Tyhjä hauta: Historiallinen arvoitus ja toivon kuva

Aamun ensimmäiset valonsäteet murtavat yön varjon. Kaksi miestä juoksee. Heidän kasvonsa kertovat epäuskosta, toivosta, pelosta ja jostain sanoin kuvaamattomasta – mahdollisuudesta, että kaikki on muuttunut. Eugène Burnandin vuonna 1898 valmistunut maalaus Les disciples Pierre et Jean courant au sépulcre le matin de la Résurrection (Opetuslapset Pietari ja Johannes juoksemassa haudalle ylösnousemuksen aamuna) vangitsee tämän hetken voimalla, jota on vaikea sanoin tavoittaa. Se ei kuvaa vielä ihmettä itseään – vaan sen kynnyksellä seisovia, epävarmuuden ja toivon välillä horjuvia sydämiä.

Eugène Burnandin vuonna 1898 valmistunut maalaus Les disciples Pierre et Jean courant au sépulcre le matin de la Résurrection.

Tämä artikkeli tarkastelee tyhjää hautaa – ei vain teologisena väitteenä, vaan historiallisena ilmiönä, joka on yksi keskeisistä perusteista uskolle Jeesuksen ylösnousemukseen. Se on myös arvoitus, joka on inspiroinut taiteilijoita, tutkijoita ja etsijöitä kautta aikojen. Miksi opetuslapset uskoivat, että hauta oli tyhjä? Oliko se vain erehdys, harha vai jotain enemmän? Tässä tutkimuksessa yhdistyvät taide, historia ja järki. Lähdemme liikkeelle Burnandin maalauksesta ja päädymme niihin todisteisiin, jotka ovat saaneet monet kriittiset tutkijatkin myöntämään, että tyhjä hauta on selittämätön – ellei sitä selitä ylösnousemus.

1. Taide kohtaa historian: Burnandin tulkinta aamun juoksusta

Eugène Burnandin Les disciples Pierre et Jean courant au sépulcre le matin de la Résurrection (1898) ei ole vain kuva kahdesta miehestä juoksemassa. Se on kuva hetken jännitteestä – ennen kuin varmuus iskee, mutta kun epäilyksen seinä on jo alkanut rakoilla. Maalauksen kohteena eivät ole enkelit tai kirkastunut Kristus, vaan kaksi tavallista miestä, jotka ovat kuulleet jotain niin epätavallista, että se pakottaa heidät liikkeelle: hauta, johon Jeesus haudattiin, on tyhjä.

Burnand kuvaa hetkeä Johanneksen evankeliumin 20. luvun pohjalta:

”Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle. Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä.” (Joh. 20:3–4, KR92)

Yksityiskohdat tekevät teoksesta elävän. Pietarin ilmeessä on tuskaa ja epätoivoa, kun taas Johanneksessa näkyy pidätelty jännitys, melkein toivo. Molempien hiukset hulmuavat juoksun voimasta, ja heidän katseensa kohdistuu samaan näkymättömään pisteeseen: hautaan, josta kaikki riippuu. Burnandin maalaus ei vastaa kysymyksiin – se esittää ne. Miten hauta voi olla tyhjä? Mitä on tapahtunut Jeesuksen ruumiille? Entä jos...?

Juuri näihin kysymyksiin historiallinen tutkimus voi tarjota yllättävän paljon vastauksia. Burnandin maalaus antaa kasvot inhimilliselle reaktiolle. Historia voi antaa puitteet, joiden avulla voimme arvioida, mitä todella tapahtui – ja mitä tyhjä hauta merkitsee vielä tänäkin päivänä.

2. Varhaiset lähteet: Mitä tiedämme tyhjästä haudasta?

Tyhjä hauta ei ole vain symboli – se on historiallinen väite, joka esiintyy useissa toisistaan riippumattomissa ja varhain syntyneissä lähteissä. Varhaiset kristilliset kirjoittajat eivät ainoastaan julistaneet Jeesuksen nousseen kuolleista, vaan he väittivät, että hauta, johon hänet oli haudattu, oli todellakin tyhjä kolmantena päivänä. Mutta mitä lähteet todella sanovat?

Markuksen evankeliumi (noin 60–70 jaa.)

Markuksen evankeliumi päättyy dramaattiseen ja hillittyyn toteamukseen:

”Mutta tultuaan paikalle he [naiset] huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi. Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: »Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.’” (Mark. 16:4–6, KR92)

Tämä lyhyt ja ytimekäs kertomus tarjoaa perustan: naiset saapuvat hautaan, joka on avoin ja tyhjä. Monet tutkijat pitävät Markuksen kertomusta varhaisimpana ja perustavimpana versiona tyhjästä haudasta.

Johanneksen evankeliumissa taas kerrotaan, miten Magdalan Maria vie viestin tyhjästä haudasta Pietarille ja Johannekselle. Burnandin maalaus kuvaa Pietarin ja Johanneksen reaktiota tähän uutiseen.

Paavalin varhainen uskontunnustus

Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä:

”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: – Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois.” (1. Kor. 15:3–6, KR92)

Tämä katkelma ei kuvaile suoraan haudan tilaa, mutta siinä kuvailtu tapahtumien järjestys – kuolema → hautaaminen → ylösnousemus → ilmestymiset – heijastaa varhaista juutalaista (tai vanhatestamentillista) käsitystä ylösnousemuksesta. Tällöin ylösnousemus ei merkinnyt sielun irtautumista ruumiista tai haamumaista olemassaoloa, vaan koko ihmisen palautumista eloon. Tällainen käsitys tekee tyhjästä haudasta olennaisen osan ylösnousemuskertomusta, ja se tukee sen historiallista uskottavuutta.

(Pienenä syvällisempänä teologisena lisätietona on hyvä tietää, että Uuden testamentin ja varhaiskristillisen uskon mukaan Jeesuksen ylösnousemus oli ruumiillinen, mutta ei biologisesti saman ihmiskehon eloon herättäminen. Hän nousi hengellisessä, kirkastetussa ruumiissa, joka kykeni materialisoitumaan mutta ei ollut enää tavallinen ihmiskeho. Tämä liittyy syvästi hänen lunastusuhrinsa merkitykseen: Jeesus antoi täydellisen ihmiselämänsä – ruumiinsa ja elämänvoimansa – lunnaiksi ihmiskunnan puolesta. Koska tämä uhri oli lopullinen ja täydellinen, sitä ei otettu takaisin. Näin ollen hänen ylösnousemuksensa tapahtui uudessa olemisen muodossa, joka ei kumonnut uhrin arvoa, vaan vahvisti sen.)

Mutta vielä merkittävämpää on se, kuinka monelle henkilölle Paavali mainitsee Jeesuksen ilmestyneen: yksilöille (Keefas eli Pietari), ryhmille, ja huipentumana – yli 500 henkilölle kerralla. Tämä yksityiskohta on historiallisesti poikkeuksellinen.

Miksi tämä on merkittävää?

Runsas määrä silminnäkijöitä: Kyse ei ole yksittäisestä kokemuksesta, vaan lukuisista eri tilanteista, joissa Jeesuksen uskottiin ilmestyneen. Tämä haastaa ajatuksen yksittäisistä hallusinaatioista tai subjektiivisista tunne-elämyksistä.

Ryhmäilmestymiset: Moderni psykologinen tutkimus on hyvin kriittinen ryhmähallusinaatioiden suhteen. Hallusinaatiot ovat yksilöllisiä ja syntyvät aivojen sisäisestä prosessoinnista – ei ulkoisista yhteisistä ärsykkeistä. Kollektiiviset kokemukset, joissa suuri ryhmä kokee samanaikaisesti saman henkilön läsnäolon, ovat lähes mahdottomia psykologisesti ja neurologisesti.

Elossa olevat todistajat: Paavali kirjoittaa nämä sanat vain noin 20–25 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen – ja viittaa siihen, että suurin osa näistä 500:sta oli yhä elossa. Tämä oli epäsuora kehotus: ”Voitte mennä kysymään heiltä.” Tämä tuo mukaan antiikin historiankirjoituksen periaatteen elävistä lähteistä – jos väite olisi ollut helposti kumottavissa, Paavalin kirjoitus olisi ollut riski koko liikkeelle.

Ei myöhäinen legenda: Jotkut kriitikot ovat esittäneet, että ylösnousemususko olisi kehittynyt vuosikymmenten tai vuosisatojen myötä. Mutta tämä uskontunnustus – jonka muotoa suurin osa tutkijoista pitää varhaisena traditiona, joka juontaa alkunsa vain muutaman vuoden päähän tapahtumista – romuttaa tämän väitteen. Se osoittaa, että ylösnousemususko ja siihen liittyvä silminnäkijätodistus oli jo alusta alkaen keskeinen ja laajalti tunnettu osa kristillistä sanomaa.

Naisten todistus – historiallinen yksityiskohta, joka haastaa sepitysoletuksen

Yksi mielenkiintoisimmista ja usein aliarvostetuista yksityiskohdista tyhjän haudan kertomuksessa on se, ketkä mainitaan sen ensimmäisinä todistajina. Kaikissa neljässä evankeliumissa – Matteuksessa, Markuksessa, Luukkaassa ja Johanneksessa – juuri naiset tulevat ensimmäisinä haudalle ja löytävät sen tyhjänä. He myös saavat ensimmäisinä viestin, että Jeesus on noussut kuolleista.

Tämä saattaa nykylukijasta tuntua kauniilta ja luonnolliselta yksityiskohdalta, mutta 1. vuosisadan juutalaisessa kontekstissa se oli epätavallista, jopa radikaalia. Tuon ajan juutalaisessa oikeuskäytännössä naisten todistus ei ollut juridisesti yhtä painava kuin miesten. Esimerkiksi juutalaisessa Talmudissa (vaikka se on myöhempää perimätietoa) todetaan: "Älköön naisten todistus kelvatko." Tämä ei ollut yksittäinen poikkeus, vaan laajalle levinnyt kulttuurinen asenne. (Huom! Kyseessä oli ajan kulttuurinen ilmiö, joka ei todellisuudessa saa tukea Raamatun opetuksista.)

Juuri tämä kulttuurinen tausta tekee naisten mainitsemisesta ensitodistajina historiallisesti uskottavaa:

• Jos evankeliumien kirjoittajat olisivat sepittäneet tarinan tai muotoilleet sen vakuuttavammaksi myöhäisemmille yleisöille, he olisivat todennäköisesti valinneet ensimmäisiksi todistajiksi arvostettuja miehiä – kuten Pietarin, Johanneksen tai jonkun muun apostolin.

  
  

• Sen sijaan he valitsivat kertoa, että Maria Magdaleena ja muut naiset – joista osa oli yhteiskunnallisesti heikossa asemassa – näkivät haudan tyhjänä ensimmäisinä.

  
  

• On hyvin epätodennäköistä, että tarina on keksitty, koska naisten mainitseminen todistajina olisi ollut uskottavuudelle haitallista 1. vuosisadan kuulijoille. Historioitsijat kutsuvat tätä "hämmennyksen kriteeriksi" (criterion of embarrassment), eli periaatteeksi, jonka mukaan kiusalliset tai uskottavuutta heikentävät yksityiskohdat kertovat todennäköisesti aidosta perimätiedosta.

Useat nykyaikaiset tutkijat – myös ei-uskovat – myöntävät, että tämä yksityiskohta tukee tarinan historiallista perustaa. Esimerkiksi N.T. Wright toteaa, että jos ylösnousemuskertomukset olisivat keksittyjä, "yksikään varhainen kirjoittaja ei olisi laittanut naisia ensimmäisiksi todistajiksi."

Toisin sanoen: naisten todistus ei ollut tarinan vahvin lenkki, vaan sen haavoittuvin kohta – ellei ylösnousemus todella tapahtunut.

Vastustajien reaktio

Matteuksen evankeliumissa (28:11–15) kerrotaan, että juutalaiset johtajat levittivät huhua, jonka mukaan opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin. Tämä viittaa siihen, että hauta todella oli tyhjä – muuten tällainen selitys olisi ollut tarpeeton. Vastustajat eivät yrittäneet väittää, että Jeesuksen ruumis olisi yhä haudassa, vaan pyrkivät selittämään, miksi sitä ei ollut siellä.

Yhteenveto: Tyhjää hautaa tukevat useat varhaiset lähteet, jotka syntyivät itsenäisesti, lähellä tapahtumien ajankohtaa. Ne eivät ole pelkkiä myöhäisiä legendoja, vaan varhaiskristillisen liikkeen keskiössä olevia väitteitä, jotka edellyttävät selitystä.

3. Minne Jeesuksen ruumis katosi?

Tyhjä hauta on historiallinen arvoitus, joka vaatii selityksen. Jos Jeesus todella haudattiin ja hauta löydettiin tyhjänä, kuten kirjalliset lähteet väittävät, nousee esiin yksi keskeinen kysymys: Minne hänen ruumiinsa katosi? Historia ei tunne tyhjiä hautoja ilman syytä – varsinkaan, jos niistä tulee kokonaisen maailmanlaajuisen uskonnon alkupiste. Tässä osiossa arvioimme mahdolliset selitykset ja tarkastelemme niiden vahvuuksia ja heikkouksia.

Opetuslapset varastivat ruumiin

Tämä teoria väittää, että opetuslapset tai joku muu Jeesuksen seuraajista varasti hänen ruumiinsa ja väitti hänen nousseen kuolleista.

Ongelmat:

• Motiivin puute: Jeesuksen opetuslapset eivät odottaneet hänen kuolemaansa – päinvastoin, he toivoivat hänen perustavan näkyvän, messiaanisen valtakunnan. Jeesuksen teloitus murskasi nämä odotukset ja jätti heidät hämmentyneiksi ja peloissaan (Luuk. 24:21). Juuri tästä syystä ajatus siitä, että he olisivat itse keksineet kertomuksen ylösnousemuksesta, on ongelmallinen. Miksi he olisivat lavastaneet ylösnousemuksen ja levittäneet sanomaa, jonka he itse olisivat tienneet olevan valhetta? Ja miksi he olisivat olleet valmiita kärsimään vainoa ja jopa kuoleman sen puolesta?

  
  

• Pelko ja hajaantuminen: Evankeliumit kertovat, kuinka Jeesuksen pidätyksen ja kuoleman jälkeen opetuslapset pakenivat ja piiloutuivat. He eivät vaikuta päättäväisiltä huijareilta, vaan epätoivoisilta ja lamaantuneilta ihmisiltä, joiden toivo oli murtunut. Tästä näkökulmasta käsin on epätodennäköistä, että juuri he olisivat yhdessä sepittäneet ylösnousemuskertomuksen – saati sitten lähteneet rohkeasti julistamaan sitä vastoin kaikkia odotuksia.

  
  

• Roomalaiset vartijat: Matteuksen mukaan hautaa vartioitiin (Matt. 27:62–66). Vaikka tästä voi keskustella, roomalaisten sotilaiden läsnäolo tekee varkauksista erittäin epätodennäköisen – varsinkin, kun kiinnijäämisestä olisi seurannut kuolema. On vaikea kuvitella, että opetuslapset, jotka olivat juuri paenneet peloissaan, olisivat riskeeranneet henkensä mennäkseen vartioidulle haudalle painimaan koulutettujen sotilaiden kanssa, onnituneet varastamaan Jeesuksen ruumiin ja lavastaneet ylösnousemuksen, jota he itse olisivat pitäneet valheena. Äärimmäisen absurdi ajatus.

Jeesuksen ruumis vietiin vahingossa väärään paikkaan

Toiset ovat ehdottaneet, että Jeesus haudattiin kiireessä väärään paikkaan tai hänen ruumiinsa siirrettiin myöhemmin muualle ilman, että opetuslapset tiesivät siitä.

Ongelmat:

• Hautapaikka tunnettiin: Markus kertoo, että Magdalan Maria ja Maria, Joseksen äiti, seurasivat hautausta tarkasti (Mark. 15:47). Naiset tiesivät, minne Jeesus oli haudattu – he eivät eksyneet tai menneet väärään paikkaan.

  
  

• Vastustajien hiljaisuus: Jos Jeesuksen ruumis olisi myöhemmin löytynyt toisesta haudasta, Jeesuksen vastustajat olisivat voineet helposti osoittaa oikean paikan ja lopettaa ylösnousemusväitteet alkuunsa. Mutta he eivät tehneet niin – miksi?

  
  

• Opetuslasten reaktio: Tämä teoria ei selitä opetuslasten äkillistä uskoa ylösnousseeseen Jeesukseen. He eivät vain julistaneet "hauta on tyhjä", vaan "olemme nähneet hänet". He uskoivat kohdanneensa hänet elävänä – eivät eksyneet haudan sijainnista, vaan kokivat henkilökohtaisia kohtaamisia, joita yksinään tyhjä hauta ei olisi voinut aiheuttaa.

Jeesusta ei koskaan haudattu kunnolla

Historiallisen Jeesus-tutkimuksen piirissä John Dominic Crossan on esittänyt, että Jeesuksen ruumista ei koskaan haudattu yksityiseen hautaan. Hänen mukaansa Jeesus saatettiin heittää joukkohautaan tai hänen ruumiinsa yksinkertaisesti katosi – eikä siis koskaan ollut haudassa, jonka olisi voinut löytää tyhjänä.

Ongelmat:

• Varhaiset lähteet tukevat hautausta: Kaikki varhaiset kristilliset lähteet mainitsevat hautauksen – mukaan lukien 1. Korinttilaiskirjeen 15. luvun 'uskontunnustus', joka on yksi varhaisimmista tunnetuista kristillisistä ylösnousemususkon ilmauksista. Se sanoo selvästi: "hänet haudattiin, ja hän nousi kuolleista kolmantena päivänä."

  
  

• Joosef Arimatialaisen rooli: Evankeliumit kertovat yksityiskohtaisesti, että hautauksen toimitti Joosef Arimatialainen, Sanhedrinin jäsen – eli tunnettu julkinen hahmo. On epätodennäköistä, että hänen nimensä olisi liitetty hautaukseen, jos se ei olisi pitänyt paikkaansa. Tällaisen yksityiskohdan olisi voinut helposti kumota aikalaistodistuksin.

  
  

• Kulttuurinen konteksti: Juutalaisessa perinteessä oli vahva velvollisuus haudata teloitetut ennen sapattia (5. Moos. 21:22–23). On erittäin epätodennäköistä, että Jeesuksen ruumis – erityisesti suuren juhlan, Pesahin, aikaan – olisi jätetty hautaamatta. Juutalainen laki ja tavat edellyttivät nopeaa ja kunnioittavaa hautausta, myös rikollisille.

  
  

Kaikki esitetyt vaihtoehdot sisältävät ongelmia – eivätkä yksinään riitä selittämään tyhjää hautaa. Siksi kysymys jää edelleen avoimeksi: Jos Jeesus todella haudattiin ja hauta oli tyhjä, mutta kukaan ei varastanut ruumista eikä se kadonnut sattumalta – mikä selitys jää jäljelle?

4. Entä jos hauta oli tyhjä, koska Jeesus nousi kuolleista?

Kun kaikki muut vaihtoehdot osoittautuvat epätyydyttäviksi tai spekulatiivisiksi, jäljelle jää vaihtoehto, jonka varhaiset kristityt itse uskoivat: että hauta oli tyhjä, koska Jeesus oli todella noussut kuolleista. Tämä ei ole helppo väite – se haastaa luonnonlait ja mahdollisesti koko maailmankuvamme. Mutta juuri siksi se ansaitsee tulla otetuksi vakavasti – ei ohitetuksi ennakkoasenteen vuoksi.

Historiallinen ydin

Ylösnousemushypoteesi ei väitä, että joku vain "tunsi sydämessään" Jeesuksen olevan elossa. Se väittää, että fyysinen hauta oli tyhjä ja että useat ihmiset kohtasivat hänet uudessa, ylösnousseessa muodossa – ei haamuna, ei sisäisenä tunteena, vaan todellisena, konkreettisena persoonana. Tätä tukevat kolme vahvaa pilaria:

1. Tyhjä hauta – historiallisesti hyvin perusteltu.

   
   

2. Monet ilmestymiskokemukset – useille eri ihmisille, yksittäin ja ryhmissä, myös skeptikoille ja vihamielisille (1. Kor. 15:3–8).

   
   

3. Usko, joka muutti kaiken – pelokkaista seuraajista tuli rohkeita todistajia, jotka olivat valmiita kuolemaan uskonsa puolesta.

Ylösnousemus selityksenä

Ylösnousemus selittää ilmiöt, jotka muut teoriat jättävät selittämättä:

• Tyhjän haudan ilman tarvetta spekuloida varastamisesta, väärästä haudasta tai muista hämäristä vaihtoehdoista.

  
  

• Opetuslasten uskon, joka ei perustunut abstraktiin ideologiaan vaan konkreettiseen kokemukseen.

  
  

• Skeptikkojen kääntymykset, kuten Paavalin ja Jaakobin, jotka eivät olisi vakuuttuneet pelkästä huhupuheesta tai toisten innosta.

  
  

• Varhaiskristillinen sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta oli poikkeuksellinen paitsi tapahtumana, myös sen aikakauden kulttuuritaustaa vasten. Juutalaisessa odotuksessa ylösnousemus liittyi tulevaan uuteen maailmaan, Jumalan valtakunnan toteutumiseen maan päällä. Se nähtiin tulevana, koko ihmiskuntaa koskevana tapahtumana – ei yksittäisen henkilön kokemuksena ennen määräaikaa.

  
  

  Samanaikaisesti kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa ajatus ruumiin ylösnousemuksesta oli outo tai jopa vastenmielinen. Monet uskoivat sielun kuolemattomuuteen, mutta fyysinen keho nähtiin pikemminkin rajoittavana tekijänä kuin toivottuna. Näin ollen väite ylösnousemuksesta ei ollut kulttuurisesti vetovoimainen – päinvastoin, se oli haastava ja vastavirtaan kulkeva.

  
  

  Silti juuri tämä sanoma – että Jeesus oli noussut kuolleista – levisi nopeasti ensin juutalaisten ja sitten ei-juutalaisten keskuudessa. Tämä viittaa siihen, että tapahtumalla oli syvä vaikutus niihin, jotka olivat kokeneet sen todeksi. Sanoma ei syntynyt kulttuurisesta mukautumisesta, vaan se pakotti sekä juutalaiset että ei-juutalaiset arvioimaan uskomuksensa uudelleen.

  
  

Mutta eikö tämä ole yliluonnollinen väite?

Kyllä – mutta se ei tarkoita, että se olisi automaattisesti epätosi. Yliluonnollinen väite voidaan torjua kahdella tavalla:

1. Filosofisesti: "Yliluonnollista ei voi tapahtua." → Tämä on maailmankatsomuksellinen oletus, ei todiste. Jos suljemme yliluonnollisen pois jo lähtökohtaisesti, mikään todiste ei voi koskaan olla riittävä – riippumatta sen laadusta.

   
   

2. Historiallisesti: "Todisteet eivät riitä yliluonnolliseen johtopäätökseen." → Tämä voidaan testata. Sitä voi arvioida todisteiden perusteella, kuten mitä tahansa muuta historiallista hypoteesia.

Tämä artikkeli väittää, että historiallinen aineisto riittää tukemaan ylösnousemusta parhaana selityksenä. Se ei todista sitä absoluuttisesti – mutta se osoittaa, että tämä ei ole sokeaa uskoa, vaan punnittu johtopäätös faktojen pohjalta. Historiallisten todisteiden valossa hauta todella oli tyhjä – joten todellinen kysymys ei ole, oliko se tyhjä, vaan: miksi? Jos emme voi tarjota parempaa selitystä kuin ylösnousemus, ehkä on aika kohdata sen mahdollisuus rehellisesti.

5. Mitä jos se on totta?

Jos Jeesuksen hauta todella oli tyhjä – ja jos hän todella nousi kuolleista – niin kyse ei ole vain yhdestä historiallisesta ihmeestä. Kyse on kutsusta. Koko varhaiskristillinen julistus voidaan tiivistää tähän yhteen väitteeseen: Jumala on tehnyt Jeesuksesta elävän. Hän on voittanut kuoleman. Ja tämä muuttaa kaiken.

Ei vain menneisyyden tapahtuma

Ylösnousemus ei ole vain menneisyyden historiallinen ihme, vaan se on Jumalan antama lupaus tulevasta. Se vakuuttaa, että kuolema ei ole lopullinen, vaan että יְהֹוָה Jumala aikoo palauttaa elämän kaikille, jotka lepäävät hänen muistissaan.

Se kertoo, että oikeudenmukaisuus, rakkaus ja Jumalan tahto tulevat lopulta voittamaan pahuuden, epätäydellisyyden, epäoikeudenmukaisuuden ja kärsimyksen. Jeesuksen ylösnousemus ei ainoastaan todista hänen olevan Messias, vaan myös vahvistaa sen, miksi hän tuli – antaakseen elämänsä lunnaiksi monien puolesta ja avatakseen tien ikuiseen elämään tulevassa uudessa maailmassa – ja hallitakseen Jumalan valtakunnan kuninkaana, uutta maata jossa oikeudenmukaisuus, rauha ja Jumalan tahto vallitsevat.

Kutsu henkilökohtaiseen päätökseen

Jos ylösnousemus on totta, silloin Jeesus ei ole vain menneisyyden opettaja. Hän elää nyt. Ja hän kutsuu. Kutsuu uskomaan, tutkimaan, kysymään, seuraamaan. Tämä ei ole sokea hyppy pimeyteen – vaan luottamuksen askel suuntaan, jota tukevat historialliset todisteet, sisäinen johdonmukaisuus ja miljoonien ihmisten todistus kautta aikojen. Kyse ei ole siitä, että pitäisi tietää kaikkea. Kyse on siitä, uskallatko vastata kutsuun.

Miksi tämä koskee sinua

Jos hauta todella oli tyhjä – ja jos Jeesus todella nousi – silloin elämällä on tarkoitus, joka ylittää kuoleman. Voimme löytää lujan ankkurin näkyvän maailman epävarmuuden keskellä.Sinut on kutsuttu toivoon, joka kestää kuoleman,merkitykseen, joka ei katoa,ja yhteyteen Jumalan kanssa, joka tuntee sinut. Jeesuksen ylösnousemus ei ole vain menneisyyden todistus – se on tulevaisuuden lupaus.

Eugène Burnandin maalaus Pietari ja Johannes juoksemassa haudalle vangitsee hetken juuri ennen ymmärrystä. Haudan ovi on vielä avoin. Kysymykset ovat ilmassa. Valo alkaa murtautua. Tämän artikkelin tarkoitus ei ole pakottaa vastausta, vaan pysähtyä tuohon hetkeen – nähdä avoin tyhjä hauta ja kysyä: Entä jos se on totta? Entä jos se on totta – mitä silloin teet?

“Uskotko, koska olet nähnyt minut? Onnellisia ovat ne, jotka eivät näe, mutta uskovat silti.” – Jeesus (Joh. 20:29, UT2020)

Terveisin,

Okulaarinen tieteilijä