Hei taas! Tässä artikkelissa jatkamme siitä, mihin jäimme sarjan ensimmäisessä osassa. Ensimmäisen osan myötä olemme totutelleet kallistuskulmien havainnointiin ja jäljentämiseen. Nyt viemme tietomme ja kokemuksemme seuraavalle tasolle ja alamme piirtää lineaarista luonnosta.
Piirustustarvikkeet
Lineaarisen luonnoksen piirtämiseen et tarvitse kovin paljon piirustustarvikkeita. Oikeastaan hyvä lyijykynä, pyyhekumi, mittatikku ja piirustuspaperi riittää. Tarvitset tietenkin myös sopivan mallin. Hyvä vaihtoehto malliksi on jokin piirustus Charles Barguen Cours de dessin -kirjasta. Näitä kuvia löydät helposti Googlen kuvahaulla. Varmistu vain siitä, että kyseessä on joko alkuperäinen kuva tai hyvä jäljennös.
Lineaarisen luonnoksen voit piirtää vaikka tavalliselle kopiopaperille, sillä valmiin luonnokse voi siirtää toiselle paperille. Tai vaihtoehtoisesti voit tehdä kaikki vaiheet yhdelle ja samalle paperille, mutta kannattaa silloin käyttää jotain hyvälaatuista piirustuspaperia. Kopiopaperi ei sovi kovinkaan hyvin hienovaraista työskentelyä varten, vaikkei sillekään ole mahdotonta piirtää onnistuneesti. Jos tämä kaikki kuulostaa monimutkaiselta niin älä ole huolissasi, asia avautuu kun pääsemme piirtämään.
Itse käytän lineaarisen luonnoksen piirtämiseen HB-lyijykynää. Se on hyvä peruskynä ja soveltuu täydellisesti luonnosteluun.
Mittailua varten on hyvä olla jokin mittatikku. Neulepuikko toimii hyvin.
Mallin ja piirustuspaperin oikea asettelu
Silloin kun piirustustarkkuudella on merkitystä, täytyy malli ja piirustuspaperi asetella huolellisesti. Kaikkein helpoin asetelma on niin sanottu sight-size -asettelu. Esimerkin sight-size -periaatteen mukaisesta mallin ja piirustuspaperin asettelusta näet artikkelin alussa olevassa kuvassa. Siinä malli ja piirustuspaperi on asetettu vierekkäin ja samalle tasolle.
Sight-size -metodissa piirustus siis piirretään täsmälleen samankokoisena kuin minkä kokoisena malli silmissämme näyttäytyy. Silloin kun piirretään valokuvasta tai mallipiirustuksesta on asia varsin selvä. Mallikuva ja piirustuspaperi teipataan vierekkäin kiinni piirustusalustaan ja malli jäljennetään piirustuspaperille saman kokoisena kuin se on mallikuvassa.
Tämä on hyvä tapa aloittaa piirtämisen harjoittelu, sillä kuvan skaalaaminen isommaksi tai pienemmäksi tuo mukanaan uusia muuttuvia tekijöitä piirustusprosessiin ja tekee siitä hieman haasteellisempaa. Ehkä voimme harjoitella skaalaamista joku toinen kerta jos intoudun kirjoittamaan aiheesta joskus artikkelin.
Iso kuva
No niin, nyt pääsemme vihdoinkin piirtämään! Koska meillä on klassinen teema, ajattelin ottaa mallikuvaksi Bargue-planssin. Valikoin suhteellisen helpon kuvan, jotta piirustusprosessin kuvailu olisi helpompaa ja jos päätät piirtää samasta kuvasta, voisit onnistua piirtämisessä varmemmin. Mutta mistä piirtäminen tulisi aloittaa? Lyhyesti sanottuna isosta kuvasta eli kokonaiskuvasta. Mutta mitä tämä tarkalleen tarkoittaa?
Isolla kuvalla tarkoitan aiheen kokonaiskokoa ja -muotoa. Yksi tapa aloittaa kokonaiskuvan hahmottelu on tunnistaa mallikuvasta kaikkein etäisimmät pisteet sekä sivu- että pystysuunnassa.
Nämä pisteet määrittelevät aiheen sijainnin paperilla. Muista sijoittaa aihe samalle korkeudelle mallikuvan kanssa, jotta mallin ja piirustuksen vertailu on helpompaa.
Kun aiheen kokonaiskoko ja sijainti on merkitty paperille, voidaan hahmotella aiheen kokonaismuoto. Kyseessä on äärimmäinen pelkistys aiheen ulkoisista rajoista. Tavoite on pelkistää aiheen muoto niin, että käytät mahdollisimman vähää määrää viivoja. Kaikkien viivojen tulee olla myös suoria. Jos haluat, voit piirtää nämä viivat ensin mallikuvaan ja sitten vasta piirustuspaperille. Alla oleva kuva valaisee asiaa.
Nyt aiempi tietosi ja kokemuksesi kallistuskulmista astuu kuvaan mukaan. Jos piirrät viivat ensin mallikuvaan on sinun helpompi jäljentää viivojen oikeat kallistuskulmat piirustukseesi.
Muoto joka paperille näin syntyy on niin sanottu Iso Kuva eli aihe esitettynä äärimmäisen pelkistetyssä muodossa. Tässä tapauksessa vain kuudella suoralla viivalla.
Muodon tarkentaminen vähitellen
Seuraava askel on lähteä tarkentamaan aiheen muotoa niin, että piirrät paperille lisää aiheen muotoja kuvaavia viivoja. Käytä edelleen vain suoria viivoja.
Huomaatko miten aiheen muoto alkaa tarkentua ja hahmottua kuvaan vähitellen? Nyt tiedätkin varmasti jo seuraavan askeleen. Se on tarkentamisen jatkaminen.
Jatka piirtämistä tähän tapaan kunnes olet hahmotellut kuvaan varjojen ja valojen muodot, sekä muita oleellisia piirteitä. Tässä ei varsinaisesti ole oikeaa ja väärää tapaa sen suhteen, että mitä lineaariseen luonnokseen haluaa mallista sisällyttää. Laita piirustukseen sen verran informaatiota kuin koet tarpeelliseksi, mutta aivan jokaista yksityiskohtaa ei ole tarpeen piirtää, sillä kyseessä on vain pelkistetty luonnos aiheesta. Muista myös, että tarkoitus on käyttää pelkästään suoria tai suorahkoja viivoja.
Varjojen sävyttäminen
Kun olet piirtänyt aiheen oleellisimmat muodot piirustukseesi, voit sen jälkeen kevyesti sävyttää kaikki varjoalueet suunnilleen tasaiseen ja yhdenmukaiseen tummuuteen.
Varjojen sävyttäminen auttaa näkemään varjojen ja valojen muodot vielä selvemmin. Tässä vaiheessa on hyvä tehdä korjauksia jos havaitset piirustuksessasi virheitä. Muista kuitenkin, että koska kyseessä on pelkistys, ei se voi kaikilta osin vielä vastata täydellisesti muodoiltaan mallikuvaa. Tosin sen en pitäisi poiketa siitä kovin paljon. Muodon on hyvä olla niin lähellä mallikuvaa, että pienellä hienosäädöllä saat piirustuksesti vastaamaan tarkalleen mallikuvaa.
Seuraavassa vaiheessa siirrymmekin lineaarisen luonnoksen viimeistelyyn eli tarkennamme sen ääriviivojen ja muotojen rajojen osalta vastaamaan tarkasti mallikuvaa.
Artikulaatio
Nyt sinulla on vahva perusta, jonka pohjalta piirustuksen ääriviivojen tarkat muodot on helpompi löytää. Mutta miten se tapahtuu? Se tapahtuu artikulaation avulla. Samaan tapaan kuin hyvin artikuloitu puhe on selkeää ja sanat ovat oikein äännettyjä ja erottuvat toisistaan, on hyvin artikuloitu piirustus selkeä ja huoliteltu. Käytännössä artikulaatio tapahtuu silmämääräisen arvioinnin perusteella. Jossain määrin voit edelleen jatkaa kallistukulmien havainnointia, mutta muodon tarkentuessa se muuttuu vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Viimeiset hienosäädöt tapahtuvat silmän varassa, koska kaikkein hienovaraisimpia muutoksia kohteen ääriviivoissa on jokseenkin mahdoton mitata jollain mittavälineellä. Toki tämä riippuu mallista. Esimerkiksi artikkelin kuvissa näkyvä Bargue-planssi, jossa on piirustus pojan päätä esittävästä kipsiveistoksesta on muodoiltaan hyvin selkeä ja monessa kohtaa kulmikas. Tässä tapauksessa muoto on siis hyvin pitkälle mitattavissa.
Oli miten oli, artikulaation tarkoitus on hienosäätää aihe muodoiltaan juuri oikeanlaiseksi. Huomioi kuitenkin se, että joskus käy niin, että virhe jossain kohdassa tulee esiin vasta myöhemmin, eikä se haittaa. Artikulaation ei tarvitse olla absoluuttisen täydellinen, ennen kuin voi siirtyä varjostusten piirtämiseen. Jos pidät piirtojäljen sellaisena, että siihen voi tehdä korjauksia, ei epätarkkuuksilla ole väliä. Tärkeintä on se, että lopputulos on hyvä, ei se miten siihen päästään.
Piirustusprosessista ei siis voi täysin poistaa silmämääräisen arviointikyvyn vaatimusta. Lopullinen viimeistely perustuu aina siihen, että taiteilija vertaa silmämääräisesti piirustustaan malliin etsien niistä kaikkein hienovaraisimmatkin poikkeamat.
Esimerkin siitä miltä valmis artikuloitu ääriviivaluonnos voisi näyttää näet yllä olevassa kuvassa. Kuten huomaat olen käyttänyt siinä parissa kohdassa myös katkoviivaa. Katkoviivoja voi käyttää esimerkiksi sellaisten kohtien merkitsemiseen, joissa valööriraja on pehmeä. Tärkeintä luonnokseen tehtävissä merkinnöissä on se, että ne auttavat sinua ymmärtämään piirrettävää aihetta paremmin. Siksi voit aivan vapaasti kehittää omia tapoja merkitä eri piirteitä luonnokseen. Mutta miten tästä eteenpäin?
Riippuen siitä, kuinka vahvasti ääriviivat on piirretty, piirustusta jatketaan joko samalla paperilla tai siirtäen luonnos toiselle paperille. Esimerkkikuvassa luonnos on piirretty varsin vahvalla viivalla ja kaiken lisäksi tavalliselle kopiopaperille, joten tässä tapauksessa järkevintä olisi siirtää se toiselle paremmalle paperille ja piirtää siihen vasta sitten varjostukset ja loppusilaukset.
Mitä seuraavaksi?
Seuraavassa osassa jatkamme varjostusten piirtämisellä. Opetan sinulle ensin harjoituksen, jonka avulla voit oppia piirtämään tummuusasteita oikein ja sen jälkeen sovellamme harjoituksesta saatua tietoa ja kokemusta työn alla olevaan piirustukseen.
Terveisin,
Tuomas
