top of page

Abstrakti taide: Objektiivinen ja henkilökohtainen arvio

Hei! Mitä sinä ajattelet abstraktista taiteesta? Entä haluaisitko kuulla, mitä klassinen maalari ajattelee siitä? Tässä kirjoituksessa kerron abstraktista taiteesta ensin objektiivisesti ja sitten oman mielipiteeni.




Mitä on abstrakti taide?


Abstrakti taide on taidesuuntaus, joka ei pyri esittämään tai jäljittelemään ulkoista todellisuutta tunnistettavasti tai tarkasti, vaan pikemminkin käyttää värejä, muotoja ja linjoja ilmaisemaan tunteita, ajatuksia ja konsepteja. Siinä missä esittävä taide kuvaa tunnistettavia kohteita – kuten maisemia, ihmisiä tai esineitä – abstrakti taide keskittyy yleensä enemmän taiteen elementtien, kuten värin ja muodon, sisäiseen dynamiikkaan.


Tässä on joitakin abstraktin taiteen pääpiirteitä listattuna:


  1. Ei-esittävyys: Abstraktissa taiteessa ei yleensä ole tunnistettavia kohteita. Teoksessa voi olla viitteitä todellisista kohteista, mutta ne ovat usein vääristyneitä tai yksinkertaistettuja.

  2. Korostaa väriä ja muotoa: Abstraktissa taiteessa värillä ja muodolla on usein keskeinen rooli. Taiteilija voi käyttää niitä tuottaakseen halutun emotionaalisen vaikutuksen tai ilmaistakseen tiettyä ideaa.

  3. Vapaus tulkinnassa: Koska abstraktissa taiteessa ei ole selkeitä kohteita tai tarinoita, katsojalla on suuri vapaus tulkita teosta. Tämä voi johtaa monenlaisiin henkilökohtaisiin reaktioihin ja tulkintoihin.


Abstraktin taiteen historia ulottuu 1900-luvun alkuun. Tällöin syntyi ajatus siitä, että taide voisi kuvata sellaisia asioita, joita ei voida nähdä paljain silmin, kuten tunteita ja henkisiä kokemuksia.


Taiteilijoita, kuten Wassily Kandinsky, Piet Mondrian ja Kazimir Malevich, pidetään abstraktin taiteen edelläkävijöinä. He rikkoivat perinteisen taiteen sääntöjä ja loivat teoksia, jotka eivät pyrkineet jäljittelemään todellisuutta.


Abstrakti taide jakautuu moniin alalajeihin ja tyyleihin. Esimerkiksi kubismi, ekspressionismi, suprematismi ja minimalismi ovat kaikki abstraktin taiteen muotoja tai tyylejä.



Abstraktin taiteen subjektiivisuus


Subjektiivisuus on keskeinen piirre abstraktissa taiteessa. Se liittyy siihen, miten taiteilijan henkilökohtaiset tunteet, kokemukset ja näkemykset vaikuttavat teoksen luomiseen sekä siihen, miten yksittäinen katsoja kokee ja tulkitsee teoksen.


Subjektiivisuuden merkitys abstraktissa taiteessa:


  1. Taiteilijan ilmaisu: Abstraktissa taiteessa taiteilija voi vapaasti ilmaista omia tunteitaan, ajatuksiaan ja kokemuksiaan ilman tarvetta esittää tunnistettavia kohteita tai tapahtumia. Tämä tekee abstraktista taiteesta erittäin henkilökohtaisen ilmaisumuodon.

  2. Katsojan tulkinta: Koska abstraktissa taiteessa ei ole selkeää esittävää sisältöä, se antaa katsojalle suuren vapauden tulkita teosta. Jokainen katsoja tuo oman persoonallisuutensa, kokemuksensa ja kulttuuritaustansa teoksen tulkintaan, ja näin ollen sama teos voi herättää erilaisia tunteita ja ajatuksia eri ihmisissä.

  3. Vastakohta objektiivisuudelle: Siinä missä objektiivinen taide pyrkii esittämään asioita sellaisina kuin ne ovat tai yleisesti nähdään, subjektiivinen abstrakti taide antaa enemmän tilaa henkilökohtaiselle tulkinnalle ja ilmaisulle.

  4. Vastareaktio realismin traditioille: Abstraktin taiteen nousu 1900-luvun alussa voidaan nähdä myös vastareaktiona realismin ja naturalismin traditioille, jotka korostivat tarkempaa ja objektiivisempaa kuvan esitystä.

Subjektiivisuus on siis yksi abstraktin taiteen keskeisistä piirteistä ja vahvuuksista. Se antaa sekä taiteilijalle että katsojalle mahdollisuuden yksilölliseen ja henkilökohtaiseen ilmaisuun ja kokemukseen.






Konseptuaalisuus ja abstrakti taide


Konseptuaalisuus ja abstrakti taide ovat kaksi eri taidesuuntausta, mutta ne voivat kohdata ja limittyä monella tapaa. Konseptuaalinen taide korostaa idean tai konseptin merkitystä teoksessa, kun taas abstraktissa taiteessa keskiössä ovat usein värit, muodot ja visuaaliset elementit, jotka eivät välttämättä esitä mitään konkreettista.


Konseptuaalinen taide (käsitetaide) syntyi 1960- ja 1970-luvuilla reaktiona perinteiseen taidemaailmaan ja sen instituutioihin. Konseptuaalisessa taiteessa itse idea tai konsepti on tärkeämpi kuin teoksen fyysinen toteutus. Tämä taidesuuntaus on laajentanut käsitystämme siitä, mitä taide voi olla, ja se on usein ottanut kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja taiteen rooliin yhteiskunnassa.


Vaikka konseptuaalisuus ja abstrakti taide ovat kaksi eri asiaa, ne voivat kuitenkin kohdata ja usein kohtaavat seuraavilla tavoilla:


  1. Konseptin integrointi: Abstrakti teos voi olla osa laajempaa konseptia tai teemaa, joka yhdistää useita teoksia. Esimerkiksi taiteilija voi käyttää abstraktia ilmaisua tutkiakseen tiettyä ideaa tai tunnetta sarjassa teoksia.

  2. Intuitiivinen vs. suunniteltu: Vaikka monet abstraktit teokset voivat syntyä intuitiivisesti, konseptuaalisessa lähestymistavassa taiteilija voi suunnitella teoksen etukäteen tietyllä idealla tai teemalla mielessään.

  3. Teoksen selitys: Joissakin tapauksissa abstrakti teos saattaa näyttää sattumanvaraiselta tai epäselvältä, mutta kun taiteilija selittää sen takana olevan konseptin, teoksen merkitys voi avautua katsojalle uudella tavalla.


Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikka abstrakti taide ei välttämättä ole aina konseptuaalista, konseptuaalisuus voi olla tärkeä osa monia abstrakteja teoksia. Taiteilijan intentio ja lähestymistapa määräävät, kuinka paljon konseptuaalisuus vaikuttaa teokseen.



Abstraktin taiteen kohtaama kritiikki


Abstraktia taidetta on kritisoitu monista syistä sen syntyhetkistä lähtien, ja monet kritiikit heijastavat yleisempiä kysymyksiä ja huolenaiheita taiteen roolista yhteiskunnassa. Tässä on joitakin yleisimpiä kritiikin aiheita:


  1. Vaikeasti ymmärrettävä: Joillekin katsojille abstrakti taide voi tuntua sekavalta tai epäselvältä, koska siinä ei ole tunnistettavia kuvia tai selkeitä viestejä.

  2. Ei vaadi taitoa: Jotkut kriitikot ovat väittäneet, että abstrakti taide ei vaadi samanlaista teknistä taitoa kuin perinteisempi, esittävä taide. He saattavat katsoa, että kuka tahansa voisi luoda vastaavia teoksia.

  3. Kaupallistuminen: Erityisesti 1900-luvun jälkipuoliskolla, kun abstrakti ekspressionismi alkoi saavuttaa suurta suosiota, jotkut kritisoivat sitä liian kaupalliseksi ja väittivät, että teoksia tuotettiin markkinoita, eikä taiteellista ilmaisua varten.

  4. Elitismi: Joillekin abstraktin taiteen abstraktisuus ja monimutkaisuus tekevät siitä elitististä, sillä vain "perehtyneet" tai "sivistyneet" voivat ymmärtää sen. Tämä voi johtaa siihen käsitykseen, että abstrakti taide on tarkoitettu vain tietylle yleisölle.

  5. Emotionaalinen etäisyys: Jotkut katsojat saattavat kokea, että abstrakti taide ei puhuttele heitä emotionaalisesti samalla tavalla kuin esittävä taide, koska siitä puuttuu tunnistettava konteksti tai tarina.


On tärkeää huomata, että vaikka abstrakti taide on kohdannut paljon kritiikkiä, se on myös saavuttanut laajaa tunnustusta ja arvostusta taiteen maailmassa. Monet arvostavat abstraktia taidetta sen vuoksi, että se on innovatiivista, vapaata ja kykenee herättämään tunteita ja ajatuksia ilman esittävää sisältöä.





Oma mielipiteeni abstraktista taiteesta


Jos rakastaisin abstraktia taidetta luultavasti tekisin sitä itse. Mutta en henkilökohtaisesti pidä abstraktia taidetta kovin mielenkiintoisena toimintana. Olen kokeillut sen tekemistä ja opettanutkin sen periaatteita, mutta lopputuloksena minulle jäi siitä vain pettynyt ja tyhjä olo sekä vahva tunne siitä, että tässä ei vain ole oikeastaan mitään järkeä. En koe vaativan esittävänkään taiteen tekemistä helposti mielekkääksi niin ei mikään ihme, että kamppailen merkityksen löytämisessä taiteesta, johon liittyy vahvasti tietty epämääräisyys.


Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi olemassa abstrakteja teoksia joista pidän tai, ettenkö ymmärtäisi abstraktia taidetta, tai että en koskaan voisi tehdä abstraktia taidetta. On moniakin abstrakteja teoksia, joista voin löytää jotain vetoavaa ja olen käyttänyt melko paljon aikaa abstraktin taiteen olemuksen pohtimiseen. Niinpä pystyn asettumaan abstraktin taiteen rakastajan kenkiin. En halua muodostaa mitään kovin jyrkkää kantaa, koska lopulta nautin taiteessa erilaisten asioiden tutkimisesta ja kokeilusta.


Ehkä yksi isoimmista haasteista, joka estää minua täysin syleilemästä abstraktia taidetta on se tosiasia, että verrattuna klassiseen ilmaisutapaan abstraktin taiteen tekniset vaatimukset ovat paljon vähäisemmät. Taiteen tekijänä olen kiinnostunut enemmän teknisestä osaamisesta kuin kuvallisesta tunneilmaisusta. Olen siis kiinnostunut taidosta en niinkään taiteesta.



Standardien vertaaminen


Verrataanpa abstraktin taiteen tekijän ja klassisen maalarin todellisuutta. Klassinen maalari ensin melkein tappaa itsensä hullulla harjoittelulla oppiakseen pelkät alkeet ja sitten kun hän vihdoinkin pääsee tekemään omaa taidetta hän voi joutua usein käyttämään yhteen teokseen valtavasti aikaa ja energiaa. Kaiken tämän kovan työn jälkeen ei ole mitään takeita siitä, että klassinen maalari menestyy taiteilijana. Itse asiassa on jo melkoinen saavutus, että edes pääsee sille tasolle, että pystyy tekemään korkeatasoisia teoksia. Suomessa on ehkä muutama taiteilijaa, jotka ovat klassisesta näkökulmasta hyviä tekijöitä. Itse olen esimerkiksi enemmän tai vähemmän jumissa vielä alkeistasolla ja harkitsen vakavasti luovuttamista. Laji on liian vaikea omiin olosuhteisiini nähden.


Muistutuksena vielä siitä, että mikä on klassisessa osaamisessa alkeiden perustasoa. Kyky jäljentää havaintoa tarkasti. Tarkoitan oikeasti tarkasti. Tässä kuva omasta harjoituspiirustuksestani, joka ehkä juuri ja juuri yltää riman yli.



Ja tässä on kyse todellakin vasta alkeiden perusteiden hallinnasta. Ei kannata kuvitella, että minulla on omat perfektionistiset standardit. Ei ole! Tutustumalla maailmalla olevien klassisten koulujen oppilastöihin tulet huomaamaan, että kyse on yleisistä standardeista. Toki yksi mahdollisuus on se, että olen jotenkin poikkeuksellisen lahjaton ja siksi koen klassiset standardit liian korkeiksi saavuttaa.


Tähän todellisuuteen verrattuna abstrakti taide on tosiaankin oma todellisuutensa. Näin ollen näitä lajeja ei oikeastaan pitäisi edes verrata toisiinsa. Niiden standardit ja tavoitteet ovat niin erilaiset. Se on vähän sama kuin arvioisi pitkän matkan juoksijaa ja painonnostajaa samoilla standardeilla. Molemmissa lajeissa tarvitaan liikunnallisuutta, mutta esimerkiksi vaatimukset maksimivoiman suhteen ovat aivan erilaiset. Jos pitkän matkan juoksija ei pysty tekemään jalkakyykkyjä yli 200 kilolla niin se ei ole iso ongelma. Juoksija ei välttämättä tarvitse sellaisia jalkavoimia. Mutta ammattivoimanostajien keskuudessa 200 kiloa ei ole kovin kummoinen tulos verrattuna huippunostajiin. Niinpä lajissa kuin lajissa suoritusta tulisi arvioida tekijän tavoitteiden ja lajikohtaisten standardien valossa.



Mitä jos Abstrakti taide onkin tosi taidetta?


Hyvä abstrakti taide vaatii toki tekijältään työkalujen hallintaa, sommittelutaitoa, väriteorian hallintaa ja hyvää taiteellista silmää. Mutta harvemmin samalla tasolla kuin mitä vaaditaan klassiselta maalarilta. Ja niilläkin abstraktin taiteen tekijöillä, joilla on tekniikka todella hyvin hallussa on iso kiusaus laskea rimaa, koska vähempikin voi riittää. Minun on esimerkiksi vaikea ottaa vakavasti, joitakin Picasson teoksia, koska kyseessä oli teknisesti pätevä taiteilija, mutta pahimmillaan hän teki totaalisia riman alituksia lähtiessään abstraktille linjalle. Tähän voi toki todeta, että klassisten ihanteiden rikkominen oli juuri se Picasson juttu. Joten hän saavutti tavoitteensa täydellisesti ja eikö se ole itseilmaisussa tärkeintä.



Pablo Picasson 'mestariteos'.

Kitsch-maalareilla on mielenkiintoinen ratkaisu tilanteeseen. He sanovat, että klassista taidetta ei pitäisi kutsua taiteeksi. Moderni taide on Taidetta. Näin konflikti modernin ja klassisen ilmaisun välillä katoaa. Kyseessä on kaksi täysin erilaista hanketta, joita ei pitäisi verrata keskenään. Tehkööt taiteilijat mitä haluaa ja klassiset käsityölaiset/tarinankertojat omaa juttuaan. Tästä näkökulmasta abstrakti taide on sitä tosi taidetta ja klassinen tekeminen ei ole taidetta ollenkaan. Tämä näkökanta on vaikuttanut minuunkin siinä määrin, että en oikein missään vaiheessa ole kokenut olevani taiteilija. Kutsun itseäni mieluummin käsityöläiseksi tai mikä ehkä vielä osuvampaa okulaariseksi tieteilijäksi. Seilaan visuaalisissa projekteissani klassisen tarinankerronnan ja empiirisen impressionismin välillä tietämättä vielä kumpaan linjaan kuulun.


Toki potentiaalinen konflikti eri näkemysten välillä siitä mitä on oikea taide voidaan ratkaista yksinkertaisesti vain tunnustamalla, että kuvallinen ilmaisu on haarautunut moneen eri tyylisuuntaan ja asian voi nähdä rikkautena. Tämä on luultavasti tervein tapa suhtautua taiteeseen.


Joka tapauksessa abstrakti taide ei taidemuotona ole minun juttuni, mutta pidän joistakin abstrakteista teoksista ja arvostan niitä abstraktin taiteen tekijöitä, jotka tekevät taidetta hyvällä osaamisella ja silmällä. Lopulta voisin jopa ottaa ennemmin asuntoni seinälle, jonkin abstraktin teoksen kuin taidokkaan esittävän teoksen. Miten tämä on mahdollista kun kuitenkin arvostan enemmän klassista esittävää taidetta? Abstrakti teos voi istua monen talon sisustukseen paremmin kuin jokin esittävä teos.


Näin ollen ehdottomuuteni klassisen taiteen ihannoinnissa on luonteeltaan enemmän pragmaattista kuin filosofista dogmaattisuutta. Jos haluaa tulla hyväksi jossain, täytyy itselleen asettaa joitain rajoja.


Mielipiteeni ytimessä on se ajatus, että niin kauan kuin jossain toiminnassa ei ole todellista moraalista ongelmaa niin kyse on henkilökohtaisista mieltymyksistä, joihin meillä kaikilla on vapaus ja tuota vapautta täytyy kunnioittaa. Jos välillä puhun jyrkän kuuloisesti modernista taiteesta niin se kohdistuu modernin taiteen äärimuotoihin.


Lopuksi vielä tärkeä huomio. Abstraktiota hyödynnetään myös klassisessa ilmaisussa sekä havainnoinnin mentaalisena apukeinona että suunnittelutyökaluna ja jotkut parhaimmista klassisista mestariteoksista ovat varsin abstrakteja. Lopputuloksena tässä tapauksessa abstraktiosta on kuitenkin tunnistettavuus ja yhteys näkyvään todellisuuteen. Lopultahan esittäviä teoksia tekevä maalari on eräänlainen silmänkääntötemppujen tekijä, koska hän yrittää synnyttää litteällä pinnalla todentuntuisen kolmiulotteisen todellisuuden illuusion. Abstraktio on eräässä mielessä kuvallisen ilmaisun syvintä ydintä. Mutta niin kauan kuin teos jättää katsojan vaille tunnistamisen ilon kokemusta, ainakin minä koen teoksen yleensä jotenkin puutteelliseksi.


Iloitaan käsityöläisyydestä ja elämästä, ja miksei taiteestakin!


Terveisin,


Okulaarinen tieteilijä

Comentários


bottom of page