top of page

Aukkojen jumala?

Hei! "Aukkojen jumala" (englanniksi "God of the gaps") on argumentti, jossa Jumala tai jokin yliluonnollinen voima tuodaan selitykseksi niille tieteen alueille tai kysymyksiin, joita tieteellinen tieto ei (vielä) pysty selittämään. Sanonta "aukkojen jumala" viittaa siis ajatukseen, että kun tieteellisessä ymmärryksessä on "aukkoja" tai epävarmuuksia, nämä aukot täytetään Jumalan tai yliluonnollisten voimien toiminnalla.


Esimerkiksi, jos emme tiedä, miten elämä alkoi maapallolla, joku saattaa väittää, että Jumala loi sen. Kun tiede sitten myöhemmin selittää ilmiön luonnollisten prosessien kautta, "aukko" katoaa ja Jumala ei olekaan enää tarpeen sen erityisen ilmiön selittäjänä.


"Aukkojen jumala" -argumentti on virheellinen tapa lähestyä maailmaa, koska se perustuu tietämättömyyteen pikemminkin kuin todelliseen tietoon. Historian aikana monet asiat, joita kerran pidettiin selittämättöminä ja jotka selitettiin yliluonnollisesti, on myöhemmin selitetty tieteellisesti.




"Aukkojen jumala" -argumentin käyttö ei kuitenkaan rajoitu vain teisteihin, vaan yhtälailla esitetään "aukkojen ateismi", "aukkojen tiede" ja "aukkojen evoluutio" -argumentteja. Näissä tapauksissa jumala korvataan vain jollain muulla omaan maailmankuvaan paremmin sopivalla vaihtoehdolla.


Toisaalta luomisajatus tai älykäs suunnittelu eivät suinkaan automaattisesti perustu "aukkojen jumala" -argumenttiin, vaan empiiriseen tietoon. Älykkään suunnittelun teoria on vakavasti otettava tieteellinen teoria silloin kun se muotoillaan oikein, eikä se perustu tietämättömyyteen. Tässä kirjoituksessa tarkastelen sitä miten älykäs suunnittelu voi perustua hyvään tieteelliseen argumentointiin ja toisaalta miten naturalistinen evoluutioteoria voi tukeutua "aukkojen jumala" -argumentointiin.



Älykäs suunnittelu on oikea tieteellinen teoria


Aloitetaan siitä mitä älykkään suunnittelun teoria tarkoittaa, sillä teorian vastustajilla on taipumus samaistaa se virheellisesti kreationismiin ja esittää siitä olkinukkeversio.


Kaiken yksinkertaisuudessaan älykkään suunnittelun teoria on teoria, jonka mukaan luonnossa on järjestelmiä ja rakenteita, jotka ovat parhaiten selitettävissä älykkäällä syillä. Puhtaimmassa muodossaan älykäs suunnittelu ei ota kantaa siihen mikä on älykkään suunnittelun alkuperä tai suunnittelijan identiteetti. Teorian mukaan älykkyys kuitenkin viittaa mieleen ja sitä kautta johonkin ei-materialistiseen todellisuuteen.


Tämä sallii luonnollisesti erilaisia vaihtoehtoja. Niinpä älykkään suunnittelun ajatuksen kannattajiin kuuluu monipuolinen kirjo maailmankatsomukseltaan erilaisia tutkijoita kreationisteista agnostikkoihin. Jopa jotkut merkittävät ateistit kuten Thomas Nagel ovat tunnustaneet, että älykkään suunnittelun ideaan sisältyy vakavastiotettavia tieteellisiä argumentteja. Se on teoria, mitä ei pitäisi noin vain sivuuttaa.



Älykkään suunnittelun teoriaan sisältyy kolme ulottuvuutta:


Älykäs suunnittelu empiirisenä menetelmänä: Älykkään suunnittelun teoreetikot ovat esittäneet ajatuksen, että kun tarkastellaan tiettyjä järjestelmiä tai ilmiöitä, voimme poissulkea sattuman tai välttämättömyyden osallisuuden niiden synnyssä, jos ne ylittävät tietyt spesifin monimutkaisuuden rajat. Jos ne tekevät niin, suunnittelu nähdään parhaana selityksenä. Tämä päättelymenetelmä on kiistaton eräissä muissa tieteenaloissa, kuten oikeuslääketietede, arkeologia ja SETI.


Älykäs suunnittelu tieteellisenä tutkimusohjelmana: Ei ole syytä ennalta sulkea pois suunnittelusignaalien tieteellistä havaittavuutta luonnonilmiöissä kuten biologiassa koska loppujen lopuksi sama menetelmä on täysin kiistaton oikeuslääketieteessä, arkeologiassa tai SETI-tutkimuksessa. Kysymystä tulisi tarkastella empiiristen todisteiden perusteella ja meidän tulisi seurata todisteita minne tahansa ne johtavat.


Älykäs suunnittelu selittävänä hypoteesina: Älykkään suunnittelun hypoteesi väittää, että monimutkaiset järjestelmät, erityisesti sellaiset, joita ei voida selittää askel askeleelta etenevän darvinistisen evoluution avulla, ovat parhaiten selitettävissä älykkäällä suunnittelulla.



Perustuuko älykkään suunnittelun teoria tietämättömyyteen?


Älykkään suunnittelun kannattajat esittävät useita syitä sille, miksi heidän mielestään heidän teoriansa ei ole "aukkojen jumala" -argumentti. Tässä on muutamia yleisiä perusteluja:

  1. Positiiviset todisteet: On olemassa positiivisia todisteita suunnittelusta, ei vain aukkoja evoluutioteoriassa. Esimerkiksi monimutkaisen spesifin informaation olemassaolo DNA:ssa tai biologiset rakenteet, jotka ovat hienosäädettyjä viittaavat älykkyyteen.

  2. Ei sidottu uskontoon: Vaikka monet älykkään suunnittelun kannattajat ovat uskonnollisia, he korostavat, että teoria itsessään ei määrittele suunnittelijaa eikä liitä sitä erityisesti Jumalaan tai muihin uskonnollisiin käsityksiin. Teorian mahdolliset teistiset implikaatiot eivät muuta asiaa. Onhan evoluutioteoriakin mahdollista yhdistää teistiseen näkökantaan.

  3. Aukot ovat olennaisia: Tietyt "aukot" tai selittämättömät piirteet biologiassa eivät ole vain väliaikaisia tietämättömyyden alueita, vaan ne ovat olennaisia ja niitä ei voida selittää pelkästään ohjaamattomilla luonnollisilla tai älyä vailla olevilla prosesseilla. Esimerkiksi nykyisten tunnettujen evolutiivisten mekanismien kykenemättömyys selittää elämän historiassa tapahtuneet monet räjähdysmäiset muutokset kuten kambrikauden räjähdys.


Historiallis-tieteellinen päättely


Yksi päättelytapa, jolla älykkään suunnittelun läsnäolo luonnossa voidaan tunnistaa on historiallinen päättely, joka perustuu siihen, mitä tiedämme älykkäiden toimijoiden tuottamista vaikutuksista nykyhetkessä.


Tässä päättelyssä esitetään seuraavasti:

  1. Tunnetut vaikutukset: Nykyisessä maailmassa havaitsemme monimutkaisia rakenteita ja järjestelmiä, jotka, kun ne ovat ihmisten tekemiä, vaativat selkeästi älykkyyttä ja tarkoitusta niiden toteuttamiseksi. Esimerkkinä voivat olla tietokoneiden tai muiden monimutkaisten koneiden suunnittelu ja rakentaminen. Luonnossa on havaittu olevan molekyylikoneita, jotka muistuttavat joitakin ihmisen rakentamia koneita. Esimerkiksi bakteerin flagelli on rakenteeltaan kuin sähkörotaatiomoottori. DNA:ta on taas verrattu tietokoneohjelmaan.

  2. Vertaaminen menneisyyteen: Kun havaitsemme samankaltaisia monimutkaisia rakenteita luonnossa, jotka muistuttavat älykkäästi suunniteltuja ihmisen tekemiä rakenteita (kuten solun monimutkaiset molekulaariset koneet), älykkään suunnittelun kannattajat väittävät, että on järkevää päätellä näiden luonnollisten rakenteiden olevan myös älykkäästi suunniteltuja.

  3. Paras selitys: Älykkään suunnittelun kannattajien mukaan, kun otetaan huomioon nykyinen tietomme siitä, miten monimutkaiset rakenteet ja järjestelmät syntyvät (erityisesti kun niitä ei ohjaa sokea sattuma), älykäs suunnittelu on paras selitys monille biologisille ilmiöille. Luonnossa on monia rakenteita ja järjestelmiä, jotka spesifissä monimutkaisuudessaan ylittävät sattumanvaraisten ja ohjaamattomien prosessien kyvyt.



Johtopäätöksiä


Älykkään suunnittelun idea ei ole 'aukkojen jumala' -argumentti, koska älykäs suunnittelu perustuu siihen mitä tiedämme älykkyyden kyvyistä ja ohjaamattomien sattumavaraisten prosessien rajoituksista. Jotkut Jumalaan uskovat ihmiset saattavat täyttää kaikki tietämättömyyden aukot Jumalalla, mutta toisaalta samanlaista taipumusta on niillä, joilla on luja usko evoluutioon. Evoluutiosta on tullut itsestäänselvyys, jota voidaan käyttää aivan holtittomasti ja ilman tarvetta selittää asioita sen enempää. Varsinkin maallikoille suunnatussa aineistossa kuten tiededokumenteissa evoluutiota käytetään tällä tavalla. Tällainen yksinkertaistettu ja siloteltu viestintä on harhaanjohtavaa. Kun puhutaan evoluutioteoriasta pitäisi puhua avoimesti myös sen ongelmakohdista.


Ongelmakohtien kohdalla evoluutioteorian kannattajat saattavat vedota mahdollisiin tuleviin tieteen havaintoihin, mutta tämä on oikeastaan tietämättömyyteen vetoamista. Luomisteorian kannattaja voi esittää aivan samanlaisen argumentin. Argumentti ei ole hyvä, koska hyvä tieteellinen teoria perustuu siihen mitä tällä hetkellä tiedetään ei siihen mitä ehkä joskus myöhemmin saadaan selville.


Tosin hyvään tieteelliseen teoriaan sisältyy se, että sen pohjalta voi tehdä luotettavia ennusteita. Siksi ei ole väärin odottaa sitä, että oma teoria saa lisä vahvistusta tulevien tieteen havaintojen myötä. Mutta teoriaa ei voi perustaa tulevaisuuteen liittyviin odotuksiin vaan teoria on muodostettava tällä hetkellä saatavilla olevan todisteaineiston pohjalta.



Älykäs suunnittelu ei ole pseudotiedettä


On myös ehdottoman väärin esittää älykäs suunnittelu pseudotieteenä ikään kuin sen puolesta ei olisi mitään vakavastiotettavia tieteellisiä todisteita ja perusteluja. Tämä on totaalinen olkinukke -argumentti. Todellisuudessa älykäs suunnittelu on luja empiiriseen dataan perustuva tieteellinen teoria ja tutkimusprojekti. Se, että teoria on johdonmukainen teistisen maailmankuvan kanssa ei tee teoriasta epätieteellistä. Monet teorian kritisoijat jäävätkin jumiin tähän seikkaan, eivätkä näe sitä, että teoria ei todellisuudessa määrittele suunnittelun alkuperää. Jotkut teorian kannattajat toki kehittelevät argumentointiaan pitemmälle ja yrittävät todistella myös teismin puolesta. Mutta jos tarkkoja ollaan niin silloin on kyseessä älykäs suunnittelu 2.0 tai jonkinlainen kreationismin muoto.


Älykäs suunnittelu on ennen kaikkea suunnittelun tunnistamisen teoria. Se ehdottaa, että biologinen muutos johtuu älykkäästä toimijasta. Toisin sanoen, tietyt biologisen maailman osa-alueet, joiden monimutkaisuus on äärimmäistä, saattavat olla älykkään toimijan suunnittelemia.


Tieteellinen menetelmä on yleisesti tunnustettu nelivaiheiseksi prosessiksi, joka sisältää havainnot, hypoteesin, kokeet ja johtopäätökset. Prosessi alkaa havainnosta: älykkäät toimijat, kuten ihmiset, tuottavat monimutkaista ja täsmennettyä informaatiota. Tämä havainto johtaa hypoteesiin: jos jokin luonnollinen objekti sisältää suuria määriä monimutkaista täsmennettyä informaatiota, se on todennäköisesti suunniteltu.


Tiedemiehet suorittavat kokeita luonnollisilla objekteilla, kuten biologisilla rakenteilla, selvittääkseen, sisältävätkö ne tällaista informaatiota. Yksi keskeinen testattava täsmennetyn monimutkaisen informaation muoto on vähentämätön tai yksinkertaistamaton monimutkaisuus. Tätä voidaan testata palauttamalla biologisia rakenteita geneettisten poisto-kokeiden avulla selvittääkseen, tarvitsevatko ne kaikkia osiaan toimiakseen. Kun tiedemiehet kokeellisesti löytävät vähentämätöntä monimutkaisuutta biologisessa rakenteessa, he tekevät johtopäätöksen, että se on suunniteltu.



Erilaisia päätelmiä


On myös niitä, jotka pyrkivät sovittamaan yhteen teistisen uskon ja perinteisen evoluutioteorian. Tämä teoria perustuu siihen ajatukseen, että Jumala sääti maailmankaikkeuden lähtöparametrit niin, että luonto saattoi hoitaa loput ilman, että Jumalan tarvitsi itse olla aktiivisesti ohjaamassa maailmankaikkeuden ja elämän kehitystä. Tämäkin näkemys tunnustaa siis älykkään suunnittelun, mutta sen vaikutus tapahtumien kulkuun tulkitaan eri tavalla kuin miten esimerkiksi kreatonistit asian tulkitsevat.


Tämän hetken tiedon valossa näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi maapallolla olevan elämän historiassa on tapahtunut useita (noin 19) räjähdysmäisiä muutoksia, jolloin uusia eliötyyppejä ilmaantuu äkisti ilman selkeää linkkiä edeltäviin eliötyyppeihin. Kambrikauden räjähdys on tunnetuin näistä räjähdysmäisistä muutoksista elämän historiassa. Tämä ei sovi yhteen hiljalleen asteittain edenneen evoluution kanssa. Näyttää siltä kuin jokin ulkopuolinen toimija olisi aika ajoin puuttunut tapahtumien kulkuun. Peruste sille, että kyseessä on jokin luonnon ulkopuolinen älykkyys on se, että uuden tyyppisten eliölajien ilmaantuminen vaatii myös uudenlaisen geneettisen informaation ilmaantumista. Tunnetut evoluution mekanismit voivat pelata vain jo olemassaolevalla geneettisellä informaatiolla, mutta näiltä mekanismeilta puuttuu uutta informaatiota luova voima. Mistä uusi informaatio ilmestyi? Jos perustamme päättelymme empiiriseen kokemukseen niin vastaus on älykäs mieli, koska vain älykäs mieli voi tuottaa spesifiä funktionaalista informaatiota ja muuntaa sitä merkittävällä tavalla, niin että se pysyy edelleen funktionaalisena.



Järkevä keskustelu


Aiheen ympärillä käytävässä keskustelussa voitaisiin puolin ja toisin tunnustaa kilpailevien selitysmallien vahvuudet ja ongelmakohdat. Keskustelua ei lopulta hyödytä se, että pelätään tunnustaa oman teorian puutteet tai toisen teorian vahvat puolet.


Olen itse vakaumuksellinen kristitty ja uskon Raamatun luomiskertomukseen sekä kannatan älykkään suunnittelun teoriaa, mutta minulle ei ole ongelma myöntää evoluutioteorian empiirisesti vahvistettuja puolia kuten luonnon valintaa ja mutaatioiden aikaansaamaa mikrotason muuntelua eliölajeissa. En vain ole vakuuttunut teorian selitysvoimasta makroevolutiivisten muutosten osalta. Jos leikittelen ajatuksella, että en uskoisi Jumalaan, vaan pitäisin jonkinlaista luonnollista evoluutiota uskottavana selityksenä niin en luultavasti siltikään uskoisi perinteiseen teoriaan. Se ei vain ole niin vahva teoria kuin liian usein annetaan ymmärtää. Ja jos vielä lisäksi pystyisin kuvitellusta ateismistani tai agnostismistani huolimatta älylliseen objektiivisuuteen niin en voisi kieltää älykkään suunnittelun tieteellistä pohjaa.


Kaikki ateistiset ajattelijathan eivät ole täysin tyrmänneet älykkään suunnittelun teoriaa, koska teoria esittää vakavastiotettavia argumentteja. Tunnettu ateistinen filosofi Thomas Nagel on esimerkiksi kirjoittanut kirjan nimeltä "Mieli ja kosmos - miksi materialistis-darwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi". Kirjassaan Nagel antaa tunnustusta joillekin aikamme huomattavimmille älykkään suunnittelun kannattajille kuten Michael Behelle. Hänen järkevä suhtautumistapansa on virkistävää, sillä liian usein älykkään suunnittelun ajatusta pilkataan epätieteellisenä. Nagel sen sijaan tunnustaa, että älykkään suunnittelun kannattajien argumentointi perustuu oikeisiin empiirisiin havaintoihin. Kuten hänen kirjansa nimikin jo kertoo, Nagel suhtautuu kriittisesti darvinismiin.


Saman suuntaisesti ajattelee lukematon määrä kovanluokan tiedemiehiä. Meidän maallikkojen onkin hyvä muistaa, että tiedemiesten keskuudessa maailmankaikkeuden, elämän ja eliölajien alkuperästä ei olla täysin yksimielisiä. Perinteinen evoluutioteoria voi olla tällä hetkellä suosituin näkemys, mutta se ei ole ainoa näkemys ja niidenkin, jotka pitävät teoriaa pätevänä, luottamuksen taso teoriaa kohtaan voi vaihdella. Monet huomattavat evoluutiotutkijat kuten Denis Noble ja James Shapiro, ovat aktiivisesti kyseenalaistaneet nykyistä evoluutioteoriaa ja pitävät sitä puutteellisena.


Emme maallikkoina pysty tutkimaan asioita yhtä syvällisesti kuin tiedemiehet, mutta voimme ottaa selvää asioista siinä määrin kuin on meille mahdollista ja myös avoimin mielin kuunnella eri näkökantoja, ja sitten käyttää rationaalista päättelyä ja valita oman kantamme asiassa.


Terveisin,


Okulaarinen tieteilijä

bottom of page