Betty Edwardsin kirja "Drawing on the Right Side of the Brain" eli suomeksi "Piirtäminen oikean aivopuoliskon avulla" on tunnettu ja vaikutusvaltainen teos, joka käsittelee piirustustaitodon kehittämistä. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1979. Kirja esittelee mielenkiintoisen lähestymistavan piirtämiseen, keskittyen siihen, miten voimme oletetusti hyödyntää aivojemme oikeaa puoliskoa, jota perinteisesti pidetään luovan ajattelun, intuitiivisen ymmärryksen ja visuaalisen hahmottamisen keskuksena.
Edwardsin lähestymistapa piirustustaidon opettamiseen perustuu ajatukseen, että piirtämisen vaikeudet johtuvat usein vasemman aivopuoliskon hallitsevasta roolista, joka kirjan teorian mukaan keskittyy kieleen, loogiseen ajatteluun ja analyyttiseen prosessointiin. Kirja opastaa lukijoita siirtymään pois tästä loogisesta ja sanallisesta ajattelusta piirustuksen aikana ja sen sijaan hyödyntämään oikean aivopuoliskon kykyjä, kuten havainnointia ja kokonaisvaltaista näkemystä.

"Drawing on the Right Side of the Brain" tarjoaa lukuisia harjoituksia ja tekniikoita, jotka auttavat lukijoita näkemään kohteet uudella tavalla ja piirtämään ne tarkemmin. Kirja opettaa, miten havaita mittasuhteet, muodot sekä valot ja varjot, jotta piirtäjä voi luoda havainnolle uskollisempia piirustuksia. Edwardsin menetelmä pyrkii auttamaan ihmisiä voittamaan piirtämisen mentaaliset esteet, joita he ovat mahdollisesti rakentaneet vuosien varrella, ja rohkaisee heitä kehittämään piirustustaitoaan luovalla ja intuitiivisella tavalla.
Kirja on ollut erittäin suosittu ympäri maailmaa ja on inspiroinut monia piirtäjiä, taideopettajia ja harrastajia. Se on muodostunut klassikoksi visuaalisen taiteen opetuksen alalla ja on jäänyt elämään vahvana vaikutteena monille, jotka etsivät uusia tapoja lähestyä piirustusta ja luovaa ilmaisua.
Vastaväitteitä Betty Edwardsin piirustusmenetelmälle: Myytit vs. todellisuus
Kun Betty Edwards julkaisi kirjansa "Piirtäminen oikean aivopuoliskon avulla", se tarjosi uuden näkökulman piirustustaidon kehittämiseen. Kirjan ydinajatus perustuu oletukseen, että piirtämisen oppiminen on kiinni oikean aivopuoliskon aktivoimisesta. Vaikka tämä lähestymistapa on ollut suosittu ja innostava, on tärkeää tarkastella sen taustalla olevia hypoteeseja kriittisesti. Käydään nyt läpi keskeisiä vasta-argumentteja Edwardsin menetelmälle.
1. Oikea vs. vasen aivopuolisko: Myytti, joka ei pidä paikkaansa
Edwardsin menetelmä nojaa voimakkaasti oikean aivopuoliskon merkitykseen keskeisimpänä voimavarana piirtämisessä. Kuitenkin nykyaikainen neurotieteellinen tutkimus osoittaa, että aivopuoliskojen välinen jako "luovaan oikeaan" ja "loogiseen vasempaan" on harhaanjohtava yksinkertaistus. Aivot toimivat monimutkaisena verkostona, jossa molemmat puoliskot osallistuvat luovaan prosessiin. Tämän ymmärtäminen on tärkeää, sillä se auttaa meitä näkemään piirustustaidon kehittämisen kokonaisvaltaisempana prosessina.
Edwardsin menetelmä keskittyy havaintopiirtämiseen, joten luovuudesta puhuminen sen yhteydessä voi olla harhaanjohtavaa. Havainnon tarkka siirtäminen paperille ei juurikaan vaadi luovuutta, vaan oikeiden menetelmien ja ajattelutapojen uskollista seuraamista. Toki aina voi yrittää etsiä luovia ratkaisuja siihen mitkä menetelmät toimivat parhaiten. Mutta lähtökohtaisesti havaintopiirtäminen ei ole erityisen luovaa silloin kun pyritään havainnon tarkkaan jäljittelyyn.
Tieteellisestä epätarkkuudesta huolimatta kirjan konsepti siitä, että piirtäjän täytyy oppia virittäytymään erilaiseen mielentilaan on äärimmäisen hyödyllinen, vaikka kyse ei olekaan oikean aivopuoliskon aktivoimisesta niin kuin kirja väittää. Taito on itse asiassa välttämätön jos haluaa tulla hyväksi piirtäjäksi.
Piirtäjän täytyy oppia elämään silmissään ja ymmärtää, että se mitä piirtäjä näkee ei ole objekteja ja asioita, vaan silmiin heijastuvaa valoa. Valo saa aikaan sen, että näemme erilaisia muotoja, tummuuksia, rajoja ja värejä. Piirtäjän täytyy oppia kiinnittämään huomionsa ja rajaamaan ajattelunsa visuaalisiin asioihin kuten mittasuhteisiin ja tummuuksiin, välittämättä siitä mitä havaintokentässä olevat objektit ovat ja miksi niitä kutsutaan, tai millainen on niiden fyysinen rakenne. Tästä abstraktista tai impressionistisesta näkemisestä olen kirjoittanut moneen kertaan aiemmin ja suosittelen palaamaan aiempiin kirjoituksiini, mikäli et vielä tiedä mistä tässä on kyse. Tämä on mullistavaa tietoa ja siinä piilee Edwardsinkin metodin voima. Edwards vain esittää sen virheellisen teorian pohjalta ja vähän yksipuolisesti.
2. Yksipuolinen lähestymistapa piirtämiseen
Vaikka Edwardsin harjoitukset, kuten ylösalaisin piirtäminen, voivat tarjota uuden näkökulman ja auttaa näkemään kohteen eri tavalla, ne eivät välttämättä anna kattavaa perustaa piirustustaidolle. Taidekoulutuksen tulisi sisältää monipuolisia tekniikoita ja lähestymistapoja, jotka ottavat huomioon sekä teknisen taidon että luovan ilmaisun. Piirustus on paljon enemmän kuin pelkkää näkemisen jäljittelemistä; se vaatii myös ymmärrystä muodoista, valööreista ja sommittelusta. Ja vaikka piirtämistä lähestyttäisiin puhtaan optisesti, niin ei pidä tehdä ilman tietoa ja järjen käyttöä. Edwardsin kirja yksinkertaistaa optista lähestymistapaa ja siksi todellisuudessa parempaa tietoa aiheesta saat klassisen tai impressionistisen metodin osaajilta.
Tein aikoinaan Piirtämisen perusteet -verkkokurssin, joka pyöri Taidekoulu Tuimalassa monta vuotta. Laitoin kurssille harjoitukseksi ylösalaisin piirtämisen ja vähitellen kävi ilmeiseksi, että se ei välttämättä harjoituksena ole kovin tehokas. Jotkut hyötyvät siitä enemmän kuin toiset. Itse koin sen aikoinaan tärkeäksi, koska tajusin sen välityksellä, että se mikä silmien edessä on ja miten päin se on, on periaatteessa yhdentekevää. Miksi? Koska piirtäjä piirtää vain mittoja, muotoja ja tummuuksia. Havainnollistin tätä aikoinaan piirtämällä onnistuneesti heikommalla kädellä ilman pohjakokemusta. Piirustuksen kääntämisellä ylösalaisin on kuitekin suurempi arvo tarkistuskeinona, koska se auttaa näkemään piirustuksen tuorein silmin. Harjoitusta on ihan hyvä kokeilla, mutta siihen ei ole tarpeen jäädä jumiin.
3. Nopeasti saavutettu menestys vs. pitkäaikainen oppiminen
Edwardsin kirjan suosion taustalla voi olla lupaus nopeasta edistymisestä, lupaus, jonka kirjan menetelmät osittain täyttävät. Vaikka tällainen lähestymistapa voi tarjota välitöntä tyydytystä nopeiden tulosten vuoksi, se ei välttämättä johda syvälliseen tai pitkäaikaiseen taitojen kehittymiseen. Todellinen taituruus piirustuksessa edellyttää jatkuvaa harjoittelua, osaamisen syventämistä ja taiteellisen näkemyksen kehittämistä.
Edwardsin kirjan ennen ja jälkeen -kuvat hänen kurssilaistensa piirustuksista ovat vaikuttavia ottaen huomioon, että kehitys on tapahtunut vain alle viikon mittaisella kurssilla. Mutta samalla kuvista huomaa, että niiden piirtäjät eivät ymmärrä kunnolla mitä tekevät. Varsinkaan valöörien osalta. Eli he kopioivat aivottomasti sitä mitä näkevät. Tässä on hyvät puolensa, mutta huonona puolena on se, että silloin ei välttämättä osaa ohittaa tiettyjä optisia illuusioita. Ymmärrystä voi käyttää tarkistuskeinona ja mittavälineenä. Kirjan lähestymistapa on siis hieman pinnallinen.
Kirjan tärkein anti on se, että taiteilijan on tärkeää ajatella havaintoaan abstraktisti. Aloitteleva piirtäjä on usein jumissa havainnon nimeämisessä ja merkityssisällön selittämisessä. Itse asiassa aloitteleva piirtäjä katsoo, mutta ei näe. Edwardsin kirjasta voi olla apua siinä, että oppii näkemään. Kirja ei kuitenkaan johdata oppilasta alkua pitemmälle näkemisen taidossa. Siksi kirjan harjoituksissa menestyminen voi luoda osaamisen illuusion, mutta jos jatkaa harjoittelua hankkimatta uutta tietoa ja oppimatta parempia menetelmiä on mahdollista, että osaaminen jää tietylle tasolle.
Todellisuudessa samat tiedot paremmin ilmaistuna ja paljon enemmän saat klassisiin menetelmiin perustuvista tietolähteistä kuten täältä nettisivuiltani. Näistä lähteistä saat jalostuneempia tapoja piirtää optista totuutta.
Pidin ennen kirjasta enemmän kun minulla oli vähemmän kokemusta. Koin itse suuren hyppäyksen osaamisessa tajuttuani abstrahoinnin merkityksen, jota Edwardsinkin kirja opettaa. Tässä oli yksi syy siihen miksi arvostin kirjaa ennen enemmän.
Kehotus lukijoille
Tämän artikkelin tarkoitus ei ole vähätellä Betty Edwardsin työn arvoa piirustuksen opetuksessa, vaan tarjota laajempi näkökulma aiheeseen. Moni hyötyisi ja hyötyy siitä mitä Edwardsin klassikkoteos opettaa näkemisestä.
On tärkeää, että piirustaidon opiskelijat ja harrastajat haastavat itseään etsimään tietoa monipuolisesti, tutkimaan erilaisia tekniikoita ja lähestymistapoja, ja ennen kaikkea, kehittämään omaa ainutlaatuista taiteellista ääntään. Piirustustaito on jatkuva oppimisprosessi, joka kukoistaa uteliaisuuden, kärsivällisyyden ja harjoittelun kautta.
Todella hyvän lähtöpisteen teknisen taituruuden ja tarkan silmän kehittämiselle tarjoaa perinteiset menetelmät, joita opetetaan klassisen taiteen kouluissa. Myös realistista impressionismia opettavat tietolähteet ovat äärimmäisen arvokkaita. Näistä tietolähteistä voit oppia paljon tarkemman, toimivamman ja syvällisemmän lähestymistavan piirtämiseen.
Edwardsin kirjan piirustusharjoituksista voi kuitenkin olla hyötyä ja niiden avulla voi päästä piirtämisessä hyvään alkuun.
Terveisin,
Okulaarinen tieteilijä