Älyllisen rehellisyyden puhdistusportti – Miksi mielipiteen on ansaittava olemassaolonsa faktojen kautta

Johdanto: Mielipiteiden aikakausi

Elämme aikakautta, jossa mielipiteet ovat kaikkialla. Ne vyöryvät päällemme valtavan tulvan tavoin osana informaation suunnatonta merta. Mielipiteitä jaetaan, puolustetaan, levitetään ja jopa huudetaan. Mutta kuinka moni niistä lepää vakaalla perustalla? Kuinka moni niistä perustuu tosiasioihin, eikä ennekkoasenteisiin, huhupuheisiin, toiveisiin, väärinkäsityksiin tai valheisiin? Ansaitseeko mielipide todella tulla esiin, jos sen perustana ei ole syvällinen ymmärrys tai vähintään riittävä faktapohjainen tieto asiasta, jota se koskee?

Moni on nykyään nopea arvioimaan ihmisiä, ilmiöitä, asioita tai kokonaisia ihmisryhmiä – joskus pelkän kuulopuheen, median narratiivin, puutteellisen tiedon tai tunnepohjaisen reaktion varassa. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta; se on inhimillistä. Mutta jos haluamme viljellä keskustelua, joka johtaa totuuteen eikä pelkkään vastakkainasetteluun, tarvitsemme suojan.

Suodattimen. Puhdistusportin.

Yksi kysymys, joka paljastaa pohjan

Yksi suosikkikysymyksistäni, jonka esitän usein itselleni, on:

Kuinka moni mielipiteeni perustuu todella paikkansapitävään tietoon – eikä vain siihen, mitä olen kuullut tai toistanut tarkistamatta faktoja?

Tämä kysymys on yksinkertainen, mutta sen rehellinen kohtaaminen voi horjuttaa yllättävän monta varmalta tuntuvaa näkemystä. Se pysäyttää itseluottamuksen ja kutsuu tilalle nöyryyden. Samalla se erottaa aidon älyllisen rehellisyyden pelkästä asenteesta tai mielikuvasta. Jos kysymys otetaan vakavasti, se toimii kuin portinvartija: vain ne mielipiteet, jotka on muodostettu tiedon, perehtymisen ja harkinnan kautta, saavat kulkea läpi.

Tässä ei ole kyse toisten mielipiteiden tylystä tyrmäämisestä, vaan rehellisen vuorovaikutuksen kaipuusta. Jos keskustelut eivät perustu tosiasioihin, ei keskusteluissa ole järkeä. Ei ainakaan silloin jos olemme kiinnostuneita totuudesta.

Terapeuttinen tunteista puhuminen on asia erikseen, mutta siinäkin usein subjektiivisten aistimusten, tulkintojen ja tuntemusten purkamisen kautta tavoitellaan objektiivisempaa näkökulmaa. Ainakin jos tavoite on realiteetit tunnustava henkinen eheytyminen.

Varoitus! Emotionaalisuuden ja syy-seuraussuhteen ansat

Tunnepitoisten ja tunteisiin vetoavien esitysten ja puheiden kanssa on hyvä olla tarkkana. Samoin anekdootit eli yksilöiden kokemukset täytyy kuljettaa suodattamen kautta. Jokaista onnistumista markkinoidaan yleensä aina ihmisten todistuspuheenvuoroilla.

"Söin tätä pilleriä kuukauden ja tukkani kasvoi takaisin päähän!"

Kaikkein älyttömimmät väitteet on helppo tunnistaa, mutta entä sitten jos sanoma on muotoiltu todella uskottavan kuuloiseksi?

Itse olen melko luottavainen ja tahdon ajatella toisista hyvää, niinpä toisen ihmisen puhe on aina tietyllä tavalla lähtökohtaisesti vakuuttavaa. Toisen todeksi koettua tai tulkittua näkemystä tai kokemusta on vaikea kyseenalaistaa. Mutta tässä tarvitaan tervettä suodatinta. Ihminen voi olla täysin vilpitön, mutta silti täysin väärässä.

Entä syy ja seuraus?

Lisäksi yksilöiden kokemusten taustalla olevaa syyn ja seurauksen suhdetta voi olla mahdoton vahvistaa. Tieteen yksi isoista haasteista on kausaation ja korrelaation erottaminen. Se, että kaksi asiaa esiintyy samanaikaisesti, ei vielä tarkoita, että toinen aiheuttaa toisen. Ilman selkeää syy-seuraussuhteen osoittamista saatamme rakentaa teorioita pelkkien sattumien varaan.

Onko yhteys todellinen – vai vain rinnakkaista liikettä?

Se, että aamuisin kukko laulaa ja aurinko nousee, ei tarkoita, että kukko aiheuttaa auringonnousun.

Korrelaatio on vasta alku – ei vielä selitys.

Keskustelun laadun suojaaminen

Älyllisen rehellisyyden puhdistusportti ei suojaa vain omaa ajatteluani – vaan myös keskustelua. Jos joku haluaa haastaa näkemykseni, hänen on ensin läpäistävä sama kysymys. Onko hänen kritiikkinsä peräisin ymmärryksestä – vai vahvistamattoman tiedon toistosta? Onko hän ottanut selvää, vai toimiiko hän reaktion, oletuksen tai kuulopuheen varassa?

Tämä aihe kiinnostaa minua erityisen paljon siksi, koska olen itse kohdannut niin paljon argumentointia ja mielipiteitä, joiden vääristyneisyys on äärimmäisen hämmentävää. Miksi? Miksi asioista ei voisi puhua tosiasioiden mukaan? Mikä saa monet taistelemaan faktoja vastaan suurella itsevarmuudella, tai sivuuttamaan luotettavan tiedon? Tällaista ilmiötä esiintyy paradoksaalisesti 'toisinajattelijoiden' kumoajien keskuudessa. Eli joskus ja useinkin ne, jotka esiintyvät totuuden kovaäänisimpinä puolustajina, ovatkin itse harhaanjohdettuja tai itsepetoksen uhreja. Siksi toistelen usein täällä blogissani sitä, että älä luota minuun ilman faktojen tarkistamista. Tähän täytyy vielä lisätä se, että löytämänsä 'faktat' täytyy myös vahvistaa. Fatkojen selvittäminen on monikerroksinen prosessi.

Faktan tarkistamisen perusaskel on lainausten alkuperäisen kontekstin selvittäminen ja aivan minimissään lainauksen paikkansapitävyyden tarkistaminen. Todella syvässä tutkimisessa mennään asioiden alkulähteille, eikä tyydytä vain toisen tai kolmannen käden tietoon.

Faktojen väistelyssä mennään joskus hämmästyttävän pitkälle. Jopa niin pitkälle, että fakta tiedetään, mutta siitä ei välitetä, vaan pysytään kiinni siinä, miten on totuttu ajattelemaan. Tai miten lähipiirissä ajatellaan. Valitettavasti ja todistettavasti tätä ilmiötä esiintyy eri alojen parhaimpien asiantuntijoidenkin kohdalla. Olen koonnut omaa arkistoa tällaisista tapauksista. Tapauksia, joissa joku huippuasiantuntija myöntää selvästi, että asia on tietyllä tavalla, mutta ei silti usko siihen. Sosiaalinen paine luultavasti on merkittävä tekijä tässä. Kun on saavuttanut tietyn aseman, on vaikeaa kieltää oman heimonsa rakkaimpia dogmeja, vaikka tietäisi niiden olevan faktojen näkökulmasta heikolla pohjalla.

Toki jotkin aihepiirit mahdollistavat joustavampaa tulkintaa faktojenkin pohjalta, mutta silloin tämä joustavuus kulkee molempiin suuntiin tai useaan suuntaan. Jos jokin faktatieto tai todiste on tulkittavissa uskottavasti useammalla kuin yhdellä tavalla, silloin tiettyyn tulkintaan lukkiutumiselle tarvitaan äärimmäisen vahvat perusteet (eli lisää faktoja ja todisteita). Aina tällaisia perusteita ei ole.

Faktapohjainen keskustelu ei tarkoita, että keskustelussa pitäisi olla asiantuntija – mutta rehellinen halu tuntea taustat ennen tuomiota on järkevän ja reilun keskustelun vähimmäisehto. Ilman sitä keskustelu ei ole aidosti vuorovaikutteista, vaan enintään päälle liimattua kommentointia. Puhdistusportti toimii kuin siivilä, joka päästää läpi vain sen, mikä on valmisteltu vilpittömästi.

Tietämättömyyden tunnistaminen – ja sen reilu kohtaaminen

Kun keskustelija ei läpäise älyllisen rehellisyyden puhditusporttia, se paljastuu nopeasti: yleistykset, tunnepohjaiset hyökkäykset, väärinymmärrykset tai kehäpäätelmät alkavat korvata faktoja. Tällöin mielipide ei enää ole perusteltu, vaan pelkästään ilmaistu. Ja vaikka jokaisella on oikeus ilmaista itseään, ei kaikilla mielipiteillä ole samaa painoarvoa – ei ainakaan silloin, kun etsitään totuutta.

Puhdistusportti ei siis estä ketään osallistumasta, mutta se paljastaa osallistumisen laadun. Se tekee näkyväksi sen, mikä on tiedon ja harkinnan tuotetta – ja mikä ei.

Tämä on sikäli haasteellinen tie, että se vaatii asioihin perehtymistä, jopa itse loogisen argumentaation ja reilun kommunikaation lainalaisuuksien opiskelua.

Nykyajan tiedon runsauteen liittyy se hyvä puoli, että tietoa on helposti saatavilla. Pelkällä nettiyhteydellä ja tiedonhakutaidolla pääsee kuka tahansa käsiksi moniin eri alojen huippuammattilaisten käyttämiin tietokantoihin ja lähteisiin. Lisäksi tekoäly mahdollistaa tiedon kanssa keskustelun uudella tavalla, mikä oikein käytettynä tukee kriittistä ajattelua, oppimista ja tiedon sisäistämistä. Vanha kunnon kirjastokin (tai kirjakauppa) on edelleen hyvä paikka etsiä tietoa. Fyysiset kirjat soveltuvat erityisen hyvin syvämietteisempään ja keskittyneempään tutkimiseen. Siksi yritän pitää fyysisten kirjojen lukemisen osana päivittäistä rutiiniani.

Totuuden kunnioitus alkaa itsestä

Tärkeintä on kuitenkin tämä: Älyllisen rehellisyyden puhdistusportti ei ole ensisijaisesti muita varten. Se on minua varten. Se on meitä itseämme varten. Se on standardin asettamista itselle ja keino tunnistaa mitä polkua kannattaa seurata.

Sillä en voi vaatia muilta sellaista, mihin en itse ole valmis. Jos haluan keskustella totuudenmukaisesti, minun täytyy aloittaa itsetutkistelusta. Totuuden selvittäminen alkaa peilin edestä. Onko minun omat käsitykseni rakennettu faktatiedolle vai oletuksille? Ovatko ne edelleen avoimia tarkistukselle, vai puolustanko niitä vain siksi, että olen ehtinyt sanoa ne ääneen tai olen tunneperäisesti kiintynyt niihin?

Kasvu alkaa sillä hetkellä, kun uskallan antaa mielipiteelleni luvan muuttua – ei mukavuuden vuoksi, vaan totuuden tähden. Ja se hetki voi syntyä vain silloin, kun käyn ensin itse läpi tämän portin.

Loppusanat: Puhdistusportti ei ole muuri

"Älyllisen rehellisyyden puhdistusportti" ei ole muuri ihmisten välillä, vaan todellisen keskustelun mahdollistaja. Se on avoin ja läpäistävissä – kenelle tahansa, joka on valmis pysähtymään ja kysymään rehellisesti: Tiedänkö todella sen, mistä puhun? Jos vastaus on kyllä, silloin meillä voi olla merkityksellinen keskustelu. Jos ei, on ehkä parempi ensin kuunnella – ja oppia.

Terveisin,

Okulaarinen tieteilijä