Voit luottaa siihen, se on säilynyt!
Hei! Tällä kertaa haluan koota ajatuksiani yhdestä itselleni tärkeästä aiheesta ja se on Raamatun alkuperäisen lukutavan säilyminen toisin sanottuna Raamatun alkuperäisten kirjoitusten sanoman välittyminen muuttumattomana läpi vuosisatojen. Tähän aiheeseen liittyy joitakin väärinkäsityksiä, jotka perustuvat aiheen pinnalliseen ymmärtämiseen tai tietämättömyyteen. Nämä väärinkäsitykset ovat toki ymmärrettäviä, koska faktat eivät aina ole ilmeisiä tai luotettavien tietolähteiden löytäminen voi olla vaikeaa. Jos olet lukenut artikkeleitani niin olipa niissä aiheena taide, tiede tai syvällisemmät kysymykset niin olet varmasti huomannut 'pakkomielteeni' objektiivisen totuuden ja faktojen selvittämistä kohtaan. Se on minulle 'pakkomielle' siksi, että olen kokenut faktapohjaisen toiminnan hyödyt elämän eri osa-alueilla. Faktojen tuntemisessa ei siis ole kyse vain teoreettisesta tiedosta, vaan sillä on merkittävä käytännön arvo.
Kopioiden kopioita
Koska Raamatun alkuperäiset kirjoitukset kirjoitettiin alunperin tuhoutuville materiaaleille ei alkuperäisiä kappaleita ole löydetty, koska mikään niistä ei luultavasti ole säilynyt. Se mitä meillä on saatavilla on kopioiden kopioita. Raamatun kirjoituksia alettiin jäljentää jo aivan alussa, jotta teksti voitaisiin säilyttää tuleville sukupolville. Esimerkiksi Vanhassa Testamentissa oleva Mooseksen laki sisälsi käskyn kuninkaille tehdä jäljennös Laista. Yhtenä huomattavana Raamatun kirjoitusten jäljentäjänä ja kokoajana Raamatussa mainitaan pappi Esra. Tätä jäljennöstyötä tehtiin pitkään käsityönä ja kun on kyse epätäydellisistä ihmisistä on selvää, että työ ei ollut aina täysin virheetöntä. Raamatunjäljentäjistä tosin muodostui oma ammattikuntansa (soferit ja myöhemmin masoreetit), johon kuuluvat olivat perfektionistisen tarkkoja työssään, mutta silti runsaan jäljentämisen myötä syntyi toisistaan poikkeavia tekstiversioita.
Eli mitä meillä on nykyään käytettävissä nykyaikaisten Raamatunkäännösten raaka-aineena? Runsas määrä toisistaan poikkeavia kopioita. Käsikirjoitusjäljennöksiä on löydetty tuhansia. Kaikki muut muinaiset tekstit kalpenevat Raamatun rinnalla tässä suhteessa. Mutta auttaako tekstimateriaalin runsaus alkuperäisen lukutavan ennallistamisessa jos käsikirjoitusten joukossa on paljon virheitä tai poikkeamia?
Tässä kohtaa on loogista päätellä, että alkuperäistä lukutapaa on mahdotonta enää ennallistaa. Vaikuttaa siltä, että tässä on tapahtunut niin sanottu rikkinäinen puhelin -efekti, jossa viestinvälittäjien ketjun kasvaessa alkuperäinen viesti vähitellen muuntuu ja lopulta voidaan olla kaukana alkuperäisestä tarinasta. Tämä päättely voi kuulostaa aluksi hyvältä, mutta Raamatun ollessa kyseessä se ei kestä tarkempaa tarkastelua. Miten niin?
Tekstivariaatioiden todellinen luonne
Hämäävä tekijä tässä on käsikirjoitusten paljous ja niissä olevien eroavuuksien määrä. Uuden Testamentin käsikirjoituksista on sanottu, että niissä on enemmän eroavuuksia kuin on kuin kirjaimia koko Uudessa Testamentissa. Tämän voisi luulla vaikeuttavan alkuperäisen kirjoitustavan ennallistamista tai jopa tehdä sen mahdottomaksi. Mutta näin ei oikeastaan ole, nimittäin käsikirjoituksissa olevat eroavuudet ovat luonteeltaan sellaisia, että suurin osa niistä ei vaikuta tekstin perusmerkitykseen. Esimerkiksi selkeät kirjoitusvirheet tai synonyymit. Jopa tunnettu ateisti, Uuden Testamentin tutkija Bart Ehrman, joka suhtautuu varsin kriittisesti Raamatun tekstiin on tunnustanut, että "tekstivariantit eivät vaikuta keskeisimpiin kristillisyyden uskonkäsityksiin". Alkuperäisen lukutavan selvittämisessä oleellisinta onkin varianttien eli eroavuuksien luonne, eikä niiden määrä.
Valaistaan tätä esimerkillä. Kirjoitan viestin "Pekka kävi joka päivä metsässä kävelyllä". Sama viesti voidaan luonnollisesti välittää vaikka se tapahtuisi pienillä muutoksilla tai viestiin tulisi pieniä virheitä. Vertaa vaikka tätä alkuperäiseen viestiin: "Pekka käv päivittäi kävelylenkillä metsssä". Siinä on sama asia ilmaistu vähän eri sanamuodoilla ja muutamalla kirjoitusvirheellä. Viestin ydinsanoma olisi mahdollista välittää jopa isommillakin muutoksilla. Esimerkiksi "Pekalla oli tapana käydä jokaisena viikonpäivänä kävelemässä läheisessä metsässä." Nyt viestiin on tehty lisäyksiä, mutta asian ydin on täysin sama. Pekalla oli tapana käydä säännöllisesti kävelemässä.
Raamatun muinaisissa käsikirjoituksissa olevat eroavuudet ovat suurelta osin tämän kaltaisia. Sanamuodoissa voi olla eroja, joissakin voi olla lisäyksiä ja teksteissä voi olla kirjoitusvirheitä, mutta asian ydin ei muutu mihinkään.
Runsauden pula
Toiseksi käsikirjoitusten paljous on voimavara Raamatun kääntäjille. Miksi? Koska tekstin säilymistä on kätevä arvioida vertailemalla eri ajoilta olevia käsikirjoituksia toisiinsa. On siis vain parempi mitä enemmän ja mitä pitemmältä ajalta käsikirjoituksia on olemassa. Kyse on runsauden pulasta eli niin sanotusti positiivisesta ongelmasta. Mistään muusta vanhasta tekstistä ei ole säilynyt yhtä paljon käsikirjoitusjäljennöksiä kuin Raamatun kirjoituksista. Tarkkaa lukumäärää on vaikea antaa koska eri lähteet antaa vähän erilaisia lukumääriä, mutta erään arvion mukaan Vanhan Testamentin käsikirjoituksia on löydetty noin 6000, joista suurin osa on ilmeisesti hepreankielisiä. Uuden Testamentin käsikirjoituksia on löydetty huomattavasti enemmän, noin 15000 kun lasketaan kreikankieliset käsikirjoitukset ja latinankieliset käsikirjoitukset. Uuden Testamentin käsikirjoituksia kirjoitettiin monilla muillakin kielillä. Jos ne lasketaan mukaan nousee kaikkien löydettyjen Raamatun käsikirjoitusten yhteismäärä suunnilleen 25000:n käsikirjoitukseen. Jotkin lähteet esittävät vielä isompia lukemia. Käsikirjoituksia on siis aivan valtavasti.
Konkreettinen esimerkki Raamatun tekstin säilymisestä
Otetaan nyt konkreettinen esimerkki Raamatun tekstin säilymisestä. Tämä esimerkki on sellainen, jonka pystyt varsin helposti itse vahvistamaan. Kyseessä on Raamatun Jesajan kirja.
Vanhin löydetty Jesajan kirjan jäljennös on ajoitettu noin vuoteen 125 eaa. Joten se on yli 2000 vuotta vanha. Kun tätä verrataan noin 1000 vuotta nuorempaan masoreettiseen tekstiversioon niin voidaan havaita, että tekstin perusmerkitys on säilynyt samana 1000 vuotta.
Kuvassa kuolleen meren kirjakääröihin kuuluva Jesajan kirjakäärö ja noin 1000 vuotta nuorempi Aleppon koodeksi.
Jesajan kirja on sikäli merkittävä esimerkki Raamatun tekstin säilymisestä, että jokainen jolla on toimiva nettiyhteys ja osaa lukea englantia voi itse omin silmin vahvistaa asian. Nimittäin
Israelin kansallismuseon nettisivuilla on luettavissa Jesajan kirjan kuolleenmeren version ja masoreettisen version englanninkieliset käännökset niin, että niitä voi lukea rinnakkain verraten niitä jae jakeelta toisiinsa. Näin voi huomata, että tekstin merkitys on säilynyt vaikka teksteissä on pieniä eroja. Jos siihen ottaa vielä rinnalle jonkin nykyaikaisen käännöksen kuten vaikka kirkkoraamatun 92 version on selvää, että samasta tekstistä on pohjimmiltaan kyse.
Tilanne ei ole kovin erilainen kuin verrattaessa pelkästään nykyaikaisia Raamatun käännöksiä keskenään. Käännöksiä on lukematon määrä ja valtavalla määrällä eri kieliä (yli 3000 kieltä). Onhan Raamattu maailman historian levinnein ja käännetyin kirja. Joten erilaisia käännöksiä riittää. Mutta käännöksissä olevat eroavuudet eivät useinkaan ole kovin merkittäviä. Lukuunottamatta joitakin poikkeuksia, eroilla ei ole vaikutusta perussanomaan. Sama asia voidaan luonnollisesti esittää eri sanoin.
Katsotaan esimerkin vuoksi miten suomalainen kirkkoraamattu 1933/38 käännös esittää 2. Mooseksen kirjan 3:15:n kirkkoraamatun vuoden 1992 käännökseen.
KR38
"Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen."
KR92
"Jumala sanoi vielä Moosekselle:
»Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen."
Käännöksissä on pieniä eroja, mutta jakeen perusmerkitys on täysin sama. Ainoa merkittävä ero näiden käännösten välillä on se, että KR92 on uskollisempi alkuperäiselle hepreankieliselle tekstille palauttamalla Jumalan nimen Jahve (JHVH) sille kuuluvalle paikalle. KR38 korvaa persoonanimen Jahve arvonimellä Herra, mikä hämärtää hieman jakeen merkitystä, mutta asian tiedostavalle tämä ei ole ymmärryksen näkökannalta iso ongelma. Konteksti osoittaa, että jakeessa tunnistetaan ja yksilöidään Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala sekä hänen nimensä ajattomuus ja pysyvyys. Herra ei ole mikään persoonanimi, mutta Jahve on. On siis melko selvää kumpi käännös on tarkempi.
Tämä ei ole tulkinta kysymys, koska nimi esiintyy kiistattomasti alkukielisissä käsikirjoituksissa. Jos haet netistä tietoa aiheesta niin ei kannata hämääntyä JHVH:n (hepreaksi יהוה ) lausumistapaan liittyvistä mielipide-eroista, joita on sekä tutkijoilla että maallikoilla. Muinaishepreaa kirjoitettiin ilman vokaaleja ja jossain vaiheessa kehittyi taikauskoinen tapa, jonka mukaan nimeä JHVH ei saisi lausua ääneen. Näin alkuperäinen lausumistapa unohtui, eikä kenelläkään ole tällä hetkellä varmuutta asiasta. Se on kuitenkin varmaa, että nimi sisältää heprean konsonantit yod, hey, wav, hey eli suomeksi JHVH. Nimen läsnäolo Raamatussa on kiistaton fakta, ainoastaan tarkka alkuperäinen lausumistapa on tuntematon. Jahve ja Jehova ovat tunnetuimmat muodot ja molempien lausumistapojen puolesta on esitetty ihan hyviä argumentteja. Epävarmuus alkuperäisessä lausumistavassa ei ole hyvä syy jättää Nimi kokonaan pois Raamatusta. Jos kääntäjä on kovin huolissaan absoluuttisesta tarkkuudesta Nimen lausumistavassa voisi hän käyttää pelkkää tetragammia JHVH. Näin lausumistapa jää lukijan päätettäväksi. Huonoin ratkaisu on jättää nimi kokonaan pois. Se nimittäin vaikeuttaa Raamatun ymmärtämistä ja tekee Jumalasta etäisemmän ja vain jonkin epämääräisen herran. Herroja on monia, mutta on vain yksi tosi Jumala, joka on todellinen persoona.
Olen käsitellyt tätä käsittämätöntä tapaa poiketa Raamatun alkutekstistä toisessa kirjoituksessa kun on kyse Jumalan persoonanimestä. Sille ei todellakaan ole päteviä perusteita. Onneksi KR92 on palauttanut Nimen edes seitsemään kohtaan. Sekin on toisaalta käsittämätöntä, koska Nimi esiintyy alkutekstissä noin 7000 kertaa. Nimen valikoivalle käytölle ei ole järkeviä perusteita jos pyritään tarkkaan ja alkutekstille uskolliseen raamatunkäännökseen. Yksi uuden vuonna 2028 valmistuvan suomenkielisen Vanhan Testamentin käännöksen tekijöistä Tuomas Juntunenkin on kertonut olevansa sitä mieltä, että nyt olisi jo korkea aika palauttaa Jumalan persoonanimi takaisin Raamattuun. Hänen hyvin perusteltu toiveensa kohtasi kuitenkin vastustusta muiden kääntäjien taholta. Miksi? Sille ei ole olemassa mitään järkiperäistä syytä. Kyse on uskollisuudesta Raamatulle vierasta traditiota kohtaan, joka pitää ihmisiä tietämättömänä yhdestä Raamatun tärkeimmistä totuuksista.
Tämä asia valaisee sitä, että käännöksissä on laatueroja, mutta täysin kelvotonta käännöstä on vaikeaa löytää. Itse luen melko tyytyväisenä melkeinpä mitä tahansa käännöstä, jonka käsiini saan ja kirjahyllystäni löytyy pitkä rivi Raamattuja.
Kaikki tunnetuimmat käännökset ovat siis käyttökelpoisia. Kun tiedät, että Jumalan nimen JHVH kuuluu olla arvonimen Herra paikalla olet melko turvallisilla vesillä ja pystyt itse palauttamaan nimen sille kuuluvalle paikalle mikäli käytössäsi on käännös, josta nimi on poistettu.
Jumalan nimi on aiheen kannalta melko oleellinen asia, koska se voisi herättää kysymyksen siitä, että jos monet nykyajan kääntäjistä muuntavat näin selvästi Raamatun tekstiä ilman hyviä perusteita niin mitä muita muutoksia he ovat ehkä tehneet?
Mitä itse tunnen eri raamatunkäännöksiä niin muilta osin isoja ongelmia ei useinkaan ole. Kun luen Raamattua käytän eri käännöksiä ja rivienvälikäännöksiä sekä sanakirjoja, jotta voin vertailla erilaisia käännösvaihtoehtoja keskenään. Kun näin tekee tulee huomaamaan, että vaikka on mahdollista päätyä erilaisiin käännösratkaisuihin monesti ne eivät muuta tekstin ydintä. Kyse on yksityiskohdista ja vivahteista.
Selvyyttä Raamatun peruskäsitteisiin
Joskus tosin jokin yksityiskohta ja vivahde voi olla merkittävällä tavalla Raamatun merkitystä selventävä kuten Jumalan nimen tapauksessa. Muita ongelmatilanteita syntyy esimerkiksi se, että monissa Raamatunkäännöksissä käytetään harhaanjohtavia ja isoa käsitetaakkaa kantavia sanoja kuten "helvetti" ja "sielu". Todellisuudessa kun näiden sanojen alkuperäisiä merkityksiä katsotaan heprean- ja kreikankielessä on kyse "haudasta" tai "tuhoutumisesta" ja "elävästä olennosta" tai "elämästä". Nämä alkukielille uskollisemmat käännöstavat antavat aivan toisenlaisen näkökulman Jumalan ominaisuuksista, kuolleiden tilasta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja ylösnousemuksesta. Tarkka Raamatun käännös 'sammuttaa helvetin liekit' ja korostaa Jumalan rakkaudellista persoonaa.
Joten ei ole täysin merkityksetöntä mitä Raamatunkäännöstä käyttää, mutta en silti lähtisi sille linjalle, että tuomitsisin mitään muuten laadukasta käännöstä huonoksi tai sellaiseksi, etteikö Raamatun opetuksia voisi sen avulla ymmärtää oikein. Esimerkiksi sanoille "helvetti" ja "sielu" Raamattu antaa omat määritelmänsä. Tarkkanäköinen lukija huomaa, että vaikka näihin sanoihin liittyy tiettyjä kollektiiviseen tajuntaan painuneita voimakkaita mielleyhtymiä, eivät ne vastaa sitä miten Raamattu nämä käsitteet määrittelee. "Sielusta" esimerkiksi todetaan Raamatussa, että "sielu" voi kuolla (Hesekiel 18:20) ja sielun mainitaan olevan ihmisen veressä, mikä on melkolailla lääketieteellinen fakta. Kun ihminen vuotaa kuiviin, hän kuolee. Tämä osoittaa, että ihmisellä ei ole synnynnäistä kuolemattomuutta toisin sanottuna 'kuolematonta sielua'. Raamatussa "sielu" tarkoittaakin koko elävän ihmisen psykofyysistä kokonaisuutta tai vain ihmisen elämää.
"Helvetin" taas osoitetaan Raamatussa tarkoittavan joko hautaa tai täydellistä tuhoa. Molempia näistä käsitteistä yhdistää se, että niihin ei liity minkäänlaista yksilön tietoista olemassaoloa. Raamattu asettaakin elämän ja kuoleman toistensa täydellisiksi vastakohdiksi.
Raamatussa ylösnousemus tarkoittaa ihmisen koko persoonan palauttamista eloon joko maan päälle Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana tai sitten taivaaseen ennen sitä osaksi Kristuksen valtakuntahallitusta. Näin ikuisen elämän toteutumispaikalle Raamattu todellisuudessa antaa kaksi vaihtoehtoa, joista kumpaankin liittyy vain hyvää. Jumalattomien kiduttaminen ikuisesti helvetin liekeissä on täysin vastoin Jumalan rakkaudellista ja oikeudenmukaista persoonaa. Tämä sadistinen näkemys onkin vuosien mittaan jonkin verran menettänyt suosiotaan sekä kristittyjen teologien että maallikkotutkijoiden parissa. Se ei vain istu Raamatun kokonaisuuteen.
Universalistiselle "kaikki pelastuu" ajatukselle Raamattu ei silti anna tukea, johtuen yksinkertaisesti siitä, että kaikki eivät halua elää maailmassa, jota Jumala hallitsee. Vapaan tahdon kunnioittajana Jumalalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin laittaa heidät ikuisesti unten maille. Toinen vaihtoehto olisi jättää heidät eloon ja uusi maailma olisi hyvin pian samanlainen kuin tämä nykyinen turmeltunut edeltäjänsä. Siitähän kaikki ongelmat alkoivat kun ensimmäiset ihmiset halusivat itse päättää mikä on hyvää ja mikä pahaa eli olla oman elämänsä korkeimpia auktoriteettejä. Nyt on nähty mihin se johtaa, joten todistusaineistoa on kasassa niin paljon, että juridisesti pätevä ennakkotapaus on muodostettu. Paratiisi voidaan palauttaa maan päälle ilman mahdollisuutta kyseenalaistaa sitä rationaalisesti oikeuden ja rakkauden normien valossa enää koskaan. Jumalasta riippumattoman elämän salliminen loputtomiin olisi rakkaudetonta niitä kohtaan, jotka haluavat elää Jumalan hallinnon alaisuudessa.
Näiden asioiden paikkansa pitävyys täytyy jokaisen kuitenkin itse vahvistaa omasta Raamatustaan. Raamattu varoittaakin, että "typerä uskoo joka sanan". Järkevä ihminen selvittää faktat, eikä luota automaattisesti muiden väittämiin vaikka ne kuulostaisivat vakuuttaviltakin. Asioita täytyy itse tutkia ja miettiä. Se on vähän sama kuin kuvataiteessa. Opettajan väitteet toimivasta maalausmetodista voidaan osoittaa toteen vain kokeilemalla metodia itse ja riittävän pitkän aikaa. Helppoja ratkaisuja ei yleensä ole kun on kyse jonkin tärkeän tavoitteeseen saavuttamisesta.
Tutkimalla Raamattua huolellisesti kokonaisuutena Raamatun opetuksista voi saada oikean kuvan vaikka käytössä oleva käännös ei olisi parhain mahdollinen.
Mitä merkitystä tällä on?
Olen huomannut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, että tosiasiat tiedostamalla, tunnustamalla ja niihin mukautumalla voi saada monenlaista hyötyä. Oma todellisuus voi mullistua aivan täysin ja nimenomaan positiivisella tavalla. Tosin joskus siihen voi sisältyä isoja tai pieniä kasvukipuja. Erityisesti silloin kun omat toiveet ja faktat eivät täsmää. Mutta pitkällä tähtäimellä tosiasioihin mukautumisesta on hyötyä. Valaistaan asiaa.
Ajattele vaikka jonkin vakavan sairauden hoitoa, jossa tärkeää osaa näyttelee lääkitys, jolla on ikäviä sivuvaikutuksia. Lääke kuitenkin todistetusti tehoaa hoidettavaan sairauteen. Jos muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla niin olisiko järkevää kieltyä kyseisestä lääkkeestä? Ei tietenkään! Jokainen elämää arvostava ihminen on valmis kestämään mahdollisia hoidon sivuvaikutuksia parantuakseen sairaudestaan. Matkan varrella olevat epämiellyttävät tuntemukset kalpenevat lopputuloksen rinnalla.
Sama pätee monessa muussakin tilanteessa. Esimerkiksi kunnon kohottamiseen sisältyy raskasta fyysistä ponnistelua, mikä voi välillä tuntua epämiellyttävältä, mutta palkintona siitä on parempi terveys ja elinvoimaisuus. Tai ajatellaan maalaustaidon oppimista. Voin sanoa, että se on todella tuskaista puuhaa paikoitellen. Ja mikä sen aiheuttaa? Toimiva metodi. Niin, maalatessa toimivan metodin noudattaminen voi olla erityisesti henkisesti haastavaa, mutta kun taistelee noiden vaikeiden vaiheiden läpi saa palkinnoksi hyviä maalauksia ja taitojen kohoamisen uudelle tasolle. Toimivalla metodilla on toinenkin puolensa. Toisaalta se myös helpottaa maalarin elämää. Näin on monessa muussakin asiassa.
Kaikenlainen muutosvastarinta ja omaa maailmankuvaa tökkivät tekijät ovat meille ihmisille vaikeita käsitellä. Ainakin minulle se on vaikeaa. Näin voi olla erityisesti hengellisissä kysymyksissä, koska niiden merkitys ja vaikutukset elämään ovat niin perustavanlaatuisia ja syvällisiä. Mutta faktojen selvittäminen kannattaa tälläkin alueella, vaikka joitakin faktoja voi olla aluksi vaikea sulattaa. Omaan hengellisyyteen voi esimerkiksi kuulua erilaisia tapoja, joita on tottunut noudattamaan ehkä lapsesta asti. Niillä voi olla paljon tunnearvoa. Mutta entä jos selviääkin, että jonkin tavan alkuperä on jotenkin kyseenalainen? Oma kokemukseni on se, että pitäisin mieluummin kiinni vanhasta tottumuksesta kuin luopuisin siitä.
Olen itse käynyt läpi melkoisen muutosprosessin aikoinaan kun aloin tutkia Raamattua syvällisesti. Tiedän todella miltä tuntuu kun itselle tärkeät näkemykset eivät täsmää tosiasioiden kanssa ja miten vaikeaa tosiasioihin mukautuminen voi olla. Vahva tunneside johonkin asiaan ei luonnollisesti tee asiasta kuitenkaan hyvää. Maailmassa kulkee yleinen sanonta "kuuntele sydäntäsi", ikään kuin omat tuntemukset johdattaisivat ihmisen aina oikeaan suuntaan. Ihminen voi olla ja on erilaisten kognitiivisten vinoumien ja ennakkoasenteiden sokaisema sekä on mahdollista kiintyä kaikenlaisiin epäterveisiin asioihin. Nämä ovat tunnetason asioita ja tunteilla on melkoinen voima. Järjen äänen kuunteleminen ei ole aina helppoa.
Tiedät varmasti omasta kokemuksestasi, että voimakkaan tunnetilan vallassa on vaikea ajatella asioista rationaalisesti. Mietipä vaikka tilannetta, jossa joku antaa sinulle jonkin neuvon, joka on pätevä neuvo, mutta se annetaan jotenkin töykeällä tavalla tai vain huonolla hetkellä. Tällaisessa tilanteessa voi oma ärsyyntyminen sumentaa todellisuuden tajun ja saada hylkäämään hyvän neuvon. Syy on tunneperäinen ei älyllinen. Todellisuudessa kaikkein henkisesti jalostunein tai yksinkertaisesti vain superjärkevä ihminen osaa erottaa tällaisissa tilanteissa viestin viestintuojasta. Ei ole aina helppoa, mutta varmasti jotain mihin kannattaa pyrkiä.
Tämän loppupuheen tarkoitus on herätellä ajattelemaan huolellisesti sitä, miten kuulemaansa tietoon kannattaa suhtautua. Olen itse kokenut vahinkoja hyödyllisen tiedon torjumisen seurauksena ja toisaalta hyötynyt tosiasioiden sisäistämisestä. Joskus kannattaa todellakin pysähtyä selvittämään faktat. Jos ei muuta niin ainakin silloin tietää toimivansa tosiasioiden pohjalta olipa oma valinta mikä tahansa. Kukaan ei voi ainakaan aiheellisesti syyttää sinua älyllisestä laiskottelusta.
Lopulta tässä ollaan aika isojen asioiden kanssa tekemisissä. Jos Raamattu on todistettavasti säilynyt sanomaltaan muuttumattomana meidän päiviimme asti tekee se Raamatusta aivan ainutlaatuisen kirjan ihmiskunnan historiassa. Mikään muu kirja ei ole säilynyt niin pitkään ja niin luotettavasti.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä