top of page

Genetiikan merkitys taitojen oppimisessa

Hei! Kuvataiteessa elää melko vahvana usko luontaisen lahjakkuuden ennaltamäärävään voimaa. Näin ollen taiteellinen potentiaalimme typistyy enemmän tai vähemmän vain geneettiseksi ominaisuudeksi. Mutta mikä on genetiikan todellinen osuus taitojen oppimisessa? Käsittelen sitä tässä kirjoituksessa.





Genetiikka vaikuttaa


Geneettiset tekijät voivat vaikuttaa monin eri tavoin yksilön kykyyn oppia ja hallita tiettyjä taitoja. Kuitenkin on tärkeää ymmärtää, että vaikka geneettisillä tekijöillä on roolinsa, ympäristötekijät, kuten harjoittelu, kokemus ja motivaatio, ovat usein yhtä tärkeitä tai jopa tärkeämpiä taitojen kehittämisessä. Tässä on joitakin näkökohtia geneettisten vahvuuksien merkityksestä taidon oppimisessa:

  1. Fyysiset ominaisuudet: Geneettiset tekijät voivat määrätä yksilön fyysiset ominaisuudet, kuten lihasrakenteen, joka voi vaikuttaa suorituskykyyn tietyissä urheilulajeissa. Esimerkiksi pitkät raajat voivat olla etu uimareille, kun taas nopea lihasten palautumiskyky voi hyödyttää sprinttereitä.

  2. Kognitiiviset kyvyt: Jotkut ihmiset saattavat olla geneettisesti alttiimpia tietyille kognitiivisille kyvyille, kuten matemaattiselle ajattelulle tai musiikin ymmärtämiselle. Tämä voi johtaa nopeampaan edistymiseen näillä aloilla.

  3. Aistien herkkyys: Geneettiset tekijät voivat vaikuttaa yksilön aistien herkkyyteen. Esimerkiksi jotkut ihmiset voivat olla erityisen herkkiä äänille tai väreille, mikä voi vaikuttaa heidän kykyynsä musiikin tai kuvataiteen aloilla.

  4. Motivaatio ja temperamentti: Vaikka ympäristötekijät ovat merkittäviä, jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että geneettiset tekijät voivat vaikuttaa yksilön temperamenttiin ja motivaation tasoon tietyissä toiminnoissa.

  5. Geneettiset sairaudet ja erityispiirteet: Tietyt geneettiset sairaudet tai erityispiirteet voivat vaikuttaa oppimiskykyyn tai fyysiseen suorituskykyyn. Esimerkiksi dysleksia voi vaikuttaa lukutaitoon.

Vaikka geneettisillä vahvuuksilla ja heikkouksilla on merkityksensä, on tärkeää painottaa, että harjoittelu, omistautuminen ja ympäristötekijät voivat usein kompensoida tai jopa ylittää geneettiset rajoitukset. Monet maailman huipputaitajat ja -taiteilijat eivät välttämättä ole "geneettisesti lahjakkaita" kyseisellä alalla, vaan he ovat omistautuneet intensiiviselle ja määrätietoiselle harjoittelulle.


Joten, vaikka geneettiset vahvuudet voivat antaa "edun" tiettyihin taitoihin tai kykyihin, ne eivät määritä yksilön lopullista suorituskykyä tai potentiaalia. Motivaatio, harjoittelu ja ympäristö ovat yhtä tärkeitä tekijöitä taidon oppimisessa.







Omia kokemuksiani


Aloitetaan kuvataiteesta. Jotkut ovat kehuneet minua lahjakkaaksi. Voi olla, että minulla on kuvataiteellisten taitojen oppimisen kannalta suotuisa genetiikka, mutta toisaalta ei osaamiseni niin ihmeellistä ole ja lisäksi olen harjoitellut kuin hullu. Itse asiassa harjoittelumäärääni nähden olen edistynyt melko hitaasti. Vaikka minulla olisi 'taiteilijan geenit' samalla minulla on heikkouksia, jotka jarruttavat oikeastaan minkä tahansa taidon oppimista. En esimerkiksi ole kovin järjestelmällinen tai hyvä keskittymään yhteen asiaan pitkiä aikoja kerrallaan. Paitsi silloin kun jokin asia tempaa kunnolla mukaansa, mutta aina näin ei tapahdu ja päädyn hyppimään nopeasti asiasta toiseen. En ole hyvä pysähtymään asioiden äärelle.


Oma kokemukseni ja tulkintani on se, että harjoittelulla voi saada pieniä ihmeitä aikaan. Pelkällä sinnikkyydellä voi paikata geneettisiä puutteita. Myös kekseliäisyydestä voi olla paljon apua. Olen omaksunut vahvasti ajatuksen, jonka mukaan "jos sitä ihminen tekee, sen voi ihminen oppia".


Olen mennyt elämäni aikana monessa asiassa melko pitkälle oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja oppinut taitoja, jotka eivät ole tuntuneet kovin luontevilta. En esimerkiksi ymmärrä mitään koneista ja tuntuu, että minulta puuttuu silmä, jota tarvitaan koneiden korjaamisessa tai vastaavissa asioissa. Opiskelin silti aikoinaan kunnossapitoasentajaksi ja suoriuduin lähtökohtiini nähden hyvin kaikesta. Opiskelu oli minulle henkisesti superstressaavaa, koska olin kokoajan maailmassa, jossa oli tunne, että en tajua tästä oikeastaan yhtään mitään. Taistelin koulun läpi ja opin jopa jotain.


Toisaalta täytyy myöntää, että en edelleenkään tajua koneiden korjaamisesta oikeastaan yhtään mitään. Jos jokin ei kiinnosta niin sillä on taipumus unohtua, varsinkin jos tietotaitoa ei käytä säännöllisesti.


Tässä tullaan motiiveihin. Jos ihminen todella haluaa saavuttaa jotain niin tulokset voivat olla hämmästyttäviä. Se on varmaa, että kaikki voi parantaa taitojaan, vaikka kaikista ei ehkä voi tulla parhaimmista parhaimpia. Ihmiseen rakennettua oppimispotentiaalia ei pitäisi vähätellä.


On helppo jäädä jumiin kyvyttömyyden tunteeseen, mutta monessa tapauksessa kyse voi tosiaankin olla vain tunteesta. Jos tunteen yli pääsee tai oppii päästämään siitä irti, voi itselle avautua aivan uusi maailma. Se mitä piti aiemmin mahdottomana, muuttuu mahdolliseksi. Itseään ei pitäisi aliarvioida, eikä yliarvioida. Tasapainoisella näkemyksellä pääsee pitkässä juoksussa pisimmälle.





Opettajan rooli


Opetustyössäni näin miten opettajan on tärkeää sopevasti puskea oppilaitaan parempiin suorituksiin ja näin auttaa heitä saavuttamaan oman todellisen potentiaalinsa. Usein voi olla vaikea yksin kaivaa itsestään esiin koko potentiaalia.


Toisaalta opettajan on myös tunnistettava oppilaidensa rajat. Kehitystä ei voi pakottaa, mutta sitä voi jonkin verran nopeuttaa raivaamalla tieltä ne oppimisen esteet, jotka on mahdollista raivata pois tieltä. Jos oppilaalla on jokin merkittävä rajoitus kuten jokin ruumiillinen vamma niin taideopettaja ei voi sitä korjata, mutta oppilasta on mahdollista auttaa näkemään omiin olosuhteisiinsa kätkeytyvät mahdollisuudet.


Esimerkiksi vahvemman käden menettäminen olisi hidaste oppimiselle, mutta ei este. Olen itse nähnyt heikommassa kädessä olevan potentiaalin. Se on käytännössä sama kuin vahvemmassa kädessä. Kyse on vain harjoittelusta. Ennen kuin tuomitsee itseään toivottomaksi tapaukseksi kannattaa oikeasti yrittää vapauttaa omaa ajatteluaan ja kokeilla omia todellisia rajojaan. Saatat yllättyä mihin pystyt. Mieti myös tarkkaan onko oppimismenetelmäsi parhaat mahdolliset. Joskus joku luo itselleen osaamattomuuden tunnetta sillä, että käyttää oppimis- tai harjoitusmenetelmiä, jotka eivät ole kovin hedelmällisiä. Niinpä oppiminen alkaa luotettavan tiedon etsimisestä.



Tiedon merkitys


Joskus pelkästään oikean tiedon avulla voi totaalisesti ohittaa, jonkin 'geneettisen heikkouden'. Oletetaan, että olet toivottaman surkea piirtämään mittasuhteiltaan ja muodoiltaan tarkkoja luonnoksia ja tuntuu, että et edisty siinä kovista ponnisteluista huolimatta. Siinä tapauksessa voisit turvautua piirustusmenetelmään, jota taiteilija Mark Carder kutsuu lahjattomien piirustusmenetelmäksi. Siinä kaikki mitataan mekaanisesti kohdalleen sopivien mittavälineiden avulla. Oikeastaan minkäänlaista piirustustaitoa ei tarvita, vaan onnistuminen perustuu huolelliseen mittaamiseen.


Tosin kokemusteni mukaan monilla tulee tässä toisenlainen haaste vastaan. Kyky pysähtyä tarkan työn äärelle on puutteellinen. Keskittymiskyky ja rauhoittumiskyky ei ole riittävä. Halu vetää mutkia suoraksi ja päästä nopeasti maaliin vie voiton ja luonnos ei tavoita toivottua tarkkuutta. Kuvataiteessa tarvitaan monenlaisia ominaisuuksia pelkän käsityötaidon lisäksi. Kun tiedostaa tämän niin voi ymmärtää, että joskus kehitettävä ominaisuus tai taito voikin olla sellainen mikä on yleisluontoisempi eikä liity pelkästään kuvataiteeseen. Joidenkin tutkimusten mukaan 'lahjakkaita' urheilijoita yhdisti hyvä keskittymiskyky. Mutta keskittymiskykyähän voi parantaa harjoittelemalla. Niinpä lahjakkuuskäsite on melko monitahoinen asia.


Jos koet, että keskittymiskyvyn puute on sinun kompastuskivesi niin mikset vaikka varaisi säännöllisesti pienen hetken sen kehittämiseen. Itse harjoitan keskittymiskykyä esimerkiksi niin, että otan kirjan käteen ja yritän keskittyä lukemiseen niin, että rekisteröin tietoisesti joka sanan. On hämmästyttävää, miten nopeasti huomaa lukeneensa osan tekstiä niin, että ajatukset ovat vieraalleet jossain muualla, eikä luetusta ole selkeää muistikuvaa. Kun keskittymisharjoituksen yhdistää johonkin omasta mielestä mielekkääseen ja mielenkiintoiseen toimintaan tulee harjoittelusta vähän helpompaa. Keskittymistähän voi harjoittaa myös supereristetysti vaikka laskemalla omia hengityksiään, mutta itse suosin keskittymisen yhdistämistä johonkin toimintaan. Taiteilija voi tietenkin käyttää tähän myös taiteen tekemistä. Piirrä vaikka yksi Bargue-kopio mahdollisimman täydellä läsnäololla ja keskittymisellä. Siinä on keskittymisharjoitusta kerrakseen ja kaiken lisäksi saat hyvää harjoitusta myös kuvataiteen tärkeimmissä perustaidoissa.


Asian ydin on omien oppimisen esteiden ja heikkojen kohtien tiedostaminen ja määrätietoinen puuttuminen niihin. Aina ne esteet eivät ole geneettisiä, vaan ne voivat olla myös tiedollisia tai henkisiä. Tiedollisiin esteisiin on kaikkein helpoin puuttua. Henkiset esteet ovat usein niitä kaikkein vaikeimpia voittaa, koska se voi vaatia oman persoonallisuusohjelmoinnin muokkausta ja psykologisella minäkäsitteellä on taipumus haluta pysyä samana. Minä olen se mikä olen, enkä muuksi muutu. Puolustusmekanismit aktivoituvat välittömästi jos joku alkaa tökkiä omaa minäkuvaa tai maailmankuvaa. Mutta jos rohkeasti lähtee muutoksen tielle niin tien päässä voi odottaa uusi rikkaampi ja mielenkiintoisempi maailma.


Terveisin,


Okulaarinen tieteilijä

Comments


bottom of page