Olen tähän asti korostanut todella paljon tiedon merkitystä taidon oppimisessa ja varoitellut harjoittelun vaaroista, mutta nyt on aika ottaa harjoittelun merkitys uudelleen harkintaan ja niinpä päätin kirjoittaa artikkelin aiheesta.
Kun palasin kuvataiteen aktiivisen harjoittelun pariin, aloin etsiä mystistä tekniikkaa tai menetelmää, joka ratkaisisi kaikki ongelmat. Olen polttanut paljon rahaa koluamalla netin piirustus- ja maalauskurssit läpi etsien täydellistä kurssia, joka tekisi kuvataiteen tekemisestä ongelmatonta. Sittemmin on käynyt ilmi, että mitään salaisuuksia ei varsinaisesti ole. Kyse on kourallisesta tietoa ja loppu on kiinni harjoittelusta.
Parhain kurssi pistää oppilaan töihin
Parhain kurssi tai koulutus on sellainen, joka kertoo kuvataiteen tärkeimmät periaatteet selväsanaisesti ja sen jälkeen pistää harjoittelemaan niitä. Eli lopullinen tietomäärä hyvällä kurssilla voi tuntua vähäiseltä, mutta työtä joutuu tekemään runsaasti. Lähdin itse vuoden alusta harjoittelemaan maalaamista Kevin Murphyn akatemian verkkokoulutukseen siksi, että saisin sopivan ulkoisen paineen tärkeimpien periaatteiden harjoitteluun. Opetustyön ohella on vaativaa ylläpitää omaa säännöllistä harjoittelua. Resurssit kuluvat helposti kurssien tekoon ja oppilaiden ohjaamiseen.
Hyvän kurssin tai koulutuksen teho perustuu ennen kaikkea siihen, että se saa oppilaat toimimaan tiedon mukaan. Se miksi klassiset ateljeet ja akatemiat tuottavat taitavia tekijöitä kuin liukuhihnalta perustuu siihen, että niissä toistetaan, toistetaan, toistetaan, toistetaan, toistetaan, toistetaan, toistetaan ja toistetaan kuvataiteen tärkeimpiä periaatteita teoriassa ja käytännössä, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan, ja tämän kaiken päälle vielä kerran uudestaan.
Katso yllä olevia kuvia oppilastöistäni Kevin Murphyn koulusta. Miksi ne ovat niin hyviä? Se johtuu ennen kaikkea siitä, että koulutus kannusti minua panostamaan erityisesti oman työn laadunvalvontaan ja hikoilemaan enemmän piirustustelineen ääressä. Ehdoton kompastuskiveni taiteilijana on mukavuudenhalu ja halu saada nopeasti valmista.
Klassisen metodi
Klassiset menetelmät elävät jonkinlaista uutta renesanssia. Uusia kouluja ja kursseja tulee jatkuvasti lisää. Perinteiset menetelmät ja niiden muunnelmat toimivat äärimmäisen hyvin. Moni voi olla kyllästynyt modernin taiteen hypersubjektiivisuuteen, jolloin taidetta on enää mahdoton arvioida millään järkevillä mittapuilla.
Klassinen realismi asettaa taiteelle selkeät standardit ja se tekee mahdolliseksi sen, että kuvataiteen tärkeimpiä periaatteita voi harjoitella systemaattisesti. Kun harjoittelu on johdonmukaista, on tuloksetkin johdonmukaisesti hyviä.
Se mikä on niin sanottu klassinen metodi, tai miten minä sen tulkitsen, on todellisuudessa sama kuin kuvataiteen tärkeimmät periaatteet ja niiden harjoittelu menetelmillä jotka on vuosisatojen ja -kymmenten aikana osoittautuneet hyviksi. Mitään yhtä klassista metodia ei todellisuudessa ole. Toimivia tapoja on useita. Se on vähän sama kuin klassisen realismin käsite, joka pitää sisällään varsin laajan kirjon erilaisia tyylejä.
Kyse on ensisijaisesti periaatteista, eikä tekniikoista. Paljastan salaisuuden. Täällä nettisivuillani on kaikki keskeinen tieto annettu. Kyse on siitä, mitä teet tällä tiedolla. Tätä meinaa olla vaikea itsekin sulattaa, koska se merkitsee enemmän hikoilua maalaustelineen ääressä ja vähämmen tosiasioiden välttelyä. Mieluummin sitä imaisisi maalaustaidon suoraan itseensä Gurun maagisesta aurasta tai kehittyisi maalaustaidossa ilman korkeatasoista oman työn laadunvalvontaa. Ainoa mitä guru voi opetuslapselle antaa, on tieto ja ehkä vähän sitä valvontaakin. Tarvittava tieto ammattimaisen taitotason saavuttamiseen on kuitenkin suhteellisen vähäistä ja oman työnsä laatua täytyy lopulta oppia valvomaan itse. Paras opettaja tekee itsestään tarpeettoman ja mahdollisimman nopeasti.
Miksi maksaa opetuksesta jos tiedon voi saada ilmaiseksikin?
Totuus on, että kaikki tieto on nykyään saatavilla ilmaiseksikin. Internet on pullollaan tietoa. Enää ei ole aivan pakko mennä opiskelemaan perinteiseen akatemiaan tai klassiseen kouluun voidakseen saada tarvittavan tiedon. Mikä on tietenkin vähän huolestuttavaakin niiden kannalta, jotka yrittävät ansaita elantoa opettamalla kuvataidetta. Toisaalta moni kyllä ymmärtää sen, että oppiminen voi olla jonkin verran helpompaa silloin kun voi saada henkilökohtaista ohjausta ja palautetta. Ja siitä kannattaa jotain maksaakin.
Lisäksi rahallinen panos voi kannustaa panostamaan myös harjoitteluun. Sopiva oppimisympäristö voi luoda terveellistä painetta mennä taidoissa eteenpäin. Itsensä motivoiminen ja eteenpäin puskeminen täysin ilman mitään ulkopuolisia muistutuksia ja kannustusta on todella vaikeaa. Pankkitililtä kuukausittain poistuva tuntuva rahasumma on aika hyvä muistutin. Muiden oppilaiden eteneminen kurssilla antaa kivan jälkeenjäämisen tuntee, joka saa pohtimaan vakavasti töihin ryhtymistä.
Senkin olen huomannut, että lopulta ehkä ne kaikkein tärkeimmät tiedon palaset, neuvot ja kokemukset olen saanut maksullisilta kursseilta. On hyvin mahdollista ja niin kuin asia aivan varmasti onkin, että täysin ilmaiseksi harva opettaja antaa parastaan. Vaikka itse jaan nettisivuillani ja YouTubessa tietoa todella avokätisesti on totta, että jotain jätän varastoon maksullisia kurssejani varten. En esimerkiksi ala ohjaamaan ketään henkilökohtaisesti tai antamaan palautetta teoksista kurssien ulkopuolella ilman korvausta.
Mutta kuten olen jo maininnut periaatteessa kaikki oleellinen tieto on kyllä kaivettavissa esiin niin täältä sivuiltani kuin muualtakin internetistä, jos vain jaksaa etsiä ja osaa yhdistää kaikki palikat oikein. Jos haluat päästä vähän helpommalla, kannattaa hyödyntää jotain oppimisalustaa, jossa tieto on valmiiksi jäsenneltyä tai aseteltu loogisesti eteneväksi harjoitusohjelmaksi. Siksi esimerkiksi Taidekurssien kurssit on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Hyvästä opetuksesta kannattaa jopa maksaa! Mutta muista lopulta vain hikoilu piirustus- tai maalaustelineen ääressä tekee mestarin. Mikään kurssi ei tee työtä puolestasi.
Terveisin,
Tuomas