• Tuomas Tuimala

Fotorealismin salaisuudet paljastettu osa 1. - Millintarkan kopioimisen raju demystifiointi

Hei! Tässä artikkelissa kerron miten voit onnistua piirtämään fotorealistisen piirustuksen. Saat tietää millä nimenomaisilla tekniikoilla, työkaluilla ja menetelmillä fotorealistinen teos syntyy. Fotorealismi on todellisuudessa paljon yksinkertaisempaa ja jopa helpompaa kuin miltä se aluksi voi vaikuttaa. Joten jos haluat tietää mitkä ovat fotorealismin salaisuudet, jatka lukemista.



Fotorealismin todellinen olemus


Aivan ensimmäinen asia, joka sinun on hyvä ymmärtää fotorealismista on se, mistä siinä on todellisuudessa kyse. Lyhyesti sanottuna kyse on raa'asta näköhavainnon tai valokuvan kopioimisesta. Tämä on fotorealismin teknisen puolen todellinen olemus. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kopioimalla minkä tahansa valokuvan, syntyisi hyvä fotorealistinen taideteos. Täydellinen kopio ja täydellinen fotorealistinen teos ovat kaksi eriasiaa.


Fotorealismi on oikea taiteen tyylisuunta, jossa käytetään paljon aikaa myös sopivan lähdekuvan ottamiseen tai löytämiseen. Silloin täytyy miettiä esimerkiksi valaistusta ja sommittelua. Taiteilijalla voi olla myös jokin sanoma, jonka hän haluaa teoksellaan välittää. Tai sitten ei. YouTubesta löytyy monia fotorealistien demonstraatioita, joissa aihe käytännössä vain kopioidaan keskelle paperia. Lopputulos ei silloin ole kovin mielenkiintoinen, vaikka taiteilija olisi tehnyt kuinka tarkkaa työtä tahansa. Oikeastaan ainoa reaktio, jonka tällainen teos saa katsojassa aikaan on: Oho, näyttää aivan valokuvalta! Se ei välttämättä herätä paljon muita tunteita.


En sano tätä sillä, että en arvostaisi tällaisten teosten tekijöitä. Arvostan todella paljon heidän osaamistaan ja ennen kaikkea sitä käsittämätöntä pitkäjänteisyyttä, jota huippuluokan foto- tai hyperrealistisen teoksen piirtäminen vaatii. Siinä on kyse kymmenien tai satojen tuntien työstä. Kyseessä on mielestäni tyylisuunta ja tapa piirtää, jota ei voi verrata suoraan johonkin toiseen tyyliin, vaan sitä tulisi arvioida erikseen ja omilla kriteereillään. Vähän niin kuin abstraktia ekspressionismiakaan ei ole järkevää arvioida realismin kriteereillä.



Fotorealistinen kopioiminen on armoton taidemuoto


Poikkeamalla sopivasti mallikuvasta saa teoksesta persoonallisemman.

Fotorealistinen kopioiminen on myös armoton taidemuoto, sillä poikkeamat mallikuvan ja siitä tehdyn piirustuksen tai maalauksen välillä on aika helppo tunnistaa. Yllä oleva kuva havainnollistaa asiaa. Vaikka maalaus on itsessään toimii, on siitä löydettävissä useita piirteitä ja yksityiskohtia, joissa se poikkeaa mallikuvasta kun kuvat asetetaan vierekkäin. Kopion näkökulmasta maalaus on epäonnistunut monessa kohtaa, mutta taideteoksen näkökulmasta se on kelpo maalaus. Kuten aiemmin tuli esiin, teosten arvioimisessa täytyy ottaa huomioon myös taiteilijan tavoitetyyli teoksen suhteen tai vain yksinkertaisesti se, että näyttääkö teos hyvältä.


Koska en pidä itseäni fotorealistina, en myöskään useinkaan välitä tällaisista poikkeamista, niin kauan kun lopputulos toimii. Hyvä piirustus tai maalaus, tai realismi, ei ole kiinni aiheen täydellisestä kopioimisesta. Tämä on hyvä uutinen kaikille meille, jotka kamppailevat kärsimättömyyden kanssa. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että täydellisen kopion aikaan saaminen on nimenomaan kiinni siitä, että tarkastelee työtään armottomasti, eikä suosta lopettamaan ennen kuin lopputulos on täydellinen. Tiedän, että jos käyttäisin piirtämiseen tai maalaamiseen riittävästi aikaa voisin jäljentää valokuvan täydellisesti.


Poikkeamalla joissain piirteissä mallikuvasta teoksesta saa myös tehtyä ikään kuin enemmän oman. Siihen tulee sopivasti mukaan taiteilijan omia optisia vinoumia ja esteettisiä mieltymyksiä. Vaikka teos nojautuisi vahvastikin malliin, poikkeamien avulla siinä näkyy selvemmin taiteilijan persoonallinen kädenjälki.


Myös teoksen aihe vaikuttaa siihen, kuinka paljon mallista voi poiketa. Esimerkiksi muotokuvien ollessa kyseessä täytyy olla erityisen tarkkana mittasuhteiden ja muotojen suhteen, jotta näköisyys säilyy. Kun taas esineasetelmassa näköisyydellä ei ole kovin paljon väliä. Edellä esiintynyt asetelmamaalaus havainnollistaa asiaa. Hyvään lopputulokseen riittää se, että mittasuhteet ja muodot ovat uskottavia ja todentuntuisia. Eli fotorealistisen teoksen voi tehdä siis vähän löyhemmilläkin standardeilla jos vain tietää miten se tapahtuu.


Nyt joku voi ihmetellä sitä, että olenko oikea henkilö opettamaan fotorealismin salaisuuksia, jos en itse tee täydellisiä fotorealistisia teoksia? Kuten jo aiemmin totesin, tiedän, että voisin halutessani piirtää täydellisen kopion. Hallitsen kaikki kopioimisessa vaadittavat tekniikat ja menetelmät. Kyse on vain siitä, että en halua, koska hyviä teoksia saa nopeamminkin tehtyä ja vaikkei kyseessä olisi täydellinen kopio, voi teos silti olla valokuvamaisen realistinen tai lähellä sitä. Tavoitteeni on toistaiseksi ollut realismi, ei foto- tai hyperrealismi.


Oli miten oli, itse piirtäminen ja maalaaminen on fotorealismissa kuitenkin lähtökohtaisesti vain havainnon mekaanista kopiointia. Tämä on tärkeää tiedostaa, jotta tiedät tarkalleen mikä on tekninen tavoitteesi, mikäli haluat piirtää fotorealistisesti. Toisaalta tämä ymmärrys myös vapauttaa sinut piirtämään autuaan tietämättömänä monista kuvataiteen periaatteista, joita sovelletaan silloin kun luodaan taidetta, jossa on enemmän tulkintaa mukana.


Kopiointi on armotonta hommaa. Picassollakin oli vaikeuksia piirtää täydellistä kopiota.

Kerron sinulle yhden salaisuuden. Taiteilija, joka pystyy piirtämään täydellisen fotorealistisen piirustuksen voi olla surkea piirtämään mielikuvituksesta tai ulkomuistista. Havainnon kopioiminen ja omasta päästä luominen ovat omia taitojaan. Olenkin itse panostanut enemmän havaintolähtöiseen taiteen tekemiseen, koska se on tavallaan helpompaa.


En tosin ole fotorealisti, vaan tyylisuuntani on realististen teosten osalta lähempänä klassista realismia, joka on laajempi käsite, ja jossa taiteen tekemiseen kuuluu myös aiheen tulkinta. Vaikka klassinen realisti usein piirtää ja maalaa havainnosta, ei hän pelkästään kopioi näkemäänsä, vaan tulkitsee sitä tiettyjen kuvataiteen periaatteiden valossa ja näin lopputulos on eritavalla todentuntuinen kuin pikselintarkka kopio valokuvasta.



Fotorealistin työkalut


Fotorealismiin ei välttämättä tarvita mitään erityisiä tarvikkeita. Peruslyijykynätkin riittävät. On kuitenkin olemassa joitakin apuvälineitä, joilla haluttuun lopputulokseen pääsee helpommin. Listaan tähän nyt oleellisimmat tarvikkeet.


-Lyijy- tai hiilikyniä

-Mustia kyniä (musta puuvärikynä tai Staedtler Black -kynä)

-Valkoinen hiilikynä

-Hiilitikku

-Hiili- tai grafiittijauhe

-Hyvälaatuista piirustuspaperia

-Pyyhekumeja

-Siveltimiä ja stomppeja

-Mittavälineitä (viivotin, neulepuikko, valööriasteikko jne.)



Näillä tarvikkeilla pääset hyvään alkuun fotorealististen piirustusten piirtämisessä. Jos haluat piirtää monivärisiä piirustuksia tarvitset luonnollisesti värikyniä. Minulla on hyvin vähän kokemusta värikynillä piirtämisestä, joten en voi suositella mitään nimenomaisia kyniä. Pastellikynillä olen jonkin verran piirtänyt ja niistä ainakin Stabilon Carbothello kynät ovat hyviä.



Miten fotorealistinen teos käytännössä piirretään?


Nyt kun ymmärrät mistä fotorealismissa on kyse ja tiedät mitä tarvikkeita piirtämiseen tarvitset, voidaan siirtyä aiheessa käytännön tasolle. Piirustusprosessi on karkeasti jaettavissa kahteen päävaiheeseen, jotka ovat luonnoksen piirtäminen ja teoksen sävyttäminen eli varjostusten piirtäminen.



Tekniikoita ja menetelmiä luonnoksen piirtämiseen


Menetelmiä hyvän luonnoksen piirtämiseen on monia. Tärkeintä tässä on ymmärtää se, että millainen on hyvä luonnos fotorealistista piirustusta varten. Sellainen on ääriviivapiirustus, johon on kartoitettu tarkasti mallin mittasuhteet, muodot ja avain yksityiskohdat. Kaikkein helpoin tapa piirtää tarkka ääriviivaluonnos on käyttää jotain läpipiirtämisen muotoa. Se voi olla siirtomenetelmä, tavanomainen läpipiirtäminen, projektori tai mikä tahansa keino, jolla saat aiheen ääriviivat siirrettyä tarkasti piirustuspaperille. Äläkä ajattele, että näissä tavoissa piirtää olisi kyse huijaamisesta. Kyseessä on äärimmäinen oikotie, muttei huijaaminen, koska todellisuudessa piirros jossa on pelkät ääriviivat on vielä todella kaukana valmiista fotorealistisesta piirustuksesta. Jos pelkät ääriviivat takaisivat onnistumisen, silloin kaikki piirtäisivät fotorealistisia teoksia tuosta vaan. Näinhän ei asia kuitenkaan ole.



Ruudukko


Jos kuitenkin haluat tehdä luonnoksen piirtämisestä vähän vaativampaa ja sellaista, että se kehittää myös piirustustaitoa kannattaa piirtää luonnos omakätisesti alusta loppuun. Jälleen on olemassa monia eri vaihtoehtoja, miten tämän voi toteuttaa. Lähdetään helpoimmasta liikkeelle. Helpoin tapa on jäljentää mallikuva ruudukon avulla. Esimerkin tästä näet artikkelin alusssa olevasta kuvasta. Menetelmä toimii siis niin, että sekä mallikuvan päälle, että piirustuspaperille piirretään täsmälleen samankokoinen ruudukko. Sitten kuva piirretään ruutu kerrallaan. Piirustuspaperille tehtävä ruudukko kannattaa piirtää riittävän kevyesti, jotta sen voi kumittaa pois tai jotta se katoaa lopulta näkyvistä piirustuksen sävykerrosten alle. Ruudukon avulla piirustuksen voi piirtää myös niin sanotulla ikkunaperiaatteella eli niin, että piirtää piirustuksen ruutu kerrallaan täysin valmiiksi. Artikkelin alussa olevassa kuvassa on sovellettu osittain ikkunaperiaatetta.


Jos ruudukon piirtäminen tuntuu liian vaivalloiselta, niin on muitakin tapoja onnistua hyvän luonnoksen piirtämisessä. Mainittakoon kuitenkin heti aluksi, että mikään niistä ei ole täysin vaivaton. Fotorealismissa onkin tärkeää asennoitua siihen, että kyseessä on piirustustyyli, joka kysyy kärsivällisyyttä. Itse asiassa ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja periksiantamatonta perfektionismia. Fotorealismi ei teknisenä suorituksena, jos otetaan sopivat apukeinot käyttöön, ole lopulta kovin vaativa suoritus. Se on taito, jonka periaatteessa kuka tahansa voi oppia pienellä harjoittelulla. Mutta nyt niihin muihin tapoihin piirtää tarkka luonnos.



Pisteestä pisteeseen -metodi


Toinen kätevä tapa jäljentää mallikuvan ääriviivat on käyttää niin sanottua pisteestä pisteeseen -menetelmää. Menetelmän perusidea on sama kuin lasten piirustustehtävissä, joissa kuva muodostuu yhdistämällä numeroidut pisteet viivalla. Onnistuminen tämän menetelmän soveltamisessa luonnoksen piirtämiseen riippuu siitä, että paikallistat valitsemiesi kiintopisteiden koordinaatit tarkasti oikein. Se onnistuu niin, että merkitset mallikuvaan haluamasi määrän pisteitä. Mitä tarkemmin haluan muodon jäljentää, sitä enemmän pisteitä kannattaa kuvaan laittaa. Mihin pisteet tulisi sijoittaa? Mihin tahansa kohtiin, jotka kuvaavat kohteen muotoa silloin kun pisteet yhdistää toisiinsa. Pisteiden merkitseminen mallikuvaan ei varmastikaan tuota mitään vaikeuksia, mutta miten nuo pisteet voi saada piirustuspaperille täsmälleen oikeisiin kohtiin? Mittaamalla! Mittaamisen voi tehdä esimerkiksi viivottimella niin, että mittaa kunkin pisteen etäisyyden paperin pysty- ja vaakareunaan. Jos piirrät piirustuksen täsmälleen samankokoisena kuin mallikuva on, on tämä helppoa. Seuraavasta videosta voit nähdä miten pisteestä pisteeseen -menetelmä toimii käytännössä. Huomaa kuitenkin, että otan siinä jonkin verran vapauksia mittausten tekemisessä, koska olen piirtänyt niin paljon, että pystyn tekemään osan mittauksista onnistuneesti myös silmämääräisesti. Jos olet aloittelija, ei kannata lähteä oikomaan yhtään, mikäli haluat täydellisen tarkan lopputuloksen.



Onnistuminen tämän menetelmän mukaan piirtämisessä on eniten kiinni kärsivällisyydestä, huolellisuudesta ja siitä, ettei hyväksy muuta kuin täydellisen lopputuloksen. Ymmärrät varmasti sen, ettei viivottimella mittaaminen vaadi oikeastaan yhtään minkäänlaista taiteellista osaamista, eikä toisaalta sitä vaadi myöskään pisteiden yhdistäminen toisiinsa suorilla viivoilla. Olet juuri saanut tietää miten piirustustaidon tarve voidaan poistaa piirtämisestä ja silti onnistua piirtämään hyvin.



Vapaalla kädellä piirtäminen


Otetaan tähän nyt vielä se kaikkein vaikein tapa piirtää tarkka luonnos. Menetelmänä hyvän luonnoksen piirtäminen vapaalla kädellä ei ole kovinkaan monimutkainen, mutta siinä onnistuminen vaatii aika paljon harjoitusta. Mutta mitä oikeastaan tarkoitan vapaalla kädellä piirtämisellä? Tarkoitan sitä, että apukeinot on karsittu minimiin ja piirtämisestä pyritään suoriutumaan enimmäkseen turvautuen mittaiusten tekemisessä omaan silmään. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö piirtäessä saisi käyttää mitään mittavälinettä apuna. Tavallisesti useimmat taiteilijat tekevät mittauksia ja tarkistavat merkintöjään esimerkiksi kynän tai neulepuikon avulla. Lasken siis vapaalla kädellä piirtämiseen oikeastaan kaikki tavat piirtää joissa taiteilijan silmä näyttelee merkittävää osaa piirtämisessä. Hyviä ideoita siihen miten mittasuhteita ja muotoja voi mitata havaintopiirtämisessä saat seuraavasta videosta.



Varjostusten piirtäminen


Kun ääriviivaluonnos on paperilla, voidaan siirtyä piirustuksen sävyttämiseen eli toisin sanottuna varjostusten piirtämiseen. Varjostusten piirtämisessä on kyse hyvinkin yksinkertaisesta asiasta. Kyse on tummuuksien jäljentämisestä.


Fotorealistinen piirustus saatetaan siis valmiiksi kopioimalla piirustukseen mallikuvan tummuudet. Jos katsoit yllä olevan videon, näit siinä miten valööriasteikkoa voi käyttää tässä apuna. Valööriasteikolla voit katsoa mikä on kunkin mallikuvan kohdan tummuus. Sitten vain sävytät saman kohdan piirustuksestasi samaan tummuuteen. Jos tämä tuntuu vaikealta, voit harjoitella sitä kopioimalla pelkän valööriasteikon.


Kun leikkaat valööriasteikkoon kunkin tummuuden kohdalle pienet lovet voi tummuuksien samankaltaisuutta vertailla paremmin. Kun vertaat tulostetun asteikon ja piirretyn asteikon tummuuksia toisiinsa, tee se silmiä siristäen. Kun tummuudet sulautuvat yhteen silloin kun vertaat niitä silmiä siristäen, ovat tummuudet riittävän lähellä toisiaan. Tässä kannattaa luottaa sokeasti valööriasteikkoon. Nimittäin tummuudet saattavat näyttää aluksi vääriltä kun asteikkoa ja piirustusta vertaa niiden ollessa etäällä toisistaan. Mutta sitten totuus selviää kun viet asteikon piirtämäsi tummuuden päälle.



Pienenä sivuhuomautuksena yllä olevasta kuvasta, jossa on piirretty ihmisen kasvot mittasuhdesääntöjen mukaan. Se ei oikeastaan liity mitenkään tähän aiheeseen, koska fotorealismi edellytä minkäänlaista mittasuhteiden tai anatomian tuntemista. Toki ei niiden tietämisestä välttämättä haittaakaan ole. Kanoniset mittasuhteet ja anatomia sekä muut vastaavat periaatteet kuuluuvat enemmän taidesuuntauksiin, joissa aiheen tulkinta tai mielikuvituksesta tekeminen näyttelevät merkittävää osaa. Tämä on hyvä tiedostaa siksi, ettet käytä tarpeettomasti aikaa anatomian opiskeluun jos tavoitteesi on vain tulla taitavaksi kopioijaksi.



Opi lisää


Haluaisitko oppia lisää piirustustaidon periaatteista, menetelmistä ja tekniikoista? Siinä tapauksessa Taidekurssien piirustuskurssit on harkinnan arvoinen vaihtoehto. Kurssiemme sisältöön pääset tutustumaan osoitteessa www.taidekurssit.fi

Piirustuskursseillamme käsittelemme piirtämistä pelkkää havaintojen kopioimista syvällisemmin.


Terveisin,


Tuomas



PS. Artikkelissa kuvaillut ideat ja menetelmät soveltuvat myös maalaustekniikoihin. Kuten alla olevasta kuvasta näet, sopivilla periaatteilla ja menetelmillä akryylimaalaukseenkin saa valokuvamaista vaikutelmaa. Joten jos olet kiinnostunut fotorealististen maalausten tekemisestä, voisi Akryylimaalaus haltuun -kurssi sopia sinulle. Tutustu kurssin sisältöön Taidekurssien nettisivuilla.




Liity sisäpiiriin!

Liity postituslistalleni ja kuulet uusista artikkeleistani ja kursseistani. Lähetän sinulle silloin tällöin parhaimpia ohjeita ja ideoita piirtämiseen ja kerron uusimmista kuulumisistani.

Ota yhteyttä minuun sähköpostilla:

© 2020 tuomastuimala.fi