Tässä artikkelissa esitän ajatuksiani ja kokemuksiani siitä millainen on paras väripaletti öljy- tai akryylimaalaukseen. Tulisiko käyttää rajoitettua palettia, jossa värejä on vain kourallinen vai olisiko todella laaja kirjo erilaisia värituubeja parempi valinta? Tai ehkä paras vaihtoehto on jotain näiden kahden ääripään väliltä.
Väriopin pikakertaus
Perinteisen väriteorian mukaan päävärejä ovat sininen, keltainen ja punainen. Teoriassa näistä pääväreistä saa sekoitettua kaikki muut värit. Sinistä ja keltaista sekoittamalla tulee vihreää, punaista ja keltaista sekoittamalla saadaan oranssia, sinistä ja punaista sekoittamalla violettia jne. Tällä tavalla syntyy niin sanottu väriympyrä, jossa toistensa vastakkaisella puolella olevia värejä kutsutaan vastaväreiksi. Vastaväreillä on toisiinsa neutralisoiva eli harmaannuttava vaikutus.
Näillä periaatteilla pääsee värien sekoittamisessa alkuun, mutta niitä ei pitäisi ottaa ehdottomina totuuksina. Tähän perinteiseen väriteoriaan liittyy nimittäin joitakin ongelmia. Ensinnäkin kun on kyse pääväreistä, sininen, punainen ja keltainen, minkä värisiä maaleja niillä tarkalleen oikein tarkoitetaan? On olemassa erisävyisiä ja muiltakin ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavia sinisiä, punaisia ja keltaisia maaleja. Lisäksi käytäntö on osoittanut, ettei pelkistä perinteisistä pääväreistä todellisuudessa saa sekoitettua aivan kaikkia värisävyjä.
Tämä ei tarkoita, etteikö.pelkillä pääväreillä (+valkoisella) voisi maalata kelpo teoksia, mutta parhaaseen lopputulokseen voi olla vaikea päästä. Niinpä moni taiteilija, joka lähtökohtaisesti käyttää rajoitettua palettia, jonka perustana ovat sininen, punainen ja keltainen, ottavat avuksi myös muitakin värejä. Maalaamista ei ole järkevää tietoisesti vaikeuttaa liian vähillä työkaluilla. Äärimmäisen rajatulla paletilla on rajatut mahdollisuudet. Sopivalla paletin laajentamisella mahdollisuudet ovat 'rajattomat'.
Mitä värejä palettiin olisi hyvä sisällyttää?
Ensinnäkin joitakin päävärien edustajia on hyvä olla paletilla. Mutta kuten jo tuli esiin näitä edustajia on useita. Mitkä niistä ovat ne kaikkein parhaimmat? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Jotkut ehdottavat kylmä/lämmin jaottelua. Kylmä ja lämmin sininen, kylmä ja lämmin punainen sekä kylmä ja lämmin keltainen. Itse olen ratkaissut asian niin, että otan selvää mitä värejä jokin arvostamani taiteilija käyttää ja testaan niitä. Tämä on hyödyllinen periaate, jonka olen oppinut piirtämisen harjoittelun myötä. Tein nimittäin jossain vaiheessa havainnon, että ammattilaisen työkaluilla syntyy helpommin ammattimaista jälkeä. Pelkästään hankkimalla oikeat piirustusvälineet tuli hyvien piirustusten piirtämisestä helpompaa. Sama soveltuu öljy- ja akryylimaalaukseenkin tai mihin muuhun tekniikkaan tahansa. Jos tietää, että joku taiteilija saa johdonmukaisesti aikaiseksi hienoja teoksia käyttämällä juuri tietyn valmistajan tiettyjä värejä, kannattaa kokeilla niitä.
Itse harjoittelen parhaillaan öljymaalausta yllä olevilla Old Hollandin väreillä. Siinä on valmiiksi sekoitettuja harmaan sävyjä, pari sinistä, pari keltaista, pari punaista, pari vihreää, ruskeaa, mustaa ja valkoista. Tiedän tarkalleen tämän nimenomaisen värivalikoiman potentiaalin, joten minua ei tässä tapauksessa haittaa värien paljous.
Olen toisaalta tietoinen myös hieman rajatummankin paletin mahdollisuuksista. Poltettu umbra, kadmium keltainen, pyroliini rubiini punainen, ultramariininsininen ja titaaninvalkoinen on toimiva rajattu paletti. Erittäin intensiivisiä värisävyjä varten voit lisäksi ottaa käyttöön ftalon sinisen ja kadmium punaisen.
Ja ehdoton suosikkini rajattujen palettien maailmassa on niin sanottu Apelleen paletti, jossa värejä on vain neljä. Musta, punainen, keltaokra ja valkoinen.
Tällä paletilla syntyy teoksia, joissa on hillitty ja harmoninen värimaailma. Jos haluat jäljitellä Rembrandtia on Apelleen paletti silloin hyvä lähtökohta.
Kokeilemalla löydät itsellesi sopivan paletin
Kun olet saanut väriopin ja värien sekoittamisen perusperiaatteet selville, kannattaa viedä tuo tieto mahdollisimman pian käytännön tasolle ja alkaa testailla miten eri värisävyt syntyvät.
Voit aloittaa pienemmällä määrällä värejä ja vähitellen laajentaa palettiasi.
Alla olevassa kuvassa on jo varsin laaja valikoima erilaisia akryylivärejä. Siinä on mukana myös niin sanotut tieteelliset päävärit eli magenta ja syaanin sininen. Lisäksi hankin joitakin muita tarkasti valikoituja värejä perustuen erään taidemaalarin ehdotukseen.
Lisäksi hankin ison kasan Van Goghin öljyvärejä juuri tiettyä värikokeilua varten.
En ole lyönyt lukkoon lopullista palettiani, enkä välttämättä koskaan tulekaan lukkiutumaan vain yhteen tapaan maalata. Maalamisesta tekee omalta osaltaan mielenkiintoista juuri se, että on olemassa niin monia tapoja päästä hyvään lopputulokseen. On monenlaisia työkaluja, erilaisia tekniikoita, menetelmiä ja tyylejä. Maalaustaidossa riittää opittavaa koko eliniäksi ja todennäköisesti paljon pitempäänkin. Tämä ei tarkoita sitä, että kannatan ajatusta säntäilystä sinne tänne tai asiasta toiseen hyppimistä. Harjoittelussa täytyy olla selkeä tukiranka ja punainen lanka, muuten edistyminen vaikeutuu.
Jos olet aloitteleva maalari niin ei ehkä kannata heti hankkia yhtä ylitsevuotavaa maalivarastoa kuin minulla on. Ehdotukseni on, että aloitat rajallisemmasta paletista, jossa on ehkä korkeintaan kymmenen väriä. Kun tämän paletin rajat alkavat hahmottua, voit kokeilla muiden värien lisäämistä siihen. Suosittelen myös, että aloitat harjoittelun jollain hyväksi todetulla johdonmukaisella menetelmällä. Internetissä on nykyään paljon aiheeseen liittyvää tietoa. Varmin tapa oppia maalaamaan on harjoitella sitä ohjatusti. Jo lyhyessäkin ajassa voit saavuttaa huomattavia tuloksia, silloin kun harjoittelet toimivien periaatteiden mukaan.
Terveisin,
Tuomas
PS. Taidekurssien öljy- ja akryylimaalauskursseilla opit yksinkertaisen tavan päästä hyvään alkuun oikeiden värien sekoittamisessa ja niiden asettamisessa oikeisiin paikkoihin maalauksessa. www.taidekurssit.fi
