Abstrakti taide jakaa mielipiteitä ja herättää usein voimakkaita reaktioita – toisille se on portti tuntemattomaan maailmaan, toisille sekava värien ja muotojen kaaos. Perinteisen taiteen ystävän silmin abstrakti taide voi tuntua vieraalta tai jopa käsittämättömältä. Missä ovat selkeät aiheet, tutut muodot ja pitkälle hiottu käsityötaito?
Kuitenkin, juuri tämä irtautuminen perinteisestä esitystavasta tekee abstraktista taiteesta omalla tavallaan niin kiehtovaa. Se ei pakota valmiisiin vastauksiin, vaan kutsuu meidät pohtimaan tunteita, ajatuksia ja kokemuksia aivan uudella tavalla. Abstrakti taide haastaa meidät löytämään kauneutta ja merkitystä siellä, missä sitä ei ehkä aluksi tunnu olevan. Abstrakti taide voi olla erinomainen keino stimuloida mielikuvitusta ja löytää yhteys luovuuden lähteille.
Tässä artikkelissa pohdin, miten abstraktia taidetta voi lähestyä ja ymmärtää, perinteistä taustaa unohtamatta. Ehkä löydät matkalla uusia näkökulmia taiteeseen – ja kenties myös itseesi.
Unohda "ymmärtäminen" ja keskity kokemukseen
Abstrakti taide haastaa meidät hylkäämään perinteisen lähestymistavan, jossa tarkoitus on "ymmärtää" teoksen merkitys tai tarina. Sen sijaan abstrakti taide avautuu parhaiten kokemuksen kautta – samalla tavalla kuin musiikki. Musiikki voi liikuttaa syvästi, vaikka siinä ei olisi sanoituksia tai kertomusta. Samoin abstrakti taide voi herättää tunteita ja ajatuksia ilman, että se esittää mitään konkreettista.
Musiikki koetaan yleensä vahvasti kehollisena kokemuksena. Jotain samaa voi olla abstraktissa kuvataiteessa kunhan sille oppii avautumaan. Parhaimmat tai juuri itselle sopivat teokset avaavat mielikuvituksen ja tunnemaailman ovet automaattisesti ja katsoja kokee yhteyden teokseen spontaanisti ilman pakottamista.
Abstrakti taide ja tunteiden kieli
Taiteilijat kuten Wassily Kandinsky, yksi abstraktin taiteen pioneereista, näkivät abstraktin taiteen keinona ilmaista tunteita tavalla, joka ylittää esittävän taiteen rajat. Kandinsky kirjoitti teoksessaan Concerning the Spiritual in Art, että taide voi välittää syviä emotionaalisia kokemuksia suoraan katsojan sieluun ilman tarvetta symboliikalle tai narratiiville. Hän vertasi abstraktia maalausta musiikkiin, joka resonoi alitajunnassa ja herättää universaaleja tunteita, kuten iloa, surua tai rauhaa. Hän kirjoitti: "Maalarin, joka ei löydä tyydytystä pelkästä esittävästä ilmaisusta, vaikka se olisi kuinka taiteellista, ja joka haluaa ilmaista sisäistä elämäänsä, ei voi olla tuntematta kateutta musiikin, nykyään aineettomimman taiteen, helppoutta kohtaan saavuttaa tämä päämäärä."
Samoin Mark Rothko, joka tunnetaan suurista värikenttämaalauksistaan, uskoi, että hänen teoksensa voivat välittää tunteita ja luoda tiloja, joissa katsoja voi kokea syvällisiä emotionaalisia reaktioita. Rothko totesi, että hänen teoksensa eivät ole esineitä vaan "läsnäoloja", jotka voivat saada katsojan tuntemaan itsensä osaksi teosta.
Rothko totesi: "Minua kiinnostaa vain perustavanlaatuisten inhimillisten tunteiden ilmaiseminen – tragedia, ekstaasi, tuho ja niin edelleen... Ihmiset, jotka itkevät teosteni edessä, kokevat saman uskonnollisen kokemuksen, jonka minä koin niitä maalatessani."
Oikeastaan Rothkon teosten katselu oli se mikä herätti minut jälleen kerran pohtimaan abstraktia taidetta ja sen mahdollisia vahvuuksia. Olen tehnyt itseni tunnetuksi sitoutuneena klassisen taiteen tekijänä, tai sellaisen ensivaikutelman voisi joistakin kirjoituksistani ja opetustyylistäni saada. Todellisuudessa en ole koskaan ollut ehdottoman sitoutunut asian suhteen, muuta kuin opetus- ja opiskelukeinona. Rajaamalla harjoiteltavien asioiden määrää voi kehittyä nopeammin. Kutsun tätä pragmaattiseksi dogmaattisuudeksi. Näen asian lopulta niin, että kyse on kuitenkin vain kuvista. Niin kauan kuin kuvat pysyvät hyvän maun mukaisina ja moraalisesti soveliaina minulle on aivan sama mikä teoksen esittävyyden tai realismin taso on. Seuraava teos jonka maalaan voisi aivan hyvin olla abstrakti teos. Tosin olen aina nauttinut enemmän hyvien abstraktien teosten katselusta kuin itse tekemisestä. Minusta tuntuu, että asiat, joita haluan ilmaista kuvataiteen keinoin on paremmin tavoitettavissa esittävän ilmaisun kautta. Mutta olen avoin uusille mahdollisuuksille.
Taiteen kokemisessa on vahva subjektiivinen ulottuvuus niin kuin on jokaisessa hetkessä jonka olemme olemassa. Itse olemassolon tietoinen kokeminen on subjektiivinen sisäinen kokemus. En voi koskaan tietää miltä tuntuu olla olemassa jonain muuna kuin omana itsenä, eikä kukaan toinen ihminen voi koskaan tietää miltä tuntuu olla olemassa minuna. Havainnot triggeröivät meissä ainutlaatuisia muistivaikutelmia ja siksi abstraktin taideteoksen kokeminen on hyvin henkilökohtainen kokemus.
Tässä liikutaan alueella, jossa ei ole mustavalkoisia oikean ja väärän standardeja. Tätä ei luonnollisesti pidä yleistää kaikkia elämän alueita koskevaksi totuudeksi. Nyt puhutaan viattomista asioista, joissa on tilaa henkilökohtaisille mieltymyksille, ei esimerkiksi siitä, että onko oikein juoda ensin pullo viinaa ja sitten lähteä ajamaan autolla.
Taiteen moraalista ulottuvuutta voi pohtia sen vaikutusten mukaan. Onko nähdyn ja koetun taiteen lopullinen efekti jotenkin henkisesti ylevöittävä ja hyvään kannustava? Tämä ei tarkoita, että taide olisi välttämättä aina ulkonaisesti yltiömyönteistä ja loppuvaikutus olisi ilo ja nauru. Hyvässä teoksessa voi olla kaunista melankoliaa, joka rauhoittaa ja saa pohtimaan elämän syviä kysymyksiä.
Klassiset hyveet totuus, hyvyys ja kauneus toimivat melko hyvänä ohjenuorana taiteen tekemisessä ja sen katselussa. Abstrakti taide ei välttämättä ole ristiriidassa näiden ihanteiden kanssa. Esittävän taiteen avullahan sitä vasta helppo onkin tehdä kyseenalaisia teoksia, kuten räikeää pornografiaa sisältäviä tai väkivallalla mässäileviä teoksia. Tällaisissa teoksissa korkea realismi ja taidokas sommitelma ei pelasta niitä, vaan voi tehdä niistä jopa entistä tuomittavampia. Erilaiset ilmaisumuodot ovat kuin työkaluja, itsessään neutraaleja, joita voi käyttää joko hyvään tai pahaan.
Kokemuksellisuus taiteen ytimessä
Abstraktin taiteen kokeminen vaatii usein eri lähestymistapaa kuin esittävän taiteen. Taideteosten analysoimisen sijaan katsojan kannattaa antaa teoksen väreille, muodoille ja sommittelulle tilaa vaikuttaa.
Tätä tukee myös Nobel-palkittu neurotieteilijä Eric Kandel, joka on tutkinut abstraktin taiteen vaikutusta aivoihin. Kirjassaan The Age of Insight Kandel kuvaa, miten abstrakti taide aktivoi aivojen "ylhäältä alas" -prosessointia. Tämä tarkoittaa, että katsoja tuo teoksen tulkintaan omat kokemuksensa, tunteensa ja muistonsa, mikä tekee jokaisesta katselukokemuksesta ainutlaatuisen. Kun teos ei anna valmiita vastauksia, aivomme tekevät töitä löytääkseen merkityksen – mutta tämä merkitys on aina henkilökohtainen.
Kandel kirjoitti: "Aivojen mielihyväkeskukset aktivoituvat, kun nautimme taideteoksesta... Lisäksi ylhäältä alas -vaikutteet yhdistävät tämän tietyn kokemuksen muihin aiempiin kokemuksiin ja mielihyvän hetkiin, joita olemme kokeneet."
Kysy tunteiden kautta
Kun seisot abstraktin teoksen edessä, unohda analysointi ja keskity siihen, mitä tunnet. Kysy itseltäsi:
Miltä värit ja muodot tuntuvat?
Herättävätkö ne rauhallisuutta, energiaa tai jopa levottomuutta?
Miten teos vaikuttaa tilaan ympärilläni?
Nämä kysymykset eivät pyri ymmärtämään teosta objektiivisesti, vaan auttavat sinua löytämään yhteyden siihen tunteen tasolla. Yritä pitää verbaalinen analysointi minimissään ja keskity tuntemaan. Ankkuroidu kehoosi ja ota teos vastaan kehollisena kokemuksena. Toinen tapa ajatella asiaa on pyrkiä ikään kuin kuuntelemaan taideteosta. Kolmantena keinona on ajatella teosta ikkunana tai porttina toiseen todellisuuteen.
Abstrakti taide ja merkityksen etsiminen
Monet abstraktin taiteen taiteilijat uskoivat, että teoksen merkitys löytyy ennen kaikkea katsojan kokemuksesta. Jackson Pollock, joka tunnetaan dynaamisista ja kaoottisista roiskemaalauksistaan, totesi, että hänen teoksensa eivät ole vain maalikerroksia, vaan energiaa ja liikettä, jotka voivat resonoida katsojassa henkilökohtaisella tasolla. Tämä kokemus voi olla täysin erilainen eri katsojille – eikä siinä ole mitään väärää. Jotkut ovat selittäneet Pollockin teosten vetovoimaa luontoa jäljittelevillä fraktaaleilla.
Yhteenveto: Tunne, älä analysoi
Abstrakti taide ei vaadi, että ymmärrämme sen taustaa, tarkoitusta tai tekniikkaa. Se kutsuu meidät kokemaan, tuntemaan ja olemaan läsnä. Tämä voi aluksi tuntua vieraalta, varsinkin jos olemme tottuneet taiteeseen, joka kertoo tarinoita tai kuvaa tuttuja muotoja. Mutta kun annat abstraktin taiteen puhua suoraan sydämeesi, saatat huomata, että sen kauneus ja voima piilevät juuri siinä, ettei sitä voi täysin selittää.
Abstrakti taide ei kysy, mitä tiedät, vaan mitä tunnet. Ja ehkä juuri se tekee siitä niin merkityksellistä. Näitä ajatuksia voi toki soveltaa myös esittävän taiteen katselussa. Tästä pääsemmekin pohtimaan abstraktin ja perinteisen esittävän taiteen välistä suhdetta.
Abstrakti taide ja perinteinen esittävä taide: Ristiriidasta inspiraatioon
Abstrakti taide ja perinteinen esittävä taide näyttävät ensisilmäyksellä täysin vastakkaisilta. Perinteinen taide kuvaa maailmaa sellaisena kuin sen näemme: ihmiset, maisemat ja yksityiskohdat esitetään tarkasti ja tunnistettavasti. Abstrakti taide puolestaan hylkää esittävyyden ja keskittyy muotoihin, väreihin ja tunteisiin, usein ilman selkeää kohdetta.
Näiden kahden taidesuuntauksen välinen ristiriita on kuitenkin näennäinen. Kun katsomme syvemmälle, huomaamme, että ne voivat rikastuttaa toisiaan. Perinteinen taide voi oppia abstraktilta taiteelta paljon, erityisesti tunneilmaisun ja kokemuksellisuuden alueilla.
Jo taiteilijan ja taideopettajan urani alkuvaiheissa korostin ajatusta, että kaikki taide on abstraktia, ja se mikä vaihtelee on abstraktion taso. Olen edelleen samaa mieltä. Tämän kouriintuntuva syvällinen tajuaminen on ratkaisevan tärkeää taitelijalle, vaikka hän keskittyisikin realistiseen kuvaukseen. Jokaisen teoksen perusrakenne on aina abstrakti luonteeltaan.
Tässä valossa abstraktin taiteen eli korkean abstraktion tekeminen voi olla rikastuttava kokemus myös perinteisen taiteen muotojen harjoittajille. Jokaiselle tekee välillä hyvää vierailla oman laatikon ulkopuolella ja yrittää nähdä asiat uudesta näkökulmasta.
Kaikesta rationaalisuuden, tieteellisyyden, objektiivisuuden ja klassisuuden korostamisestani huolimatta, itse asiassa koen ymmärtäväni abstraktia taidetta. Siinä täytyy asettaa aivot vain eri 'taajuudelle', päästää irti halusta ymmärtää järjellä ja keskittyä havainnon suoraan kokemiseen. Periaatteessa impressionistin mieli toimii samalla tavalla, mutta esittävyyden vaikutelma vaatii myös vertailevaa arviointia, joka asettuu enemmän rationaalisen mielen alueelle. Toisaalta tämä vertailu tehdään silmällä, ei verbaalisesti. Monen taiteen harrastajan haasteena onkin oppia näkemään näkökentässä olevat asiat silmillään ilman niiden jatkuvaa nimeämistä ja merkityssisällön toistoa. Se, että unohdat hetkeksi mitä näkemäsi asiat ovat ei tee sinua hulluksi.
Onko sinulle vaikeaa ymmärtää mitä tarkoitan kaikella tällä? Ajattele asiaa näin: Onko yksikään maalaus todellisuudessa se asia, mitä se kuvaa? Huippurealistinenkin ihmisen muotokuva on todellisuudessa vain kokoelma eri muotoisia väriläiskiä. Realistinenkin teos on siis perusolemukseltaan abstraktio eli pelkistys todellisuudesta. Katso esimerkiksi seuraavaa maalaustani. Eihän siinä mitään oikeita kukkia ole, vaan pelkkiä maaliläiskiä kankaalla. Se on abstraktio todellisista kukista.
Abstraktion käsitteenä voidaan ymmärtää olevan todellisuuden pelkistämistä tai irrottamista konkreettisista yksityiskohdista kohti yleisiä periaatteita, muotoja tai ideoita. Taiteessa abstraktio tarkoittaa prosessia, jossa esittävästä tai tunnistettavasta aiheesta jätetään pois realistisia piirteitä, jolloin jäljelle jäävät vain olennaisimmat visuaaliset tai tunteelliset elementit, kuten väri, muoto ja sommittelu. Abstrakti taide ei pyri kuvaamaan todellisuutta sellaisenaan, vaan esittää siitä taiteilijan tulkinnan, joka voi olla täysin irrallinen esittävästä todellisuudesta.
Tämä tekee abstraktiosta jatkumon, jossa myös esittävä taide – huippurealistisesta kuvauksestaan huolimatta – pelkistää todellisuuden taiteilijan näkemäksi kokonaisuudeksi, tehden siitä pohjimmiltaan abstraktion. Näin abstraktio toimii sillanrakentajana kaiken taiteen välillä, keskittyen siihen, miten todellisuus tulkitaan ja koetaan taiteen kautta.
Perinteisen taiteen vahvuudet: Esittävä kieli ja tarinankerronta
Perinteisen esittävän taiteen suurimpia vahvuuksia ovat sen kyky kertoa tarinoita ja kuvata todellisuutta. Historialliset maalaukset, kuten Johannes Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru tai John Constablen maalaukset Englannin maaseudusta, tarjoavat katsojille ikkunan menneisyyteen, kulttuuriin ja ihmiskokemukseen.
Näissä teoksissa tietyt yksityiskohdat ovat avainasemassa: valon ja varjon leikki, kasvojen ilmeet ja maiseman tunnelma johdattavat katsojan tiettyyn tarinaan. Mutta juuri tämä yksityiskohtaisuus voi myös joskus rajoittaa katsojan omaa tulkintaa ja kokemusta. Ja mitä yksityiskohtaisempaa aiheen kuvaus maalauskankaalla tai piirustuspaperilla on, sitä vähemmän katsojalle jää tilaa osallistua teoksen tulkintaan. Taidokkaissa esittävissä teoksissa on sopivaa 'epämääräisyyttä' ja pelkistystä, jotta katsoja voi kokea olevan syvemmin vuorovaikutuksessa teoksen kanssa.
Vaikka hyperrealistinen muotokuva, jossa jokainen ihohuokonenkin on kuvattu äärimmäisellä tarkkuudella on toki näyte teknisestä taidosta ja tarkasta silmästä, sellainen ei välttämättä jaksa kiinnostaa katselijoita kovin pitkään. Tosin jos teokseen on yhdistetty vahva sommittelu ja tarinankerronta saa teos lisää voimaa. Mikä on silloin teoksen vetovoiman todellinen salaisuus? Sen abstrakti perusrakenne. Yksityiskohdat vain maustavat teoksen.
Joten pienenä vinkkinä kaikille taiteen harrastajille. Kannatta pohtia sitä, miten paljon teos saa katsojen osallistumaan siihen ja jättää tilaa vuorovaikutukselle. Jokaista teosta olipa sen realismin taso mikä tahansa kannattaa miettiä aina myös sen abstraktin perusrakenteen kautta.
Abstraktin taiteen vahvuudet: Vapaus ja tunteiden kieli
Abstrakti taide vapauttaa sekä taiteilijan että katsojan. Kun teos ei esitä mitään konkreettista, se jättää paljon tilaa yksilöllisille tulkinnoille. Katsoja voi nähdä teoksessa juuri sen, mitä hän sillä hetkellä tarvitsee tai kokee. Tämä voi olla voimakas tapa tavoittaa tunteita ja merkityksiä, jotka ylittävät esittävän taiteen rajoitukset.
Esimerkiksi Mark Rothkon suurikokoiset värikenttämaalaukset eivät kerro tarinaa, mutta niiden mittakaava ja värien harmonia ympäröivät katsojan ja kutsuvat tuntemaan. Abstrakti taide muistuttaa meitä, että taide ei aina tarvitse tunnistettavaa aihetta, jotta se olisi merkityksellistä.
Mitä perinteinen taide voi oppia abstraktilta taiteelta?
Tunnetilan korostaminen yli narratiivin: Perinteisessä taiteessa tarina on usein keskiössä. Abstrakti taide voi opettaa, että tunteiden ja tunnelman välittäminen voi olla yhtä tärkeää – tai jopa tärkeämpää – kuin itse tarina. Maisemamaalaus voi olla vaikuttavampi, jos se korostaa tiettyä tunnetilaa valon, värin tai muodon kautta eikä keskity yksinomaan maiseman realistiseen kuvaukseen.
Yksityiskohdista luopuminen: Yksityiskohtien karsiminen ei tarkoita huolimattomuutta, vaan se voi avata uusia mahdollisuuksia katsojan osallistumiselle. Esimerkiksi muotokuvamaalauksessa liian tarkka esitys voi sulkea katsojan ulkopuolelle, kun taas kevyesti abstrakti lähestymistapa voi jättää tilaa tunteille ja mielikuvitukselle.
Muodon ja värin voima: Abstrakti taide osoittaa, että väri, muoto ja sommittelu voivat kantaa itseensä ladattua merkitystä ilman esittävyyttä. Perinteinen taide voi hyödyntää tätä korostamalla värien symboliikkaa tai kokeilemalla rohkeampia sommitteluja.
Tilakokemus: Monet abstraktit teokset, kuten Rothkon tai Barnett Newmanin maalaukset, luovat kokonaisvaltaisen kokemuksen, jossa katsoja tuntee olevansa osa teosta. Perinteinen taide voi ammentaa tästä ja miettiä, miten teos asettuu tilaan ja miten se ympäröi katsojan.
Katsojan rooli merkityksen luojana: Perinteisessä taiteessa katsoja voi jäädä enemmän passiiviseksi vastaanottajaksi. Abstrakti taide vaatii katsojalta aktiivista osallistumista ja merkityksen luomista. Tämä voi inspiroida perinteisiä taiteilijoita luomaan teoksia, jotka kutsuvat katsojaa tulkitsemaan ja osallistumaan. Monet klassisista mestareista todellisuudessa hallitsivat tämän täydellisesti. Katsopa vaikka monia Rembrandtin teoksia niin ei niissä kaikkea ole väännetty rautalangasta.
Rajat hämärtyvät: Esittävä ja abstrakti yhdessä
Monet nykytaiteilijat yhdistävät esittävää ja abstraktia ilmaisua, luoden teoksia, jotka ovat sekä visuaalisesti tunnistettavia että emotionaalisesti avoimia. Esimerkiksi Gerhard Richter liikkuu vapaasti ja taidokkaasti abstraktion spektrillä, luoden teoksia, joissa on sekä tarinallisuutta että tunneilmaisun vapautta.
Perinteiset taiteilijat voivat hyödyntää abstraktin taiteen vaikutteita rikastaakseen omaa ilmaisuaan – lisäämällä syvyyttä, tunnetta ja tulkinnanvaraisuutta omiin töihinsä.
Kuten jo totesin, ja olen todennut monen monta kertaa aiemmin, kuvataide on abstraktion spektri. Liian jyrkkä rajanveto on keinotekoista, ja kuvastaa vaikeutta päästää irti reduktionistisesta todellisuuden selittämisestä. Tieteellisellä ja rationaalisella ajattelulla on tärkeä paikkansa myös kuvataiteessa, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Mestariteoksia syntyy järjen, tieteen, intuition ja mielikuvituksen sulautuessa saumattomasti yhteen yhdeksi eheäksi kokonaisuudeksi. Holistinen lähestymistapa on avain onnistumiseen!
Yhteenveto: Taiteen rajojen rikkominen
Abstraktin ja esittävän taiteen ei tarvitse kilpailla tai olla toistensa vastakohtia. Molemmat tarjoavat omat vahvuutensa ja näkökulmansa siihen, mitä taide voi olla ja miten se voi puhutella ihmisiä. Kun perinteinen taide ottaa oppia abstraktilta taiteelta – ja päinvastoin – taiteilijat voivat löytää uusia tapoja yhdistää visuaalinen kauneus, tunneilmaisu ja merkityksellisyys.
Lopulta molemmat taidemuodot tähtäävät samaan päämäärään: luomaan yhteyden ihmisten välillä ja herättämään syvällisiä kokemuksia. Ja ehkä siinä onkin taiteen suurin merkitys.
Terveisin,
Okulaarinen aistija
Comentarios