Valoa apurahaviidakossa – taiteilijan opas apurahan hakemiseen

Apurahan hakeminen voi tuntua suunnistamiselta pimeässä metsässä – reitti on epäselvä ja ympärillä tiheä viidakko. Silti apurahat ovat monille taiteilijoille elintärkeitä luovan työn mahdollistajia. Oikealla asenteella ja valmistautumisella tähän rahoitusviidakkoon saa tuotua valoa: hyvä hakemus vaatii huolellista työtä, mutta se on täysin tehtävissä. Tässä oppaassa saat käytännönläheisiä vinkkejä apurahan hakemiseen Suomessa, esittelen yleisimmät taiteilijoille suunnatut apurahat sekä kerron rehellisesti kilpailun kovuudesta – unohtamatta rohkaisua jatkaa yrittämistä vaikeuksista huolimatta.

Apurahoja taiteilijoille Suomessa

Suomessa taiteilijoille on tarjolla runsaasti apurahoja sekä julkisista että yksityisistä lähteistä. Valtion taiteilija-apurahat myöntää Taiteen edistämiskeskus (Taike) valtion taidetoimikuntien kautta. Nämä henkilökohtaiset työskentelyapurahat on tarkoitettu ammattitaiteilijoille oman luovan työn rahoittamiseen, ja niitä myönnetään yleensä puoleksi, yhdeksi, kolmeksi tai viideksi vuodeksi. Vuonna 2025 valtion taiteilija-apurahan suuruus on 2196,30 € kuukaudessa, ja se maksetaan verovapaasti kuukausittain. Poikkeuksena kaikkein ansioituneimmille taiteilijoille on olemassa myös harvinaisia kymmenvuotisia taiteilijaprofessorin apurahoja, joiden saajat saavat käyttää taiteilijaprofessorin nimikettä apurahakauden ajan. Valtion apurahat ovat arvostettuja ja tarjoavat pitkäjänteistä tukea, mutta paikkoja on rajoitetusti ja haku on erittäin kilpailtua.

Yksityisellä puolella merkittäviä apurahoja jakavat useat säätiöt ja rahastot. Esimerkiksi Suomen Kulttuurirahasto (SKR) on yksi suurimmista: se myöntää apurahoja tieteen, taiteen ja kulttuurin aloille neljänä hakuaikana vuodessa, ja hakijoina voivat olla yksityishenkilöt, työryhmät tai yhteisöt kaikilla aloilla. SKR:n apurahat jakautuvat valtakunnallisiin ja maakuntarahastoihin, mikä tarkoittaa että hakumahdollisuuksia on useita eri kohderyhmille ympäri vuoden. Koneen Säätiö, Alfred Kordelinin säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Taiteen edistämissäätiö ja monet muut jakavat myös huomattavia summia taiteilijoiden työskentelyyn ja projekteihin. Useilla kaupungeilla ja alueellisilla rahastoilla on lisäksi omia apurahoja (esim. kaupunkien kulttuurirahastot tai alueelliset taidetoimikunnat). Monilla säätiöillä on omat painopisteensä – toiset tukevat esimerkiksi tiettyä taiteenalaa, kohderyhmää tai teemaa – joten hakijan kannattaa selvittää itselleen sopivat rahoittajat.

Apurahan luonne: On hyvä ymmärtää, että apuraha ei ole työsuhde, vaan taloudellinen tuki omaehtoiseen työskentelyyn. Apurahan myöntäjällä ei ole työnantajan velvoitteita tai kontrollia työhön nähden, mutta toisaalta apurahansaaja huolehtii itse sosiaaliturvastaan. Apurahat ovat verovapaita tiettyyn rajaan asti – yksityisten säätiöiden myöntämät kuukausiapurahat ovat verottomia valtion vuotuiseen taiteilija-apurahaan saakka (vuonna 2025 noin 24 000 €). Käytännössä apurahansaajalle kuuluu kuitenkin lakisääteinen eläke- ja tapaturmavakuutus (MELA/MYEL), jos työskentely kestää vähintään 4 kuukautta ja apurahan määrä ylittää n. 4605 € vuodessa. Tämä tarkoittaa, että apurahasta maksetaan eläkevakuutusmaksu (~13–25 % summasta iästä riippuen), mikä tosin on verotuksessa osittain vähennyskelpoinen kulu ja tuo tärkeää turvaa työhön. Apurahan turvin työskentely tarjoaa vapauden toteuttaa omaa projektia täysipainoisesti, mutta edellyttää myös talouden ja ajan suunnittelua itsenäisesti.

Mihin tarkoitukseen apurahaa voi hakea?

Työskentely vs. kohdeapuraha: Yleisimmin taiteilijat hakevat apurahaa joko työskentelyyn (omaan taiteelliseen työhön käytettävä ”palkka” itselle) tai kohdennettuun hankkeeseen (esimerkiksi näyttelyyn, materiaalikuluihin, työpajan järjestämiseen tms.). Valtion taiteilija-apuraha on aina työskentelyapuraha ammattimaiseen taiteelliseen työskentelyyn – sitä ei myönnetä tutkinto-opiskeluun tai muihin opinnäytetöihin eikä suoraan tuotantokuluihin. Monilla säätiöillä sen sijaan on joustavammat kategoriat: voi hakea sekä henkilökohtaista työskentelytukea että projektiapurahaa tai näiden yhdistelmää.

Suomen Kulttuurirahastossa hakija ilmoittaa hakemuksen käyttötarkoituksen, esimerkiksi onko kyse työskentelyapurahasta vai kuluapurahasta (tai molemmista). Koneen Säätiö puolestaan kysyy hakuvaiheessa, onko hanke ensisijaisesti tieteellinen vai taiteellinen, monialainen vai ei, ja mikä on rahoituksen käyttötarkoitus – vaihtoehtoina ovat esimerkiksi taiteellinen työskentely, tapahtuman tai näyttelyn toteuttaminen tai vaikkapa tieteen yleistajuistaminen. On tärkeää määritellä selkeästi, mihin tarkoitukseen tukea tarvitsee, ja varmistaa että kyseinen rahoittaja myös tukee sellaisia hankkeita.

Hakijan profiili: Apurahoja myönnetään sekä yksittäisille taiteilijoille että työryhmille. Jos haet työryhmänä, ryhmälle nimetään vastuuhenkilö joka jättää hakemuksen, ja yleensä jokaisen jäsenen rooli on kuvattava hakemuksessa. Yksityishenkilön apuraha on tarkoitettu hakijan omaan työskentelyyn, eikä esimerkiksi yrityksen palkkoihin – säätiöt kuten Koneen Säätiö myöntävätkin taiteellisessa työssä yleensä nimenomaan kuukausiapurahoja henkilöille palkan sijaan. Moni säätiö kuitenkin mahdollistaa, että työryhmä voi sisällyttää useita apurahansaajia samaan projektiin, ja joissain tapauksissa apurahaa voidaan hakea myös nimettömälle tulevalle tiimin jäsenelle. Jos projekti edellyttää muita kuluja (matkat, materiaalit, tilat), näihin haetaan erikseen kuluapurahaa ja liitetään hakemukseen budjetti. Yleinen periaate on, ettei apurahaa voi saada takautuvasti jo toteutuneisiin kuluihin – tuki myönnetään aina tulevaa toimintaa varten. Siksi hakemuksessa hahmotellaan tuleva työkausi tai projekti, jolle rahoitusta haetaan, mahdollisimman konkreettisesti.

Hakemuksen rakentaminen – selkeys ja sisältö kuntoon

Apurahahakemus on dokumentti, jossa hakija perustelee rahoittajalle, miksi juuri hänen projektiinsa tai työskentelyynsä tulisi myöntää tukea. Hyvän hakemuksen rakentaminen vaatii sekä harkintaa että käytännön kirjoitustyötä. Seuraavassa on keskeisiä askelia ja vinkkejä hakemuksen laadintaan:

• Lue ohjeet huolellisesti: Aloita tutustumalla rahoittajan hakuohjeisiin ja -ehtoihin. Jokaisella apurahoja myöntävällä taholla on omat painotuksensa ja vaatimuksensa, joten hakuilmoitus tulee aina lukea tarkkaan. Varmista, että ymmärrät mihin tarkoitukseen apurahaa voi siltä taholta hakea, mitkä liitteet vaaditaan ja mikä on hakuaika. Noudata annettuja ohjeita pilkuntarkasti – ohjeiden sivuuttaminen voi johtaa hylkäykseen jo teknisen syyn vuoksi.

  
  

• Suunnittele projekti ja kerro se ytimekkäästi: Laadi selkeä työ- tai projektisuunnitelma, josta käy ilmi mitä aiot tehdä, miksi ja miten. Ole täsmällinen ja konkreettinen: kerro kuka tekee mitä, missä, milloin ja miksi. Hyvä suunnitelma vastaa näihin peruskysymyksiin ja osoittaa, että projekti on huolellisesti mietitty ja toteutettavissa. Muista tuoda esiin myös projektisi uutuus, taiteellinen tai yhteiskunnallinen merkitys ja ajankohtaisuus – miksi tällä työllä on väliä juuri nyt. Taiteen alalla voit korostaa teoksen taiteellisia tavoitteita tai omaa ilmaisua, mutta pyri avaamaan asiat niin, että myös taiteenalasi ulkopuolinen ymmärtää työn idean. Arvioijat eivät aina edusta täsmälleen samaa erikoisalaa, joten vältä liian erikoista jargonia.

  
  

• Panosta tiivistelmään ja aloitukseen: Monilla rahoittajilla hakemus sisältää tiivistelmän tai ensimmäisen kappaleen, johon arvioijat kiinnittävät erityistä huomiota. Esimerkiksi Koneen Säätiöllä hakemuksen tiivistelmä (n. 2000 merkkiä) on ratkaisevan tärkeä – arvioija lukee sen usein ensimmäisenä. Pyri siis kiteyttämään ydinidea heti alkuun kiinnostavasti ja selkeästi. Aloita hakemusteksti napakalla esittelyllä, joka herättää lukijan mielenkiinnon ja kertoo suunnitelman olennaisimman annin. Kuvittele arvioijan lukevan kymmeniä hakemuksia peräjälkeen: miten varmistat, että juuri sinun suunnitelmasi jää mieleen?

  
  

• CV ja liitteet kuntoon: Lähes aina hakemukseen liitetään ansioluettelo (CV), josta ilmenevät hakijan taiteellinen koulutus, kokemus ja saavutukset. Pidä CV ajan tasalla ja muokkaa sitä tarvittaessa hakua varten – painota esimerkiksi juuri sitä kokemusta, joka tukee haettavaa projektia. Joillakin aloilla vaaditaan myös työnäytteitä: kuvataiteilijoilta yleensä pyydetään 3–5 teoskuvaa liitteeksi, medialle voidaan pyytää video- tai ääninäytteitä jne. Varmista, että noudatat liiteohjeita (esimerkiksi tiedostokoot ja -muodot). Mikäli hakemukseen saa liittää suosittelukirjeitä, pyydä ne hyvissä ajoin etukäteen – etenkin arvostetut suosittelijat ovat kiireisiä, eikä viime tipassa pyydetty suositus välttämättä ehdi mukaan.

  
  

• Realistinen budjetti (jos tarpeen): Mikäli haet apurahaa kulujen kattamiseen (esim. tuotantoon, materiaaleihin tai matkoihin), liitä selkeä budjetti erillisenä liitteenä rahoittajan ohjeiden mukaan. Budjetista tulee käydä ilmi, mihin kuluihin olet rahaa varaamassa ja miten laskelma on tehty. Ole realistinen: liian suuri summa ilman perusteluja voi herättää kysymyksiä, mutta toisaalta liian pieni budjetti voi vaikuttaa siltä, ettet pysty toteuttamaan hanketta. Jos haet sekä työskentely- että kuluapurahaa, erittele nämä selvästi. Muista, että apuraha kattaa yleensä vain välittömät kulut ja työskentelyn – “piilokuluja” tai yleiskustannuksia ei useinkaan tueta, ellei toisin mainita.

  
  

• Viimeistely ja oikoluku: Kirjoita hakemusteksti hyvissä ajoin, jotta ehdit muokata sitä. Tarkista teksti moneen kertaan itse ja pyydä myös ulkopuolista palautetta – anna kollegan, ystävän tai perheenjäsenen lukea hakemus läpi. Ulkopuolinen voi huomata epäselvyyksiä tai kehittämiskohteita, joihin hakija itse sokeutuu. Kysy palautteen antajalta: Onko hakemus ymmärrettävä ja vakuuttava? Jäikö jotain olennaista epäselväksi? Korjaa mahdolliset kirjoitusvirheet, epäjohdonmukaisuudet ja varmista, että hakemus herättää luottamusta.

  
  

• Asenne kuntoon: Ole hakemuksessa rehellinen, realistinen ja optimistinen. Kerro mitä aiot tehdä ja mihin pystyt, älä vähättele itseäsi – mutta vältä myös epärealistisia lupauksia tai yliampuvia ilmaisuja. Hakemuksesta tulisi välittyä uskottavuus: annat ymmärtää hallitsevasi aiheesi ja tiedät, mitä olet tekemässä. Samalla saa näkyä intohimo ja motivaatio – apurahan antajat arvostavat hakijoita, jotka ovat aidosti sitoutuneita ideaansa.

  
  

• Käytännön tarkistuslista: Ennen lähettämistä tee lopullinen tarkistus. Oletko täyttänyt kaikki hakulomakkeen kohdat huolellisesti? Onhan kaikki kysytyt tiedot ja liitteet mukana? Ovatko yhteystietosi oikein? Pitikö hakemus allekirjoittaa tai vaatiiko järjestelmä tunnistautumisen? Jätä hakemus hyvissä ajoin ennen määräaikaa – tekniset ongelmat viime minuuteilla voivat koitua kohtalokkaiksi. Lähettämällä hakemuksen ajoissa vältät viime hetken stressin.

Tiivistettynä: hyvä apurahahakemus on selkeä, konkreettinen ja huolella viimeistelty kokonaisuus, joka noudattaa rahoittajan ohjeita. Se kertoo lukijalle tärkeimmät asiat heti kättelyssä, vakuuttaa projektin merkityksellisyydestä ja osoittaa hakijan pätevyyden. Kun panostat rakenteeseen ja sisältöön, erotut eduksesi kovassa kisassa.

Vältä näitä sudenkuoppia

Hakemusta laatiessa on myös asioita, joita kannattaa välttää. Seuraavassa muutamia yleisiä sudenkuoppia, joihin hakijat toisinaan kompastuvat:

• Ohjeiden sivuuttaminen: Suurin virhe on laiminlyödä rahoittajan antamat ohjeet. Esimerkiksi jos hakuohjeessa kielletään liittämästä ylimääräisiä materiaaleja tai vaaditaan tietty muotoilu, poikkeaminen näistä voi johtaa hylkäykseen. Myös myöhästyminen on kohtalokasta – myöhässä saapunutta tai puutteellista hakemusta ei voida ottaa käsittelyyn. Varmista siis, että hakemus saapuu perille määräaikaan mennessä ja sisältää kaiken vaaditun.

  
  

• Epäselvä tai jaaritteleva teksti: Vältä liian ympäripyöreää kieltä, epämääräisiä lupauksia ja pitkää taustoitusta ilman konkretiaa. Hakemuksen lukija haluaa ymmärtää nopeasti, mitä olet tekemässä. Liian polveileva tai sekava hakemus, josta varsinainen idea ei erotu, putoaa helposti muiden joukkoon. Samoin liian pitkä teksti suhteessa annettuihin rajoihin on virhe: monilla hauilla on merkkirajat tiivistelmälle ja suunnitelmalle – noudata niitä. Ylimitoitettu hakemus voi antaa vaikutelman, ettet osaa tiivistää etkä kunnioita ohjeita.

  
  

• Liiallinen vaatimattomuus tai uho: Apurahahakemuksessa tasapainoilemme itsensä kehumisen ja realismiin välillä. Vältä turhaa vaatimattomuutta – jos et itse usko projektiisi, miksi rahoittaja uskoisi? Toisaalta älä sorru uhoon tai yliampuviin väitteisiin. Pysy asiallisena: perustele projektin arvo konkreettisin näytöin ja odotuksin. Kieli, joka aliarvioi omaa osaamista tai toisaalta lupaa maailmaa mullistavia tuloksia ilman uskottavaa suunnitelmaa, herättää epäluottamusta. Muista neuvo: ole optimistinen mutta rehellinen.

  
  

• Puuttellinen viimeistely: Kiireessä tehty hakemus, jossa on kirjoitusvirheitä, epäloogisuuksia tai väärin nimettyjä liitteitä, antaa huolimattoman kuvan. Älä lähetä ensimmäistä raakaversiota, jonka kirjoitit – lähes aina teksti paranee editoinnilla. Oikolue ja pyydä palautetta, kuten edellä todettiin. Myös tekniset seikat kuuluvat tähän: varmista, että liitteet avautuvat ja linkit toimivat (esim. jos jaat portfolion verkossa). Puutteellinen hakemus (esim. CV tai pakolliset liitteet puuttuvat) voidaan hylätä jopa ilman sisällön arviointia.

  
  

• Hankkeen heikko perustelu: Jos hakemuksesta ei käy ilmi, miksi projekti on tärkeä ja miksi sitä varten tarvitaan apurahaa, se on todennäköisesti epäonnistunut. Vältä siis olettamasta, että idea puhukoon puolestaan – tehtäväsi on nimenomaan vakuuttaa rahoittaja sen merkityksestä. Perustele taiteellinen visiosi tai työskentelysi tavoitteet niin, että ne avautuvat myös ulkopuoliselle. Pelkkä toteamus “tarvitsen rahaa elämiseen jotta voin tehdä taidetta” ei riitä, vaikka se onkin apurahojen perusidea – taustalle tarvitaan kuvaus millaisesta taiteellisesta työstä on kyse ja mitä tuloksia tai vaikutuksia siltä odotat.

Case-esimerkki: Apurahan hakeminen Koneen Säätiöstä

Seuraavaksi tarkastelemme konkreettista esimerkkiä apurahan hakemisesta Koneen Säätiöstä, joka on yksi tunnetuimmista taiteen rahoittajista Suomessa. Koneen Säätiö on yksityinen säätiö, joka tukee rohkeita avauksia tieteessä ja taiteessa. Säätiön yleinen apurahahaku järjestetään kerran vuodessa (viime vuosina haku on ajoittunut syksyyn), ja se houkuttelee valtavan määrän hakijoita: esimerkiksi vuoden 2024 yleishaussa Koneen Säätiö vastaanotti peräti 3 575 taiteen alan hakemusta (ja 3 074 tieteellisen puolen hakemusta) määräaikaan mennessä. Tästä massasta vain murto-osa voi saada rahoituksen – Koneen Säätiön myöntöprosentti tuossa haussa oli noin 5,2 %. Tämä kertoo kilpailun kovuudesta: jokainen hakemus todella kilpailee tuhansien muiden kanssa.

Hahmotelma hakuprosessista: Kuvitellaan taiteilija, joka aikoo hakea Koneen Säätiöltä apurahaa yksivuotiseen projektiinsa. Ensimmäinen askel on kirjautua säätiön verkkohakulomakkeelle hakuaikana ja täyttää vaaditut perustiedot. Hakija määrittelee hankkeen tyypin (taide, tiede vai niiden yhdistelmä) sekä onko työ monitaiteinen tai -tieteinen – Kone arvostaa hankkeissa myös poikkialaisuutta, joten tämän pohdinta kuuluu prosessiin. Seuraavaksi hakija otsikoi hankkeensa ja kirjoittaa noin parin tuhannen merkin tiivistelmän, jossa esitellään työn ydinajatus ja toteutustapa ytimekkäästi. Koneen Säätiö itse painottaa tiivistelmän merkitystä arvioinnissa, sillä se luetaan ensimmäisenä ja myös julkaistaan, mikäli apuraha myönnetään – siis tiivistelmän on oltava erityisen huolella laadittu.

Hakemuksessa hakija ilmoittaa myös haettavan rahoituksen lajin ja keston. Koneen Säätiö kehottaa hakijoita rohkeasti hakemaan koko hankkeen tarvitseman rahoituksen yhdellä kertaa ja suosii monivuotisia hankkeita. Esimerkkitapauksessamme taiteilija hakee vuoden työskentelyapurahaa itselleen. Koneen Säätiön työskentelyapurahat ovat kuukausipohjaisia: hakijan tulee valita omaan kokemustasoonsa sopiva apurahaluokka. Säätiöllä on kolme tasoa: aloittelevan taiteilijan apuraha 2 700 € kuukaudessa, kokeneemman (yli ~10 vuoden uran) 3 200 €/kk ja erittäin kokeneen (yli ~20 vuotta uraa) 3 800 €/kk. Hakemuksessa tulee perustella, miksi hakee tiettyä tasoa, jos valitsee korkeamman luokan. Hakija valitsee itselleen sopivan summan – esimerkiksi uransa alkuvaiheessa oleva mediataiteilija saattaisi hakea 2 700 €/kk vuodeksi, yhteensä 32 400 €. Koneen apurahatasot ovat verovapaita ainakin valtion apurahan määrään saakka, joten niistä ei mene tuloveroa, mutta kuten kaikki yli 4kk kestävät apurahat, myös tämä rahoitus edellyttää MYEL-vakuutuksen ottamista.

Hakemukseen liitetään työsuunnitelma liitteenä (laajempi kuvaus projektista, yleensä muutama sivu) sekä taiteilijan CV. Mahdolliset muut liitteet riippuvat hankkeen luonteesta – esim. visuaalisen taiteen alalla voisi liittää kuvia teosluonnoksista. Koneen Säätiö kysyy myös usein hankkeen aikataulun ja arvioidun keston, sekä onko muita rahoittajia haussa tai myönnettynä. Budjettia kysytään erikseen, jos haetaan paljon kuluja; jos hakemus on pelkkään työskentelyyn, erillistä budjettia ei välttämättä tarvita, mutta hankkeen kokonaisuus on silti hyvä hahmottaa.

Kun hakija on täyttänyt huolellisesti jokaisen kohdan – mukaan lukien projektin tarkoitus (miksi ja mitä tavoitellaan) ja menetelmät (miten toteutetaan) – hän lähettää hakemuksen sähköisesti ennen hakuajan umpeutumista. Koneen Säätiön haussa sähköinen portaali sulkeutuu ilmoitettuna päivänä ja kellonaikana, eikä myöhästyneitä hakemuksia hyväksytä, joten deadline on ehdoton.

Arviointi ja tulokset: Koneen Säätiön hakemukset käyvät läpi asiantuntija-arvioinnin. Säätiö korostaa, että päätöksenteossa joudutaan tekemään valintoja yhtä hyvien hakemusten välillä, eikä parhaiden hakijoiden välillä ole aina selkeää järjestystä. Toisin sanoen moni muukin hyvä hanke kilpailee samoista rahoista, ja lopulliseen ratkaisuun vaikuttavat myös säätiön strategiset painotukset, riskinottohalu sekä kokonaisuuden hajautus eri aloille. Hakijalle tämä näyttäytyy usein siten, että päätöksessä on myös hitunen onnea ja oikeaa ajoitusta. Koneen Säätiö ilmoittaa päätöksistään yleensä muutaman kuukauden kuluessa haun päättymisestä. Vain pieni osa saa myönteisen vastauksen – esimerkkihakijallammekin on siis vain ehkä noin 1:20 mahdollisuus onnistua. Jos apurahaa ei tule, Kone ei valitettavasti pysty antamaan yksilöllistä palautetta jokaiselle (hakemuksia on liikaa). Tällöin on tärkeää muistaa, että päätös ei välttämättä tarkoita hankkeen huonoutta, vaan rahoitusta ei vain riittänyt kaikille hyville hakijoille. Kuten Säätiöt ja rahastot ry opastaa: “Apurahoista on kova kilpailu, siksi hyväkin hakemus voi jäädä vaille rahoitusta. Älä lannistu: menestyneimmilläkin taiteilijoilla on takanaan hakuja, joissa rahoitusta ei tullut.”.

Jos tärppää: Mikäli hakemus menestyy ja taiteilija saa Koneen Säätiöltä apurahan, on edessä ilon päivä – ja käytännön järjestelyjä. Apurahan saajan tulee allekirjoittaa apurahasopimus, huolehtia MYEL-vakuutuksen hakemisesta Melasta 3 kuukauden kuluessa ja järjestää oma työaikansa apurahakaudelle. Koneen Säätiö maksaa apurahan pääsääntöisesti erissä (esim. kuukausittain) ja edellyttää loppuraportin kirjoittamista hankkeen päätyttyä. Apurahan turvin taiteilija voi nyt omistautua projektilleen täysipäiväisesti määräajaksi – tämä on juuri se skenaario, jonka takia hakemus kannattaa nähdä vaivan arvoisena.

Lopuksi: tukea, taitoa ja tuuria

Apurahan hakeminen on yhdistelmä suunnitelmallisuutta, sinnikkyyttä ja hieman onneakin. Jokainen hakukerta on oppimiskokemus: vaikka tulos olisi kielteinen, hakemuksen kirjoittaminen kirkastaa omaa taiteellista suunnitelmaa ja kehittää taitoa sanoittaa omaa työtä. On hyvä muistaa, että apurahoja hakiessa kilpailu on erittäin kovaa, eivätkä kaikki erinomaisetkaan hakijat voi saada rahoitusta – se kuuluu pelin luonteeseen. Tärkeintä on olla lannistumatta vastoinkäymisistä. Kokenutkin taiteilija on voinut kerätä monta “ei kiitos” -päätöstä ennen ensimmäistä myöntöä, ja silti myöhemmin menestyä apurahoissa. Jokainen uusi hakukierros on mahdollisuus parantaa hakemusta edellisestä oppien.

Lopuksi on syytä korostaa, että apurahan saaminen ei ole arvovalinta taiteesi suhteen – se, ettei rahoitusta irtoa, ei tee kenestäkään huonoa taiteilijaa. Säätiöiden rajalliset varat ja tuhannet hakijat varmistavat, että moni hyvä jää ilman tukea. Siksi on tärkeää löytää hakemisesta myös muuta arvoa: oman työn jäsentäminen, uusien ideoiden kehittely ja vaikkapa verkostoituminen (hakuprosessin kautta voi oppia tuntemaan kollegoita ja rahoituskenttää paremmin). Ja kun se onnistumisen hetki koittaa, se tuntuu sitäkin makeammalta – apuraha on paitsi taloudellinen tuki, myös luottamuksenosoitus ja tunnustus taiteilijalle.

Onnea matkaan apurahajahtiin! Muista, että jokainen hakemus on investointi omaan taiteeseesi. Huolellisesti laadittu hakemus ja sitkeä yritys voivat lopulta avata ovet unelmiesi projekteille. Vaikka polku apurahaviidakossa on haastava, se on kuljettavissa – ja tukea on tarjolla niille, jotka uskaltavat rohkeasti hakea.

Terveisin,

Okulaarinen tieteilijä

Lähteet:

1. Säätiöt ja rahastot ry – Apurahan hakijalle: ohjeita ja taustatietoa apurahojen hakemiseen saatiotrahastot.fi.

2. Taiteen edistämiskeskus – Taiteilija-apurahat: hakuilmoitus 2025 valtion taiteilija-apurahoista ja hakuohjeet taike.fi.

3. Koneen Säätiö – Ohjeet rahoituksen hakuun: säätiön apurahojen hakuohjeita ja ehdot (esim. apurahaluokat, verotus)koneensaatio.fi.

4. Koneen Säätiö – Hakukriteerit: yleisen haun kriteerit ja painotukset (monivuotisuus, alat, summat)koneensaatio.fi.

5. Intohiomo (Suvi Heikkilä) – Blogikirjoitukset kulttuurialan rahoitushaun haasteista ja taidoista intohiomo.fi.

6. Suomen Kulttuurirahasto – Apurahat: tietoa SKR:n apurahoista ja hakukäytännöistä (yksityishenkilöt, työryhmät, hakukaudet)skr.fi.