "Evoluutioteorian mukaan ihmisellä ja apinalla on yhteinen esivanhempi". Kun evoluutioteoria on esitetty oikein käyttämällä teorian kannattajan käyttämää todellista määrielmää on kilpailevan näkemyksen kannattajan vasta-argumentointi vahvemmalla pohjalla.

Tämä on esimerkkinä sikäli merkittävä, että luultavasti moni evoluutioon uskova maallikkokin pitää väitettä "ihminen on kehittynyt apinasta" oikeana. Joku voisi tosin esittää tähän kysymyksyn, että kuinka oleellinen tarkennus lopulta on, koska ihmisen ja apinan yhteinen esi-isä oli joka tapauksessa kädellinen nisäkäs, jolla oli samoja piirteitä kuin apinalla? Onko apinasta puhuminen lopulta niin harhaan johtavaa? Smithsonian instituutin luonnon historian museon nettisivujen mukaan "Ihmiset eivät ole peräisin apinoista tai muista nykyisin elävistä kädellisistä. Jaamme kuitenkin yhteisen apinankaltaisen esi-isän simpanssien kanssa."

Todellinen ero näyttäisi siis olevan siinä, että teorian mukaan yhteinen esi-isä ei ole nykyapina, vaan apinankaltainen nisäkäs.

Saivartelun ansa

Tämä valaisee sitä, että keskusteluissa, joissa keskustelun osapuolilla on eriävät näkemykset on helppo joutua saivartelun ansaan, jolloin ei nähdä sitä mikä on oleellisinta.

Saivartelu tarkoittaa yksityiskohtien tai pikkuseikkojen korostamista tai tarkastelua liian tarkasti, erityisesti silloin, kun se vaikuttaa vähäpätöiseltä tai tarpeettomalta. Se voi ilmetä esimerkiksi huomautuksina tai kommentteina, jotka keskittyvät pienten virheiden tai epätäydellisyyksien löytämiseen asioissa tai puheissa. Saivartelu voi olla ärsyttävää tai tarpeetonta, jos se ei ole olennaista keskustelun kannalta.

Asian ydin on helppo kadottaa näkyvistä. Pienimpien yksityiskohtien avulla on myös kätevä väistellä ydinkysymystä.

Otin apina-asian tähän esimerkiksi siksi, että evoluution kannattajilla on usein taipumus takertua lauseeseen "ihminen on kehittynyt apinasta" ja väittää sitä olkunukkeargumentoinniksi. Smithsonian instituutin kommentin valossa, apinasta puhuminen ei kuitenkaan ole pahasti harhaanjohtavaa. Jos olet luomisnäkemyksen, älykkään suunnittelun tai jonkin muun perinteisen evoluutioteorian kanssa kilpailevan näkemyksen kannattaja voit välttää keskustelun joutumisen sivuraiteille sillä, että tarkkennat apinan apinankaltaiseksi tai vielä varmin tapa on käyttää lausetta "hmisellä ja apinalla on yhteinen esivanhempi". Silloin perinteisen evoluutioteorian kannattaja ei voi syyttää sinua olkinukkeargumentoinnista.

Joka tapauksessa artikkeleissa yleistettyjen esimerkkien tai tiivistelmien käyttö on yleensä perusteltua, kunhan se ei muutu epäreiluksi vastapuolen näkemyksen esittämiseksi. Keskusteluissakin se on melko usein välttämätöntä, sillä aikaa asioiden yksityiskohtaiseen selittämiseen ei välttämättä ole. Olkinukke-argumentin välttämiseksi on tärkeää varmistaa, että vastapuolen näkemykset on esitetty oikein ja kunnioittavasti, vaikka niitä ei käsiteltäisikään kattavasti kaikilta osin.

Käsittelen toisinaan artikkeleissani varsin monimutkaisia ja syvällisiä aiheita kuten evoluutiobiologian kysymyksiä. On selvää, että yhdessä lyhyessä artikkelissa on mahdotonta tuoda esiin kaikkia mahdollisia näkökulmia. Lisäksi olen maallikko tiedeasioissa ja kirjoitan toisille maallikoille, joten tämäkin voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Joudun väistämättä pysymään aiheen käsittelyssä melko yksinkertaisella tasolla. Pyrin kuitenkin parhaani mukaan esittämään asiat oikein.

On hyvä ymmärtää myös se, että monimutkaisiinkin aiheisiin liittyvät ydinargumentit voivat olla helppotajuisia ja melko yksinkertaisia. Aiheen käsittely on myös aloitettava jostain. Harvemmin voi heti hypätä syvään päähän, vaan asiaa on lähdettää purkamaan vähitellen.

Kuinka välttää olkinukke-argumentointia keskusteluissa

Kun osallistumme keskusteluihin, erityisesti niissä, joissa vallitsee erimielisyys, on tärkeää ylläpitää rehellistä ja rakentavaa vuoropuhelua. Yksi yleinen virhe, joka voi häiritä tätä tavoitetta, on olkinukke-argumentointi. Olkinukke-argumentointi tarkoittaa vastapuolen näkemyksen tahallista tai tahatonta vääristelyä tai liioittelua. Se on epärehellistä ja estää keskustelun etenemisen.

Kuinka voimme välttää olkinukke-argumentointia ja edistää avointa ja rehellistä keskustelua? Tässä on muutamia vinkkejä:

1. Ymmärrä vastapuolen näkemys: Kuuntele tarkasti ja pyri ymmärtämään vastapuolen näkemys. Älä rakenna väärää tai liioiteltua käsitystä siitä. Tarkista faktat.

Kun osallistumme keskusteluun, on olennaista aloittaa kuuntelemalla tarkasti ja pyrkimällä aidosti ymmärtämään vastapuolen näkemys. Tämä ei tarkoita pelkästään sen kuuntelemista, mitä he sanovat, vaan myös sen pohtimista, miksi he saattavat pitää kyseistä näkemystä totena.

Ensimmäinen askel on antaa vastapuolen puhua ja ilmaista näkemyksensä ilman keskeytyksiä tai ennakkoluuloja. Kuuntele heidän argumenttinsa ja yrityksensä perustella kantaansa. Älä keskity väärään tai liioiteltuun käsitykseen heidän näkemyksestään, vaan pyri ymmärtämään se sellaisena kuin he sen esittävät.

Toinen tärkeä osa tätä vaihetta on faktatiedon tarkistaminen. On mahdollista, että keskustelukumppani voi esittää väitteitä, jotka perustuvat virheellisiin tai vanhentuneisiin tietoihin. Tarkista, onko heidän esittämissään tiedoissa perää, ja pyri tarjoamaan ajantasaista ja luotettavaa tietoa, jos sellaista on saatavilla. Tämä edistää keskustelua, joka perustuu tosiasioihin ja vähentää väärinkäsitysten riskiä.

Kun olemme ymmärtäneet vastapuolen näkemyksen ja tarkistaneet faktat, voimme siirtyä rakentavasti keskustelemaan ja tuomaan omat näkökulmamme esiin. Tämä lähestymistapa luo pohjan avoimelle ja rehelliselle keskustelulle, joka voi auttaa molempia osapuolia oppimaan toisiltaan ja edistämään yhteisymmärrystä.

2. Kysy lisäkysymyksiä: Jos vastapuolen näkemys vaikuttaa epäselvältä tai ristiriitaiselta, pyydä häntä selventämään tai tarkentamaan sitä.

Keskustellessa eri aiheista saattaa esiintyä tilanteita, joissa vastapuolen näkemys voi vaikuttaa epäselvältä tai jopa ristiriitaiselta. Tällaisissa tilanteissa on hyödyllistä käyttää lisäkysymyksiä saadaksesi selvennystä ja ymmärtääksesi paremmin, mitä toinen henkilö tarkalleen ottaen tarkoittaa.

Lisäkysymysten käyttäminen on hyödyllistä monestakin syystä:

a) Selvennys: Jos vastapuolen näkemys kuulostaa monitulkintaiselta tai epäselvältä, voit pyytää häntä selventämään sitä lisää. Esitä kysymyksiä siitä, mitä hän tarkoittavat tietyillä termeillä tai käsitteillä. Tämä auttaa vähentämään epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä.

b) Syventävä tieto: Kysy lisäkysymyksiä saadaksesi lisätietoa vastapuolen näkemyksestä. Kysy häneltä esimerkiksi, miksi hän pitää tiettyä asiaa tärkeänä tai millaisia kokemuksia hänellä on, jotka ovat muovanneet hänen kantaansa. Tämä auttaa luomaan yhteyttä ja ymmärtämään paremmin vastapuolen näkökulmaa.

c) Keskustelun rakentaminen: Lisäkysymysten esittäminen voi auttaa keskustelua etenemään rakentavasti. Se osoittaa, että olet kiinnostunut vastapuolen mielipiteistä ja haluat ymmärtää ne perusteellisesti. Tämä voi myös rohkaista vastapuolta avaamaan enemmän ajatuksiaan.

d) Konfliktien välttäminen: Kysyminen sen sijaan, että olettaisit vastapuolen näkemyksen, voi auttaa välttämään tarpeettomia konflikteja. Ristiriita saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, että näkemyksen ilmaisutapa oli epäselvä, ja lisäkysymykset voivat selventää tilannetta.

Kun pyydät lisäkysymyksiä ja selvennystä vastapuolelta, osoitat avoimuutta ja halua ymmärtää hänen näkemyksiään paremmin. Tämä voi johtaa syvällisempään ja merkityksellisempään keskusteluun, jossa molemmat osapuolet voivat oppia toisiltaan ja rakentaa yhteistä ymmärrystä.

3. Vältä yleistyksiä: Älä yleistä vastapuolen näkemystä liikaa. Jokaisella voi olla omat yksilölliset käsityksensä asioista.

Kun keskustelemme toisten ihmisten kanssa, on helppoa sortua yleistyksiin ja oletuksiin siitä, mitä he ajattelevat tai edustavat. Tämä voi kuitenkin johtaa väärinkäsityksiin ja jopa konflikteihin, koska jokaisella ihmisellä on oma yksilöllinen näkemyksensä ja kokemuksensa maailmasta. Jos joku tunnustautuu jonkin näkemyksen, teorian tai vakaumuksen kannattajaksi niin se ei tarkoita sitä, että hän hyväksyisi kaikki näkemykseen liittyvät piirteet.

Esimerkiksi monissa uskontokunnissa yksilöiden näkemykset voivat poiketa uskontokunnan virallisista ja perinteisistä näkemyksistä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Suomen evankelis-luterilainen kirkko, jonka oppi perustuu kolmeen uskontunnustukseen ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin ja näiden pohjalta kirkon tärkeimmät viralliset opit on tiivistetty katekismukseen. Kuitenkin kirkon sisällä vaikuttaa joukko herätysliikkeitä, joilla on omia näkemyksiään. Myös kirkon papisto on mielipiteiltään jakautunut.

Jäsenten tasolla erot ovat kaikkein suurimmat sillä kirkkoon voi kuulua vaikka ei olisi millään tavalla uskonnollinen tai harjoittaisi jotain muuta uskontoa. Kaksoisjäsenyyttä ei toisaalta kirkon virallisen kannan mukaan hyväksytä.

Opiskelin itse aikoinaan kirkon suntioksi eli luterilaisen kirkon työntekijäksi ilman, että teologisia näkemyksiäni tai tapojani harjoittaa uskontoa sen enempää tarkistettiin. Ja en todellakaan ollut samoilla linjoilla kirkon kanssa monessakaan asiassa. Vaikutti siltä, että kirkkoon voi kuulua ja kirkossa voi työskennellä pelkästään jäsenyyden perusteella. Niinpä se, että joku sanoo olevansa luterilainen ei kerro ihmisen uskonnollisista näkemyksistä välttämättä mitään.

Monissa muissa uskontokunnissa tilanne ei välttämättä ole kovin erilainen. Uskonnoille on ominaista jakautuneisuus erimielisiin suuntauksiin sekä ryhmien, että yksilöiden tasolla.

Tämä valaisee hyvin sitä, että miksi esimerkiksi johonkin uskontokuntaan kuulumisen perusteella ei kannata tehdä hätäisiä johtopäätöksiä yksilön ajatusmaailmasta.

Uskonnollisissa keskusteluissa olkinukke-argumentointi on yleistä, koska kyseessä on voimakkaita tunteita herättävä aihepiiri.

Kuulun itse uskontokuntaan, johon kohdistuu paljon olkinukkekritiikkiä ja pahasti vääristyneitä väitteitä, jotka ovat pahimmillaan aivan älyttömiä ja vailla mitään logiikkaa tai faktapohjaa. Tässä on yksi motiivini sen takana miksi pidän objektiivisuutta, rationaalista ajattelua ja faktojen selvittämistä niin tärkeinä ja haluan kirjoittaa niistä. Joudun itse kohtaamaan suhteellisen usein vääristynyttä argumentointia. Kuvittele itsesi asemaan, jossa vastapuoli esittää sinun näkemyksesi aivan väärin itsevarmana väitteidensä totuudenmukaisuudesta.

No, tällainen tilanne muodostuu ongelmalliseksi vain jos vastapuolella ei ole aitoa halua tietää faktoja tai nöyryyttä ottaa niitä vastaan. Olen keskustellut lukemattomien ihmisten kanssa uskonnosta ja useimpien kohdalla käy niin, että kun tarjoan mahdollisuutta tutustua vahvaan todistusaineistoon, joka puoltaa näkemystäni vastaus on "ei kiinnosta". Ymmärrän heitä, koska on todella vaikeaa ottaa vastaan tietoa, joka mahdollisesti horjuttaa omaa maailmankuvaa. Olen itse käynyt aikoinaan läpi tällaisen muutosprosessin ja se oli henkisesti haastava. Silloin kun tosiasiat menevät nahan alle voi halu sulkea silmät niiltä kasvaa varsin voimakkaaksi. Siinä kohtaa on helpompi jäädä kiinni siihen mikä on vanhaa, tuttua ja turvallista. Mutta kuten monissa tavoittelemisen arvoisissa asioissa elämässä niin tavoitteen saavutaamiseen saattaa sisältyä haasteita. Kun haasteet on ylitetty siitä seurannut muutos on positiivinen ja siinä vaiheessa tuskin enää harmittaa, että prosessiin sisältyi jonkin verran epämukavuutta.

Mutta listataanpa vielä miksi yleistysten välttäminen on tärkeää.

Yleistysten välttäminen on tärkeää useista syistä:

a) Yksilöllisyys: Jokainen ihminen on yksilö, jolla on omat arvonsa, kokemuksensa ja näkemyksensä. Olettaminen, että kaikki tietyssä ryhmässä tai kategoriassa ajattelevat samalla tavalla, voi johtaa virheellisiin päätelmiin. Sen sijaan pyri näkemään jokainen keskustelukumppani omana yksilönään.

b) Avoimuus: Yleistysten välttäminen luo avoimemman ilmapiirin keskustelulle. Kun et oleta tietäväsi toisen ihmisen ajatuksia tai näkemyksiä, olet valmis kuuntelemaan heitä avoimesti ja oppimaan heiltä.

c) Rakentava keskustelu: Yleistyksiin sortuminen voi johtaa keskustelun pysähtymiseen tai konflikteihin. Sen sijaan, kun kohtelet jokaista keskustelukumppaniasi yksilönä, voit rakentaa keskustelua, joka perustuu toisen ihmisen todellisiin ajatuksiin ja näkemyksiin.

d) Kunnioitus: Yleistyksiä välttämällä osoitat kunnioitusta toisia kohtaan. Kun kohtelet toista ihmistä yksilönä, jolla on oikeus omiin ajatuksiin ja mielipiteisiin, viestit arvostusta heitä kohtaan.

Yleistysten sijasta kysy lisää ja pyri ymmärtämään toisen ihmisen ainutlaatuinen näkökulma. Tämä voi rikastuttaa keskustelua ja auttaa sinua näkemään asiat monipuolisemmin. Samalla se voi edistää yhteisymmärryksen rakentamista ja välttää tarpeettomia konflikteja.

4. Käytä lähdeaineistoa: Pyri käyttämään luotettavia lähteitä ja siteeraamaan niitä oikein.

Kun käymme keskustelua tai esitämme väitteitä, joiden on tarkoitus perustua tosiasioihin on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä käyttämään luotettavia lähteitä ja esittämään ne oikein. Tämä perusperiaate koskee niin tieteellistä keskustelua, journalismia kuin arkista vuorovaikutusta. Miksi tämä on niin tärkeää?

1. Luotettavuus: Luotettavien lähteiden käyttäminen antaa väitteillesi painoarvoa. Kun toiset tietävät, että tukeudut hyvämaineisiin lähteisiin, he todennäköisemmin hyväksyvät väitteesi.

2. Faktapohjaisuus: Yhteiskunnassa, jossa päätökset ja mielipiteet perustuvat yhä enemmän tietoon, on tärkeää esittää faktoihin perustuvia väitteitä. Näin edistetään järkevää keskustelua ja päätöksentekoa.

3. Väärinkäsitysten välttäminen: Virheellisten tai epäluotettavien lähteiden käyttö voi johtaa väärinkäsityksiin ja virheellisen tiedon leviämiseen. Käyttämällä luotettavia lähteitä autetaan vähentämään virheellisten tietojen leviämistä.

4. Kriittinen ajattelu: Käyttämällä lähdeaineistoa harjoittelet samalla kriittistä ajattelua. Tarkista lähteiden luotettavuus ja objektiivisuus ennen kuin siteeraat niitä.

Miten käyttää lähdeaineistoa tehokkaasti:

a) Tarkista lähteesi: Varmista, että käyttämäsi lähteet ovat päteviä ja luotettavia. Tieteelliset julkaisut, arvostetut sanomalehdet, ja asiantuntijoiden mielipiteet ovat yleensä luotettavampia kuin satunnaiset verkkosivustot tai some-kirjoitukset.

Viitaten aiempiin ajatuksiin uskonnollisista keskusteluista, joissa tavoite on esimerkiksi vertailla kahden tai useamman uskonnon totuuspohjaa tai uskonnollisten näkemysten uskottavuutta on tärkeää selvittää tarkasteltavan uskonnon virallinen kanta asiasta, koska yksilöt voi olla siitä erimieltä, tai osaamattomuuttaan tai tietämättömyyttään esittää asian väärin. Jos itse kuulut johonkin uskontokuntaan ja haluat argumentoida uskontosi puolesta varmistu siitä, että tunnet oman uskontosi viralliset hyväksytyt näkemykset ja jos olet niistä samaa mieltä on aina järkevintä ohjata vastapuoli hakemaan tietoa uskontosi virallisesti hyväksymistä tietolähteistä. Sama periaate pätee toki muihinkin aihepiireihin kuten tieteelliseen keskusteluun. Jos puhut kemiallisen teorian puolesta, ei ehkä ensimmäisenä kannata vedota jonkin filosofin esittämiin lausuntoihin asiasta, vaan lainata kemian asiantuntijaa. Seuraava kohta liittyykin tähän.

b) Siteeraa oikein: Kun käytät lähdeaineistoa, varmista, että siteeraat sitä oikein. Tämä tarkoittaa sitä, että viittaat tarkasti lähteen alkuperäiseen tekstiin tai tietoon. Varmista myös, että käytät asianmukaista lainausmerkintätapaa.

Lainattavan lähteen tulisi siis olla luotettava ja sitä tulisi myös siteerata luotettavasti. Kannattaa varmistua myös siitä, että on varmasti ymmärtänyt asian oikein niin, että siteeraus todella tukee argumenttiasi.

c) Vältä harhaanjohtavia siteerauksia: Älä irrota lainauksia tai tietoja niiden alkuperäisestä kontekstista, sillä se voi vääristää niiden merkitystä. Pyri esittämään lähteet rehellisesti ja oikeudenmukaisesti.

Tämä on melko yleinen harhaanjohtamisen keino. Jokin asia on mahdollista kääntää aivan päälaelleen tai esittää muuten harhaanjohtavasti hyvin valituilla lainauksilla. Yksipuolisen kuvan antaminen onnistuu kätevästi tällä tavalla. Jos haluaisin esittää jonkin asian negatiivisessa valossa niin silloin kaivaisin siitä esiin kaikki huonot puolet tai oletetut huonot puolet ja jättäisin hyvät puolet mainitsematta.

Kuvittele, että perustelisin sinulle miten kauhea ja ruma kaupunki Pariisi on, esittelemällä sinulle kuvia Pariisin törkyisimmistä sivukujista ja kaatopaikoista. Tässä tapauksessa käyttäsin faktatietoa väärin ja aivan oikeilla faktoilla esitettäisin puutteellinen kuvan muuten kauniista kaupungista.

Siteeraus voi siis olla täsmällinen, mutta sitä sovelletaan harhaanjohtavasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiayhteydestä irroitettu lainaus on aina harhaanjohtava. Ei tietenkään, koska lainaus on aina vain pala laajempaa tekstiä tai kokonaisuutta. Lainauksen luonteeseen kuuluu se, että kyseessä on kontekstista irrotettu kommentti. Tilanne on helposti korjattavissa esimerkiksi lyhyellä kuvauksella alkuperäisestä kontekstista tai lähteen tavoitteista.

Esimerkki. Richard Dawkins kuvasi kirjassaan Sokea Kelloseppä biologian luonnetta seuraavasti: "Biologia on monimutkaisten asioiden tutkimista, jotka näyttävät suunnitelluilta jotakin tarkoitusta varten." Dawkinsin kirjan koko tavoite on osoittaa, että älykästä suunnittelijaa ei ole, vaan biologinen monimuotoisuus on syntynyt luonnollisten evolutiivisten prosessien kautta. Dawkinsin näkemyksen mukaan luonto on kuin Sokea Kelloseppä.

Voisin käyttää kyseistä lainausta päinvastaisen päätelmän tueksi korostaen sitä, että Dawkinsin mukaan luonnossa on nähtävissä tarkoituksellista suunnittelua. Onko tämä oikeanlaista siteraausta? Se voi olla jos sen pohjalta argumentoidaan oikein.

Voisin esimerkiksi tuoda esiin, että Dawkins ei itse usko älykkääseen suunnitteluun, mutta hän tunnustaa sen, että luonnossa on järjestelmiä ja rakennelmia joista syntyy vahva vaikutelma tarkoituksellisesta suunnittelusta. Vaikka Dawkinsin mukaan tämä vaikutelma suunnittelusta ei ole todiste Älykkään Suunnittelijan olemassaolosta on hänen lausuntonsa silti merkittävä. On nimittäin järkevää ajatella, että jos jokin vaikuttaa tarkoituksellisesti suunnitellulta, sillä on myös luultavasti joku suunnittelija. Tältä pohjalta voisin jatkaa keskustelua siihen, että kumpi päätelmä on todisteiden valossa selitysvoimaisempi. Tässä tapauksessa olisin käyttänyt lainausta oikein ja rehellisesti.

Jos sen sijaan olisin jatkanut lainauksesta suoraan esimerkiksi niin, että Richard Dawkinskin tunnustaa, että luonnossa on tarkoituksellista suunnittelua, olisin esittänyt asian hieman harhaanjohtavasti.

d) Monipuolisuus: Kun tukeudut lähdeaineistoon, pyri käyttämään useita erilaisia lähteitä. Tämä auttaa varmistamaan, että saat laajan näkökulman asiasta ja välttämään yhden lähteen vinoutumaa.

e) Keskustelun perusta: Lähdeaineistoa voi käyttää keskustelun perustana. Sen avulla voit esittää vahvoja argumentteja ja perustella näkemyksiäsi. Muista kuitenkin kunnioittaa myös muiden mielipiteitä ja avata tilaa vuoropuhelulle.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että käytäessä keskustelua tai esitettäessä väitteitä, jotka perustuvat faktoihin tai tietoon, lähdeaineiston käyttö on olennainen osa viestintää. Se edistää luotettavaa, faktapohjaista keskustelua ja auttaa välttämään väärinkäsityksiä sekä väärän tiedon leviämistä.

5. Vältä liioittelua: Älä liioittele vastapuolen näkemystä tai esitä sitä äärimmäisenä tai epärealistisena.

Kun keskustelemme mielipiteistä, näkemyksistä tai eri aiheista, on tärkeää välttää liioittelua, erityisesti vastapuolen näkemyksen liioittelua. Liioittelu voi vääristää keskustelua ja johtaa väärinymmärryksiin sekä tehottomaan vuoropuheluun. Alla on muutamia syitä, miksi välttää liioittelua ja kuinka se auttaa säilyttämään tasapuolisuuden keskustelussa:

Rakentava keskustelu: Keskustelu on tehokasta, kun se perustuu faktoihin, tietoon ja rehellisiin mielipiteisiin. Liioittelu voi tehdä keskustelusta emotionaalista ja vaikeuttaa asiallista argumentointia.

Epäluottamuksen välttäminen: Kun liioittelemme vastapuolen näkemystä tai esitämme sen äärimmäisenä, se voi johtaa epäluottamuksen syntymiseen keskustelukumppanin kanssa. Tällöin keskustelu muuttuu helposti konfliktiksi.

Tehokas argumentointi: Jos esitämme vastapuolen näkemyksen epärealistisena tai liioiteltuna, emme kykene käsittelemään sen vahvuuksia tai heikkouksia tehokkaasti. Näkemyksen vääristäminen voi estää meitä löytämästä yhteistä maaperää tai rakentamaan vakuuttavia argumentteja.

Kuuntelun helpottaminen: Kun kohtaamme toisen näkemyksen rehellisesti ja ilman liioittelua, se helpottaa kuuntelemista. Tällöin voimme paremmin ymmärtää, mistä toinen puhuja todella puhuu.

Kuinka välttää liioittelua:

a) Tarkista faktat: Ennen kuin alamme kritisoida tai vastustaa toisen näkemystä, tarkistetaan, mitä he todella sanovat. Onko se mitä he väittävät äärimmäinen näkemys vai ovatko he esittäneet sen tasapuolisesti?

b) Käytä tarkkaa kieltä: Valitse sanasi huolellisesti ja pyri ilmaisemaan asiat tarkasti. Vältä liiallisia yleistyksiä tai äärimmäisyyksiä. Esimerkiksi sanat aina, kaikki, jokainen voivat olla merkkejä liioittelusta.

c) Kysy kysymyksiä: Jos olet epävarma toisen näkemyksestä tai sen laajuudesta, kysy lisäkysymyksiä selventääksesi asiaa. Tämä auttaa sinua saamaan paremman käsityksen siitä, mitä toinen todella tarkoittaa.

d) Pidä mielessä tarkoitus: Muista, että keskustelun tarkoitus on ymmärtää toisia paremmin ja vaihtaa näkemyksiä. Liioittelu voi estää tämän tavoitteen saavuttamisen.

Esimerkki: Jos keskustelemme ympäristökysymyksistä ja vastapuoli esittää, että he haluavat vähentää muovijätettä käyttämällä kestäviä kankaisia ostoskasseja, vältä reagoimasta liioitellusti sanomalla, että he haluavat kieltää kaikki muovituotteet. Sen sijaan voit kysyä, miten he näkevät muovin vähentämisen käytännössä.

Välttämällä liioittelua voimme parantaa keskustelun laatua, välttää konflikteja ja edistää avointa vuoropuhelua eri näkemyksistä. Tämä auttaa meitä rakentamaan parempaa ymmärrystä ja löytämään yhteisiä ratkaisuja.

6. Tunnista olkinukke-argumentointi: Ole tietoinen siitä, kun vastapuoli yrittää vääristellä tai yksinkertaistaa näkemyksiäsi. Tunnista tämä ja pyri tuomaan keskustelu takaisin olennaiseen asiaan.

Olkinukke-argumentointi voi alkaa pienistä vihjeistä, joita vastapuoli pudottaa keskusteluunsa. Kuuntele tarkasti, mitä he sanovat, ja ole valppaana merkeille siitä, että he saattavat yrittää vääristellä tai yksinkertaistaa näkemyksiäsi.

Jos vastapuoli yrittää liioitella tai yksinkertaistaa näkemyksiäsi, voit pyytää heitä tarkentamaan, mitä tarkalleen ottaen tarkoitat. Näin voit palauttaa keskustelun takaisin olennaiseen asiaan.

Kysymysten esittäminen voi auttaa paljastamaan olkinukke-argumentoinnin. Voit kysyä vastapuolelta, miksi he näkevät näkemyksesi tietyllä tavalla ja pyytää heitä perustelemaan väitteensä.

Älä anna olkinukke-argumentoinnin hämätä sinua. Pidä kiinni keskustelun olennaisista kohdista ja pyri palaamaan niihin säännöllisesti.

Vaikka olkinukke-argumentointi voi ärsyttää, pyri osoittamaan hyvää tahtoa ja valmiutta rakentavaan keskusteluun. Tämä voi johtaa myönteisempään ilmapiiriin.

Muita keinoja välttyä olkinukke-argumentoinnin ansoilta

Rakenna positiivista keskustelua: Pyri edistämään rakentavaa keskustelua, jossa pyritään ymmärtämään toisia ja saavuttamaan yhteisymmärrys, sen sijaan että pyrittäisiin voittamaan väittely.

Ole avoin eri näkemyksille: Arvosta erilaisia mielipiteitä ja osoita valmiutta kuunnella ja oppia toisilta.

Käytä esimerkkejä: Käytä tarvittaessa esimerkkejä osoittaaksesi, miten vastapuoli on vääristellyt tai yksinkertaistanut näkemyksiäsi.

Olkinukke-argumentoinnin välttäminen auttaa edistämään rehellistä ja avointa keskustelua, joka puolestaan voi johtaa parempaan ymmärrykseen ja yhteisymmärrykseen. Muistamalla nämä vinkit voimme luoda rakentavia ja merkityksellisiä keskusteluja, jotka auttavat meitä oppimaan toisiltamme ja laajentamaan näkökulmiamme.

Terveisin,

Okulaarinen tieteilijä